"Nyt tiedän, miltä tuntuu, kun joku osoittaa minua aseella. Se on absurdia, mutta myös äärettömän pelottavaa", Sini Saarela muistelee pidätystään Jäämerellä. Kuva: Jouni Harala
"Nyt tiedän, miltä tuntuu, kun joku osoittaa minua aseella. Se on absurdia, mutta myös äärettömän pelottavaa", Sini Saarela muistelee pidätystään Jäämerellä. Kuva: Jouni Harala

Sini Saarelasta, 32, piti tulla poliisi, mutta hän päätyikin viime syksynä venäläiseen vankilaan. Osa pitää Jäämerellä öjynporauslautalle tunkeutunutta ympäristöaktivistia sankarina, toiset terroristina.

Ei ihme, että äiti kutsuu Sini Saarelaa Pikky Myyksi. Siltä hän näyttää kävellessään purevassa pakkasviimassa Helsingin Kalasatamassa. Kun Sini vaipuu ajatuksiinsa, hänen otsaansa tulee usein mietiskelykurttu.

Kunnes Sini avaa suunsa.

– Haluatko, että kiipeän tuonne rakennustyömaan nosturiin? ympäristöaktivisti kysyy valokuvaajalta.

Kielletyt – ja korkeat paikat – ovat Sinille tuttuja. Vuonna 2007 hän osallistui Greenpeace-järjestön mielenosoitukseen ja tönötti Olkiluodon ydinvoimalan 80 metrisen nosturin huipulla viisi vuorokautta.

Viime syksynä Sini matkusti kolmenkymmenen muun ympäristöaktivistin kanssa Jäämerelle ja yritti kiivetä Gazbromin öljynporauslautalle.

Arktista öljynporausta vastustava mielenosoitus ei ehtinyt päästä edes vauhtiin, kun Venäjän rannikkovartiosto pidätti aktivistit. Sinikin määrättiin kahdeksi kuukaudeksi tutkintavankeuteen. Seuraavan viiden viikon aikana hän ei saanut olla missään yhteydessä kotiinsa.

– Oikeudenkäynnissä ajattelin äitiä, joka näkee uutisissa minut telkien takana. Tiesin, että hän on huolesta suunniltaan. Äiti on niin monta kertaa toivonut, etten lähtisi näille keikoille. Tuli hirveä olo siitä, että olen aiheuttanut vanhemmilleni murhetta.

Ensimmäinen vankilayö Murmanskissa kului itkien.

– Jouduin parin neliön ikkunattomaan eristysselliin, jossa oli vain vessanpytty, lavuaari ja sänky. Luulin, että joudun olemaan siellä koko vankila-ajan, joten helpotus oli suuri, kun minut vietiin vuorokauden kuluttua tavalliseen selliin.

Julkisuus yllätti

Vienosti hymyilevästä Sinistä on tullut julkisuudessa Jäämeri-operaation päätähti, joka jakaa yhä suomalaisten mielipiteet. Ympäristöministeri Ville Niinistö on kiittänyt ympäristöaktivistia rohkeasta teosta. Keskustelupalstoilla Siniä syytetään viherterroristiksi, joka kuuluukin telkien taakse.

– En tee tätä sen takia, että minusta tykättäisiin. Luulen, että monen suuttumus ympäristöaktivisteja kohtaan kumpuaa siitä, etteivät he kestä kuulla totuutta.

Sini vapautui vankilasta takuita vastaan kuukausi sitten. Puhelin alkoi soida heti, kun hän palasi Suomeen.

– En tiennyt, että tilannettani on seurattu Suomessa niin tiiviisti. Tuntuu oudolta, kun ventovieraat pysäyttelevät ja kiittelevät minua kadulla. Päin naamaa kukaan ei ole tullut uhoamaan, mutta nettikeskusteluissa on varmasti toinen sävy. Niitä en halua edes nähdä.

Rankan vankilakokemuksen käsittely on vasta alussa. Sini on puhunut kokemuksistaan paljon läheistensä kanssa, mutta viime syksyn tapahtumat tulevat myös uniin.

– Olen nähnyt painajaisia pidätystilanteesta Jäämerellä ja herännyt ahdistuneena. Nukun muutenkin huonosti, en tahdo päästä ollenkaan syvään uneen.

Lukiossa Sini haaveili vielä poliisin ammatista.

– Silloin ajattelin, että lain noudattaminen on ehdoton ja ainoastaan hyvä asia. Poliisikouluun pyrkiminen kariutui lopulta siihen, etten olisi pärjännyt pääsykokeiden fyysisissä osuuksissa.

Ympäristöaktivistina Sini on ehtinyt kerätä jo pitkän rikos- ja sakkorekisterin.

– Tällä hetkellä en osaa pelätä tulevaa, vaikka oikeuskäsittely on yhä kesken ja tiedän olevani venäläisten tarkkailussa. Luotan siihen, että selviän kaikesta, koska tarkoitusperäni ovat hyviä.

Lue koko haastattelu Me Naisten numerosta 4/2014. Voit myös ostaa digilehden.

Sini Saarela

Ympäristöaktivisti syntyi 9.11.1981 Hämeenlinnassa.

Seurustelee aktivistina toimivan miehen kanssa. Asuu yksin Helsingissä.

Opiskellut varhaiskasvatustieteitä, ympäristötieteitä ja meribiologiaa.

Liittyi vuonna 2004 Greenpeace-järjestöön, jossa nykyään myös työskentelee.

Teki viime syksynä yhdessä Greenpeacen kanssa iskun venäläiselle öljynporauslautalle Jäämerelle. Sai syytteen huliganismista.

Brittiläisen Guardian-lehden lukijat äänestivät aktivistit Sini Saarelan ja Marco Weberin vuoden 2013 toiseksi merkittävimmiksi henkilöiksi.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.