Rahkan kaataminen on Reijolle näytön paikka. ”Onpa hyvää. Ei maha mitään”, Yrjö sanoo.
Rahkan kaataminen on Reijolle näytön paikka. ”Onpa hyvää. Ei maha mitään”, Yrjö sanoo.
Ensin käydään ohjeet läpi. Jokainen pari saa oman ruokalajin.
Ensin käydään ohjeet läpi. Jokainen pari saa oman ruokalajin.

Kun Yrjö Venna, 76, ja Reijo Salmi, 64, olivat nuoria, miehet astuivat keittiöön vain syömään toisten tekemää ruokaa. Ruokatrendin viimeisessä aallossa kauhaan tarttuvat suurten ikäluokkien miehet.

Metallikärryyn on kasattu hillosipuleita, omenoita, salviaa ja tölkkiananasta. Seiniin teipatut ohjeet kertovat kierrätyksestä ja teflonpannun käytöstä. Jokaisessa laatikossa ja kaapissa lukee, mitä se sisältää: kaulimet, raastimet, kauhat, lastat.

Tämä ei silti ole kotitalouden tunti vaan Espoon työväenopiston seniorimiesten kokkikurssi. Se on suunnattu aloittelijoille, ja päivän aiheena on broileri.

Pitkän pöydän ääressä istuu tusina eläkeläismiehiä. He raapustavat kuuliaisesti muistiinpanoja, kun kotitalousopettaja Auli Korhonen käy läpi teoriaa ja ohjeita.

– Varmaan muistatte, kun 1970-luvulla oli pelkkiä kokonaisia broilereita pakastimessa. Nyt tarjonta on hurjaa, Auli sanoo.

Miehet huutelevat vaihtoehtoja tietäväisinä: fileesuikaleita, rintafileitä, marinoituja, hot wingsejä, nugetteja. Mutta niistä on kana lähtenyt karkuun, joku murjaisee.

Suurin osa miehistä on lähtenyt kurssille vaimon kehotuksesta, niin myös 76-vuotias Yrjö Venna ja 64-vuotias Reijo Salmi. Reijon vaimo bongasi ilmoituksen työ­väenopiston ohjelmasta ja luki ääneen: ”Opi valmistamaan hyvää kotiruokaa.”

– Paino oli sanalla hyvää, joten ymmärsin, miksi minun on hyvä tulla, Reijo nauraa.

”Olemme siirtyneet pula-ajasta siihen, että vaihtoehtoja on liikaakin.”

Yrjö on tehnyt ennen kurssille tuloa vain munakkaita. Niiden salat oli pakko opetella, kun Yrjö asui puoli vuotta itsekseen Hollannissa eikä kehdannut syödä joka ilta ravintolassa.

– Lapset ostivat Poropeukalon keittokirjan, ja sieltä äkkäsin munakkaat. Minusta tuli oikein hyvä munakasmestari.

Vaikka idea kurssiin tuli vaimolta, on kipinä kokkaukseen jo syttynyt. Nyt kotona odotetaan vesi kielellä, mitä kurssilla valmistetaan. Loput saa viedä kotiin, jos jotain jää.

– Ei jää. Vaimo joutuu pureskelemaan kynsiään, Reijo heittää.

 


Raaka-aineet on nostettu esiin. ”Basilikaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, mozzarellaa. Siitä lähtee”, Reijo luettelee.

 

Kohti sushiburritoa

Tilastokeskuksen vuoden 2005 vapaa-aikatutkimuksen mukaan 500 000 suomalaista pitää ruuanlaittoa ennen kaikkea harrastuksena. Heistä 300 000 on miehiä.

On tultu pitkä matka päivistä, jolloin ruoka merkitsi lähinnä ravintoa. Nykyään se on yhä useammalle nautinto, sosiaalinen tapahtuma ja tapa viettää vapaa-aikaa.

– Olemme siirtyneet pula-ajasta siihen, että vaihtoehtoja on liikaakin, tiivistää ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä.

– Elämme tilanteessa, jossa mietimme ruokaa valtavasti. Olemme vaurastuneet toisen maailmansodan jälkeen niin paljon, että meillä on siihen varaa.

Muutos näkyy esimerkiksi siinä, ettei ole enää yhtä oikeaa tulkintaa siitä, miten pitäisi syödä ja mikä on hyvää tai terveellistä ruokaa.

Terveellisyyden lisäksi mietimme vastuullisuutta, eettisyyttä ja kestävää kuluttamista – teemoja, jotka ovat yhteiskunnallisessa keskustelussa muutenkin. Ruoka on osa laajempaa kokonaisuutta: kun keskustellaan lihansyönnin järkevyydestä, keskustellaan maapallon tulevaisuudesta.

Viimeistään kymmenen viime vuoden aikana ulkona syöminen on arkipäiväistynyt ja kokeista tullut julkkiksia. Kansainväliset ruokatrendit ja ruokavaliot karppauksesta raakaruokaan saavuttavat Suomen yhä nopeammin. Syntyy Foodora- ja Wolt-ruuankuljetuspalvelujen kaltaisia uusia ideoita, ja katuruokatrendien aallonharjalla ratsastavat yhä erikoisemmat tulokkaat ramen-burgereista sushiburritoon.

 

 


Auli sekoittaa Jukan ja Markun valkokastiketta. ”Olen aika vaativa opettaja. Aina ei pysytä aikataulussa.”

 

Enää hienoihinkaan paikkoihin ei ole pakko pynttäytyä, ja huippukokit perustavat rentoja bistroja.

– Koko 2000-luvun ilmassa on ollut ajatus siitä, että halutaan vaivatonta ja helppoa, Mäkelä sanoo.

Vaikka taantuma jatkuu, ravintoloita avataan koko ajan lisää. Ulkona syöminen ei ole enää rahan haaskausta vaan hyväksytty tapa kuluttaa aikaa ja rahaa.

– Isoin muutos kymmenen vuoden aikana on ollut se, että ruoka nähdään niin paljon muunakin kuin ihmiskehon ylläpitäjänä. Ruoka on osa identiteettiä. On ok kuluttaa ruokaa ja nauttia siitä.

Autotallien miehet

Nuoret miehet ovat innostuneet ruuanlaitosta jo kauan sitten, ja nyt kokkauskuume on valloittanut viimeisen linnakkeensa: suurten ikäluokkien eläkeläismiehet.

Espoossa tunnelma on innostunut. Töihin ryhdytään heti, eikä kukaan pyörittele peukaloitaan. Yhdessä keittiössä pilkotaan sipulia, toisessa maustetaan koipia paprikalla. Kaikkialla kaikuvat lihanuijan pauke ja hervottomat vitsit.

”Tämä on vähän kuin Töölön tapaturma-asema. Kursitaan kokoon ja paikkaillaan myöhemmin.”

Auli on kotitalousopettajan perikuva: jämpti ja lempeä yhtä aikaa.

– Käsien pesulle kaikki, hän huutaa tohinan yli.

Yrjön ja Reijon tehtäväksi jäävät mozzarellalla täytetyt broileripihvit. Filee menee Yrjön nuijan alla rikki, mutta Reijo opastaa.

– Tämä on vähän kuin Töölön tapaturma-asema. Kursitaan kokoon ja paikkaillaan myöhemmin.

Auli huolehtii, ettei Yrjö vain ole käsitellyt raakaa broileria ja juustoa pesemättä välillä käsiään.

– Taisin käsitellä. Aijai, koulutuksen tässä vaiheessa tällainen moka, Yrjö harmittelee.

Reijolle ja Yrjölle keittiössä innostuminen on uutta, sillä heidän lapsuudestaan asti miehet ovat pysyneet tavallisesti kaukana hellasta. Moni heidän sukupolvensa mies on elänyt koko ikänsä niin, että joku muu on tehnyt ruuan.

Yrjökin kasvoi yksinhuoltajaperheessä, jossa äiti kävi töissä ja mummi huolehti Yrjöstä ja ruuanlaitosta.

– Minulla ei ollut mitään asiaa keittiöön, eikä kiinnostustakaan, Yrjö sanoo.

Lapsuuden perhe asui jatkosodan aikaan Sortavalassa, ja kaikesta oli pulaa. Arkisin syötiin lihapullia, läskisoosia, kalakeittoa, karjalanpaistia ja ruskeaa kastiketta. Harvinaista herkkua oli maitokiisseli, joka tarjoiltiin mansikkahillonokareiden kanssa.

Sukupuoliroolit olivat 1950-luvulla tietysti muutenkin jäykemmät kuin nykyään. Keittiö oli naisen valtakuntaa, autotalli miehen, Yrjö tiivistää. Kotitöihin miehet eivät juuri osallistuneet – mitä nyt joskus saattoivat imuroida.

Paleltuneet perunat

Oppia ei tullut koulustakaan, sillä 1950-luvun poikakoulussa ei kotitaloutta opetettu. Ämpäreissä luokkiin tuodulle kouluruuallekin irvailtiin, vaikka se pelasti monen nälkäisen päivän.

– Sehän oli ihan kamalaa, ruisvelliä tai keittoa. Jos oli perunoita, ne olivat paleltuneita, Yrjö muistelee.

– Hernekeitto tarjoiltiin hennonkeltaisissa emaliastioissa, joita nykyään kutsutaan kissankupeiksi, Reijo lisää.

Keiton seassa lillui suuria lihapaloja, joista roikkui luuta ja läskiä. Ateria nautittiin luokissa, ja opettaja valvoi, että kaikki tuli syödyksi.

– Kun opettajan silmä vältti, lihapala lintattiin katapultilla luokan uunin taakse, Reijo naureskelee.

 

 


Reijo on porukan kovin huulenheittäjä. ”Minulla on tällainen läppävika. Ajatus katkeaa, mutta puhe ei koskaan.”

 

Yrjö joutui kokkaamaan ensimmäisen kerran itse vasta opiskellessaan kesäyliopistossa. Kun Yrjön majoittanut tuttavaperhe oli kesälomamatkalla, hän sotki paistinpannulla voita, kauraryynejä ja mausteita.

– Se oli minun lounaani. Muuta en osannut tehdä.

”Ravintolakäynnit ovat minusta edelleen vähän arveluttavia, koska lapsena ne olivat todella harvinaisia.”

Yrjö uskoo, että pula-aikaan eletty lapsuus näkyy yhä esimerkiksi siinä, miten hän suhtautuu ulkona syömiseen.

– Ravintolakäynnit ovat minusta edelleen vähän arveluttavia, koska lapsena ne olivat todella harvinaisia. Kuinka niihin voi tuhlata? Yrjö miettii.

Lasten kanssa saatettiin käydä grillillä joskus 1970-luvun alussa, kun hampurilaisbaarit rantautuivat Suomeen. Se oli juhlaa.

Nykyään Yrjöstä on kiva käydä silloin tällöin pizzalla, mutta mieluummin hän kokkaa kotona, siis plärää Aulilta saamaansa monistenippua, suunnittelee ja kokeilee. Bravuureita ovat siskonmakkarakeitto ja lihapullat. Seuraavaksi Yrjö haluaa oppia leipomaan pullaa.

Ruokatrendien seuraaminen jää silti suosiolla muille.

– Gourmetkokit jätän ihan omaan kategoriaansa.

Johanna Mäkelä uskoo, että suurten ikäluokkien miehiä ajaa keittiöön sekä tahto että tarve. Leskeksi jääneelle ruuanlaitto voi olla pakollinen paha, toiselle se on eläkepäiviä rytmittävä harrastus.

– Tämä aika kutsuu kaikenlaisia ihmisiä keittiöihin. Kun ihmiset ovat vapautuneet ruuan laittamisen pakosta, siitä on mahdollista tehdä harrastus, Mäkelä sanoo.

Ruuanlaitto on osa laajempaa käsityöbuumia – halua saada omin käsin aikaan jotain konkreettista, josta on ylpeä. Monelle kattilan edessä häärääminen on vastapainoa hektiselle ja stressaavalle arjelle.

– Se on myös konkreettinen rakkaudenosoitus, kun tekee toiselle ruokaa, oli se toinen kuka tahansa, Mäkelä muistuttaa.

Tie kohti tasa-arvoa

Naapurikeittiön Timo Vedenpää hämmentää tomaatti-salviakastikkeessa uivia broilerinkoipia. Niitä tarjoillaan kohta lohkoperunoiden kaverina.

Timolla on samanlaisia lapsuusmuistoja kuin Yrjöllä ja Reijolla. Isä lähti töihin, ennen kuin lapset heräsivät, ja palasi, kun he olivat jo nukkumassa.

– Siinä ei paljon keittiövuoroja jaettu.

”Kun asuttiin pienesti, keittiö oli ainoa naisen oma tila.”

Timo uskoo, että miehiä näkyy keittiössä nykyään enemmän, koska monet perinteiset miesten työt ovat hävinneet. Ennen auto huollettiin itse, nyt se viedään korjaamolle. Työaika on säännöllisempi, ja muullekin kuin työlle jää aikaa.

– Keittiö on ollut naisten, ja he ovat myös vartioineet sitä roolia. Kun asuttiin pienesti, keittiö oli ainoa naisen oma tila, Timo sanoo.

– Kun oli isoja perheitä, se oli kokopäivätyötä, Yrjö miettii.

Hänestä muutos kohti tasa-arvoisempaa asetelmaa on erittäin tervetullut.

– Tutkimuksissakin on todettu, että se emännän rooli on aika kova. Pitää hoitaa perhe kouluun ja töihin, tulla itse töistä kaupan kautta kotiin, laittaa ruokaa ja saada lapset nukkumaan. Se on ollut suomalaista todellisuutta, ja on varmaan vieläkin.

Yrjöstä isoin muutos rooleissa on se, että tärkeät päätökset, kuten asunnon hankinta, tehdään nykyään yhdessä. On tasa-arvossa silti vielä tekemistä. Yrjöstä se näkyy vaikkapa siinä, että miehet käyttävät perhevapaita vähemmän kuin naiset.

– Ajatellaan, että se vaikuttaa perheen tulotasoon. Se jättää naisille kuormaa, Yrjö sanoo.

Hän on ollut itsekin aikanaan työn takia paljon poissa kotoa.

– Tunsin siitä huonoa omaatuntoa. Lapset alkoivat ihmetellä, kuka tuo mies on, ja aina kun oli jokin hätä, he turvautuivat äitiin. Kun se tuli ilmi, aloin vähentää poissaoloja.

 


Auli kehuu kurssin tasoa. ”Moni yllätti jo syksyllä lapset ja kokkasi kotona.”

 

Välirauhan aika

Reunimmaisessa keittiössä valmistuu lasagne. Tomaattikastike porisee liedellä ongelmitta, mutta valkokastikkeen koostumus mietityttää. Auli heittää sekaan vähän Maizenaa, ja seos tasoittuu heti.

Lasagnemestarit eli 67-vuotiaat Markku Karikoski ja Jukka Hulmi ovat vanhoja työkavereita rakennusalalta ja tulivat kurssille yhdessä eläkepäiviensä ratoksi.

– Tämä on mukava harrastus, sosiaalinen tapahtuma, Markku sanoo.

”Vettä ja perunoita osasin keittää.”

Jukka arveli, että kotikeittiössä saatettaisiin kaivata apua nyt, kun hän on jo eläkkeellä ja vaimo vielä työelämässä. Markku asuu yksin ja on kyllästynyt laittamaan aina samaa ruokaa.

– Mielikuvitus ei riittänyt, ja perusasiatkin olivat hukassa. Vettä ja perunoita osasin keittää.

Aloittelijoiden kurssilla ei onneksi oleteta, että osallistujat osaisivat mitään ennakkoon. Oma osaamattomuus hävettää silti vähän, ja se tekee arjesta hankalampaa.

– Ruuanlaitto on alkanut kiinnostaa vasta pakon edessä. On ollut vaikea lähteä kauppaan, kun ei tiedä mitä ostaisi, Jukka kertoo.

Yrjöstä vaikeinta on se, jos ohjeessa lukee hyppysellinen sitä, ripaus tätä tai varovasti tuota.

– Paljonko se sitten on?

 


Lopuksi maistetaan. ”Tämä on se hartain hetki”, Reijo sanoo.

 

Toisaalla Simo Hakamäki ja Tuomo Rantaniemi kattavat jo pöytää. Sillekin on sääntö, kuinka kauas pöydän reunasta lautanen laitetaan, he kertovat.

Parin työnjako toimii: kun toinen tekee, toinen pitää huolta, että kaikki tarvittava on paikalla tai pois paikalta. Aulin mielestä kurssin työparit ovat hitsautuneet yhteen niin, ettei niitä voi enää erottaa.

Kun pöytä on katettu, puheensorina vaimenee. Nälkäisten miesten jono kiemurtelee höyryävien patojen ympärillä. Reijo kutsuu hetkeä välirauhaksi.

– Tämä on Espoon paras ravintola, Auli huudahtaa.

– Saattaa olla, että jossain tekevät parempia ruokia, mutta tuskin tällä mantereella, Reijo lisää.

Pitkän pöydän ääreen laskeutuu hiljaisuus, jonka rikkoo vain haarukoiden kilinä. Lopuksi jokainen kävelee oma-aloitteisesti tiskaamaan. Lasit alle, kahvikupit ylähyllylle, Auli opastaa.

Lähteet: ruokatieto.fi, Merja Sillanpää: Happamasta makeaan – suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehitys, Fazerin kouluruokatutkimus, Hotelli- ja ravintolamuseo, Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimus (2009).

Näyttelijä Elisabeth Moss on television uuden kultakauden ykkösnainen. – Olisin tyytyväinen, vaikka tekisin tv-sarjoja lopun elämääni.

Kun Elisabeth Mossin, 35, tähdittämää The Handmaid’s Tale -sarjaa käsikirjoitettiin, Donald Trumpin tie presidentiksi näytti vielä melkein mahdottomalta. Mutta sitten lähes koko maailman yllätykseksi Trump valittiin Yhdysvaltain johtoon ja The Handmaid’s Talesta tuli äkkiä pelottavan ajankohtainen.

– Me halusimme vain tehdä mahdollisimman hienon sarjan. Tapa, jolla The Handmaid’s Tale koskettaa nyt katsojia, tuntuu karmaisevalta, näyttelijä Elisabeth Moss kertoo cannesilaisen hotellin patiolla.

Moss esittää tulevaisuuteen sijoittuvassa sarjassa Offred-nimistä naista, joka on pakotettu synnytyskoneeksi. Margaret Atwoodin Orjattaresi-romaaniin perustuva tarina on lähes kauhuelokuvamainen. Kun Trumpin valtaantulon jälkeen Yhdysvaltain hallinto ryhtyi ajamaan naisten oikeuksien rajoittamiseen tähtääviä lakeja, dystopia ei enää näyttänytkään etäiseltä.

Elisabeth Moss on sarjassa mukana myös tuottajana.

– Joskus taiteessa saavutetaan osin tiedostamattakin jotain olennaista tästä ajasta, hän sanoo.

Kahdeksan kuukauden avioliitto

Syyskuussa Moss valittiin arvostetussa New York Magazinessa television uuden kultakauden kuningattareksi. Mossin ansiolistalla ovat myös The Handmaid’s Talea edeltäneet Mad Men ja Top of the Lake, joiden naissankarit ovat monella tapaa edelläkävijöitä. Mad Menin Peggy Olsonin roolista Moss sai vuosien varrella peräti kuusi Emmy-palkintoa.

– Urallani ei ole ollut vaihetta, jolloin olisin joutunut todella taistelemaan ja torjumaan epätoivoa, Moss myöntää menestyksensä.

Mad Menin alkutaipaleella Moss näytti talkshow-esiintymisissään usein hieman hermostuneelta. Kiitosten ja palkintojen kertyessä varautuneisuus on kuitenkin vaihtunut lennokkuudeksi.

”Toisaalta rakastan laittautumista. Olen aina rakastanut.”

Nytkin Moss hymähtelee usein haastattelun lomassa. Hän nauraa kertoessaan, kuinka vaikeaa on saada ylle Cannesin punaiselle matolle tarkoitettu iltapuku.

– Toisaalta rakastan laittautumista. Olen aina rakastanut, Moss sanoo.

Top of the Lake -sarjan ohjannut Jane Campion on kuvaillut Mossia Mona Lisaa muistuttavaksi hahmoksi.

– Roolihahmoni Robin on ehkä monalisamainen. Hän kätkee tunteensa ja motivaationsa. Mutta en kai ole sellainen tosielämässä, Moss arvelee.

Yksityiselämästään Moss on ollut joka tapauksessa vähäsanainen. Viime vuonna hänen huhuttiin seurustelevan brittinäyttelijä Tom Hiddlestonin kanssa, mutta sitten Hiddleston alkoi tapailla laulaja Taylor Swiftiä. Syyskuussa Moss saapui Emmy-gaalaan seuralaisenaan oma äitinsä Linda.

Se tiedetään, että Moss meni vuonna 2010 naimisiin koomikko Fred Armisenin kanssa. Liitto kesti kahdeksan kuukautta. Myöhemmin Moss on kuvaillut suhdetta traumatisoivaksi ja itseään 15 vuotta vanhempaa Armisenia epänormaaliksi.

Mutta on Mosskin ristiriitainen hahmo. Hän kertoo olevansa feministi ja tekee hyväntekeväisyystyötä naisasia- ja perhesuunnittelujärjestöjen puolesta. Toisaalta hän kuuluu skientologiakirkkoon. Vaikka näyttelijä ei yleensä avaudu yksityisasioistaan, elokuussa hän yllättäen puolusti skientologiaa julkisesti. Taustalla oli Instagram-kommentissa esitetty kritiikki: miten autoritaarisesta maailmasta varoittavan The Handmaid’s Talen tähti voi kuulua lahkoon, joka kohtelee jäseniään kuin sarjan painajaismaailman hallinto? Moss vastasi lyhyesti ilmoittamalla, että uskonnonvapaus, suvaitsevaisuus ja tasa-arvo ovat hänelle tärkeitä.

Kylpytakissa töllön ääressä

Suomessa odotetaan yhä Top of the Laken toista tuotantokautta, joka valmistui melkein vuosi sitten. Ensimmäinen kausi esitettiin Ylellä, mutta toista kautta ei ole ostettu siitä yksinkertaisesta syystä, että se on niin kallis. Mossin nimestä voi nyt pyytää isoja rahoja.

Aikoinaan elokuvanäyttelijät olivat tähtiä, ja jos joku siirtyi televisioon, kyseessä oli askel alaspäin ja pysyvä arvonalennus. Moss on kiistatta tähti, mutta ei tee silti Hollywoodissa elokuvia oikeastaan lainkaan.

– Olisin tyytyväinen, vaikka tekisin sarjoja lopun elämääni, hän kommentoi.

Mossilla on kuitenkin uusi työkenttä eurooppalaisissa elokuvissa. Näyteltyään parissa brittielokuvassa hän otti vastaan roolin ruotsalaisessa satiirissa. Ruben Östlundin ohjaama The Square voitti tänä vuonna Cannesin elokuvajuhlien Kultaisen palmun.

”Juhlavuus ei ainoastaan kuulu asiaan, se on kaiken työn keskellä kivaa.” Toukokuussa näyttelijä Elisabeth Mossin tähdittämä The Square voitti Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisen palmun.
”Juhlavuus ei ainoastaan kuulu asiaan, se on kaiken työn keskellä kivaa.” Toukokuussa näyttelijä Elisabeth Mossin tähdittämä The Square voitti Cannesin elokuvajuhlilla Kultaisen palmun.

Moss nauraa muistellessaan, millaista oli lukea käsikirjoitus ensimmäisen kerran.

– Se oli aivan hullu! Yhdysvalloissa elokuvat ovat yleensä sellaisia, että ne on mahdollisimman helppo selittää. Perusidean pitää olla näppärä, jotta leffa ylipäänsä rahoitetaan. Media selittääkin ne sitten puhki.

Mossin roolihahmoja yhdistää eräs seikka: he pistävät luun kurkkuun turhantärkeille miehille.

– Minua kiinnostaa kaksinaismoraalisuuden paljastaminen huumorin keinoin. Saarnaamisella tavoitat vain samanmieliset. Ajattelutapojen muuttamiseen sen sijaan tarvitaan oivalluksia ja uusia näkökulmia.

Vapaa-ajan puutettaan Moss pahoittelee vasta päästessään mehustelemaan, miten hän sen käyttäisi.

– Luksusta on se, että saan olla vähän aikaa yksin. Joskus en halua nähdä ketään. Olen kylpytakissa ilman meikkiä ja katson televisiota. Sellainen on lomaa.

Elisabeth Moss

Näyttelijä syntyi 24.7.1982 Los Angelesissa Yhdysvalloissa.

Tunnetaan mm. rooleistaan tv-sarjoissa Mad Men, Top of the Lake ja The Handmaid’s Tale.

Saanut mm. parhaan naispääosan Golden Globen ja peräti kuusi Emmyä Mad Men -sarjan Peggy Olsonina.

Kun porilaiset tosi-tv-tähdet Aki Manninen ja Rita Niemi-Manninen innostuvat tuhlaamaan, kerralla menee tuhansia euroja.

Se oli 50 000 euron arvoinen puhelu. Italiasta tuotu kuohuviini poreilee Gladiaattoreista tuttujen tosi-tv-tähtien Aki Mannisen, 42, ja Rita Niemi-Mannisen, 38, laseissa. He kippistävät Akin juuri vastaanottamille uutisille: avioparin omistama tontti Leviltä on ostettu pyyntihinnalla.

Pari itse asuu Porissa 140-neliöisessä omakotitalossa. Sen pihalla on neljä autoa: Akin Hummer, juuri myyty Bemari, isoisältä peritty Mersu ja hyvinvointibussi, jota pari vuokraa erilaisiin tilaisuuksiin. Viides auto, Akin Ritalle Italiasta ostama Mini Cooper, on tulossa Suomeen huomenna.

Palkkapussissa Akin ja Ritan vauraus ei kuitenkaan näy. Verotietojen mukaan Akin tulot viime vuodelta olivat 12 363 euroa ja Ritan 6 066 euroa. Kun asiasta kysyy, Aki ja Rita alkavat vitsailla.

– Autotallin taakse ei kannata mennä, siellä on kannabisviljelmä. Ja huumebisnesrahat on tietenkin siirretty Cayman-saarille, Aki sanoo.

Rita on huomannut, että parin ulospäinsuuntautuneisuus herättää kateutta. Porissa pariskunta erottuu katukuvasta niin selvästi, että heidät pysäytetään jatkuvasti. Jokainen tuntuu haluavan vaihtaa Turbon ja Laserin kanssa pari sanaa.

”Olemme kuulemma pissispariskunta, joka ei osaa mitään.”

– Meistä puhutaan kaupungilla käsittämättömän hulluja juttuja. Ihmiset suhtautuvat meihin epäilevästi: olemme kuulemma pissispariskunta, joka ei osaa mitään. Onneksi olemme niin vahvoja persoonia, ettei meitä todellakaan kiinnosta, mitä meistä ajatellaan, Rita näpäyttää.

Mutta mistä Akin ja Ritan rahat sitten tulevat? Ainakin sitä on kiinni useammassa tontissa, Akin käsin rakentamissa moottoripyörissä ja parin Ritaki Oy -yrityksessä. Kesällä Aki myös voitti Maltalla järjestetyissä EuroCasinon EM-kisoissa 15 000 euroa.

– Olen ollut aina aktiivinen tekemään kauppaa. Huono verovuosi ei tarkoita, että rahamme ovat loppu. Olisi ihmeellistä, jos minulla ei tähän ikään mennessä olisi mitään säästössä. Jos rahat uhkaavat loppua, taiomme sitä jostain lisää, Aki nauraa.

Tosi-tv-tähdet Aki ja Rita herättävät huomiota kotikaupungissaan Porissa. ”Aki haki minut ensitreffeille Hummerillaan”, Rita sanoo.
Tosi-tv-tähdet Aki ja Rita herättävät huomiota kotikaupungissaan Porissa. ”Aki haki minut ensitreffeille Hummerillaan”, Rita sanoo.

Maanantai

Ruokakauppa 150 euroa

Ruokaan Akilla ja Ritalla kuluu viikossa noin 300 euroa. Aina heidän rahatilanteensa ei ole ollut yhtä ruusuinen. Vuonna 2015 Akin firma osallistui taloprojektiin, jonka tarkoitus oli rakennuttaa Helsinkiin kahdeksan taloa. Projektia vetävä rakennusfirma meni kuitenkin konkurssiin. Sen seurauksena Aki menetti 500 000 euroa omaa rahaa.

– Kaikki silloiset säästöni menivät. Minut pelasti se, että oma nimeni säilyi puhtaana. Ehdin erota hallituksesta ja myydä ajoissa osuuteni firmasta, Aki kertoo.

Vaikka Akin tili tyhjeni kokonaan, hän sai silti pidettyä talonsa ja autonsa. Yhteiskunnalta hän ei edes yrittänyt saada rahallista apua.

– Luonteeni ei olisi antanut periksi. Sitä paitsi olisi ollut noloa ajaa sossun luukulle Hummerilla. Nehän olisivat sanoneet, että myy se pois. Mutta Hummer oli ollut jo pitkään unelmani, en todellakaan ollut valmis luopumaan siitä.

Aki menetti konkurssin takia myös monta ystävää.

– Ennen sulla oli se rooli, että maksoit aina kaiken, Rita huomauttaa.

”Kun rahaa ei enää ollut, kaikkosivat ystävätkin.”

– En koskaan laskenut kuluja, vaan halusin, että kaikilla oli hauskaa. Kun rahaa ei enää ollut, kaikkosivat ystävätkin. Raadollisuus löi vahvasti nokkaan, Aki muistelee.

Vaikeimpina hetkinä Aki istui hiljaisena autotallin lattialla, joi viskiä ja menetti elämänilonsa. Käänteentekevä hetki oli Ritan neuvo: Akin pitäisi antaa anteeksi ystävälleen, joka oli osasyyllinen konkurssiin.

– Lupasin Akille, että yhdessä hankimme kaikki menetetyt varat moninkertaisena takaisin.

Sopisiko tämä paita minulle, Rita pohtii Porin kauppakeskus Puuvillassa. Pari saa paljon vaatteita myös sponsoreiltaan.
Sopisiko tämä paita minulle, Rita pohtii Porin kauppakeskus Puuvillassa. Pari saa paljon vaatteita myös sponsoreiltaan.

Tiistai

Auto Italiasta 25 000 euroa

Autonrenkaat ja vanteet 1 900 euroa

Akin rahatilanteen pelasti lopulta onnekkaaseen aikaan sattunut julkisuus. Konkurssin aikoihin parista tuli tunnettu Temptation Island -ohjelman kautta. Sen myötä pari on päässyt vetämään muun muassa luentoja, nuorisoiltoja, työhyvinvointipäiviä, messuja, jumppia ja nettivalmennuksia. Yhden laihdutusvalmennuksen hinta on 19,90–49 euroa, ja vuoden aikana niihin on osallistunut tuhansia ihmisiä.

– Jos haluaisimme, voisimme molemmat helposti nostaa kolmen-neljän tonnin kuukausipalkkaa yrityksestämme. Mutta miksi? Keräämme mieluummin sinne varoja.

Rahaa pari tekee myös autokaupoilla, kuten nyt Italiasta ostetulla autolla. Aki käy siellä kerran vuodessa, koska Italiassa on Suomea edullisemmat autoverot.

– Tällä reissulla hankimme poikien kanssa yhteensä kymmenen autoa, mutta vain yksi niistä tuli minulle. Auto menee ensin Ritalle, sitten myymme sen eteenpäin hyvällä voitolla, Aki vinkkaa.

”Auto menee ensin Ritalle, sitten myymme sen eteenpäin hyvällä voitolla.”

Keskiviikko

Meksikon-matka 4 500 euroa

Aki ja Rita ovat olleet yhdessä neljä vuotta, joista kaksi ja puoli naimisissa. Nelivuotispäiväänsä he aikovat viettää pian Meksikossa. Matkaidea tuli ystäväpariskunnalta, joka lähetti linkin all inclusive -hotelliin Nuevo Vallartassa ja suostutteli Akin ja Ritan mukaan.

– Ostimme reissun ex tempore, mutta maksoimme sen heti. Emme elä luotolla, Aki sanoo.

Matka ei ole pelkkää lomailua varten, sillä pari aikoo ottaa siellä yritykselleen uudet promokuvat.

– Emme ole koskaan täysin lomalla, vaan puuhaamme aina jotain pientä työtä siinä ohessa. Lennämme esimerkiksi useita kertoja vuodessa Turkkiin, jossa vedämme tutussa hotellissa jumppia. Yrityksemme ala on esittävät taiteet, mikä taipuu monenlaiseen työhön.

Aki arvioi moottoripyöräverstaansa sisällön noin 100 000 euron arvoiseksi.
Aki arvioi moottoripyöräverstaansa sisällön noin 100 000 euron arvoiseksi.

Torstai

Bensaa Hummeriin 180 euroa

Kun Aki aikanaan osti Hummerinsa, hän maksoi siitä 53 000 euroa. Nyt hän arvioi sen arvoksi 35 000 euroa.

– On se velattomaksi autoksi varsin hyvä. Bensaa se kyllä syö paljon, 20 litraa satasella. Konkurssi tulee silti jostain muusta, Aki miettii.

– Raha ei ole minulle se juttu, vaan se, että olen voinut toteuttaa sen avulla unelmiani. Raha itsessään on menettänyt minulle merkityksensä, sillä ei ole minulle arvoa.

”Raha itsessään on menettänyt minulle merkityksensä.”

Yksi Akin unelma sijaitsee kotipihalla. Se on moottoripyöräverstas, tai pyhättö, kuten hän sitä kutsuu.

Aki arvioi, että verstaan sisältö on noin 100 000 euron arvoinen. Siellä hän esittelee tekeillä olevan pyörän osia: vanteet maksoivat 4 000 euroa, käsityönä tehty putkisto 2 000 euroa ja nahkaistuin 550 euroa. Pyörään on painettu kuva Akin kasvoista.

Yhden moottoripyörän valmistukseen menee vuosi, ja sen myyntihinta on 60 000–80 000 euroa.

– Jokainen pyörä on kuvitettu elämäntarinallani. Ne ovat taideteoksiani. Hiljattain myin Via Dolorosa- eli kärsimysten tie -pyöräni rahoittaakseni Ritaki Oy:n hyvinvointibussin. Se kirpaisi, mutta olen vannonut ostavani kaikki pyöräni takaisin.

Aki ja Rita ovat tehneet sopimuksen, että Aki saa laittaa pyöriinsä rahaa niin paljon kuin haluaa. Vastapainoksi Rita saa ostaa parin yhteiseen kotiin mitä tahansa, eikä kumpikaan marise toisen rahankäytöstä.

Kippis! Rita ja Aki ovat tonttikauppojen ansiosta 50 000 euroa rikkaampia.
Kippis! Rita ja Aki ovat tonttikauppojen ansiosta 50 000 euroa rikkaampia.

Perjantai

Meikkejä 100 euroa

Iso osa Ritan rahoista menee omasta ulkonäöstä huolehtimiseen. Kun Aki yrittää huomauttaa Ritalle naisen olevan kauneimmillaan luonnollisena, Rita purskahtaa nauruun.

– Koko yhdessäoloaikamme minulla on ollut hiuspidennykset, ripsipidennykset ja tekokynnet. Sellainen minä olen, se on luonnollista minua, Rita sanoo ja jatkaa:

– Tykkään satsata kauniisiin asioihin, siksi laitan rahaa itseeni.

”Tykkään satsata kauniisiin asioihin, siksi laitan rahaa itseeni.”

Merkittävä osa Ritan ulkonäköön liittyvistä asioista on kuitenkin saatu sponsoroituna. Rita pystyy tarjoamaan sponsoreilleen näkyvyyttä muun muassa Instagramissa, jossa hänellä on melkein 40 000 seuraajaa.

Akikin sai juuri sponsoriltaan 940 euron arvoisen vaatelähetyksen.

Parin koira Putin vartioi herkeämättä Ritan kokkailuja.
Parin koira Putin vartioi herkeämättä Ritan kokkailuja.

Lauantai

Ruokakauppa 150 euroa

Ruokaostoksilla Aki ja Rita satsaavat puhtaaseen lihaan, kanaan, kalaan ja tuoreisiin vihanneksiin.

Parilla on myös 3-vuotias amerikanbully Putin. Sen hoitoon kuluu joitakin kymppejä viikossa. Pian Putin saa seuraa, kun Aki ja Rita pääsevät kotiuttamaan Putinin biologisen pojan, pienen pentubullyn Bondin.

Lauantaisin pari katsoo televisiosta Gladiaattoreita. Kun he pääsivät ohjelmaan mukaan, alkoi tiukka treenaus. Rita on entinen kilpa-aerobikkaaja, ja hän halusi valmistautua tv-sarjaan yhtä pieteetillä kuin kilpailuihin.

– Koska esiinnyin telkkarissa pienissä bikineissä, halusin, että kroppa on kunnossa, Rita sanoo.

– Minä kyllä otin vähän viiniäkin, sillä olen sinut itseni kanssa. Mutta totta kai sitä haluaa olla kuosissa, kun heiluu televisiossa nelikymppisenä kireissä punaisissa housuissa, Aki jatkaa.

Gladiaattoreista saatu palkka ei parin mukaan ollut kummoinen. Suurempi arvo on ohjelman avulla saadusta julkisuudesta.

– Ei julkkikseksi kannata ryhtyä pelkän julkisuuden takia. Siinä vaiheessa, kun julkisuus ei enää tuota, lopetamme sen, Aki huomauttaa.

Putin saa kohta kaverin omasta pojastaan Bondista.
Putin saa kohta kaverin omasta pojastaan Bondista.

Sunnuntai

Kaksi kirjaa 50 euroa

Sunnuntaina Aki innostui ostamaan kaksi Tommy Hellstenin kirjaa, koska hän lukee vain elämäntaitokirjallisuutta. Akin ja Ritan sohvapöydällä onkin kesken Rhonda Byrnen Salaisuus-kirja. Olkkarin seinällä puolestaan koreilee kaunokirjaimilla kirjoitettu Akin keksimä mietelause eli akismi. Siinä lukee: ”Kaikki on mahdollista. Mahdottoman toteuttaminen vain vie vähän enemmän aikaa.”

”Raha on vain rahaa. Jos se loppuu, sitten myydään vaikka auto.”

– Raha on vain rahaa. Jos se loppuu, sitten myydään vaikka auto. Olen menettänyt aikanani niin paljon, että en enää pelkää. En koskaan stressaa rahasta, Aki vakuuttaa.

Rita ei ole täysin samoilla linjoilla.

– Ovathan niukat ajat olleet ihan perseestä. Olisi minulla muutakin tekemistä kuin miettiä, mitä tehdä, kun talous on notkolla. Raha mahdollistaa sellaisen elämän, jota haluamme elää, joten kyllä raha on meille tärkeää.

Viikon menot yhteensä 32 020 euroa.

Mistä pihistätte?

Aki: ”Emme mistään. Minua ei kiinnosta huominen, elän vain tätä hetkeä.”

Rita: ”Aki on suurten linjojen mies, joka tykkää maalata isolla pensselillä. Mutta miten maalata, jos väriaine on loppu? Minä olenkin meistä raha-asioissa tarkempi.”

Asuntolaina

”Maksamme asuntolainaa 1500 euroa kuussa. Summa sisältää omakotitalomme lisäksi lainanlyhennykset juuri myydystä Levin-tontista ja Raumalla olevasta tontistamme, jonne rakennutamme kolme taloa golf-kentän viereen.”

Työkokemus

Rita: ”Kilpa-aerobicillä ei tienaa, se on intohimolaji. Olisi ennemmin kannattanut alkaa vaikka tennispelaajaksi.”

Aki: ”Olen pyörittänyt AMTY-moottoripyöräyritystäni vaikka miten pitkään. Siitä en luovu.”

Tulevaisuuden haave

Rita: ”Talo meren rannalla.”

Aki: ”Asua talvet lämpimässä.”

Aki ja Rita Manninen

Aki Manninen

42-vuotias, syntyi ja asuu Porissa.

Pari meni naimisiin elokuussa 2015.

Nousi Ritan kanssa julkisuuteen Temptation Island -ohjelmasta vuonna 2014. Pari on tehnyt myös Akin ja Ritan rakkausdieetit -ohjelmaa.

 

Rita Niemi-Manninen

38-vuotias, syntyi ja asuu Porissa.

Voittanut EM-kultaa ja MM-hopeaa kilpa-aerobicissa.

Gladiaattorit Nelosella lauantaisin.