Helsinkiläinen Eeva saa lisätienestejä tonnin viikossa myymällä seksiä. Jos Eevalla olisi lapsi, hänellä ei olisi mitään sitä vastaan, että tämä tekisi aikuisena samaa. Eeva kertoo kakkostyöstään Arman Alizadin ja Meeri Koutaniemen uutuuskirjassa Riisuttu Suomi.

Televisiotuottaja ja toimittaja Arman Alizad kertoo tänään ilmestyneessä Riisuttu Suomi -kirjassa kolmenkymmenen suomalaisen tarinan. Kirjassa Arman päästää ääneen eri alojen työntekijöitä, palveluiden käyttäjiä ja yhteiskunnan katvealuilla eläviä.

Arman on haastatellut ja Meeri Koutaniemi kuvannut muun muassa taksikuskia ja asiakasta, huumediileriä ja -addiktia, pappia ja satanistia sekä saattokodinhoitajaa ja terminaalipotilasta. Kirjallaan Arman ja Meeri haluavat ravistella ennakkoluuloja ja tabuja.

Yksi haastateltavista on korkeakoulutuksen saanut helsinkiläinen Eeva, 38, joka myy seksiä päivätyönsä ohella.

Eeva harmittelee kirjassa, että keskustelu seksityöstä keskittyy enimmäkseen ääri-ilmiöiden ympärille, kuten paritukseen ja ihmiskauppaan.

– Hyvin vähän kuulee keskustelua mun kaltaisista seksityöntekijöistä. Ennakkokäsitykset pyörii pitkälti ihmiskaupan ja pakotetun seksin ympärillä. Toisaalta se on ihan luonnollsita, koska se on se, mikä mediassa on ollut eniten esillä. Ja me ollaan ehkä taas sit tylsä aihe, Eeva miettii kirjassa.

Tonni viikossa

Eeva korostaa haastattelussa, että hänelle seksityö on oma valinta. Hän päätyi myymään seksiä kuusi vuotta sitten, koska päätyö ei ollut "erityisen hyvin palkattu". Ennen seksityön aloittamista Eeva sai lisätienestejä jakamalla lehtiä ja tekemällä tarjoilijan töitä.

– Mä tykkään hirveästi tästä työstä, mut kyllähän mä teen tätä vaan rahan takia. Se, että on mahdollisuus tehdä tämmöstä, se tuntuu hienolta. Ainoa, mikä mua harmittaa on se, et miks mä en alottanut aikaisemmin. Miks mä tein semmosia hommia, et jaoin tuolla kaatosateessa lehtiä vuosikausia, mistä saa tyyliin 20 senttiä pinkalta.

Eevan mukaan seksityöllä voi tienata hyvin. Hän itse tekee hommia yleensä muutamana iltana viikossa.

– Tonni tulee viikossa keskimäärin. Se on tosi hyvin. Siihen päälle vielä päivätyö.

Tienaamansa rahat kertoo Eeva sijoittaneensa asuntoihin.

– Oon hankkinut muun muassa sijoitusasunnon, mut se ei oo vielä maksettu. Mut ylipäätään, et mä sain sen asunnon, niin sain tällä duunilla säästettyä sen verran, et sain lainan asuntoon. Siihen on menny melkein kaikki. En mä kauheesti tuhlaa, no en asuis näin isosti, jos ei ois tätä toista duunii.

Aviomiehelle ei ongelma

Eevan kakkostyöstä tietävät lähimmät ystävät ja aviomies. Vanhemmilleen hän ei ole halunnut asiasta kertoa, koska nämä ovat jo vanhoja ja huonossa kunnossa.

– Ystävistä lähimmät ovat tienneet alusta alkaen. Aviomies on tiennyt ihan alusta asti. Silloin ku mä sain sen idean, niin kerroin heti hänelle, että mulla ois muute yks juttu. Et mä oon pistänyt ilmoituksen ja oon alottamassa. Hän oli turvallisuudesta huolissaan, mutta ei ollu mustasukkaisuutta.

Asiakkaita Eeva ottaa vastaan kotonaan. Eeva ei usko kenenkään naapurin tietävän hänen bisneksistään, mutta aina, kun asiakas lähtee pois, Eeva varmistaa, ettei kukaan naapuri ole samaan aikaan rappukäytävässä.

Parisuhteeseen kotona työskenteleminen ei Eevan mukaan aiheuta ongelmia, sillä Eevan miehellä on myös oma asunto. Ainoa asia, josta tulee riitoja, on ajankäyttö.

Omia lapsia Eevalla ei ole, mutta jos olisi, hänellä ei olisi mitään sitä vastaan, jos tytär haluaisi seksityöläiseksi.

– Toivoisin tietysti, että se pystyis kertoo mulle, koska mä oon tehnyt tätä duunia niin kauan, niin pystyisin antaa hyviä turvallisuusohjeita. Toivoisin, et se luottais muhun niin paljon. Mulle ei oo ikinä tapahtunu mitään, mutta tytölle voi tällä alalla tapahtua ikäviä asioita, niin voisin kertoa hänelle, et miten tätä työtä voi tehdä mahdollisimman turvallisesti.

Mitä sääntöjä Eevalla on tapaamisissa ja missä menee hänen rajansa? Entä mitä hän tietää asiakkaistaan? Muun muassa nämä asiat selviävät Arman Alizadin & Meeri Koutaniemen kirjasta Riisuttu Suomi (Docendo 2015), joka ilmestyi 15.10.2015. Jutun sitaatit on poimittu kirjasta.

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...