Kuva: Jouni Harala
Kuva: Jouni Harala

Satu Taiveahon ja Antti Kaikkosen unelma lapsesta mureni, kun adoptio Etelä-Afrikasta kariutui. – Onhan tämä omanlaisensa keskenmeno, Satu kuvailee.

"Otan osaa suruunne. Jos haluatte minut sijaissynnyttäjäksi, ottakaa yhteyttä. Haluan auttaa teitä."

Tämä on yksi sadoista viesteistä, joita suomalaiset ovat lähettäneet viime päivinä Sininauhasäätiön toimitusjohtajalle Satu Taiveaholle, 35, ja kansanedustaja Antti Kaikkoselle, 37. Pariskunta on saanut myötätuntoisia yhteydenottoja siitä lähtien, kun liikuttunut Antti kertoi televisiossa adoptiohankkeen kariutumisesta.

Sijaissynnyttäminen ei kuitenkaan ratkaisisi parin ongelmaa, sillä lapsettomuuden syyt ovat heillä toisenlaiset. Sitä paitsi Suomen laki kieltää sijaissynnytykset.

– On ollut silti koskettavaa huomata, että ihmiset olisivat valmiita auttamaan meitä. Arvostamme sitä todella, Satu kiittää.

Ilo muuttui suruksi

Viime kesänä Satu ja Antti saivat tietää, että kolme vuotta kestänyt adoptioprosessi on edennyt viimeiseen vaiheeseen: pariskunnan hakemus oli vihdoin lähdössä kohdemaahan, Etelä-Afrikkaan. Sieltä Sadun ja Antin oli tarkoitus saada alle kolmevuotias lapsi.

– Meille kerrottiin, että kaikki voi tapahtua nopeastikin ja lapsi voi tulla jopa vuoden sisällä.

Vain hieman ennen hakemusten postittamista Helsingin kaupungin sosiaaliviranomaiset muuttivat mieltään ja vaativat papereihin lisäyksen: maininnan siitä, että Antti Kaikkonen on syyteharkinnassa ja myöhemmin syytteessä Nuorisosäätiöön liittyvistä vaalirahasotkuista.

Syksyllä pari yritti neuvotella sosiaaliviranomaisten kanssa ja pyysi tarkistamaan asiaa myös juristeilta. Tuloksetta.

– Kun hakemuksemme lähti Etelä-Afrikkaan, tiesimme jo, että kaikki menee pieleen. Itkimme ja surimme kotona kahdestaan ja kerroimme asiasta vain lähipiirille.

Sitten kävi niin kuin Satu ja Antti olivat ennakoineetkin: Etelä-Afrikassa vaadittiin lisäselvitystä Antin rikosepäilystä.

Toivo heräsi aina

Vuosien varrella Satu ja Antti ovat tottuneet vauvauteluihin. Molemmille lapsettomuus on tuttu aihe jo aiemmista parisuhteista.

Lapsettomuushoitojen lisäksi ratkaisuksi lapsettomuuteen Sadulle ja Antille on ehdotettu muun muassa ruokavalion muutosta, vitamiineja, luontaishoitoja, lemmikkien ottamista ja täysin varmana vinkkinä jopa bulgarianjogurttia.

– Ja koska puhelinnumeroni kansanedustajana oli julkinen, sain tuntemattomilta miehiltä avuliaita siitosoriviestejä alastonkuvien kera, Satu hymähtää.

– Eniten satuttivat väitteet, joissa minut leimattiin kovaksi uranaiseksi, jota pehmeät perhearvot eivät kiinnosta, kun lapsia ei kerran ole. Minähän olen panostanut uraan siksi, ettei perheeseen ole ollut mahdollisuutta, Satu oikaisee.

Sadun tunteet ovat viime viikkoina menneet vuoristorataa. On päiviä, jolloin hän pystyy tarkastelemaan asiaa etäältä ja kylmän rauhallisesti. Yhä on myös hetkiä, jolloin kyyneleet eivät malta pysyä piilossa ja kurkkua kuristaa.

– Onhan tämä omanlaisensa keskenmeno ja ainakin meidän elämässä pahin vastoinkäyminen tähän mennessä.

Mikäli Antti saa vaalirahaepäilyssä vapauttavan päätöksen, adoptiota  olisi vielä mahdollisuus jatkaa. Siihen pariskunta ei näillä näkymin aio ryhtyä.

– On helpompi lopettaa kuin elää epävarmuudessa ja pettyä kerta toisensa jälkeen. Nyt tuntuu, ettei meillä ole enää voimia toivoa adoptiolasta. Mutta ehkä pidämme tuumaustauon ja harkitsemme sitten uudelleen, olisiko meistä vaikka sijaisvanhemmiksi, Satu sanoo.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.