Vuosi kotona Peppi-vauvan kanssa on saanut Satu Ruotsalaisen rauhoittumaan niin, ettei hän hingu takaisin oravanpyörään. Pitkän sairastelukierteen ja lukuisten vaihtoehtohoitojen jälkeen terveydestä on tullut Sadulle antoisa työ, jota voi tehdä kotonakin.
Haastattelu on julkaistu Me Naiset -lehdessä vuonna 2002.
( Linkki tiedostoon )

Haastattelu on julkaistu Me Naiset -lehdessä vuonna 2002.

Entisenä seitsenottelijana ja televisiokasvona tunnetun Satu Ruotsalaisen ja taiteilija Jussi Parviaisen silmäterä Peppi Emilia Parviainen tepastelee ympäriinsä, eikä näytä kaipaavan päiväuniaan. Vaippatakamus ja yksivuotiaan pömppömasu pitävät pikkukiitäjän tasapainossa tai ainakin takaavat pehmeän pyllähdyksen, kun makkarajalat sekoavat askelissa. Kuperkeikankin jälkeen naama leviää iloiseen virneeseen ja Peppi tarjoaa tuttiaan lähellä olevien maisteltavaksi.

– Sain pehmeän laskun äitiyteen, Peppi on ollut niin terve ja hyväntuulinen lapsi. Monet varoittivat, että äitiys olisi alussakovaa ja raskasta, mutta eihän tämä ole mitään ammattiurheiluun verrattuna.

Satu, 36, on nauttinut äitiydestään nyt täsmälleen vuoden, Pepin syntymäpäivää vietettiin viime viikolla. Tuore äiti on upeassa kunnossa, vaikka raskausajasta muistuttavat vielä pari ylimääräistä kiloa. Tosin ne ovat pikkumuisto verrattuna odotusaikojen.28 lisäkiloon. Satu oli loppuaikoina kuin sumopainija ja kuvailee lihomista avartavaksi kokemukseksi grammantiukkojen urheiluvuosien jälkeen.

– Kieltäydyin laskemasta kaloreja aivan imetysajan loppuun saakka. En suostunut diettaamaan niin kauan kuin lapseni tarvitsi ruokansa minun kauttani ja imetyksen lopetin vasta muutamia viikkoja sitten. Sitä paitsi oli kivaa olla välillä pullea!

Ainutkertaista ykseyttä

Satu kilpaili viimeisen kerran vuonna 1994, siivosi palkintonsa jätesäkkeihin ja hävitti kotoaan kaiken urheilukaudesta muistuttavan. Ei unohtaakseen, vaan aloittaakseen uuden elämänjakson puhtaalta pöydältä. Lopettamistaan hän ei ole katunut.

– Huippu-urheilussa ei ollut mitään sellaista glamouria, jota olisin jäänyt ikävöimään. En kaipaa niitä vesisateessa mutakentillä könyämisiä, hän virnistää. Lopetin juuri sopivaan aikaan, riittävän ajoissa. Bryggaren Arto taisi myöhemmin murahtaa, että olisi pitänyt vielä jatkaa, mutta tiesin itse paremmin. Lakkasin kilpailemasta, kun sain siitä tarpeekseni. Kassielämää olen omalta osaltani nähnyt riittämiin.

Urheilu-uran jälkeen Satu siirtyi pian televisioon ja juontajaksi. Uutta tehtävää oli tarjolla niin, ettei vanhojen perään ehtinyt haikailla. Arjen tempo oli kiireinen, vilinää ja melskettä piisasi.

Nykyään Satu on virallisesti kotiäiti. Hän ei tunne pienintäkään kaipuuta takaisin kahdeksasta-neljään -oravanpyörään tai ammattiurheilijoiden kärkikastiin. Kiireisten uravuosien jälkeen verkkainen elämänrytmi sopii energiapakkauksellekin mainiosti.

– Olen nauttinut suunnattomasti kuluneen vuoden hiljaisuudesta. En malttaisi vaihtaa nykyistä oloani toimistohulinaan paiskimaan ylitöitä tukka ruvella.

Satu uskoo, ettei äitiys varsinaisesti ole muuttanut häntä, syvällä sielussa odottaneet äitiyden tuntemukset ovat vain viimein päässeet pintaan.

– Lapsensaaminen on ollut järisyttävä kokemus, aivan kuin minussa olisi auennut uusia kanavia. Lapseni kanssa tunnen sellaista suunnatonta ykseyttä, jota tuskin voi kokea kenenkään muun kanssa. Vauvan kanssa omiakin alkuaikojen kokemuksia on tullut elettyä uudelleen. Pienet asiat kuten esimerkiksi helistimen ääni on nostanut hassuja muistikuvia jostain mielen sopukoista, Satu maalailee.

Lääkekierre ajoi sairaalaan

Satu on onnekas löydettyään työn, jota voi tehdä kotona Pepin luona. Keväällä hän tutustui uuteen ternimaitovalmisteeseen ja toukokuussa huhki pystyyn oman jälleenmyyntiverkostonsa. Organisaation perustaminen alkoi sadalla puhelinsoitolla ja tiukalla opiskelulla.

Ternimaito oli Sadulle tuttu jo urheiluvuosilta, silloin juomaa kanniskeltiin kylmälaukuissa kisamatkoillakin. Huonon säilyvyytensä vuoksi se oli kuitenkin hankala sekä kallis ravintolisä. Kun Satu kuuli uudesta valmisteesta, hän otti asiasta selvää ja tarkistutti kapselien kelpoisuuden aina antidoping-toimikuntaa myöten. Hän myös ryhtyi testikäyttäjäksi.

– Olen aina ollut kiinnostunut ravintotieteistä ja terveydenhoidosta, alan opiskelut avoimessa yliopistossa ovat parhaillaankin kesken. Nuoruudessani sairastelin paljon ja olin varsinainen antibioottikauden lapsi.

– Kärsin usein migreenistä, jota yritettiin hillitä kipulääkkeellä. Jatkuva lääkerumba aiheutti lopulta vatsahaavan ja tiputuksessa maatessani päätin, että vaivoihin oli löydyttävä apua muualtakin kuin synteettisistä lääkkeistä. Ravinnolla ja muulla hyvinvoinnilla on päästävä kivun alkulähteille, hän sanoo määrätietoisesti.

Satu on käyttänyt vaihtoehtoisina hoitoina muun muassa homeopatiaa, vyöhyketerapiaa ja shiatsua. Ternimaitokapseleita hän alkoi testata toukokuussa, piti kuukauden tauon ja jatkoi käyttöä uudelleen. Hänellä ravintolisä esti oireet, joita monet tuoreet äidit potevat; hiustenlähdön, väsymyksen ja ihon huonokuntoisuuden.

– Alussa vaikutus näkyi virkeytenä, sain mielettömän siivousvimman ja pistin huushollin uusiksi, vaikka minun olisi kuulunut olla uupunut imettämisestä. Lisäksi olen saanut paljon paksumman tukan, Satu heilauttaa hiuksiaan.

Hän kiersi lääkäriltä toiselle ja keskusteli professoreiden kanssa ternimaidosta sekä vaihtoehtohoidoista. Satu antaa kyytiä yleiselle terveydenhoidolle, jossa oireet tahdotaan vaientaa antibiootti- tai penisilliinikuurein.

– Lääkäreillä ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi tietoa vaihtoehtohoidoista. Raskausaikanani minulle tyrkytettiin migreeniin ja pahoinvointiin lääkettä, jossa tiedettiin olevan sikiölle haitallisia aineosia. Kieltäydyin moisesta hoidosta kokonaan.

Nykyään Satu käy kerran viikossa pienimuotoisissa tilaisuuksissa luennoimassa ternimaitovalmisteen koostumuksesta ja vaikutuksesta, erityisesti Satu on yhteydessä ammattiurheilijoihin. Bisnes on lähtenyt käyntiin hyvin, luonnontuotteella on Suomessa 6 000 myyntiedustajaa ja 50 000 käyttäjää. Seuraavat markkinakohteet ovat Viro, Venäjä sekä EU-maat.

Vaikka Satu lähti mukaan tuottoisaan bisnekseen, hän kiistää olevansa yllytyshullu, jonka saisi vokoteltua mukaan myyntipuuhaan vain suurien voittojen lumoissa. Ennen ternimaitokapselia hän oli kieltäytynyt monien muiden tuotteiden puolesta puhumisesta.

– Jos voin auttaa muita ihmisiä terveysongelmissaan, teen sen mielelläni. Kyse ei ole kauneuden ihannoinnista tai vanhuuden pelosta. Kauhukuvani on, että seitsemänkymppisenä elämäni olisi ohi vain siksi, että olisin niin huonokuntoinen ja väsynyt. Ottaisin heti parikymmentä ikävuotta lisää, jos saisin ne myös elämänkokemuksina ja viisautena, Satu hengähtää.

Pepillä on valinnanvapaus

Sadulle terveys ei ole peräisin pelkästään oikeasta ravinnosta tai pilleripurkista. Myös henkisellä tasapainolla ja mielenrauhalla on ratkaiseva osa hyvinvoinnin löytymisessä.

– Kun sairastelin paljon, jouduin miettimään mistä oireilu todella johtui. Kivut olivat usein johdannaisia jostain kriisistä, mummini kuolemasta, läheisen ystävän itsemurhasta tai avioerostani. Mutta vastoinkäymisiäkään ei pidä pelätä, ne ovat tarpeellisia kasvunpaikkoja. Sellaista asiaa ei olekaan, joka veisi jalat alta. Yritän kaikessa keskittyä asioiden positiiviseen merkitykseen, hän kertoo.

Satu löytää elämänohjeita unistaankin. Hän on pitänyt unipäiväkirjaa kymmenen vuoden ajan ja saa unissaan usein vihjeitä tosielämän tulevista tapahtumista.

– Unien avulla olen osannut valmistautua kriiseihin tai muutoksiin, saanut vihiä millaiseen projektiin elämässäni pitäisi tarttua. Näin unia ensimmäisen liittoni hajoamisesta jo kolme kuukautta häittemme jälkeen, silloin unissani oli halkeilevia sormuksia. Nyt unissani on laiva, joka etenee tyrskyissä ja tyynessä, mutta sormuksia ei ole halkeillut. Unet ovat todella rikas sisäinen maailma, Satu pohtii.

Satu harvoin jättää Peppiä hoitoon ja silloinkin vain läheisilleen. Hän on päättänyt noudattaa vanhaa viisautta, jonka mukaan lapsi voi vuoden aikana yöpyä ilman vanhempiaan yhtä monta yötä kuin ikävuosia on kertynyt. Vanhemmat ovat yhtä mieltä kasvatusperiaatteista.

– Meillä on Jussin kanssa niin samanlaiset elämänkatsomukset, ettei tällaisista asioista tule kiistaa. Jussin kanssa loksahdimme yhteen näin saumattomasti, Satu ristii sormensa. Meillä on ollut erilaiset vaiheemme, kuten kaikissa parisuhteissa, mutta olemme vahvasti yhtä.

– Toki valintaani on kummasteltukin, Satu nauraa. Eräällä juontokeikallani vieras rouva tuli oikein asioikseen kyselemään, miksi minä Parviaisen otin, kun olisin saanut paremmankin. Siitä huulesta on riittänyt hauskaa pitkään!

Huippu-urheilijan taustastaan huolimatta Satu ei toivo, että Pepistä välttämättä tulisi ammattiurheilijaa. Sadun omat vanhemmat kannustivat lapsiaan monipuolisuuteen, mutta eivät pakottaneet mihinkään harrastukseen, politiikkaan tai uskontoon.

Nyt perheessä riittää uusia kannustettavia, kun sisarukset ovat saaneet lapsensa peräkanaa muutaman vuoden sisällä.

– Pepillä on valinnanvapaus, oma tarkoituksensa tässä maailmassa. Toivottavasti hän innostuu tutkimaan kaikkea ja on utelias. Jussilla on kaksisataa metriä kirjoja, joista Peppi toivottavasti löytää vanhaa viisautta. Minulle opiskelu on elämän kestävä harrastus, ihana seikkailu, Satu sanoo.

Maaret Kallio on nelilapsisesta perheestä. Kuva: Satu Kemppainen
Maaret Kallio on nelilapsisesta perheestä. Kuva: Satu Kemppainen

”Olihan se karmeaa tulla pikkusiskona perässä keskinkertaisin paperein, kun toinen oli kirjoittanut jotain 15 ällää”, Maaret Kallio muistelee kouluaikojaan Kodin Kuvalehdessä.

Psykoterapeutti ja tietokirjailija Maaret Kallio kertoo Kodin Kuvalehdessä, ettei ollut koululaisena mikään kympin oppilas. Toisin oli hänen isoveljensä Jarno Limnéllin laita. Jarno on kyberturvallisuuden professori Aalto-yliopistossa, sotatieteiden tohtori, valtiotieteiden maisteri ja upseeri. 

Maaretin ja Jarnon lapsuudenperheessä oli neljä sisarusta, joista Jarno on vanhin ja Maaret toiseksi vanhin. He kertovat jutussa, että Jarno nosti keskiarvonsa kymppiin lukion alussa. Maaret keskittyi koulun sijaan kavereihin ja teatteriharrastukseen.

– Toisaalta tunsin myös huonommuutta ja kateutta. Olihan se karmeaa tulla pikkusiskona perässä keskinkertaisin paperein, kun toinen oli kirjoittanut jotain 15 ällää. Kun sain kutosia matematiikan kokeista, vanhempani lohduttivat, että heilläkin on huono matikkapää, Maaret toteaa jutussa.

Sisarukset kertovat jutussa olevansa erilaisia, mutta läheisiä. Lempeydestään tunnettu Maaret kertoo, että Jarno on aina ollut suorittaja.

– Jarno oli itseään kohtaan armoton jo lapsena. Muistan yhdet hiihtokisat, joissa hän hiihti niin kovaa, että oksensi maalissa. 

”Minulla on sellainen periaate, että yritän unohtaa ikävät ajatukset.”

Jarno puolestaan kertoo Kodin Kuvalehdessä, että Maaretista on ollut hänelle tukea ja apua esimerkiksi avioeron jälkeen. Psykoterapeutilla ja kyberturvallisuuden professorilla on kylläkin hyvin erilaiset käsitykset siitä, miten tunteita käsitellään.

– Minulla on sellainen periaate, että yritän unohtaa ikävät ajatukset. En käsittele niitä vaan laitan aivoissani niiden päälle rastin ja jätän ne sinne, Jarno toteaa. 

Maaretin mukaan vaikeat asiat pitää avata, jakaa ja selittää. Kuten kaikki psykoterapeutit, hänkin on käsitellyt lapsuuttaan terapiassa. Maaret on aiemmin kertonut, että lapsuudenperhe oli puuhakas ja tavallinen.

Hiihtäjä Krista Pärmäkoski löysi puolisonsa yhteisten ystävien kautta. – Minulla on hyvä tilanne, koska Tommi kannustaa ja ymmärtää, mitä työni vaatii.

Olympiamitalisti Krista Pärmäkoski, 27, on valinnut kahden kodin taktiikan puolisonsa, valmentaja Tommi Pärmäkosken, 34, kanssa. Omakotitalo pohjalaismaisemissa Kuortaneella on avioparin ykköskoti, ja asunto Lahdessa toimii kaupunkikämppänä. Novascotiannoutaja Carla kulkee sujuvasti mukana molemmissa.

Krista matkustaa 250 päivää vuodessa, mutta Tommin työt keskittyvät nykyään enimmäkseen Suomeen hänen jätettyään pestinsä F1-kuljettaja Sebastian Vettelin kuntovalmentajana.

– Minulla ei ollut osuutta siihen päätökseen, Krista heittää.

Pariskunta tapasi aikoinaan yhteisten tuttujen kautta.

– Kaverimme taisivat tunnistaa, että olisimme sopiva mätsi. Asiat etenivät nopeasti tutustumisemme jälkeen.

Nyt Tommi vastaa Kristan voimavalmennuksesta ja yrittää välillä ehtiä mukaan harjoitusmatkoille. Silti pitkiin erojaksoihin on ollut pakko tottua.

– Nooh, siinä pysyy suhde tuoreena, Krista vitsailee ensin, mutta vakavoituu sitten.

– Kyllä ikävä ja yksinäisyys ovat iso haaste. Minulla on hyvä tilanne, koska Tommi kannustaa ja ymmärtää, mitä työni vaatii. Puolisoni ei ole koskaan painostanut, että tule jo kotiin sieltä.

Mitä Krista kertoo perhesuunnitelmistaan? Miksi hän oli vähällä lopettaa uransa? Lue Kristan koko haastattelu uusimmasta Me Naisista 16/2018. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.