"Sinkkuudessa on hyviäkin puolia. Maailma on avoin ja kenet vain voi tavata missä vain", sarjakuvataiteilija Milla Paloniemi pohtii. Kuva: Milka Alanen
"Sinkkuudessa on hyviäkin puolia. Maailma on avoin ja kenet vain voi tavata missä vain", sarjakuvataiteilija Milla Paloniemi pohtii. Kuva: Milka Alanen

Vuosi sitten sarjakuvataitelija Milla Paloniemi sai humalassa päähänpiston, joka oli koitua hänen kohtalokseen. Vaikeampaa oli silti selvitä sinkkuajasta ja sydänsuruista.

Vuosi sitten marraskuussa sarjakuvataiteilija Milla Paloniemi, 33, oli lähtenyt ystävänsä seuraksi sitseihin, teekkareiden epämuodollisiin akateemisiin pöytäjuhliin. Juhlat vetelivät jo viimeisiään, kun Milla keksi laskea alas pitkää porraskaidetta. Hetkeä aiemmin hän oli kumonnut kurkkuunsa vielä illan viimeiset shotit.

Kesken liu’un Millan tasapaino petti, hän horjahti taaksepäin ja putosi selkä edellä maahan kolmen ja puolen metrin korkeudesta. Maassa maatessaan Milla näki, kuinka muut juhlijat kerääntyivät hänen ympärilleen. Hän yritti nousta, mutta muut pitivät häntä paikoillaan.

– Olin niin hirveässä kännissä, etten tajunnut tilanteen vakavuutta. Ainut ajatukseni oli, että pitäisi päästä vessaan, Milla kertoo.

Levoton luonne

Millan pipossa lukee epic shit, eeppistä shittiä. Se on 1980-luvulta ja saatu ystävältä, koska se kuulemma sopii Millalle täydellisesti. Lapasiin on neulottu Jalasjärven kirkon kuva, sillä Milla on Etelä-Pohjanmaan pikkukunnasta kotoisin. Huppari on punainen, takki vihreä, kaulahuivi sininen. Legginsseissä irvistelevät sudet ja kangaskassissa kirmaa hevonen. Millan tunnetuinta sarjakuvahahmoa Kiroileva siiliä ei sentään näy missään.

”Olen räjähtelevä ja levoton luonne.”

Millan persoona on yhtä värikäs kuin vaatetuskin. Hän ei pyytele anteeksi, selittele tai nöyristele. Milla voi puhua rennosti irtosuhteistaan, maanisesta luonteestaan ja alkoholinkäytöstään.

– Olen räjähtelevä ja levoton luonne, jolle paras yllyke ovat sanat et uskalla. Tykkään tehdä kaikenlaista ekstremeä ja menen aina täysillä kohti omaa epämukavuusaluettani, Milla kuvailee.

Ehkä juuri yltiörempseä asenne sai Millan leiskauttamaan alas kaidettakin. Eeppistä shittiä sitsi-illan jatko joka tapauksessa on: Milla kiidätettiin juhlista sairaalaan, jossa selvisi, että hänen selkärankansa oli katkennut ja kallonpohja, kylkiluita sekä rintarangan alin nikama murtuneet. Myös toinen keuhko oli ollut vähällä puhjeta.

Milla joutui haastavaan leikkaukseen, joka kesti tunteja. Lääkärin mukaan oli pienestä kiinni, ettei Milla halvaantunut – tai kuollut.

– Minulla oli juopon tuuria. Paniikki ei silti iskenyt missään vaiheessa. Olin niin sekaisin darrasta ja lääkkeistä, etten edes tajunnut miten isosta leikkauksesta oli kyse. Ymmärsin sen vasta jälkikäteen.

Tyhmän avoin?

Milla kertoo onnettomuudesta myös uudessa sarjakuvateoksessaan 112 osumaa – Sarjakuvataiteilijan päiväkirja. Samassa kirjassa Milla käsittelee myös nuoruuden syömishäiriötään ja miessuhteitaan.

Hieman ennen onnettomuutta Milla oli eronnut pitkästä parisuhteesta ja aloittanut sinkkuelämän, johon kirjan nimikin viittaa; tarinan edetessä Millan Tinder-mätsien määrä sen kun vain kasvaa. Osa piirroksista on poimittu Millan suositusta En vaan osaa -blogista, jota hän on pitänyt jo kymmenen vuoden ajan.

Millaa ei pelottanut avata elämäänsä tai syvimpiä tuntojaan. Piirtäminen on ollut hänelle aina tapa käsitellä vaikeita asioita ja tunteita. Moni lukija on kiitellyt häntä rehellisyydestä, mutta ikävääkin palautetta on tullut, jopa vihapostia.

– Olen ehkä tyhmänkin avoin ihminen. En tunne häpeää tai välitä siitä, mitä muut minusta ajattelevat. En ole koskaan osannut surkutella itseäni, sillä en ole katujatyyppiä. Kun mokaan, ajattelen, että näin kävi ja hyväksyn tilanteen. Kadun elämässäni korkeintaan känniviestejä, Milla nauraa.

Minä ite, perkele!

Onnettomuudesta toipumisen Milla otti mahdollisuutena. Hän päätti nauttia siitä, että sairaalassa hoitohenkilökunta teki päätökset hänen puolestaan, eikä hänen tarvinnut kuin keskittyä parantumiseen.

– En voinut tehdä muuta kuin maata ja luottaa, että ne ihmiset hoitavat minut kuntoon. Oikeastaan olin innoissani kaikista siisteistä röntgenkuvista ja laitteista.

Millalle oli kuitenkin iso sokki, että onnettomuuden jälkeen hän ei voinut harrastaa liikuntaa pitkään aikaan.

– Se oli ainut asia, mitä onnettomuuden jälkeen itkin. Urheilu, erityisesti tanssiminen, on minulle tapa ilmaista itseäni ja purkaa angstejani. Olen paniikissa ilman liikuntaa.

Milla asuu Malmilla omakotitalossa kahden kämppiksen kanssa. Kämppikset, vanhemmat ja ystävät joutuivat auttamaan Millaa pitkään monissa käytännön asioissa kuten vaikkapa kauppakassien kantamisessa, sillä hänellä oli lupa ainoastaan kävellä.

– Huolenpito tuntui hyvältä, mutta muiden apuun turvautuminen oli vaikeaa, sillä olen pohojalaanen akka, joka ajattelee, että minä ite, perkele!

Onnettomuus opetti Millaa arvostamaan omaa kehoaan ja sen toimivuutta. Aina näin ei ole ollut. Nuoruudessaan Milla suhtautui vartaloonsa vihamielisesti.

– Olen jostain syystä kasvanut kieroon naisena. Nuorempana ajattelin esimerkiksi, ettei kukaan voi minusta tykätä, koska minulla on niin pienet tissit.

Parikymppisenä Milla sairastui syömishäiriöön. Hän oli juuri muuttanut Helsinkiin, eikä tuntenut kaupungista ketään.

”Syömishäiriö oli oire yksinäisyydestä.”

– Syömishäiriö oli oire yksinäisyydestä. Purin sitä neuroottiseen toimintaan. Samalla syömishäiriö tarjosi minulle ryhmän, johon kuulua.

Kiroileva siili oli tavallaan Millan pelastus. Siilin ja julkisuuden myötä Milla löysi sarjakuvapiirit. Kun yksinäisyys helpotti, syömishäiriökin väistyi.

– Kävi niin, että syömisen sijaan aloin angstata miesasioista, Milla virnistää.

Miehiä joka sormelle

Milla seurusteli neljä vuotta sarjakuvaa opettavan Antin kanssa. Suhteen päättyminen ei ollut Millalle helppoa.

– Hän on aivan ihana ihminen. En kuitenkaan osannut ottaa häntä sellaisena kuin hän oli, vaan lähdin muokkaamaan hänestä mieleni mukaista. Olen ollut ihan hirveä ihmishirviö ja mustasukkainen narttu. Siksi meidän oli pakko erota.

Aiemmin Milla oli hypännyt suoraan suhteesta seuraavaan, mutta nyt hän päätti tietoisesti pysyä sinkkuna.

– Ennen Anttia oli ollut Jussi, sitä ennen Mikko ja niin edelleen. Ajattelin, että minun on aika olla itsekseni.

”Miehiä riitti joka sormelle.”

Eron jälkeistä tuskaansa Milla purki tanssitunneilla. Muutama kuukausi eron jälkeen hän oli paremmassa fyysisessä kunnossa kuin koskaan, mikä kasvatti itsevarmuutta. Sen huomasivat myös miehet.

– Yhtäkkiä aivan kaikki miehet alkoivat lähestyä minua. Ihan sama minne menin, heitä tuli joka puolelta. Se oli ihan älytöntä. Miehiä riitti joka sormelle!

Milla huomasi ihastuvansa vähän väliä. Hän rakenteli mielessään pilvilinnoja pienistäkin eleistä – ja putosi taas maan pinnalle. Kun vastaan tuli yhden illan juttuja, Milla ei osannut jättää niitä sellaisiksi, vaan jäi sydän syrjällään odottamaan, että toinen ottaisi yhteyttä.

– Pahinta sinkkuudessa on jatkuva ihastuminen. On kuluttavaa, kun kaikki energia menee yhden tyypin miettimiseen. Sinkkuudestani tuli ylisuorittamista.

Tinderiinkin Milla liittyi, kun turhautui odottamaan erään ihastuksensa seuraavaa siirtoa. Lopulta hän väsyi ihmissuhdepeliin ja poisti sovelluksen.

– Olen miettinyt, miksi olen niin koukussa draamaan. Kai se johtuu siitä, että haen koko ajan endorfiinihumalaa.

Oma elämä haltuun

Ihastumisen alkuhuuman jälkeen tuli aina pudotus, ja yksinäisyys tuntui entistä vaikeammalta. Erityisen hankalia olivat sunnuntait, kun Millalla oli morkkis edellisen illan baarireissusta eikä ketään, kenen kainaloon käpertyä.

Silloin piirtäminen oli terapiaa.

– Kun piirrän, en hio mitään, vaan olen yhtä kynän kanssa. Annan tunteiden vain valua paperille.


Vähitellen Milla on alkanut ymmärtää asioita paitsi itsestään, myös parisuhdekäytöksestään.

– Aiemmin minulle riitti poikaystävissä se, että oli joku, joka tykkäsi minusta. Millään muulla ei ollut väliä. Se johtui omasta epävarmuudestani. Paikkasin jotain aukkoa itsessäni.

Milla ymmärsi olevansa koukussa ihastumiseen, koska suhteessa oleminen edusti hänelle arkea. Hänellä oli ollut tapana upota suhteisiin niin syvälle, että oli unohtanut ystävänsä ja muun maailman.

Miesten sijaan Milla päätti keskittyä itseensä ja moniin eri projekteihinsa. Hän laulaa NokNok-yhtyeessä sekä sanoittaa ja säveltää kappaleita. Paraikaa Millalla on myös rooli Onyx-näytelmässä Teatteri Toivossa Helsingissä.

Milla on käynyt käsittelemässä tunteitaan myös ratkaisukeskeisessä terapiassa.

– Tunnistan tietyt tunnetilat ja osaan mielestäni jo käsitellä ne. En pakene enää itseäni tai tunteitani.

Itsenäisesti suhteessa

Nykyään Milla on taas varattu. Kolmisen kuukautta sitten hän bongasi keikalta söpön basistin, kymmenen vuotta itseään nuoremman. Millalla oli ollut aiemmin säätöä basistien kanssa ja hän oli juuri vannonut, ettei enää ikinä. Toisin kävi.

Nykyinen parisuhde on Millan mukaan niin mielettömän hieno, ettei siitä pysty kunnolla vielä edes puhumaan.

– On ihanaa saada vastakaikua maailman ihanimmalta tyypiltä. Silti minulla on järjetön pelko perseessä, että tämäkin suhde menee mönkään. Mustasukkaisuus ja muut aiemmat ongelmani puskevat pintaan. Mutta ne ovat minun ongelmiani, eivät hänen, minun täytyy ne itse ratkaista.

Juuri nyt elämä on silti Millan mukaan oikein hyvää.

”En tarvitse ketään toista sanomaan minulle, että olen kaunis ja hyvä.”

– Toivon, että pystyn tulevaisuudessakin säilyttämään nykyisen tilanteeni: olemaan suhteessa, mutta samaan aikaan itsenäinen. Suurin opetus sinkkuudessa onkin ollut se, etten tarvitse ketään toista sanomaan minulle, että olen kaunis ja hyvä, vaan pystyn siihen itsekin.

Ihmeparantuminen

Vuoden takaisesta onnettomuudesta Millalle jäi muistoksi pitkä arpi ja rautaa selkärangan ympärille. Muuten hän on jo toipunut kokonaan. Se on ollut lääkäreiden mukaan ihme.

– En halunnut, että läheisilleni tulee hölmöilyjeni takia paha mieli ja vakuuttelin koko ajan huolestuneille, että olen ihan kunnossa. Luulen, että paranin nopeammin, koska aloin uskoa sanoihini itsekin. Mieleni ja kehoni ovat tiukasti yhteydessä toisiinsa.

Milla ei silti väitä mitenkään valaistuneensa sinkkukautensa saati onnettomuuden myötä. Hän ei esimerkiksi ole vähentänyt alkoholinkäyttöään, vaan naurahtaa olevansa elävä klisee taiteilijasta, jolla on aina punaviinilasi kädessä.

– Välillä kyllä pidän kuivia kausiakin. Aion silti edelleen laskea alas kaiteilta ja muutenkin hölmöillä. Ironisinta on se, että kun minua heräteltiin leikkauksen jälkeen, uneksin olevani baarissa ja yritin tilata hoitajilta tuoppia. Mitä siis opin? En mitään.

Milla Paloniemi

  • Sarjakuvataiteilija syntyi 10.9.1983 Jalasjärvellä, asuu Helsingissä.
  • Tunnetaan parhaiten Kiroileva siili -sarjakuvahahmostaan. Voitti Sarjakuva-Finlandian vuonna 2008.
  • Esiintyy Onyx-näytelmässä, jota esitetään Teatteri Toivossa Helsingissä 17.12. asti.
  • 112 osumaa – Sarjakuvataiteilijan päiväkirja (Arktinen Banaani) nyt kirjakaupoissa.

Tunnesyöminen ja oman vartalon häpeily estivät radiotoimittaja Hanna Kinnusta olemasta se urheilullinen ja sisukas tyyppi, joka hän todellisuudessa on.

Kaksi vuotta sitten seisoin alasti peilin edessä ja mietin, kuka on vienyt minun kehoni. Raskausarvet ja kilot eivät olleet minun kroppaani, Radio Aallon Dynastiasta tuttu aamujuontaja Hanna Kinnunen muistelee.

Hanna oli juuri aloittanut kehosuhdekurssin, josta etsi apua tunnesyömiseen ja epämukavaan oloon. Kurssilla tehtiin harjoituksia, jotka opettivat kuuntelemaan kehon viestejä.

– Huomasin, etten pystynyt seisomaan peilin edessä minuuttia kauempaa. Tein harjoituksen vielä muutaman kerran, ja pystyin viimein hengittämään. Sitten aloin kiittää vatsaani ja rintojani, jotka ovat jaksaneet kantaa ja imettää kaksi lasta. Aloin keskittyä myönteisiin tunteisiin ja löytää viimein iloisen itseni.

Liian iso liikkumaan?

Hanna on aina ollut liikunnallinen. Hän aloitti tanssin kolmevuotiaana ja jatkoi kilpatanssia 14-vuotiaaksi SM-tasolle asti. Sitten nivelsiteet katkesivat ja tanssi jäi harrastukseksi. Pitkästä liikuntataustastaan huolimatta Hanna ei ole koskaan pitänyt itseään urheilullisena.

– Laihdutin ensimmäisen kerran 11-vuotiaana. Koulussa jotkut kiusasivat pyöreydestä. Ajattelin, että hoidan asian ja lenkkeilin salaa koko kesän. Laihdutus loppui, kun äitini havahtui muutokseen kesän lopussa. Olin hetken aikaa aivan liian taitava salaamaan ensin surun kiusatuksi tulemisesta ja sen jälkeen laihduttamiseni, Hanna kertoo.

Teini-iässä tanssivalmentaja haastoi Hannan kanssaan painonpudotuskisaan.

Toisen kerran Hanna kohtasi paineita laihduttaa, kun teini-iässä tanssivalmentaja haastoi hänet kanssaan painonpudotuskisaan.

– Hänen mukaansa parin kilon pudotus olisi auttanut lajissa pärjäämisessä. Tanssissa kilpailu oli kovaa, ja tunsin tanssijoita, joilla oli anoreksia tai bulimia. Lajista puuttui lapsen näkökulmasta tervettä suhtautumista urheiluun. En ryhtynyt laihdutuskisaan.

Tanssi pysyi säännöllisenä osana Hannan elämää aina kolmekymppiseksi asti. Hän tanssi kuubalaista salsaa, streetiä ja discoa ja myös opetti tanssimista.

– Rakastan tanssia ja olen ollut lahjakas oppimaan koreografioita. Silti mielessäni on kytenyt ajatus siitä, että en voi harrastaa lajia, jos olen tietyn kokoinen.

Suklaasieposta salikissaksi

Ruuhkavuosien myötä tanssiharrastus jäi lähes kokonaan, ja Hannan urheilut koostuivat satunnaisista kuntosalipyrähdyksistä.

– Vuosina 2006–2009 näyttelin Salatut Elämät -sarjassa ja olin reilusti ylipainoinen. Taustalla oli vaikea ero, jota hoidin tunnesyömällä. Myös raskauteni vaikuttivat suhteeseeni liikuntaan ja ruokaan, Hanna pohtii.

– Ensimmäinen lapseni syntyi vuonna 2010. Synnytys oli raju ja päättyi sektioon. Kun pääsin kotiin, kävelin 3,5 tuntia päivässä, koska halusin palavasti olla hyvinvoiva tuore äiti.

Vuonna 2012 syntyi toinen lapsi, ja jälleen Hanna hoiti väsymystä tunnesyömällä. Vasta muutaman vuoden kuluttua kehosuhdekurssille lähdettyään hän oivalsi, millaista liikuntaa ja ruokaa hänen vartalonsa kaipaa.

– Olin ollut monta vuotta surullinen, en oma iloinen itseni. Tajusin, että liikunnan tärkein tehtävä on tuottaa hyvää oloa ja energiaa ja ettei minun tarvitse mennä suklaakaapille, jos on paha tai väsynyt olo.

”Haluan, että lapsillenikin välittyy se, että minulla on terve suhde vartalooni.”

Tänä syksynä Hanna on treenannut salilla personal trainer Mikko Silvennoisen ohjauksessa. Liikuntarutiinin löytymiseen vaikutti se, että Hannan kilpirauhasesta löydettiin loppukesästä kasvain.

– Se oli hyvänlaatuinen, mutta se säikäytti, ja koin tarvetta laittaa asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. Olen 37-vuotias ja jemmannut paljon suklaata ja karkkia itseeni. Nyt on aika pitää itsestä huolta, Hanna sanoo.

– Jotkut sanovat, että on luksusta maksaa pt:stä, mutta ei se ole. Tarvitsin jonkun, joka ymmärtää jahkailujani ja ruuhkavuosiani. Mikon laatima treeniohjelma ja ruokavalio tuntuvat luonnollisilta.

Hannalle tärkeintä treenaamisessa eivät ole pudotetut kilot. Siksi hän ei ole asettanut itselleen painotavoitteita. Tärkeintä on tehdä liikunnasta pysyvä elämäntapa.

Nykyään Hanna ei mieti, tarvitsisiko olla tietyn muotoinen voidakseen urheilla. Hän käy tanssimassa streetiä aina kun ehtii.

– Suhtaudun peilikuvaani rehellisesti, se on tällä hetkellä sellainen kuin on. Uskon ennen kaikkea hyvinvoivaan kehoon ja haluan, että lapsillenikin välittyy se, että minulla on terve suhde vartalooni. Nyt ajattelen, etteivät kilot määrittele kuntoani.

Hanna Kinnunen

Oulusta kotoisin oleva 37-vuotias Radio Aallon Dynastia-ohjelman aamujuontaja asuu Klaukkalassa miehensä ja 5- ja 7-vuotiaiden lastensa kanssa.

Työskennellyt näyttelijänä esimerkiksi Salatut Elämät -sarjassa ja Levottomat 3 -elokuvassa sekä toimittajana Yleisradiossa.

Kirjoittanut kehopositiivisuuteen kannustavan kirjan Valtavan ihana yhdessä Aino-Kuutamo Uusitorpan kanssa.

29-vuotiaan Alina Tomnikovin näyttelijänura on nyt hurjassa nosteessa. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
29-vuotiaan Alina Tomnikovin näyttelijänura on nyt hurjassa nosteessa. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Näyttelijä Alina Tomnikovia kutsuttiin jo lapsena Suomen Juulia Roopertiksi. Ujo lapsi rakasti esiintymistä kotona isänsä vhs-kameralle.

”Milloin nää sinne Puttoukseen?” sukulaiset Oulussa ovat kyselleet näyttelijä Alina Tomnikovilta, 29, jo pitkään. Nyt se vihdoin tapahtuu, ja Alina on pestistä tohkeissaan itsekin.

– Olen katsellut Putousta sen alkukausista lähtien, ensin ihan muina faneina, sitten näyttelijän vinkkelistä. Olen ihastellut, miten monipuolisesti näyttelijät saavat siinä revitellä. Tunnen, että nyt oli minulle oikea aika lähteä mukaan.

Katso videolta, millainen kujeilija Alina oli jo lapsena! Videopotpuri on kooste Alinan Dimka-isän kuvaamista vhs-nauhoista.


Alina tuntuu rytinällä lyöneen läpi urallaan parin viime vuoden aikana. On tv-sarjoja Syke, Pää edellä, Downshiftaajat ja Donna sekä elokuvia Rendel, Tuntematon sotilas, pari Rölliä sekä pian ensi-iltansa saava Veljeni vartija.  Niiden lisäksi Alina on näytellyt muun muassa Ryhmäteatterissa sekä Kansallisteatterissa.

– Olen saanut tehdä draamaa, sketsiviihdettä ja kaikenlaista. Putous-komedia on yksi asia lisää taiteilijuuteni sisällä.

Sukulaistäti kutsui Alinaa Suomen Juulia Roopertiksi jo silloin, kun tyttö oli polvenkorkuinen.

– Lapsena haaveilin, että minusta kasvaisi Pretty Womanin ihana kiharatukka tai Fifth Elementin Leeloo, jota Milla Jovovich näytteli. Nykyään mieluusti näyttelisin sellaisia rooleja, mutta enää en haluaisi olla he, Alina nauraa.

Muiden mokailu puhdistaa

Alina kiittelee Putous-porukan keskinäistä yhteishenkeä. Sen kokeneet tekijät rauhoittelevat ensikertalaisia ja muistuttavat nauttimaan kaiken tohinan keskellä.

– Pirullista onkin, että paineet tulevat itseltäni. Tiedostan hyvin ohjelman suosion, Alina sanoo.

Alinaa viehättää, että suosikkiohjelma on koko perheen viihdettä.

– Se yhdistää ikään katsomatta, hän miettii.

– Ja onhan siinä sekin, että katsomalla sekoiluamme ja mokailuamme ihmiset voivat kotisohvillaan puhdistua omista nolouksista. Siinä kunkin häpeät himmenevät, kun seuraa muiden painavan menemään ilman mitään häpyä.

Putous MTV3 pe 20.1. alkaen.