Sari Sarkomaa arvasi, että hänen eronsa ministerin pestistä nostaa tasa-arvokeskustelun.
Sari Sarkomaa arvasi, että hänen eronsa ministerin pestistä nostaa tasa-arvokeskustelun.

Ex-opetusministeri lähti mukaan politiikkaan uskoen, että työ ja perhe ovat joka naisen oikeus. Samasta syystä hän teki myös eroratkaisunsa.

Kun Sari Sarkomaa ennen joulua kertoi lapsilleen jättävänsä ministerin tehtävät, riemu oli suuri: jippii, menetkö sinä nyt Raikan rautaan töihin?

Raikan rauta on Sarkomaitten lähirautakauppa, jossa tuon tuosta pistäydytään arkisilla asioilla.

– Ilmeisesti sen myyjät edustavat lapsilleni sellaista normaalia työssä käyvää aikuista, Sari nauraa.

Vastaukseksi lapsilleen hän joutui kuitenkin toteamaan, että vaikka opetusministerin työt nyt jäävätkin, kansanedustajan työ jatkuu.

– Vaikka kansanedustajankin työ on vaativaa, se sisältää silti toisenlaisen vapauden päättää aikatauluistaan kuin työ ministerinä, Sari sanoo.

Etäännyin lasteni arjesta

Sari Sarkomaa ei tunne olleensa väsynyt tai stressaantunut ministerin työstään yhtään sen enempää kuin asiaan kuuluu. Päinvastoin – hänhän oli unelma-ammatissaan.

– Tiesin kyllä, mihin ryhdyin. Ei ministerin työn vaativuus ollut minulle yllätys. Sen sijaan yllätys oli, miten isoksi kasvoi haikeus ja ikävä, etten saanut riittävästi osallistua omien lasteni arkeen.

Sari kypsytteli eropäätöstään viime kesästä asti. Päätös ei ollut helppo naiselle, joka koki onnistuneensa siinä mitä teki ja jonka täydellisyydentavoittelu on poikinut hänelle nimityksen ”täyden kympin tyttö”.

– Luopuminen on aina vaikeaa, mutta luopua täytyy, jotta saa jotain muuta tilalle. Ihminen harvoin katuu sitä mitä tekee, mutta sitä kylläkin, mitä jättää tekemättä. Päätin, etten tee elämäni tärkeimpiä ratkaisuja vaalikauden mukaan.

Sarkomaa tiesi etukäteen, että hänen eronsa nostaa tasa-arvokeskustelun. Hän tiesi kuulevansa kommentin: taas yksi johtavassa asemassa oleva nainen luopuu tehtävistään. Miksei sen mies sitä tee?

Sari sanoo lähteneensä mukaan politiikkaan uskoen vakaasti, että työn ja perheen yhteensovittaminen on joka naisen oikeus. Samasta syystä hän nyt teki eroratkaisunsa.

– Mielestäni vasta sitten mies ja nainen ovat työelämässä tasavertaisia, kun tämän kaltaiset ratkaisut hyväksytään yhtä luontevasti molempien tekeminä.

En ole jäämässä kotiin

Sari sanoo olevansa hyvä organisoimaan, ja lastenhoidossa oli hyvät tukijoukot. Lapsia hoidettiin puolin ja toisin koko suvun voimin.

– Ei kysymys ole siitä, etteivätkö lapset tulisi hoidettua. Kysymys on siitä, että äitiyttä tai vanhemmuutta ei voi ulkoistaa.

Sari muistuttaa, että perheen ja työelämän yhteensovittaminen usein tarkoittaa, että lapset joustavat.

– Lapset ovat niin vähän aikaa pieniä ja katuisin loppuelämäni, jos en nyt olisi tehnyt tätä ratkaisua. Tein ratkaisuni yhtä paljon lasten ja perheeni sekä ihan itseni vuoksi. Haluan nauttia lapsistani.

Sari toteaa, ettei kaikille hänen kaltaisensa ratkaisu ole mitenkään mahdollinen, esimerkiksi taloudellisista syistä.

– Naiset ja perheet ovat erilaisia ja tekevät ratkaisunsa vain omista lähtökohdistaan. Mutta välillä pitää ihan muistuttaa, että en ole jäämässä kotiin enkä pitämässä sapattivuotta vaan jatkan kansanedustajan työtä, joka on vaativaa. Formulatermein, en ole jäämässä varikolle, vähennän vain vähän kierroksia.

Sari Sarkomaa

  • Kokoomuksen kansanedustaja, syntynyt Tampereella 24.9.1965.
  • Koulutukseltaan röntgenhoitaja ja terveydenhuollon maisteri. Toimi opetusministerinä 19.4.2007–18.12.2008. Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 1997.
  • Asuu Helsingissä puolisonsa diplomi-insinööri Kim Ruokosen ja lastensa Saran, 10, Pyryn ,8 ja Miron, 3, kanssa. Harrastaa purjehdusta ja ratsastusta.

Maria Veitola muistelee kirjassaan, miten vaikeaa oli saada omat vanhemmat ymmärtämään, että kaikki hänen kaverinsa laihduttivat amfetamiinilla ja Nutriletilla.

Toimittaja Maria Veitola, 45, muistelee uutuuskirjassaan Veitola päihteidenhuuruista nuoruuttaan. Hän kirjoittaa, miten ihanaa 21-vuotiaana oli, kun elämä oli ”pelkkää nousua” ja ”hetkessä elämistä”.

– Joka ilta oli täynnä absurdeja tapahtumia ja hassuja ihmiskontakteja. Minä lörpöttelin ja tanssin niin, että mekot repesivät päältäni ja kengät hävisivät. Mennään yhdelle saattoi venyä kolmipäiväiseksi seikkailuksi, Veitola kirjoittaa.

”Olen kymmenen tuntemattoman ihmisen kanssa jatkoilla, ja me ollaan vedetty jotain, ja mä saan paniikkikohtauksen.”

Hän huomasi kuitenkin jossain vaiheessa, että kaikkeen kyllästyy. Klubeilla naamat kävivät tutuiksi, ja bileiden jälkeen yhä useammin tuntui ontolta. 

– Aina välillä minulla on ikävä sitä huumaavaa ja hasardia tunnetta, jonka muistan vanhoilta ajoilta. Sitä tunnetta ostaisin itselleni, jos voisin. Mutta sitä tunnetta en kyllä ostais, kun olen kymmenen tuntemattoman ihmisen kanssa jatkoilla, ja me ollaan vedetty jotain, ja mä saan paniikkikohtauksen eikä ole ketään kenelle voisin sanoa: ”Auta. Musta tuntuu, että mä joko sekoan tai kuolen”, Veitola kirjoittaa.

”Söin pari päivää sitten jotain missä oli Fido Didon kuva tai Mersun merkki.”

Amfetamiinilla ja Nutriletilla laihduttaminen ei ollut epätavallista

Hän muistelee myös erästä reissua Saimaan-mökille vanhempiensa kanssa. Ennen sitä Veitola oli ollut juhlimassa pari päivää putkeen.

– Siellä tutussa mökkisaaren metsässä mustikanvarvut muuttuivat väriseväksi ja hehkuvaksi sotkuksi ja tuntui siltä kuin metsä olisi halunnut imaista mut sisäänsä. Rämmin sieltä metsästä ulos ja itkin holtittomasti.

– Kerroin vanhemmille, että tämä johtuu siitä, kun söin pari päivää sitten jotain missä oli Fido Didon kuva tai Mersun merkki enkä oo paljon sen jälkeen nukkunut. Äiti ja isä oli kamalan järkyttyneitä, huolissaan ja vihaisia. – – On vaikea saada heitä ymmärtämään, että hei, ei tässä oo mitään ihmeellistä, kaikki mun kaverit laihduttavat amfetamiinilla ja Nutriletilla, se on ihan tavallista.

”Me tarvittiin apua niiden kaikkien tunteiden käsittelyyn.”

Veitola kirjoittaa, että sekä hän itse että hänen ystävänsä elivät parikymppisinä vaihetta, jolloin arki ei välillä riittänyt ja välillä se oli liikaa.

– Me tarvittiin apua niiden kaikkien tunteiden käsittelyyn. Tai eihän niitä tunteita käsitelty. Ne herätettiin, voimistettiin tai turrutettiin. – – Mutta onko mitään surullisempaa fiilistä kuin etsiä jonkun klubin vessan kiiltäviltä pinnoilta, että olisiko jollain jäänyt sinne joku murunen jotain valkoista.

Veitolan mukaan hänen oma päihdetoleranssinsa oli hänen onnekseen niin onneton, että hän itse oli usein se, joka huolehti muista. 

Maria Veitola: Veitola (Johnny Kniga, kirja on juuri ilmestynyt)

Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen ovat tehneet koreografiat UIT:n Tuhansien ämpäreiden maa -kevätrevyyseen. Kuva: Jonna Öhrnberg
Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen ovat tehneet koreografiat UIT:n Tuhansien ämpäreiden maa -kevätrevyyseen. Kuva: Jonna Öhrnberg

Jukka Haapalainen ryöstettiin maaliskuussa Lontoon-kotinsa portailla, kun hän oli tulossa vaihtamasta rahaa. Ryöstäjät veivät kännykän ja rahat sekä hakkasivat Haapalaisen.

Tanssii tähtien kanssa -ohjelman tuomari Jukka Haapalainen ja tanssijapuoliso Sirpa Suutari-Jääskö eivät ole juuri viettäneet aikaa Lontoossa sijaitsevassa kodissaan maaliskuussa tapahtuneen ryöstön jälkeen.

Jukka oli tuolloin vaihtamassa rahaa ulkomaan työmatkan jälkeen. Neljä miestä näki tilanteen ja seurasi tätä kotiovelle.

– He ryöstivät rahat ja kännykän. Jouduin siinä vähän hakatuksikin, Jukka kertoo.

– Miehiä oli neljä ja Jukka taisteli vielä vastaan, Sirpa kertoo päätään pudistellen.

Sirpa kuuli ulkoa miehensä huutoa ja tilasi paikalle ambulanssin. Verta vuotava Jukka paikattiin. Fyysiset vammat ovat parantuneet, mutta perusturvallisuuden tunteeseen tapahtunut vaikutti.

– Perusturvallisuuden tunne on edelleen järkkynyt, eikä se varmaan koskaan palaudu täysin ennalleen. Tämä tapahtui vielä oman kodin portailla. Asumme turvallisella alueella, Lontoon keskustassa, jota olen pitänyt aina mukavana alueena. Tämän jälkeen olen ollut varuillani.

Episodin jälkeen pari suuntasi Suomeen tekemään koreografiat UIT:n Tuhansien ämpäreiden maa -kevätrevyyseen.

– Emme ole päässeet oikein mittaamaan, miltä Lontoon-kodissa oleminen tuntuu, Sirpa sanookin.

”Pelosta ja vihasta pitää pyrkiä pääsemään kaikin keinoin.”

Jukka painottaa, ettei ole antanut pelolle liikaa valtaa, vaikka luottamus toisiin ihmisiin on järkkynyt.

– Pelosta ja vihasta pitää pyrkiä pääsemään kaikin keinoin ja yrittää löytää jotain ihmeellistä ymmärrystä näitä tekijöitä kohtaan. Onneksi on paljon töitä, joista saan positiivista virtaa, Jukka sanoo.

Pari on matkustellut ympäri maailmaa koko 20 vuotta kestäneen uransa ajan, mutta ei ole joutunut aikaisemmin vaarallisiin tilanteisiin.

– Tietysti matkustaessa olemme pyrkineet välttämään turvattomia paikkoja, Sirpa kertoi tänään Linnanmäen lehdistöpäivässä, jossa esitettiin myös UIT: kauden esiintyjät.

UIT:n ensi-illan jälkeen pari palaa kuitenkin Lontooseen, jossa heillä on esiintymis- ja luennointitehtäviä British open -tanssikilpailuissa.