Kaksi vuotta Manhattanilla asunut kokki Sara La Fountain tietää jo, New York vaatii paljon mutta antaa kaiken. Unelmien kaupungissa voi päätyä rappukäytävästä muotikuvauksiin tai illalliselle David Beckhamin viereen.

New Yorkin Broadway-katu on täynnä poliiseja, paloautoja ja metrotunnelista tulvivaa höyryä. Sara La Fountainia ei yksi puhjennut vesiputki säikäytä. Suomalaiskokki loikkaa lainehtivan kadun yli ja ryntää korkokengissään keskelle Manhattanin aamuruuhkaa. Sitten hän pysäyttää kädenheilautuksella ensimmäisen vastaantulevan taksin ja hyppää kyytiin.

Kohtaus voisi olla Sinkkuelämää-sarjasta, mutta Saralle taksien pyydystäminen New Yorkissa on ollut arkea vuodesta 2012. Samoihin aikoihin hän erosi sulhasestaan, ohjaaja Antti Jokisesta ja vuokrasi oman asunnon Manhattanilta, Sohon kaupunginosasta keskikaupungilta.

– Olin aina haaveillut New Yorkiin muutosta, koska isäni ja sisarpuolenikin asuvat täällä. Ajattelin, että jos en toteuta unelmaani nyt, kadun sitä lopun ikääni, Sara sanoo ja katsoo ulos taksin ikkunasta.

Kadulla elämä etenee kuin nopeutetussa filmissä. Työmatkalaiset kiiruhtavat eteenpäin omissa maailmoissaan, nappikuulokkeet korvillaan. Osa katoaa metrotunneleihin ja pulpahtaa takaisin maan pinnalle muutaman korttelin päästä. Aamukahvi nautitaan kävellessä.

The Brooklyn Bridge kannattaa kävellä Brooklynin suunnasta Manhattanille päin, koska silloin reitin varrella näkee kaupungin upeat pilvenpiirtäjät.

– Tunnen monia newyorkilaisia, jotka eivät koskaan pysähdy. He tekevät järjettömästi töitä eivätkä vietä lomia. Jos täällä ei pidä huolta itsestään, käy helposti niin, että kaupunki nielaisee kokonaan, Sara tietää.

Sarankin viikot ovat täysiä. Viimeksi kuluneet kaksi päivää hän on istunut tietokoneen ääressä kotona ja palaveroinut sähköpostitse Suomeen, Ruotsiin, Britanniaan ja Intiaan. Sara tarjoaa yrityksille yhä catering-palveluja ja suunnittelee menukokonaisuuksia, mutta hän on tehnyt myös uuden aluevaltauksen.

– Olen opiskellut luonnonkosmetiikan valmistamista ja aion käyttää uusia taitoja seuraavassa terveys­ruokakirjassani. Lisäksi suunnittelen uutta tekstiilimallistoa intialaisen yhteistyökumppanin kanssa.

Huijaritakseja ja yllätysbileitä

Uusista inspiraatioista huolimatta ruoka on Saran suurin intohimo. Sen ansiosta hän tutustui New Yorkiin jo 2002, kun opiskelupaikka Culinary Institute of Americassa varmistui.

– Olin varannut lennot Nykiin jo syyskuuksi 2001, mutta juuri kun olin pakkaamassa matkalaukkuani, näin televisiosta, kuinka terroristikoneet lensivät WTC:n torneja päin. Onneksi en ollut ehtinyt lähteä, Sara muistaa.

Saran suosikkipuodit sijaitsevat kotikulmilla Sohossa ja East Villagessa.

Nyt ala-Manhattanin uuden World Trade Center -keskukseen rakennetaan viittä uljasta pilvenpiirtäjää, joista korkein nousee 541 metriin. Kiiltäväkylkinen jättiläinen kurkistaa jo katujen välistä ja näkyy ylä-Manhattanille asti.

Sara jää pois taksista trendikkäällä Meatpacking-alueella ja tuikkaa kuljettajalle 13 dollaria. Tänään on käynyt tuuri: hän on päässyt perille suorinta reittiä.

– Taksit ovat ainoa asia, mikä minua ärsyttää New Yorkissa. Et voi koskaan tietää, osuuko kohdalle maailman ihanin kuljettaja vai hirveä huijari. Mutta tämä on asia, joka pitää vain hyväksyä. Tai käyttää metroa.

Hudson-joen puolella Manhattania, 14. kadun korkeudella sijaitseva Meatpacking district on Saran suosikkialue. Vielä 1970–80-luvuilla kaupunginosa tunnettiin teurastamoista ja narkomaaneista, mutta nyt sen kortteleissa asuvat nyt Googlen, Christian Louboutinin ja Alexander McQueenin kaltaiset menestysbrändit.

Sara suuntaa suoraan herkkupuotien täyttämään Chelsea Marketiin, jonka ovella hän törmää heti tuttuun kasvoon. Huippumalli Kirsi Pyrhönen kaappaa Saran halaukseen. Ystävykset summaavat tulevien päivien menot ja sopivat lennossa treffit seuraavaksi viikonlopuksi.

– Tässä sen näkee, New Yorkissa voi tapahtua mitä tahansa. Kaupunki on täynnä ihania juhlia, avajaisia ja spontaaneja kohtaamisia, jotka katkaisevat arjen. Muotiviikko on lempparini. Silloin on ihana tälläytyä kunnolla ja vetää jalkaan ne epämukavimmat korkkarit, Sara nauraa.

Luomueväitä kelpaa mutustaa vaikka piknikillä Keskuspuistossa.

New Yorkin muotiviikot kokoavat muotimaailman tärkeimmät nimet kaupunkiin ja sekoittavat sen arjen täysin noin viikoksi. Joka kevät ja syksy catwalkeilla pörhistelee suunnittelijoiden uusia luomuksia, kun maailman muotitalot ja muotisuunnittelijat esittelevät tuoreet mallistonsa.

New Yorkin parhaat yökerhot löytyvät nekin tällä hetkellä Meatpackingin alueelta. Jos työt antavat periksi, Sara piipahtaa cocktaileilla mieluiten keskellä viikkoa.

– Käyn usein taidegallerioiden avajaisissa tai sitten varaamme kavereiden kanssa pöydän jostain ihanasta ravintolasta, jossa näkee myös mielenkiintoisia ihmisiä. Viimeksi illastimme Sohon Balthazarissa, jonne tupsahtivat  Victoria ja David Beckhamkin. Nykissä julkkikset ovat osa tavallista katukuvaa, ei heihin kiinnitä enää edes huomiota.

Totuus sinkkuelämästä

Kulinaristille New York on todellinen paratiisi. Kadunkulmat ovat täynnä houkuttelevia kahviloita ja eri ruokasuuntauksille omistautuneita keittiöitä. Trendinä on luomu. Jokainen it­seään kunnioittava kuppila mainostaa luomu- ja lähiruokaa.

Yksi sellaisista on Chelsea Marketin Green table -ravintola, jossa Sara lounastaa tänään.

– Ruokavalioni on muuttunut täällä koko ajan terveellisemmäksi. New Yorkista saa ihania salaatteja ja vihannesmehuja, mutta myös taivaallista raakaruokaa.

Sara testaa Green tablen bravuuria, kananmaksapateeta rapeiden paahtoleipien kera. Kodikas ravintola täyttyy puheensorinasta. Täällä ei tule kiusaantunutta oloa, vaikka lounastaisi yksinkin.

Mitä tässa kaupungissa ei ole, sitä ei tarvita. Sara löysi Union Squarelta suomalaista ruisleipää.

– Olen huomannut, että monella ihmisellä New Yorkiin muuttoon liittyy jokin elämän käännekohta. Ihmiset tulevat hakemaan täältä rahaa, menestystä ja rakkautta, mutta taustalla on kipeitäkin kokemuksia, jotka ovat tehneet heistä haavoittuvaisia ja varovaisia, Sara analysoi.

Hänellekin New Yorkista on tullut uuden, itsenäisen elämän symboli.

– Olen viettänyt aikuiselämäni niin tiiviisti parisuhteessa, etten ole ehtinyt elää sinkkuvaihetta. Minusta tuntuu, että vasta täällä olen tutustunut itseeni uudelleen. On ollut mahtava tunne aloittaa puhtaalta pöydältä ja päättää asioista vihdoin itse.

Vaikka Sara tapaa mielenkiintoisia ihmisiä jo työnsä puolesta viikoittain, amerikkalainen deittailukulttuuri tuntuu hänestä vieraalta. New Yorkissa treffeistäkin on tullut huippuunsa viritetty peli, jota sinkkunaiset harrastavat monta kertaa viikossa.

– Jotenkin touhu vaikuttaa aika pinnalliselta. Monet deittaavat kundeja kuin liukuhihnalta, mutta kukaan ei tutustu toisiinsa kunnolla. Minä en halua ravata treffeillä muodon vuoksi. Mieluummin olen aidosti oma itseni ja annan asioiden tapahtua ajallaan.

New Yorkin kuuluisa siluetti on tuttu niillekin, jotka eivät ole koskaan kaupungissa käyneet.

Saran taktiikka on osoittautunut toimivaksi. Muutama kuukausi sitten hän käveli ajatuksissaan kaupungilla ja kuunteli nappikuulokkeista musiikkia, kun katseet hauskannäköisen miehen kanssa kohtasivat. Tunnettu näyttelijä hurmaantui Saran hymystä niin, että pyysi tätä lasilliselle kanssaan.

– Olemme tavanneet muutaman kerran, mutta ei tässä mitään kerrottavaa ole. Eikä minulla ole kiire suhteeseen. Nautin sinkkuelämästä, Sara vakuuttaa, mutta hymyilee.

Koti löytyi Sohosta

Yllättäviin tilanteisiin Sara on joutunut ennenkin. Viime tammikuussa Sara oli juuri tulossa lentokentältä yhdeksän tunnin matkanteon jälkeen, kun hän törmäsi kotitalonsa porraskäytävässä stailistiin ja kuvaajaan.

– Näytin todella rähjäiseltä ja väsyneeltä, mutta he alkoivat kohkata, että minun pitää tulla mukaan muotikuvauksiin.

Sara yritti kohte­liaasti kieltäytyä, mutta huomasi pian poseeraavansa studiolamppujen loisteessa.

– Ei niitä otoksia koskaan varmaan käytetty, mutta meillä oli porukan kanssa todella hauskaa ja sain taas uusia ystäviä.

Boheemi Soho vei Saran sydämen ensinäkemältä. Persoonallisissa taidegallerioissa ja sympaattisissa lounaskahviloissa on omintakeinen tunnelmansa, jonka rinnalla Times Squaren välkkyvät mainostaulut tuntuvat teennäiseltä turistirysältä.

– Tulen surulliseksi joka kerta, kun kuulen, että ihmiset ovat viettäneet koko New Yorkin -lomansa Manhattanin keskikaupungilla. Times Square on juuri se mielikuvituksettomin alue, joka ei anna ollenkaan aitoa kuvaa New Yorkista, Sara sanoo ja kehottaa matkailijoita suuntaamaan mieluummin vaikka idylliseen East Villageen tai piknikille Keskuspuistoon.

– New Yorkiin ei kannata liihottaa takki auki sillä periaatteella, että katsotaan mitä vastaan tulee. Pelkästään Manhattan on alueena niin laaja, että siitä saa enemmän irti, kun suunnittelee ohjelmansa etukäteen. Ja hotellikin kannattaa valita huolellisesti.

New Yorkissa asuminen onkin jo toinen juttu. Manhattanilla kuukausivuokrat lähtevät kahdestatuhannesta eurosta. Sara olisi löytänyt kodin Brooklynin tai New Jerseyn puolelta paljon halvemmalla, muttei halunnut tinkiä toivealueestaan, Sohosta.

– Kotini on vain pieni yksiö, mutta sijainti on täydellinen ja asunto viihtyisä. Tässä elämänvaiheessa arvostan sitä, että voin hakea aamukahvini alakerran delistä ja pesula on kodin vieressä. Tykkään, kun ympärillä on ihmisiä ja elämää, Sara perustelee ja huikkaa heit Green tablen tarjoilijalle.

Ja nyt Sara haluaa piipahtaa Union Squarella.

Ruisleipää Union Squarella

14. kadulla sijaitseva Union Square on ollut usein mielenosoitusten ja paraatien näyttämönä. Puiston ja vilkkaan metroaseman reunustama aukio on yhä monen newyorkilaisen suosima kohtaamispaikka keskellä ala-Manhattania. Kesä tuo aukiolle intohimoiset shakinpelaajat, joita vastaan ohikulkijatkin voivat käydä ottelemassa.

Sara suuntaa Union Squaren maalaismarkkinoille, jonne pienviljelijät pystyttävät kojunsa neljänä päivänä viikossa.

Tänään torilla tuoksuu erityisen tutulta.

– Ei ole totta! Aitoa, rapeakuorista ruisleipää. Olen taivaassa! kokki hihkuu ja käy heti jututtamassa suomalaista myyjää.

Union Squaren kupeessa sijaitseva kuusikerroksinen ABC Home -liike on sisustajan paratiisi. "Rahapulassa tänne ei kannata tulla."

Viereisestä kojusta Sara ostaa kotiinviemisiksi monihaaraisia porkkanoita, kyssäkaalia ja omenoita. Loputkin ostokset löytyvät saman aukion laidalta, Wholefoods-ruokakaupasta, joka on nähtävyys sinänsä. Pelkästään hedelmäosasto on runsaudessaan niin mykistävä, että kävijän tekee mieli ikuistaa näkymä kameralla.

Sara on huomannut, että ruokaan menee New Yorkissa yksinasujaltakin monta sataa euroa kuussa.

– Olen joutunut miettimään rahankäyttöäni ja tullut siihen tulokseen, että mieluummin pihistän vaatteista kuin ruuasta. Satsaan kenkiin, laukkuihin ja takkeihin, muut vaatteet hankin enimmäkseen halpaliikkeistä.

Onneksi ilmaisiakin huveja on. Kunhan sää kunnolla lämpenee, Sara aikoo investoida polkupyörään. Rentouttavinta fillarointi on 3,4 neliökilometrin kokoisessa Keskuspuistossa, mutta pyöräkaistojen määrää on lisätty muuallakin Manhattanilla.

– New Yorkissa voisi asua kuinka kauan tahansa, mutta sitä ei oppisi koskaan täysin tuntemaan. Kaupunki on kuin Eurooppa pienoiskoossa. Se yllättää ja muuttuu koko ajan.

Sara La Fountain

• Syntyi 22.4.1981 Yhdysvalloissa, Santa Barbarassa.

• Saran isä on amerikkalainen, äiti asuu Suomessa. Saralla on kaksoiskansalaisuus.

• Veti omaa ruoka-ohjelmaa Avec Sara MTV3-kanavalla vuonna 2005. Saran Perfect Day -ohjelma (2008) nähtiin 60 maassa. New Scandinavian cooking -ruoka- ja -matkailuohjelman kuvaukset alkavat huhtikuussa, ja se nähdään yli 100 maassa.

• Tehnyt kolme kokki­kirjaa, neljäs julkaistaan syksyllä.

• Suunnitellut astiastoja Luhta Homelle.

Maria Veitola muistelee kirjassaan, miten vaikeaa oli saada omat vanhemmat ymmärtämään, että kaikki hänen kaverinsa laihduttivat amfetamiinilla ja Nutriletilla.

Toimittaja Maria Veitola, 45, muistelee uutuuskirjassaan Veitola päihteidenhuuruista nuoruuttaan. Hän kirjoittaa, miten ihanaa 21-vuotiaana oli, kun elämä oli ”pelkkää nousua” ja ”hetkessä elämistä”.

– Joka ilta oli täynnä absurdeja tapahtumia ja hassuja ihmiskontakteja. Minä lörpöttelin ja tanssin niin, että mekot repesivät päältäni ja kengät hävisivät. Mennään yhdelle saattoi venyä kolmipäiväiseksi seikkailuksi, Veitola kirjoittaa.

”Olen kymmenen tuntemattoman ihmisen kanssa jatkoilla, ja me ollaan vedetty jotain, ja mä saan paniikkikohtauksen.”

Hän huomasi kuitenkin jossain vaiheessa, että kaikkeen kyllästyy. Klubeilla naamat kävivät tutuiksi, ja bileiden jälkeen yhä useammin tuntui ontolta. 

– Aina välillä minulla on ikävä sitä huumaavaa ja hasardia tunnetta, jonka muistan vanhoilta ajoilta. Sitä tunnetta ostaisin itselleni, jos voisin. Mutta sitä tunnetta en kyllä ostais, kun olen kymmenen tuntemattoman ihmisen kanssa jatkoilla, ja me ollaan vedetty jotain, ja mä saan paniikkikohtauksen eikä ole ketään kenelle voisin sanoa: ”Auta. Musta tuntuu, että mä joko sekoan tai kuolen”, Veitola kirjoittaa.

”Söin pari päivää sitten jotain missä oli Fido Didon kuva tai Mersun merkki.”

Amfetamiinilla ja Nutriletilla laihduttaminen ei ollut epätavallista

Hän muistelee myös erästä reissua Saimaan-mökille vanhempiensa kanssa. Ennen sitä Veitola oli ollut juhlimassa pari päivää putkeen.

– Siellä tutussa mökkisaaren metsässä mustikanvarvut muuttuivat väriseväksi ja hehkuvaksi sotkuksi ja tuntui siltä kuin metsä olisi halunnut imaista mut sisäänsä. Rämmin sieltä metsästä ulos ja itkin holtittomasti.

– Kerroin vanhemmille, että tämä johtuu siitä, kun söin pari päivää sitten jotain missä oli Fido Didon kuva tai Mersun merkki enkä oo paljon sen jälkeen nukkunut. Äiti ja isä oli kamalan järkyttyneitä, huolissaan ja vihaisia. – – On vaikea saada heitä ymmärtämään, että hei, ei tässä oo mitään ihmeellistä, kaikki mun kaverit laihduttavat amfetamiinilla ja Nutriletilla, se on ihan tavallista.

”Me tarvittiin apua niiden kaikkien tunteiden käsittelyyn.”

Veitola kirjoittaa, että sekä hän itse että hänen ystävänsä elivät parikymppisinä vaihetta, jolloin arki ei välillä riittänyt ja välillä se oli liikaa.

– Me tarvittiin apua niiden kaikkien tunteiden käsittelyyn. Tai eihän niitä tunteita käsitelty. Ne herätettiin, voimistettiin tai turrutettiin. – – Mutta onko mitään surullisempaa fiilistä kuin etsiä jonkun klubin vessan kiiltäviltä pinnoilta, että olisiko jollain jäänyt sinne joku murunen jotain valkoista.

Veitolan mukaan hänen oma päihdetoleranssinsa oli hänen onnekseen niin onneton, että hän itse oli usein se, joka huolehti muista. 

Maria Veitola: Veitola (Johnny Kniga, kirja on juuri ilmestynyt)

Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen ovat tehneet koreografiat UIT:n Tuhansien ämpäreiden maa -kevätrevyyseen. Kuva: Jonna Öhrnberg
Sirpa Suutari-Jääskö ja Jukka Haapalainen ovat tehneet koreografiat UIT:n Tuhansien ämpäreiden maa -kevätrevyyseen. Kuva: Jonna Öhrnberg

Jukka Haapalainen ryöstettiin maaliskuussa Lontoon-kotinsa portailla, kun hän oli tulossa vaihtamasta rahaa. Ryöstäjät veivät kännykän ja rahat sekä hakkasivat Haapalaisen.

Tanssii tähtien kanssa -ohjelman tuomari Jukka Haapalainen ja tanssijapuoliso Sirpa Suutari-Jääskö eivät ole juuri viettäneet aikaa Lontoossa sijaitsevassa kodissaan maaliskuussa tapahtuneen ryöstön jälkeen.

Jukka oli tuolloin vaihtamassa rahaa ulkomaan työmatkan jälkeen. Neljä miestä näki tilanteen ja seurasi tätä kotiovelle.

– He ryöstivät rahat ja kännykän. Jouduin siinä vähän hakatuksikin, Jukka kertoo.

– Miehiä oli neljä ja Jukka taisteli vielä vastaan, Sirpa kertoo päätään pudistellen.

Sirpa kuuli ulkoa miehensä huutoa ja tilasi paikalle ambulanssin. Verta vuotava Jukka paikattiin. Fyysiset vammat ovat parantuneet, mutta perusturvallisuuden tunteeseen tapahtunut vaikutti.

– Perusturvallisuuden tunne on edelleen järkkynyt, eikä se varmaan koskaan palaudu täysin ennalleen. Tämä tapahtui vielä oman kodin portailla. Asumme turvallisella alueella, Lontoon keskustassa, jota olen pitänyt aina mukavana alueena. Tämän jälkeen olen ollut varuillani.

Episodin jälkeen pari suuntasi Suomeen tekemään koreografiat UIT:n Tuhansien ämpäreiden maa -kevätrevyyseen.

– Emme ole päässeet oikein mittaamaan, miltä Lontoon-kodissa oleminen tuntuu, Sirpa sanookin.

”Pelosta ja vihasta pitää pyrkiä pääsemään kaikin keinoin.”

Jukka painottaa, ettei ole antanut pelolle liikaa valtaa, vaikka luottamus toisiin ihmisiin on järkkynyt.

– Pelosta ja vihasta pitää pyrkiä pääsemään kaikin keinoin ja yrittää löytää jotain ihmeellistä ymmärrystä näitä tekijöitä kohtaan. Onneksi on paljon töitä, joista saan positiivista virtaa, Jukka sanoo.

Pari on matkustellut ympäri maailmaa koko 20 vuotta kestäneen uransa ajan, mutta ei ole joutunut aikaisemmin vaarallisiin tilanteisiin.

– Tietysti matkustaessa olemme pyrkineet välttämään turvattomia paikkoja, Sirpa kertoi tänään Linnanmäen lehdistöpäivässä, jossa esitettiin myös UIT: kauden esiintyjät.

UIT:n ensi-illan jälkeen pari palaa kuitenkin Lontooseen, jossa heillä on esiintymis- ja luennointitehtäviä British open -tanssikilpailuissa.