Elämäntapamuutoksen myötä Sanna Mustonen on laihtunut 60 kiloa. Nykyään hän juoksee viikoittain jopa parin tunnin lenkkejä.
Elämäntapamuutoksen myötä Sanna Mustonen on laihtunut 60 kiloa. Nykyään hän juoksee viikoittain jopa parin tunnin lenkkejä.

Oululainen Sanna Mustonen, 38, taisteli tiensä himojuoksijaksi ja tähtää keväällä puolimaratonille. –Aluksi, tuntui, että aortta repeää ja reidet syttyvät palamaan.

Juokseminen ei ole koskaan ollut minulle ominainen tapa liikkua, joten aloittaminen oli pitkä prosessi. Olin juossut viimeksi peruskoulussa, ja laji toi mieleen hirveitä muistoja Cooperin testistä, jossa raastettiin eteenpäin veren maku suussa.

Marraskuussa 2012 seinä tuli kuitenkin vastaan. Minulle oli kertynyt rutkasti ylipainoa, voin todella huonosti ja sairastelin. Seuraavan vuoden alussa päätin aloittaa kotipaikkakuntani liikunta-keskuksen painonhallintaryhmässä. Sieltä löysin itselleni personal traineriksi Hanna Rutasen.

Elämäntapamuutoksen myötä aloin harrastaa liikuntaa kuten tanssia, kamppailulajeja ja kuntosaliharjoittelua. Silti juoksu oli minulle kaikkein vaikeinta. Pidin sitä kuningaslajina, johon vain superihmiset pystyvät. Juokseminen oli minulle henkinen haaste, joka piti voittaa. Halusin kaikki tai ei mitään.

Ovelan Huijauksen uhri

Ensin päätin pudottaa painoa, jotta niveleni kestäisivät juoksun rasituksen. Laihdutin noin 30 kiloa. Treenattuani noin vuoden personal trainerini kanssa lähdin vähitellen epämukavuusalueelleni ja aloin treenata juoksemista.

Aluksi vain lämmittelin juoksumatolla ennen ja jälkeen lihaskuntotreenin: kävelin kaksi minuuttia ja hölkkäsin saman verran. Aluksi jaksoin juosta yhtäjaksoisesti vain neljä minuuttia, ja silloinkin tuntui, että aortta repeää ja reidet syttyvät palamaan.

Vähitellen aloin juosta aikaa: ensin 15–20 minuuttia, sitten tuplasti enemmän. Lopulta valmentajani huijasi minut lähtemään ulos. Hän kehotti minua tulemaan treeneihin ulkovarusteissa, vaikka olimme sopineet sisätreeneistä. Kun hän sanoi, että nyt lähdemme lenkille, en voinut enää perääntyä. Oli marraskuu 2013.

Ensimmäisen juoksulenkin jälkeen oloni oli epäuskoinen. Kaupunkiin oli satanut ensilumi, ja juoksimme Hannan kanssa meren äärellä. Ihmettelin, miten pystyin vain juoksemaan ja juoksemaan. Lopulta jaksoin juosta yhteen menoon viisi kilometriä 40 minuutissa. En voinut uskoa, että minä pystyin siihen.

Kipulääkkeiden voimalla

Myöhemmin talvella innostuin juoksemaan omatoimisesti. Aluksi lenkkeilin viikossa pari puolen tunnin pätkää ja myöhemmin keväällä pari kolme 30–45 minuutin lenkkiä. Alkulämmittelyineen ja loppuverryttelyineen lenkki saattoi kestää yli tunninkin.

Alkuinnostuksen myötä koin saman, minkä moni muukin aloitteleva lenkkeilijä: lonkkiani alkoi särkeä. Nivelien tukikudos oli rasittunut, ja jouduin syömään kipulääkkeitä. Puoli vuotta treenasin kivun rajoissa ja jouduin etenemään hyvin rauhallisesti. En antanut periksi, koska olin päättänyt näyttää itselleni.

Reilu vuosi sitten talvella personal trainerini ehdotti, että voisin juosta 10 kilometrin Terwa-maratonin. Siihen asti olin juossut ilman minkäänlaisia tavoitteita. Pidin ajatusta aika villinä, mutta päätin asettaa sen itselleni ensimmäiseksi kunnon päämääräksi.

Jännitin juoksutapahtumaa hirveästi, mutta pääsin maaliin, ja fiilis oli hillittömän hieno. Aloin saada juoksemisesta huikeita itseni ylittämisen kokemuksia ja ymmärsin, että haluan asettaa itselleni lisää tavoitteita enkä vain juosta paikasta toiseen. Myöhemmin kesällä osallistuin triathloniin, jossa pyöräilin 30 kilometriä sekä uin ja juoksin 10 kilometriä.

Ulos kelillä kuin kelillä

Nyt kaksi vuotta elämäntaparemontin jälkeen olen laihtunut 60 kiloa. Juoksemisesta on tullut minulle rakkaimpia lajeja, enkä lopettaisi sitä mistään hinnasta. Nykyään lenkkeily on minulle omaa aikaa, jolloin päästän irti muista ajatuksista ja kuuntelen musiikkia.

Juoksen muutaman kerran viikossa jopa 20 kilometrin lenkkejä ja viivyn niillä pari tuntia. Lyhyemmissä spurttilenkeissä rakastan sitä, että saan juosta täysillä. Tietysti joskus motivaatio-ongelmat iskevät, mutta ei huonokaan keli estä minua lähtemästä liikkeelle.

Olen oivaltanut, mitä ”runner’s high” -tunne tarkoittaa. Juokseminen edustaa minulle vapautta; se ei ole sidottu aikaan tai paikkaan. Lomamatkallani tutustuin Barcelonaan lenkkeillen. Se oli aivan uskomattoman hienoa!

Ihmiset jumittuvat liikaa omalle mukavuusalueelleen ja omiin mieli-kuviinsa. Juokseminen ei ole helppoa, mutta kun sitä harjoittelee sinnikkäästi, se palkitsee. Elämäntapamuutokseni on tuonut minut pitkälle. Opiskelen parhaillaan personal traineriksi ja ryhmäliikunnanohjaajaksi. Lisäksi ajattelin juosta tänä keväänä ensimmäisen puolimaratonini. Tiedän, että pystyn siihen.”

Lue lisää:

Emmitkö vielä juoksukauden alkua? Näin helpotat kevään ensimmäisiä lenkkejä!

Uusi tutkimus: tämä on terveellisin määrä harrastaa juoksua

Näin aloitat ryhmässä juoksemisen

Juoksuko vain laihoille? Pluskokoinen juoksi maratonin varoituksista huolimatta

Joillakin niitä ei ole ollenkaan ja joillakin vaikka muille jakaa. Arvaatko hiusten perusteella, ketkä julkisuuden henkilöt ovat kuvissa?

 

Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen ovat nyt kolmen lapsen vanhempia.

Vuoden 2009 Miss Suomi Essi Pöysti, 30, ja hänen puolisonsa, ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen, 32, ovat saaneet lapsen. Lapsi on parille kolmas. Ville kertoi perheenlisäyksestä Facebook-sivuillaan tänään lauantaina.

”Äiti ja poika voivat hyvin.”

– Kauan jo rakastettu pikkuveikka on syntynyt tänään 11.50. Äiti ja poika voivat hyvin, Ville kirjoitti julkaisemansa kuvan yhteyteen.

Essi kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko on varjostanut raskautta aikaisempien keskenmenojen takia.

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Essi Pöysti ja Ville Mäkäläinen menivät naimisiin kesällä 2015. Ville lopetti koripallouransa tänä vuonna. Kuva: Sanoma-arkisto / Tatu Lertola
Essi Pöysti ja Ville Mäkäläinen menivät naimisiin kesällä 2015. Ville lopetti koripallouransa tänä vuonna. Kuva: Sanoma-arkisto / Tatu Lertola

Essillä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle.