– Rakastan skootterilla ajamista. Se on näppärin keino liikkua Balilla, Sanna Kokkonen kertoo. Kuva: Sanna Kokkosen kotialbumi
– Rakastan skootterilla ajamista. Se on näppärin keino liikkua Balilla, Sanna Kokkonen kertoo. Kuva: Sanna Kokkosen kotialbumi

Sanna Kokkosen perhe mietti paratiisisaarelle muuttamista monta vuotta. Yksinkertainen elämä ja vapaa-ajan lisääntyminen ratkaisivat lopulta asian.

Yksi asia on varma: Sanna Kokkonen, 48, keskittyy täysillä hetkeen, perheeseensä ja Balin ihmeisiin. Kun häneltä kysyy tulevaisuuden suunnitelmista, vastaus on ytimekäs: ei ole suunnitelmia.

– Tämä on nyt meidän koti, ja näillä mennään, Sanna sanoo.

Kotonaan Balin Ubudissa Sanna näkee päivittäin vihreinä aaltoina ryöpsähtelevät riisipellot. Omasta puutarhasta mukaan voi poimia papaijat, banaanit ja jopa kookokset. Auringonvalo ja lämpö hellivät hipiää joka päivä. Keskilämpötila on yli 26 astetta koko vuoden.

Unelmatyötään Sanna tekee Ubudissa sijaitsevassa joogastudiossa, jossa hän ohjaa ja kouluttaa joogan harrastajia.

Etelä-Suomesta kotoisin oleva Sanna on asunut ulkomailla vuodesta 1999 lähtien. Hän kertoo olevansa brittimiehen puoliso, surffaavan teinipojan äiti sekä kahden koiran ja yhden kissan omistaja.

Balilla hän on asunut perheensä kanssa nyt kolme vuotta. He muuttivat Ubudiin Ranskan Lyonista.

– Ennen Ranskaa asuimme Singaporessa, josta teimme usein joogamatkoja Balille. Ihastuimme Baliin ja aloimme puhua oravanpyörästä pois hyppäämisestä. Emme olleet kuitenkaan vielä tuolloin täysin valmiita lopulliseen suureen elämänmuutokseen. Miehen töiden vaihtuessa teimme päätöksen muuttaa kokeeksi Eurooppaan ja testata, miten viihtyisimme siellä.

”Rikastumaan tänne ei tulla”

Perhe muutti Ranskaan keskellä Euroopan ennätyskylmää talvea. Viisi vuotta Singaporessa olivat hellineet lämmöllä, joten kirpeä pakkanen vain tehosti kulttuurisokkia.

Perhe viihtyi maassa vain vuoden verran.

– Meille kirkastui, ettemme kuulu enää Eurooppaan. Ajatus paluumuutosta Aasiaan alkoi kypsyä toden teolla. Mieheni irtisanoutui työstään, ja teimme päätöksen hypätä varmasta epävarmaan.

– Päädyimme Baliin sen ilmaston, ilmapiirin, joogamahdollisuuksien, kansainvälisen koulun, hyvän ruuan ja matalien elinkustannusten takia. Meillä oli hyvä tuntuma saareen aiemmilta reissuilta.

Vaikka Sannalla on nykyisin hyvä työ kansainvälisen joogastudion leivissä ja miehelläkin on uusi työ, ei Balille kannata matkustaa dollarin kuvat silmissä. Mutta se ei ollut alun perin perheen päätarkoituskaan.

– Työluvan hankinta on pitkä ja vaativa prosessi, ja lupa maksaa 2 000 Yhdysvaltain dollaria. Maksoin kahtena vuonna peräkkäin sen omasta pussistani. Sain tehdä hiki hatussa hommia, jotta olisi jäänyt edes jokin ropo omaankin taskuun, Sanna sanoo.

”Rikastumaan Balille ei tulla. Kyse on enemmänkin elämänlaadun parantamisesta, vapaasta ja yksinkertaisesta elämästä.”

– Nyt ovat asiat hiukan paremmin, sillä vanhana työntekijänä firma maksaa puolet työluvasta ja palkkakin on nousut todella alhaisesta aloituspalkasta ok-tasolle näillä leveysasteilla. Rikastumaan Balille ei siis tulla. Kyse on enemmänkin elämänlaadun parantamisesta, vapaasta ja yksinkertaisesta elämästä sekä positiivisesta downshiftaamisesta.

Perheellä on käytössään ”aiemmin oravanpyörässä koottuja säästöjä ja sijoituksia”.

– Teemme molemmat töitä täällä. Palkkataso on tosin melkoisen matala. Säästöön täällä ei jää mitään.

Jooga kuuluu Sannan jokapäivisiin rutiineihin. Kuvat: Zhu Andrew Lim Photography
Jooga kuuluu Sannan jokapäivisiin rutiineihin. Kuvat: Zhu Andrew Lim Photography

Miksi taloudenhoitaja hävisi yllättäen?

Balilla Sanna on oppinut arvostamaan monia pieniä asioita eri tavalla kuin aiemmin. Hänen mukaansa elämisen tahti on leppoisampaa, ja lämmin ilmasto miellyttää hänen kaltaisensa vilukissan luita. Samanlaisia kokemuksia hän tarjoaa turisteille esimerkiksi järjestämissään joogaretriiteissään.

Monia yllätyksiäkin on hänellä tullut eteen.

– Kun taloudenhoitajamme yllättäen hävisi eikä vastannut puhelimeen, huolestuimme. Reilun viikon päästä saimme häneen yhteyden ja hän ilmoitti, ettei pääse enää meille, koska anoppi ei enää jaksa hoitaa hänen lastaan.

– Balilaisten on vaikea sanoa ei tai sitä, että he eivät pysty jotakin asiaa hoitamaan. He myös haluavat välttää konflikteja viimeiseen asti ja siksi he eivät pysty kasvotusten puhumaan mistään, joka saattaisi tuoda huonon mielen toiselle.

Alkuun puhumattomuus söi hermoja, Sanna myöntää. Myös sähkö- ja vesikatkokset koettelivat, mutta niihinkin hänen perheensä on jo tottunut. Kuten siihen, että mikä tahansa voi hajota koska vain. Halvoilla kustannuksilla ja työvoimalla tehdään lyhytkestoisia ratkaisuja, Sanna mainitsee.

– On sanomattakin selvää, että väärinkäsityksiä syntyy. Mutta me olemme tähän nyt jo tottuneet, eikä mikään enää yllätä Balilla, Sanna sanoo.

Perheen koirat, Lucky ja Benny, lempipuuhassaan kirmaamassa riisipeltojen laidoilla. Kuva: Sannan kotialbumi
Perheen koirat, Lucky ja Benny, lempipuuhassaan kirmaamassa riisipeltojen laidoilla. Kuva: Sannan kotialbumi

Sanna Kokkosen ja hänen perheensä elämää tropiikissa voi seurata Viestejä paratiisisaarelta -blogista, jota hän pitää Me Naisten sivuilla.

4 nopeaa kysymystä

1. Mitä kannattaa ottaa huomioon, jos haluaa muuttaa Balille?

”Lomailu ja asuminen Balilla ovat kaksi täysin eri asiaa. Ehdottomasti ei kannata tulla rahattomana. Täytyy olla pesämunaa, jota on valmis täällä käyttämään. Töitä ei saa välttämättä kovin helposti. Periaate täällä on, että indonesialaisella on aina etuoikeus työpaikkaan. Tosin jos on erityisosaamista, jota ei löydy paikallisilta, niin mahdollisuuksia aukeaa sitä kautta. Paratiisilla on myös ne varjopuolensa. Melko paljon joutuu joustamaan totutuista normeistaan. Asiat eivät aina toimi niin kuin itse omasta mielestään loogisesti on päässään miettinyt.
 
Moni asia takkuaa ja turhauttaa, virallisesti kehitysmaassa kun ollaan. Tosin tietyissä asioissa saa apua uskomattomiin kellonaikoihin. Esimerkiksi sunnuntaiaamuna kello 07.00 voi saada sähkömiehen, jota ei Euroopan arkisella 9–17-aikataululla saisi kuin ehkä unelmissaan.”

2. Millainen hintataso Balilla on?

”Tietyt isot asiat ovat huomattavasti edullisempia kuin Suomessa, kuten talonrakennus. Tosin ei se ole ihme, sillä mitään väliseiniä ja tiivisteitä ei tarvita. Periaatteessa ihan hökkeli riittäisi asumukseksi, jos ei halua ilmastointia. Tuontitavara on kallista, kuten juustot ja viinit – joita kaipaan.”

”Lomailu ja asuminen Balilla ovat kaksi täysin eri asiaa. Tänne ei kannata tulla rahattomana”, Sanna sanoo. Kuva: Zhu Andrew Lim Photography
”Lomailu ja asuminen Balilla ovat kaksi täysin eri asiaa. Tänne ei kannata tulla rahattomana”, Sanna sanoo. Kuva: Zhu Andrew Lim Photography

3. Mitä kaipaat eniten Suomesta?

”Omia vanhempiani. Ruisleipää ja äidin tekemää luumuhilloa. Karjalanpiirakoita. Salmiakkia ja Fazerin Sinistä. Lohta ja kesän tuoreita marjoja. Juustoja. Raikasta ilmaa ja puhdasta hanavettä. Neitseellistä luontoa. Saaristoa. Joskus kaipaan joitain suomalaisia kavereitani ja heidän kanssaan jutustelua.
Ajoittain kaipaan asioiden toimivuutta ja sitä, että Suomessa ei Indonesiaan verrattuna ole juurikaan korruptiota. Poikamme kaipaa Suomen ehjiä ja niin siistejä teitä. Hän kaipaa myös serkkupoikaa, jonka kanssa hän on kuin veli. Käymme tosin joka kesä Suomessa ja olemme vierailleet siellä myös talvella, joten sekä miehelläni että pojalla on hyvä Suomen-tuntemus. Molemmat pitävät Suomesta ja arvostavat siellä todella monia asioita.”

4. Pidät blogia Me Naisten sivuilla. Millaisista asioista blogistasi saa lukea?

”Kirjoitan Balin-arkeeni liittyvistä asioista ja elämän pienistä suurista ihmeistä. Saatan jäädä tuijottamaan riisipellon kauneutta ja syvää vihreyttä. Bloggaan tietenkin myös joogasta ja surffielämästä. Balilla sattuu ja tapahtuu välillä aivan uskomattomia asioita. Haluan jakaa näitä sangen kirjavan kulttuurin ihmeitä enemmän suomalaisten lukijoiden kanssa.

Haluan tuoda esiin myös sen, että on niin monta tapaa elää tätä elämää. Vapaa-ehtoinen yksinkertaisuus on meidän perheemme valinta. Kerron, miten se toi meille positiivisemman ja laadukkaamman elämän toisella tapaa.

Minulle on tärkeää kirjoittaa myös henkilökohtaisemmista ja kipeistäkin aiheista, kuten veljeni kuolemasta – joka tapahtui kolme vuotta sitten. En pelkää näyttää haavoittuvuuttani.

Jos pystyn omalla tavallani kirjoittamisen kautta auttamaan toisia ja tuomaan hiukan enemmän valoa sekä iloakin, niin olen onnistunut tavoitteessani!”

Kysely

Haaveiletko muutosta ulkomaille?

Kyllä
Kyllä
77.3%
En
En
22.6%
Ääniä yhteensä: 520

Kim Kardashian sai kolmannen lapsen, mutta kuka sen synnytti? Ei ehkä kuitenkaan Kylie.

Kardashian-Jennerin tosi-tv-perheen elämässä on riittänyt viime kuukausina säpinää. Vauva-aiheista säpinää.

Millon jonkun on huhuttu olevan raskaana, toinen on kertonut olevansa raskaana ja heti perään kolmas raskausvatsa on alkanut näkyä.

Etkö pysy kärryillä? Lue seuraavat kohdat, niin Kardashian-aiheiset kahvipöytäkeskustelut sujuvat kuin vettä vaan.

  1. Kim Kardashian West, 37, ja räppäri-muotisuunnittelijasiippa Kanye West saivat maanantaina kolmannen lapsen. Parilla on ennestään kaksi lasta, 2-vuotias poika Saint ja 4-vuotias tytär North. Tulokas on tyttö. Kim tiedotti lapsen syntymästä Twitterissä ja kotisivuillaan.

     

  2. Lapsen synnytti sijaissynnyttäjä. Kim on kertonut kärsineensä aiemmissa raskauksissaan pre-eklampsiasta eli raskaudenaikaisesta verenpaineen noususta, joka ennen tunnettiin myös raskausmyrkytyksenä. Lisäksi häntä vaivasi istukan poikkeava kiinnittyminen eli placenta accreta. Kolmannen raskauden riskien vuoksi pariskunta päätyi käyttämään sijaissynnyttäjää.
  3. Kimin ja Kanyen (eli Kimyen) käyttämän sijaissynnyttäjän henkilöllisyys on toistaiseksi pidetty salassa. Villeimmissä teorioissa on päätelty, että Kimin sijaissynnyttäjä olisi 20-vuotias siskopuoli ja meikkimoguli Kylie Jenner, jonka huhutaan olevan raskaana.
  4. Kylie ei ole vahvistanut raskauttaan ja on pitänyt vatsansa huolella piilossa sosiaalisessa mediassa. Kokovartalokuvien sijaan hän on julkaissut kasvokuvia sekä otoksia menneiltä vuosilta. Hänet on kuitenkin salakuvattu väljissä vaatteissa sen näköisenä, että hän saattaa hyvinkin odottaa lasta.
     

    so... the Holiday Collection launches today 🤩

    Henkilön Kylie (@kyliejenner) jakama julkaisu

     

  5. Viime viikon lopulla huhuttiin, että Kylien synnytys olisi alkanut ja hän olisi sairaalassa. TMZ-sivusto kiirehti kuitenkin kertomaan, että huhuilla ei ole perää – vielä. Sivuston mukaan Kylien laskettu aika on maaliskuussa.
  6. Kylie Jennerin mahdollisen lapsen isä on oletettavasti räppäripoikaystävä Travis Scott, 25. Kylie erosi edellisestä räppäripoikaystävästään Tygasta keväällä 2017 eli mitään varsinaista aikailua nuoret eivät ole harrastaneet.
  7. Kylie on myös kertonut haluavansa lapsia nuorena. ”Minusta tuntuu, että 30 on liian myöhään”, hän totesi Keeping Up With The Kardashian -realityn jaksossa vuonna 2016.
  8. Kolmaskin Kardashian saa lapsen! Joulukuussa myös Khloé Kardashian, 33, vahvisti odottavansa lasta. Hänen raskautensa on edennyt jo kuudennelle kuukaudelle.
     

    ❥ Officially 6 months ❥

    Henkilön Khloé (@khloekardashian) jakama julkaisu

     

  9. Khloén raskauteenkin liittyy pientä draamaa, sillä hän ja ex-puoliso Lamar Odom yrittivät saada lasta yhdessä ollessaan, mutta se ei onnistunut. Syntyvä lapsi on ensimmäinen Khloélle. Koripalloilijapuoliso Tristan Thompsonilla on edellisestä suhteestaan vuoden ikäinen poika.
  10. Muita Kardashian-Jennereiden synnytysikäisiä sisaruksia ovat mallina tunnettu Kendall Jenner, 22, jonka ei toistaiseksi tiedetä tai ole huhuttu odottavan lasta. Siskoksista vanhimmalla, Kourtney Kardashianilla, 38, on kolme lasta ex-puolisonsa Scott Disickin kanssa.

Siis täh? Jos mietit vieläkin, että ketkä Kardashianit ja kuka on kukin, tsekkaa tämä Refinery29-sivuston tekemä ansiokas sukupuu.

Vuoristotaudista kärsineet morsian ja sulhanen vaihtoivat häätamineisiin jäisen kiven takana kymmenen asteen pakkasessa. 

Moni naimisiinmenoa suunnitteleva haaveilee destination weddingistä eli häiden järjestämisestä jossakin ihanassa, usein lämpimässä ja eksoottisessa paikassa. 

Myös Australiassa asuvalla suomalaisella Heidi Turusella, 32, oli tällainen haave. Hänen ja australialaisen Tom-puolison, 31, häistä tulikin melkoinen reissu – voisi sanoa destination wedding 2.0. 

Heidi ja Tomi tapasivat vuonna 2013 Australian Queenslandissa. Heidi oli lähtenyt yliopistosta valmistumisen jälkeen reppureissaamaan, päätynyt Aasian-vuosien jälkeen Australiaan ja havitteli uutta viisumia pidentääkseen oleskeluaan Australiassa. 

– Siitä asti olemme olleet yhdessä kuin paita ja peppu, Heidi kertoo sähköpostitse Australiasta. 

Pari alkoi seurustella pian ensitapaamisensa jälkeen, ja vuonna 2015 Tomi kosi Heidiä, kun he olivat viettämässä joulua Suomessa. 

Suunnitelmat käyntiin

Häiden suunnittelu sai sysäyksen helmikuussa 2017, kun Heidin päähän pälkähti idea Mount Everestin -reissusta. 

– Laitoin Tomille viestiä, että kiinnostaako lähteä Everestille tänä vuonna. Tunnin päästä siitä varasin meille lentoliput, ja aloimme innolla suunnitella reissua. 

”Olin aina haaveillut pienistä intiimeistä rantahäistä jossain eksoottisella saarella,”

Pariskunnalta oli jo pitkään udeltu, missä häät pidettäisiin, sillä Tomin perhe asuu Australiassa ja Heidin Suomessa. 

– Idea pitaa häät Everestilla lähti aluksi vitsistä. Sen jälkeen aloimme miettiä, että niistä tulisi kyllä mahtavat häät. Voiko olla hienompaa paikkaa menna naimisiin kun maailman huipulla! Heidi muistelee.

Selvää oli, että kummankaan perhe tai muut läheiset eivät lähtisi hääparin mukaan vuorelle juhlimaan häitä, joten Everestin-reissun jatkoksi päätettiin järjestää pienimuotoinen hääillallinen Koh Samuilla Thaimaassa. 

– Olin aina haaveillut pienistä intiimeistä rantahäistä jossain eksoottisella saarella, Heidi kertoo. 

Häitä ryhdyttiin suunnittelemaan samalle kesälle. Thaimaan hääillalliselle varattiin kaikenlaista valokuvaajasta kukka-asetelmiin, mutta Mount Everestin seremonian suunnitteleminen oli vaikeampaa, sillä vuorella vallitsevia olosuhteita ei voinut tietää varmaksi.

Heidi oli käynyt vuosia sitten Nepalissa Annapurna-vuoriston perusleirissä. Tomilla ei ollut lainkaan kokemusta vuorikiipeilustä. Pariskunta alkoi harjoitella tulevaa koitosta varten Australiassa, mutta siellä heillä ei ollut mahdollisuutta treenata 700 metriä korkeammalla. Happivaje ja siitä johtuva vuoristotauti eivät siis tulleet tutuiksi – vielä. 

Tomi ja Heidi halusivat kiivetä häävarusteineen itsenäisesti, ilman ulkopuolista kantoapua. Heidin avoselkäinen pitsimekko, pitkä huntu ja muu hääasu matkustivat Tomin 25-kiloisessa rinkassa, ja Heidin oma rinkka painoi noin 12 kiloa. 

Vuoristotautinen morsian

Heidin ja Tomin tavoite oli pitää häät Mount Everestin perusleirissä, joka on noin 5 380 metriä merenpinnan yläpuolella.

Parin päivän kiipeämisen jälkeen, kun pariskunta oli saavuttanut 4 000 metrin korkeuden, kumpikin sai vuoristotaudin oireita, kuten päänsärkyä. Erityisesti Heidin olo oli tukala.

– Emme olleet varmoja, selviämmekö huipulle asti. Päätimme aikaistaa häitä päivällä ja kiirehtiä ylös, jotta voisimme aloittaa matkan takaisin. En ollut valmis luopumaan haaveestani mennä naimisiin huipulla, Heidi kertoo.

Lopullisen päätöksen hän ja Tom tekivät Gorak Shepin kylässä muutama sata metriä perusleirin alapuolella. 

– Lounaan jälkeen päätimme, että this is it, tänään mennään naimisiin. Jätimme kaikki muut varusteemme Gorak Shepiin, pakkasimme hääpukumme ja aloitimme patikoinnin Everestin perusleiriin lumisateessa. 

Heidin olo helpottui yllättäen korkeammalle noustessa. 

– Olin kai niin motivoitunut häistä.

”Tavallaan saimme viettää häämatkan ennen hääseremoniaa.”

Kiven takana hääasuun

Ylhäällä odotti yllätys: perusleirissä yli 5 000 metrin korkeudessa oli kyllä muitakin kiipeilijöitä, mutta kukaan heistä ei ollut pystyttänyt paikalle telttaa.

– Meidän ei auttanut muu kuin vaihtaa hääasusteisiin ison jäisen kiven takana. Tom suojasi minua takillaan, kun vaihdoin mekon päälle. Lämpötila oli noin -10 astetta, ja satoi lunta. 

Tom ja Heidi olivat kertoneet muille paikalla olleille menevänsä naimisiin. Kun he ilmestyivät häätamineissaan kiven takaa, lähelle oli kerääntynyt hymyilevä ja häämarssia hyräilevä yleisö. 

Heidi ja Tom lausuivat toisilleen kirjoittamansa häävalat ja vaihtoivat sormukset. 

Yleisö hurrasi, ja sitten otettiin kuvia. 

– Emme kumpikaan kuulu kirkkoon tai ole kovin uskonnollisia, joten seremonia maailman huipulla vuoristossa oli juuri meidän näköisemme juhla, Heidi toteaa. 

Kuvien jälkeen oli aika laittaa retkeilyvaatteet takaisin päälle ja aloittaa patikka alaspäin, takaisin majapaikkaan. 

Seuraavana aamuna Heidi ja Tom nousivat vielä hieman perusleiriä korkeammalle, runsaassa 5 600 metrissä olevalle Kala Pattharin huipulle ottamaan valokuvia. Sää oli niin kylmä, että rinkat jäätyivät, mutta maisemat olivat Heidin mukaan mielettömät. 

Seuraava huippu kiikarissa

Nepalin vuoristoisista maisemista tuore aviopari lensi Koh Samuille Thaimaahan. Siellä molempien perheet olivat mukana hääjuhlassa, ja Heidin isä saattoi saattaa Heidin alttarille – tai siis rantaan, jossa seremonia järjestettiin – kuten Heidi oli toivonut. 

Heidi oli alun perin ajatellut laittavansa meikin ja kampauksen myös Everestin-seremoniaa varten, mutta vuoristotaudin takia se jäi tekemättä. Thaimaassa aviopari pääsi nauttimaan spa-hoidoista ja laittautuminenkin onnistui paremmin. 

Kuva: Cherry May Ward Photography
Kuva: Cherry May Ward Photography

Reissuhäiden jälkeen Heidi ja Tom eivät lähteneet erilliselle häämatkalle. 

– Tavallaan saimme viettää häämatkan ennen hääseremoniaa, Heidi sanoo patikoinnista Everestille. 

– Yövyimme erittäin vaatimattomissa paikoissa matkan varrella ja nautimme joka hetkestä ilman puhelimia ja sosiaalista mediaa. 

Häiden jälkeen pariskunta palasi arkeen Australiassa. 

– Vuorilla patikointi haasteineen toi meitä entistäkin lähemmäs toisiamme ja synnytti varsinaisen vuoristokuumeen. Suunnittelemme jo seuraavaa reissua Nepaliin ja kartoitamme seuraavaa valloitettavaa huippua, Heidi kertoo. 

Face palm

Suomalainen Heidi meni naimisiin Mount Everestillä yli 5 000 metrin korkeudessa: ”Emme olleet varmoja, selviämmekö huipulle asti”

Kukin tyylillään tietysti, mutta väkisinkin tulee mieleen, että joillain se erikoisuuden tavoittelu nyt vaan tuntuu menevän totaalisesti yli ja merkitsevän ehkä enemmänkin kuin se varsinainen asia eli tässä tapauksessa naimisiinmeno. Ja mahtoikohan tämä vuorella tapahtunut vihkiminen edes olla virallinen? Mutta kuten sanottu, kukin tyylillään... tyylejä vaan on niin monia, aina tyylittömyyteen saakka ;D
Lue kommentti