Sani eli Saija Aartela.
Sani eli Saija Aartela.

Laulaja Sanin ja näyttelijä Turkka Mastomäen perhe kasvoi elokuussa tummakulmaisella tytöllä. Äidiksi tulon jälkeen Sani on muistellut myös omaa lapsuuttaan.

Sani Aartela, 39, on aina rakastanut aurinkoa, mutta viime kesänä sitä tarjoiltiin jo liikaa. Laulaja oli koko alkuraskautensa voinut loistavasti, mutta viimeiset kaksi kuukautta olivat silkkaa hikistä piinaa. Sani vaappui kuin ankka ja sitten iski vielä iskiaskin. Helpotusta suotiin viimein elokuussa, kun Sani ponnisti maailmaan tummakulmaisen tytön.

Tosin synnytyskivutkin kestivät useamman päivän. Sani kiroili ja puhisi. Avomies, näyttelijä Turkka Mastomäki, 40, oli mukana alusta loppuun ja yritti tukea parhaansa mukaan.

– Voimani alkoivat jo olla lopussa, mutta sitten hän tuli: maailman suloisin leijonatyttö, Sani sanoo.

Nyt tyttö on seitsenkuinen ja synnytysmuistot jaksavat jo hymyilyttää. Sairaalassa Sani pääsi onnekseen yksityishuoneeseen ja muutenkin palvelu pelasi hyvin.

– Siinä tilassa ei huvittanut kyllä olla tunnistettavissa! Halusin vain olla rauhassa ja ihastella tulokasta omalla porukalla.

Vasta nyt valmis

Sani ja Turkka tapasivat nelisen vuotta sitten Komediateatteri Arenan revyyn harjoituksissa. Sanille tuli heti intuitiivinen tunne, että tuon ihmisen kanssa hän voisi perustaa perheen.

Sani ei kuitenkaan ollut koskaan tosissaan haikaillut äidiksi. Päinvastoin. Neljääkymppiä lähestyvä nainen oli miettinyt, ettei enää tällä iällä välttämättä jaksaisi vaipparallia yövalvomisineen.

Toissa syksynä Sani ja Turkka lomailivat Costa Ricassa. Matkan jälkeen Sani tunsi olonsa niin oudoksi, että epäili saaneensa reissulta sitkeän vatsapöpön. Yllätys oli melkoinen, kun oireiden syyksi paljastuikin pieni ihmisenalku.

Hämmennys vaihtui nopeasti onneksi ja tunteeseen, että näinhän tämän pitikin mennä. Tunne on vain vahvistunut pikkuisen kasvaessa.

–  Kun vastuulla on pieni avuton ihminen, jostain kummasta tulee voimia jaksaa. Vastuun tajuaminen oli pysäyttävä hetki: tämä pieni olento tässä ei olekaan mikään undulaatti tai miljoonakala.

Sania huoletti hänen ikänsä aina synnytykseen asti siitä huolimatta, että ultrassa kaikki oli näyttänyt olevan hyvin. Nyt kun hän on saanut terveen tytön, ikä tuntuu vain positiiviselta asialta.

– Onneksi minusta ei tullut äitiä kolmekymppisenä, sillä silloin en olisi ollut vielä valmis. Uskon, että kun olen jo vähän elämää nähnyt, pystyn kasvattamaan ja neuvomaan lasta paljon paremmin.

Sani on saanut pitää yöunensa. Vauvalla on mainiot unenlahjat ja hän herää yleensä vain kerran yössä syömään. Muutenkin tytär on ollut aurinkoinen ja helppo lapsi.

– Ainakin toistaiseksi! En ole ikinä ollut mikään hysteerikko, mutta nyt huomaan muuttuneeni sellaiseksi, että varaudun aina pahimpaan ja pelkään koko ajan tytölle sattuvan jotakin. Mutta se on kai ihan normaalia suojeluviettiä.

Traagisia muistoja

Sanin elämässä on tapahtunut viime aikoina muitakin suuria muutoksia. Perhe muutti hiljattain Nurmijärveltä Sanin vanhaan kotikaupunkiin Hämeenlinnaan.

Äidiksi tulon jälkeen Sani on alkanut muistella yhä enemmän omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Muistot vanhasta kotikaupungista eivät ole pelkästään hyviä. Sanin ollessa yläasteikäinen hänen tuttavapiiristään kuoli peräti viisi nuorta eri syistä.

– Joukkoon kuului myös paras ystäväni. Mitään kriisiapua ei ollut meille ystäville tarjolla, vaan saimme selvitä itse, ilman aikuisten tukea. Kävimme musiikkiluokkaa ja onneksi meillä oli luokassa hyvä ja tiivis henki. Toinen toisiamme auttaen me kai pääsimme surusta, Sani muistelee.

Oman tyttären murrosikä mietityttääkin Sania jo nyt. Hän itse oli teininä tunnollinen tyttö, joka ei kapinoinut näkyvästi, vaikka sisällä myllersi. Kun vanhemmat suututtivat, Sani vuodatti kiukkunsa kohtalokkaisiin kirjeisiin, jotka lopulta jäivät kuitenkin aina antamatta.

– Olen pohtinut paljon sitä, miten saan kasvatettua lapseni niin, että välimme säilyisivät hyvinä hautaan asti. Tahtoisin, että hän voisi aina avautua minulle ongelmistaan.

Omiin vanhempiinsa Sanilla on aina ollut perushyvät välit. Äitiyden myötä suhde etenkin omaan äitiin on vain parantunut.

– Arvostukseni vanhempiani kohtaan on kasvanut. Viimeistään omaa lasta hoitaessaan sitä tajuaa, miltä vanhemmista tuntuu ja mitä he ovat kokeneet.

Haaste parisuhteelle

Sani on huomannut, että moni tuore äiti omii helposti lapsen itselleen ja sulkee miehen pois kuviosta. Vielä ikävämpiä ovat tapaukset, joissa äiti tai isä yrittää kääntää lasta toista vanhempaa vastaan.

– Sättimisen sijasta parin pitäisi kannustaa toisiaan vanhemmuudessa. Kaikki tarvitsevat kauniita sanoja.

Yksi tärkeä periaate Sanilla on: vanhempien riidat eivät kuulu lapselle. Sani muistaa omasta lapsuudestaan ainoastaan yhden sanaharkan vanhempiensa välillä.

– Mutta ehkä se siksi onkin jäänyt mieleen, koska sellainen ei ollut meillä tapana, ja riita pelotti minua. Pikkuiset ovat taitavia aistimaan tunnelmia. Minun tehtäväni on taata lapselle turvallinen ja tasapainoinen lapsuus.

Nyt Sani keskittyy vain tyttäreensä, mutta kesästä lähtien kalenteri on jo täynnä merkintöjä. Aikone keikkailee normaalisti, ja syksyllä Sani tekee Täydelliset naiset -konserttikiertueen yhdessä Anna Hanskin, Päivi Lepistön ja Virve Rostin kanssa. Nyt Sani jo tietää, että työnteko pienen lapsen äitinä on vain järjestelykysymys.

Kesällä Sani ja Turkka nähdään jälleen yhdessä lavalla. Pari näyttelee kihlaparia Porin Kirjurinluodon kesäteatterin hääfarssissa. Nähtäväksi jää, pääseekö Sanin esittämä morsian lainkaan naimisiin, sillä Turkan esittämä sulhanen tuntuu viihtyvän paremmin muiden kuin oman morsiamensa sängyssä.

Sani sanoo naurahtaen, että hän se ei tunnu pääsevän tästä aiheesta. Vuosia sitten Sanin piti mennä naimisiin nuoruudenrakkautensa kanssa, mutta hän perui häät viime tingassa.

Sani ja Turkka eivät ole vielä edes kihloissa.

– Asuntovelka ja yhteinen lapsi ovat minusta isompia sitoumuksia kuin kihlaus tai avioliitto.

Jenni Parikka on tehnyt pitkään töitä vaikeasta kokemuksesta toipumiseen ja haluaa muistuttaa, että elämä voi olla taas onnellista. 

Narsistit ovat hyviä manipuloimaan. Heille on tyypillistä, että he ottavat yhden piirteistäsi ja paisuttelevat sitä. Jos esimerkiksi pidät puolesi, narsisti saattaa sanoa, että olet hankala ihminen eikä sinun kanssasi pysty keskustelemaan. Lopulta alat uskoa narsistin valheisiin. Valheet vaikuttavat minäkuvaasi ja voivat olla vahingollisia koko loppuelämän ajan.

Näin Jenni Parikka kuvailee narsisteja.

Hän eli parisuhteessa yhden kanssa ja on muutaman vuoden ajan tehnyt aktiivisesti työtä kokemuksesta toipumisen eteen. Samalla hän on auttanut muita. Hän on kirjoittanut kirjan Voima Narsistin kohdanneelle (Books on Demand). Parikan pääsanoma naristin kohdanneille on, että elämä voi olla taas kevyttä ja onnellista. 

– Kova työ siinä on, mutta se on mahdollista, hän kannustaa muita saman kohtalon kokeneita. 

Avun hakeminen on vahvuutta

Parikan mukaan apua on saatavilla. 

– Minusta tuntuu, kuin seisoisin jättiläisten olkapäillä, hän kuvailee kiitollisuuttaan kaikkeen saamaansa apuun. 

Narsismin uhreille hän antaisi seuraavat kaksi ohjetta:

  1. Poista hänet elämästäsi heti. Jos täysi blokki ei ole mahdollista, välttele hänen seuraansa niin pitkälle kuin mahdollista. 
  2. Toipuminen on prosessi, josta ei selviä yksin. Hae apua. Apua on saatavilla ja sen hakeminen on valtavaa vahvuutta. 


Mistä narsistin tunnistaa? 

Parikan mukaan topimusprosessista tekee hankalan se, ettei narsismia ole helppo tunnistaa. On olemassa narsistisia ihmisiä, jotka ovat itsekkäitä ja manipuloivia. On myös heitä, joilla on narsistinen persoonallisuushäiriö. 

”Kun narsismia lorahtaa liikaa, se on todella sairasta.”

– Meissä kaikissa on narsistisia piirteitä. Terveeseen itsetuntoon tarvitsee hitusen narsismia, mutta jos sitä lorahtaa liikaa, se on todella sairasta, Parikka kuvailee. 

Lisäksi Parikka mainitsee, että narsistit ovat sosiaalisesti taitavia ihmisiä. He valitsevat uhrikseen helposti alistuvia ihmisiä. Sen lisäksi heillä on oma "hovinsa", joka pitää heitä mahtavina ihmisinä. Narsisti on lähipiirilleen niin mukava, ettei kukaan heistä tahdo uskoa hänen sairastavan narsismia. 

Narsistit näyttävät todella itsevarmoilta ja hyväsydämisiltä ihmisiltä, mutta todellisuudessa heillä on huono itsetunto. Narsismi on heille suojaviitta, he tarvitsevat muiden alas polkemista oman itsetuntonsa nostamiseen. 

– Itselläni meni eron jälkeen pari vuotta, ennen kuin ymmärsin sattuman kautta, ettei rakastamani ihminen ollut sitä, mitä oli esittänyt, Parikka kertoo. 

Tietoinen läsnäolo auttaa vanhojen muistojen käsittelyssä

Vaikka Parikka on työstänyt toipumistaan aktiivisesti jo usean vuoden ajan, haavat eivät ole poistuneet kokonaan. 

– Narsistin kohtaaminen on jotain todella musertavaa, eikä sitä kokemusta saa ikinä pois itsestään. Haava paranee ja välillä se pulpahtelee pintaan, Parikka kertoo. 

Välillä jotkut pienet asiat saattavat muistuttaa vanhoista kokemuksista. Myös keho saattaa reagoida muistoihin voimakkaasti. Tietoinen läsnäolo auttaa tällaisissa tilanteissa. 

– Jos jokin muistuttaa minua entisestä, tunteet tulevat pintaan. Silloin minun täytyy tajuta, että nuo asiat eivät ole todellisuutta, vaan menneisyyttä. Minun täytyy tehdä valinta lähdenkö mukaan vai en, Parikka kuvailee vaikeiden tilanteiden hallintaa. 

Tärkeää on myös antaa kipeiden tunteiden tulla pintaan ja tuntua. 

– Anna tunteiden tulla. Ne kyllä menettävät tehoaan heti, kun vain pääsevät esiin. Nousevat muistot voivat olla todella voimakkaita ja niiden käsittelemiseen voi tarvita myös ammattilaisen apua hän neuvoo.

Fatbardhe Hetemaj on tehnyt uraa politiikassa. Hän naurahtaa, että on sisarusnelikon ainoa naimaton. – Toisella veljellä ja siskollani on lapsia. Olen heille se hullu täti.

Fatbardhe Hetemaj, 32, odottaa viikonlopun Maailma kylässä -festivaalia, jolloin hänen perheestään kertova Kotimaa Kosovo-Suomi –dokumentti saa ensi-iltansa.

Dokumenttia tehtiin puolitoista vuotta ja se nosti naiselle pintaan monia muistoja. Hetemaj´n neljän sisaruksen vanhemmat saapuivat Kosovosta Suomeen vuonna 1992, jolloin Fatbardhe oli 7-vuotias.

– Ehkä arkielämässä oli pelon jälkeen vaikeinta tasapainoilla kahden kulttuurin välillä. Meidän kulttuurissa olin tottunut koskettamaan ihmisiä. Täällä on tietty etäisyys.

”Ala-asteella ihmettelin, kun kysyttiin, voit sä olla? Sanoin tietysti kaikille, että voin.”

– Ala-asteella ihmettelin myös, kun kysyttiin, voit sä olla? Sanoin tietysti kaikille, että voin ja sitten minulle suututtiin, kun olin luvannut niin monelle. En ymmärtänyt yhtään, että pitäisi olla vain yhden kanssa kerralla, vaan otin kaikki siipieni suojaan. Olen aina ollut tällainen paljon puhuva, Fatbardhe kertoi eilen Mummotunnelin kesän VIP-avajaisissa.

Hetemaj'n sisarusnelikko on kuuluisa saavutuksistaan. Molemmat veljet pelaavat ammatikseen jalkapalloa, Perparim Italiassa ja Mehmet Seinäjoella. Fatbardhe on tehnyt uraa politiikassa. Hän naurahtaa, että on sisarusnelikon ainoa naimaton.

– Toisella veljellä ja siskollani on lapsia. Olen heille se hullu täti. Olemme yhä tosi läheisiä.

Fatbardhe viettää itse sinkkukesää.

– Kaikki väittävät, että minulla on kumppanin suhteen kovat kriteerit. Minun pitää tuntea, että kyseessä on minun ihminen ja toki kumppanin pitää miellyttää myös silmää. 

– Haluan kuitenkin painottaa, että elämäni on hyvää näinkin. Olen huomannut, että lapsettomia suojellaan, eikä heiltä kysellä henkilökohtaisia kysymyksiä, mutta sinkuilta udellaan tosi henkilökohtaisesti, että miksi miestä ei ole löytynyt. Se ärsyttää joskus.

Kotimaa Kosovo-Suomi, TV1 ma 28.5