Vuonna 2004 entinen Aikakoneen laulaja oli vaihtamassa ammattia ja muuttanut maalle.

Sani tekee sen joka kerta, yllättää raikkaudellaan ja nuorekkuudellaan. Nyt vastassa on entistä hehkeämpi
tyyli, silmäkulmassa tuttu pilke ja ilmassa samaa innostusta kuin uran alussa. 32- vuotias Sani näyttää upeammalta kuin aikoihin, välivuosi on tehnyt hyvää. Nyt häntä viedään taas, mutta tällä kertaa kohti teatterilavaa.

Aikakoneen Sani, eli Saija Aartela debytoi näyttelijänä
kesäteatterissa Lohjalla. Laulaja näyttelee Olavi Virran taipaleesta kertovassa musiikkinäytelmässä Tähti ja meripoika, jota esitetään ensi kertaa teatteriksi muuntuvassa Tanhuhovissa. Siellä Sani toteuttaa tyttövuosien unelmansa.

– Olen aina haaveillut näyttelemisestä, mutta vasta nyt siitä tulee totta. Kouluaikoina unelmoin näyttelijäntyöstä ammattia, kunnes musiikki vei mennessään. Näyttelemisessä kiehtoo heittäytyminen toisen ihmisen nahkoihin. Saan olla joku muu kuin tosielämässä.

– Tämä on uusi haaste, josta olen valtavan kiitollinen. Minulle näytteleminen on eritoten rajojeni koettelemista. Arjessa pitää koko ajan tapahtua. Elämässä on oltava
vaihtelua, ja tästä työstä sitä löytyy, Sani kertoo.

Idolista faniksi

Arto Niemisen käsikirjoittama ja Jarmo Hämerannan ohjaama Tähti ja meripoika on huumorilla höystetty läpileikkaus Olavi Virran elämästä ja työstä. Mukana
soi tuttuja kappaleita, tai kuten Sani asian esittää, tango raikaa kolmituntisen täydeltä.

Sani on kesäisen musiikkinäytelmän Marja, tähden harras
ihailija ja ystävä.

– Minä kutsun häntä Olavin komppaajaksi. Marja ei ole kukaan tunnistettava tosielämän henkilö, vaan pikemmin kooste hänenlaisistaan naisista, joita riitti Olavin vaikutuspiirissä, Sani kuvailee.

Sanin tutustumisprosessi roolihenkilöön on vielä kesken. Harjoitukset ovat vasta alkuvaiheessa, mutta treenit ovat jo osoittaneet, kuinka kunnianhimoista työtä ryhmässä tehdään.

– Vain sitkeällä opettelemisella ja jatkuvalla tekemisellä on merkitystä, jotta erilaisten tunnetilojen välittäminen onnistuisi hyvin. Roolihahmoon tutustuminen kestää ja näyttelemisen metodit ovat vasta opettelussa, mutta olen valmis pistämään itseni likoon. Vain heittäytymällä pelottomasti mukaan voi onnistua, Sani pohtii.

Hän tunnustaa jännittävänsä kesäkuista ensi-iltaa. Vaikka keikka-artisti on tottunut olemaan elävän yleisön edessä, teatterissa on uudenlaista taikaa.

– Roolissa on paljon jännitettävää, Sani parahtaa. Muistanko repliikit, pärjäänkö lauluissa ja onnistunko olemaan oma itseni roolissa? Yleisö kyllä vainuaa, jos
näyttelijä yrittää feikata. Olen rauhoitellut itseäni, että onhan vastanäyttelijäni Jouni Raitiokin ensikertalainen, joten me voimme tsempata toisiamme. Silti ensi-ilta synnyttää minussa sisäisen pyörremyrskyn, ja siinä on
taas lähipiirillä kestettävää!

Marjan roolissa Sani maistelee fanielämää ensi kertaa ihailijan näkökulmasta. Suositun artistin ympärillä on pörrännyt faneja, mutta Sani itse ei ole kokenut rajua
idoliin ihastumista.

– Minulla ei koskaan ollut idoleita. Muistan, kuinka kaverit juoksivat Dingon perässä sifonkihuivit heiluen. Olin porukan kummajainen, kun en hurahtanut staroihin. Lavan toisella puolella sain nähdä fanitouhun hyvin läheltä, se vasta onkin mielenkiintoinen ilmiö. Fanimaailma on kiehtova tutkimusaihe, miten esiintyjien ja yleisön välille voi syntyä niin voimakas yhteys, Sani
tuumii.

Aikakoneen vanaveteen muodostui tyttöporukka, joka seurasi yhtyettä pitkin Suomea. Toisinaan artisti oli yleisölle muutakin kuin laulaja. Toisille Sani oli ystävä,
joillekin lohduttaja tai terapeutti. Kun ihailija sulkeutui takahuoneeseen ja uhkasi vahingoittaa itseään, ei laulajan auttanut muuta kuin jäädä tueksi ja kuuntelijaksi.

– Jos meidän popyhtyeemme onnistui luomaan niin voimakkaan suhteen kuulijoihinsa, mitä hurmosta Olavi Virran ympärillä onkaan eletty. Hän oli valtavan karismaattinen ja vaikuttava laulaja. Virran sielukas ääni porautui suomalaismieliin ja kirjava elämänsä välittyi lauluissa. Mies oli Suomen Frank Sinatra, Sani innostuu.

Aikakone oli ihana matka

Olavi Virran tuotanto oli Sanille tuttua jo lapsuudesta, mutta mies komean äänen takaa on tullut lähemmäksi vasta näytelmän myötä. Esityksen tuottaa Olavin poika Pauli Virta, jonka välityksellä näyttelijätiimi on tutustunut toisenlaiseen Olaviin.

Roolijaon jälkeen Sani sai kuulla epäröintiä, miten poptähti istuisi iskelmämusikaaliin. Hänelle iskelmämaailma on kuitenkin tuttu ympäristö.

– Äh, tuo on sitä rajoittuneisuutta, jolla ei kannata päätään vaivata. Olen aina ollut luonnonlapsi ja tehnyt niin kuin on luontevalta tuntunut. Se, että diggaan iskelmää, ei tee minusta vähemmän popparia – tai päinvastoin. Usean popmuusikon esikuvat ja vaikuttajat löytyvät nimenomaan iskelmän maailmasta. Se on juuri sitä Suomea ja suomalaisuutta, Sani kuittaa.

– Tärkeintä on olla aito siinä, mitä tekee. Kun me Aikakoneessa vedimme lateksiasut päälle ja soitimme konemusaa, se oli osa meitä. Yhtä hyvin voin ilmestyä
lavatansseihin ja jorata siellä sydämeni kyllyydestä.

Suomen pop-eliittiin kuuluneen Aikakoneen  jäähyväiskeikasta on kulunut tasan vuosi, yhtyeen
lopettamispäätöksestä vähän kauemmin. Kumppanukset
tapaavat yhä ja kokoontuvat muistelemaan yhteisiä reissujaan.

– Aikakone oli ihana matka. Kun takana on vuosi ilman yhtyettä, mielestä alkaa nousta yhä enemmän muistoja ja hetkiä yhteisiltä retkiltämme. Etäisyys on tehnyt hyvää, opettanut arvostamaan matkaamme entistä enemmän,
Sani kertoo.

Sani, Maki, Alex ja Vera olivat tiivis yhteisö, kuin pieni perhe.

– Ryhmähenki syntyi helposti ja oli näkymätön punainen lanka, joka ohjasi meitä tekemisissämme. Emme esimerkiksi koskaan sopineet yhtyeen imagosta, mutta nopeasti huomasimme ilmestyvämme keikoille samantyylisissä kuteissa. Elimme yhteisellä taajuudella, Sani kertoo.

Yhtye oli nelikon yhteinen yritys, joka kipusi jokaisen arvoasteikolla ykköseksi. Sille omistauduttiin täydellisesti. Sanin kohdalla se merkitsi monivuotisen parisuhteen lopettamista. Vaikka musiikkiuralle omistautuminen ei yksin ollut syy suhteen kariutumiseen, se kuitenkin antoi mojovan potkun eropäätökselle. Kotiseudulle Hämeenlinnaan jäivät kihlattu, käyttämätön hääpuku ja
järkyttyneet läheiset. Sani teki kivuliaan ratkaisunsa vain kaksi viikkoa ennen häitä.

– Olin 23-vuotias ja isojen muutosten edessä. Musiikkirintamalla alkoi tapahtua, ja tajusin, etten voisi jäädä Hämeenlinnaan ja olla onnellinen. Olisin huijannut
itseäni ja läheisiä, jos olisin mennyt naimisiin vain, koska se oli muodollisesti soveliaampaa. Se oli takuulla elämäni vaikein päätös, jota ei voinut tehdä kevein mielin, Sani muistelee.

Sanin välit nuoruudenrakastettuun katkesivat täysin. Pian erouutisten jälkeen Sani julkaisi rakkauslaulun  Samuli Edelmannin kanssa ja romanssista alettiin vihjailla julkisuudessa.

Huhut huvittavat Sania yhä.

– Se oli opettelua elämään julkisuudessa. Mitä kiivaammin työssä meni, sitä kummallisempia juttuja syntyi. Myös vapaa-ajalla meni kovaa ja bailasin paljon.
Lopulta säpinään kyllästyi, ja nykyään olen landepaukku, Sani nauraa.

Välivuosi teki hyvää parisuhteelle

Sani on muutaman vuoden asunut taiteilijoiden suosimassa Tuusulassa avosiippansa Sami Vuolan ja kahden kissan kanssa. Helsingin trendikorttelit ovat vaihtuneet Hyrylän kylänraittiin, lenkkipolkuihin ja tuulipuvun kahinaan. Kotialue sijaitsee maalaismaisemissa, mutta ei vielä riittävän korvessa.

– Haaveilen yhä talosta metsän keskellä, omassa rauhassa. Ohikulkijoista ei tarvitsisi piitata, ja pihasta löytyisi tilaa hevosille.

Sanilla ja naapurina asuvalla Aikakoneen Alexilla on yhteinen studio kivenheiton päässä kotoa. Siellä tuotetaan musiikkia mainoksiin, elokuviin ja muille artisteille, muun muassa Anne Mattilalle, Antti Huovilalle ja Tapani Kansalle. Samassa paikassa kootaan materiaalia Sanin soololevylle, jota valmistellaan syksyksi.

– Aikakoneen jälkeen olen ottanut rennosti. On tehnyt hyvää ravistella vanhat pölyt päästä ja miettiä, mitä tahdon. Tauko keikkaelämästä on tarjonnut aikaa pitää
parempaa huolta itsestä ja parisuhteesta. Niinhän se on, että kun kotiasiat ovat tasapainossa, jaksaa työssäkin paremmin.

Yhteisellä keikkapaikalla kohdanneet Sani ja Sami ovat pitäneet yhtä pian seitsemän vuotta. Yhteisiä lapsia ei ole suunniteltu, eikä Sani tahdo siinä asiassa kiirehtiä. Sani sanoo olevansa sitä sorttia, jolle aikuisten suhde on kodin tärkein juttu.

– Keikkamuusikon ihmissuhteissa on eräänlainen artistilisä. Vaikka yrittäisin olla tuomatta työasioita kotiin, on oma pesä niitä harvoja paikkoja, joissa paineita voi purkaa – vaikka sitten kumppanin niskaan, Sani sanoo.

– Välillä ihmettelen, miten mies on jaksanut minua. Toisaalta hän on kummastellut, miten artistit jaksavat humalaista yleisöä. Sami on ollut samalla alalla pitkään ja nähnyt sen touhun. Yhteinen työympäristö on auttanut ymmärtämään toistemme duunipaineita.

Sanin keikkatauko jatkuu syksyyn. Vaikka kesäteatteri pitää kiireisenä, esitysten jälkeen pääsee yöksi kotiin.

– Teatterityö on vastapainoa keikoille. Olisi hienoa, jos jatkossa saisin tehdä molempia. Laulamisessa ja näyttelemisessä on paljon yhteistä: katsojalle kerrotaan
tarina ja luodaan tuntemuksia. Jos esiintyjä onnistuu koskettamaan yleisöä, on syntynyt hitti.

Ja niitähän Sani on tehnyt ennenkin.