Samin korvaa koristaa Kuusamon kirves, koska Meeri on sieltä kotoisin. ”Mun koira Elvi, 13, on toiseksi pisin naissuhteeni. Se on ihmekoira: senkään ei pitäisi olla enää hengissä.”
Samin korvaa koristaa Kuusamon kirves, koska Meeri on sieltä kotoisin. ”Mun koira Elvi, 13, on toiseksi pisin naissuhteeni. Se on ihmekoira: senkään ei pitäisi olla enää hengissä.”

Sami Yaffa on yli viisikymppisenä umpirakastunut. – Ennen Meeriä en ole kokenut mitään tallaista, rocklegenda sanoo.

Hän halusi nälkäisenä varastaa Abban Benny Anderssonin minkkiturkin ja ruokaostokset.

Hän löysi siivoamastaan autosta rahakassin – ja piti kaiken.

Hän soitti Razzlen kuolemasta tyttö­ystävälleen ja sai kuulla tulevansa isäksi.

Hanoi Rocks -basisti Sami Yaffan elämään on mahtunut hurjia ylä- ja ala­mäkiä, mutta 52-vuotias mies vitsailee rennosti kerratessaan omaa matkaansa, josta on nyt tehty elämäkerta Tie taipuu.

Syynä hyväntuulisuuteen on paitsi asenne, jonka mukaan kovimpienkin kipujen kautta kasvaa, myös asia, joka saa jokaisen kasvoille kestohymyn: tuore rakkaus.

Kun Sami tapasi palkitun valokuvaajan Meeri Koutaniemen, 28, maaliskuussa, hän pakkasi kamansa Mallorcalta lähes siltä istumalta ja muutti Meerin kanssa saman katon alle.

”Meidän piti jutella tunti. Juttelimme viisi. Se oli siinä.”

Meerin nimi livahtelee suusta luontevasti, eikä basisti ole omien sanojensa mukaan ”kokenut koskaan mitään tällaista”. Korvassakin killuu Kuusamon kirves, koska sieltä Meeri on kotoisin.

– Voi herrantuuteli, kun tapasin Meerin… rocktähti sulaa.

– Hitto, se tuli ihan puskista! Laitoin hänelle Facebook-viestin töiden vuoksi, ja meidän piti jutella tunti. Juttelimme viisi. Se oli siinä. Arvostan sitä naista äärettömän paljon niin työn puolesta kuin ihmisenäkin. Meeri tuo mulle onnea.

Meerissä koskettaa muun muassa se, että hän ymmärtää Samin työtä ja elämäntapaa. Se ei ole yhdeksästä viiteen eikä viitenä päivänä viikossa – kummallakaan.

– Teemme molemmat töitä ulkomailla, toipuminen kestää, eikä yhteistä aikaa ole paljon. Katsomme kalentereista, milloin tapaamme. Kun olemme yhdessä, arki on aamupalan tekoa ja koiran ulkoilutusta.

– Me molemmat myös pidämme matkustelusta, vieraista kulttuureista ja ruoanlaitosta. Hän on käynyt useammassa maassa kuin mä ja nähnyt vielä karumpia juttuja, vaikka on niin nuori.

Mutta mitä elämässä piti tapahtua, että Sami löysi Meerin 36:n maailmaa kierretyn vuoden jälkeen?

Koulunpenkiltä lavalle

Jo uran alku on absurdi: Sami oli 16-vuotias koulupoika, joka oli joutunut tuplaamaan ysiluokan, kun Tumppi Varonen Pelle Miljoonasta soitti ja kysyi bändiin.

– Oli uskomatonta, että pääsin Suomen suurimpaan bändiin, kun olin vähän soitellut jossain Matinkylässä.

Samassa yhtyeessä hän tapasi Andy McCoyn. Pian hän tutustui myös Brigitte Bardot’lta näyttäneeseen mieheen Michael Monroeen ja 17-vuotiaana huomasi hylänneensä Pelle Miljoona Oy:n ja olevansa Andyn ja Miken houkuttelemana Tukholmassa. Heidän uusi bändinsä olisi vielä kovempi, maailman paras!

Arki oli kuitenkin karua. Kun Suomessa Sami oli soittanut täysille saleille, Tukholmassa hän oli epätoivottu: koditon, rahaton, nälkäinen ja suomalainen.

Sami nukkui kaduilla, metroasemilla ja rappukäytävissä ja teki pikkurötöksiä saadakseen rahat edes juustosämpylään.

– Se oli sellaista lompakon vohkimista sammuneilta.

Kerran hän norkoili Michaelin ja mukaan lähteneen Nasty Suiciden kanssa ostarilla, kun he näkivät Abban Bennyn minkkiturkkeineen ruokaostoksilla.

– Siellä se veteli tukka kammattuna kyljyksiä kärryihinsä. Emme olleet syöneet varmaan kahteen päivään ja päätimme lyödä sitä halolla päähän ja viedä sen turkin ja ruuat!

He etsivät jo kättä pidempää, mutta parkkipaikalla odotti pettymys. Kaupan vartija saatteli Abba-tähden autolleen.

Samin äiti, jonka kanssa poika oli vielä hetkeä aiemmin elänyt kahden, ei ihan tiennyt totuutta Samin elämänlaadusta, mutta kannusti tavoittelemaan unelmia. Vaikka Tukholman-vuodet olivat täynnä kerjuuta ja kurjuuttakin, ne olivat myös kovaa treenausta ja työtä rokkilegendaksi.

– Jos nyt mietin, päästäisinkö 16-vuotiaan Samin keikoille ja 17-vuotiaana maailmalle, päästäisin. Tässähän mä vielä oon.

Tähteys toi päihteet

Hanoi Rocksin ja Samin tie rappukäytävistä tähteyteen vei viisi vuotta.

Kun muut kävivät armeijaa, kuluttivat opiskelupaikan penkkiä ja muuttivat hyvällä tuurilla Espoosta Helsinkiin, Sami lähti Lontooseen, sieltä rumpali Razzlella täydennetyllä kokoonpanolla Hanoi-rundeille ympäri maailmaa ja päätyi Los Angelesiin kovimpien rocktähtien keskelle – ja heroiinikoukkuun.

Päihteet olivat olleet piirien itsestäänselvyys jo Tukholman- ja Lontoon-vuosista saakka. Ensin kannabista, josta Sami sai huumetuomionkin alaikäisenä, sitten amfetamiinia ja lopulta heroiinia.

”Takaraivossa soi varoituskello: älä jää pahasti koukkuun.”

”Heroiini oli vain juttu toisten joukossa, ja jengi veti sitä casually. -- Heroiini tuo maailman parhaan fyysisen olon. Täysin orkkumatskua. Ja aivoissa kulkee oma filmi, meditatiivinen filmi, jota voi itse ohjata. -- Millään ei ollut mitään väliä, enkä ollut mitään vailla.”

Samaan aikaan piti onnistua yksi tunti päivässä eli loistaa keikalla. Joskus se onnistui, joskus erilaiset päihteet lamauttivat lavallakin. Se hävetti.

– Ei se kuitenkaan mitään tillin tallin -elämää koko ajan ollut, Sami sanoo nyt.

– Maailmankuva oli silloin sellainen. En ole ikinä ollut sitä mieltä, että mitään ei saisi kokeilla, mutta koko ajan takaraivossa soi varoituskello: älä jää pahasti koukkuun. Kyllä sitä hepoharrastusta silti kesti varmaan joku vuosi.

Silloinen tyttöystävä Anna sai Samin kerran seuraamaan selvin päin, miltä narkkari näyttää. Kavereiden sekoilu avasi silmät. Hän ryhdistäytyi.

– Nykyään juoksen karkuun kaikkia, jotka ovat pöllyissä. En jaksa heitä, enkä edes ymmärrä, miten vedin itsekin niin riskaabelisti, mutta sellainen on ihmisluonne. Kokeilin, mutta osasin olla järkevä.

– Ostin just simmarit ja alan käydä uimahallissa. Sitä se rocktähteys tämän ikäisenä on, Sami nauraa.

Kuolemasta syntymään

Herätys! 21-vuotias Sami nuokkui Mötley Crüen laulajan Vince Neilin kämpillä Los Angelesissa, kun häntä ravisteltiin hereille. Razzle ja humalassa ratissa ollut Vince olivat ajaneet kolarin. Razzle oli kuollut.

Kun Sami soitti Annalle Ruotsiin kertoakseen suru-uutisen, Anna kertoi olevansa raskaana. Koko elämä muuttui silmänräpäyksessä. Hanoi Rocks oli tehnyt viisi studioalbumia, luonut oman musiikkityylin Losiin – ja nyt kaikki oli ohi. Kolari lopetti tarinan, sillä Sami halusi surra ja keskittyä vauvanodotukseen eikä tehdä musiikkia tai bisnestä.

– Koko meidän hullu bändihän kulminoitui siihen, että yksi meistä kuoli ja mun universumi räjähti.

Kaikki surivat tavallaan, ja bändin sisällä alkoi olla kitkaakin. Siitä Sami ei halua puhua oikein vieläkään, mutta kuvaa kirjassa tilannetta näin:

”Olin surun murtama, tapahtuneesta sekaisin, ja yhtäkkiä osa porukasta oli jo suunnittelemassa tulevaisuutta. Tietysti bändistä tulee kuuluisampi, kun jäsen kuolee, mutta mun mielestä oli todella mautonta ruveta kelaamaan kokoonpanomuutoksia, kun Razzle vielä makasi sairaalan muoveissa. -- (Bändi) ei kiinnostanut tämän jälkeen enää ollenkaan. Tiesin ainoastaan, että lapsi on tulossa, musta tulee isä, elämää on muutettava.”

He muuttivat Annan kanssa Ruotsiin. Entisellä rocktähdellä ei vain ollut rahaa, koulutusta eikä töitä. Pudotus oli raju.

– Onhan siinä melkoinen kontrasti, että kolme kuukautta myöhemmin, kun olin soittanut televisiossa 30 miljoonalle, pesin vessoja saadakseni toimeentulon. Enhän mä siitä nauttinut. Se oli kylmä suihku, mutta se antoi nöyryyttä.

Sami pääsi autokorjaamolle ja löysi kerran eräästä autosta rahalaukun. Kaapin kokoinen korsto tuli kyselemään sitä vasta kuukausia myöhemmin. Sami valehteli pokkana, ettei tiedä laukusta mitään. Hän piti 60 000 kruunua itse.

– Se oli karmaa. Olin menettänyt juuri kaikki bändituloni, joten maailmankaikkeus antoi minulle takaisin.

Toisaalta Sami ei koskaan nähnyt Ruotsiin paluuta alamäkenäkään.

– Surin edelleen ystäväni kuolemaa enkä niinkään bändiä, ja sitten se oli lapsen takia elämäni parasta aikaa.

– Sain kokea jotain ihan mieletöntä: syntymän, ensiaskeleet, ensimmäiset sanat.

Razzle oli niin tärkeä, että hänen kunniakseen Sami nimesi poikansakin, Nicholaksen. Se oli Razzlen oikea nimi.

Elämän naiset

Annan ja pojan kanssa meni hyvin kaksi vuotta. Sitten tuli ero ja muutto Yhdysvaltoihin, kun soittokipinä alkoi taas löytyä.

Kipinöitä lenteli myös muuten. Yhdysvaltain-vuosinaan Sami avioitui kahdesti. Toinen liitto oli hyvä, ensimmäinen ei. Oli siinä rakkauttakin, mutta nainen merkitsi Samille lähinnä työlupaa.

Vaimon mielenterveys ei ollut vakain.

”Tulin iltapäivällä treeneistä. Asunnon ovi avautui suoraan keittiöön. Valkoisella keittiönlattialla makasi lakananvalkoinen vaimoni, molemmat valtimot auki, keskellä kaksimetristä verilätäkköä. Kuollut.

Ei ollutkaan, verta pulppusi vieläkin.”

– Hän selvisi, mutta se oli ihan hirveää, tietenkin. Yritin auttaa häntä, mutta jossain vaiheessa oli pakko uskoa, etten voi.

– Nykyään hänellä menee hyvin. Hän lähetti minulle meilin nelisen kuukautta sitten ja pyysi anteeksi kaikkea.

Suhde toiseen vaimoon, Karmeniin, kesti 14 vuotta. Naimisissa he olivat neljä viimeistä.

– Heti kun mentiin naimisiin, alamäki alkoi, Sami nauraa.

Karmen on hänen hyvä ystävänsä edelleen, ja he tekevät yhdessä musiikkia Mad Juana -bändissä.

Naisia on ollut muitakin, mutta kaikkia yhdistää se, että suhteet ovat kestäneet vuosia. Annankin kanssa hän mahtuu hyvin aikuisen poikansa keittiöön.

Sami sanoo, että naiset ovat opettaneet hänelle elämässä kaiken.

– Myös siskoni, äitini ja mummoni ovat minulle läheisiä. Mummoni sisko Guri oli esikuvani: hän veti röökiä non­stoppina, puoli pulloa viskiä päivässä ja eli 97-vuotiaaksi tavoistaan huolimatta. Hänestä näki, että hän tykkäsi olla täällä. Rakasti kaikkea, nauroi kuin hullu eikä huolinut liikaa. Opin, että noin mäkin haluan elää! Mä olen tosi iloinen ihminen sisältäni.

Ei syytä katua

Menneisyyden kipeistä kohdista huolimatta Sami ei kadu tekojaan. Toki kaksi isoa asiaa olisi saanut mennä toisin: Razz­len ei olisi tarvinnut kuolla, ja Sami olisi voinut olla parempi isä.

”Poikani oli 17-vuotias, kun löysimme toisemme uudelleen.”

Nicholaksen kovimpina teinivuosina isän ja pojan yhteys katkesi. Vaikka Sami yritti tavata poikaansa, Nicholas ei tullut edes puhelimeen.

– Se oli tosi rankkaa. Hän oli 17-vuotias, kun löysimme toisemme uudelleen. Hän tuli käymään Nykiin luokseni, ja kun minä odotin näkeväni kentällä jonkun pikkupojan, siellä olikin vastassa mun kokoinen skinhead, joka heitti, että hej farsan. Olin ihan, että apua.

Yli kolmikymppinen Nicholas työskentelee nykyään personal trainerina.

– Vaikka en aina ollut ihan paras isä, olen yrittänyt pitää yhteyttä. Yrittäminen on tärkeintä, että tuntee toisen haluavan pitää kiinni. Omien vanhempien ratkaisuja on helppo arvostella, mutta niitä ei ymmärrä, ennen kuin on itse saanut lapsen. Oma perheeni hajosi, kun oli 11-vuotias. Nyt ajattelen, että sellaista sattuu.

Ja toisaalta: jos elämässä ei olisi ollut kaikkia kuoppia, Sami ei olisi juuri nyt tässä, näin onnellisena.

– Mulle on edelleen elämässä tärkeämpää matka kuin määränpää. Vaikka haaveet saavat nousemaan sängystä, pitää nauttia jo niiden tavoittelusta ja tekemisestä. Kun saan jotain valmiiksi, se ei kiinnosta mua enää, vaan muistan, kenen kanssa sen tein ja olinko silloin onnellinen.

Meeristä hän on niin varma, että pari suunnittelee jo yhteisiä töitä. Samia se ei pelota, sillä työnjako sujuu luontevasti.

– Jos molemmat uskovat samaan ja löytyy punainen lanka, työtä voi tehdä yhdessä. Tein niin jo Karmenin kanssa vuosia, ja hyvin sujui. Emme ole Meerin kanssa riidelleet muutenkaan, joten miksi tässäkään? 

Tilaa Me Naisten uutiskirje, saat parhaat juttumme sähköpostiisi joka arkipäivä.

Sami Yaffa

  • Sami Takamäki syntyi Espoossa 4.9.1963.
  • Basisti, Hanoi Rocksin perustajajäsen. Soittaa nyt Michael Monroen bändissä.
  • Tunnetaan myös Venla-palkitusta Sound Tracker -ohjelmasta.
  • Asuu Helsingin Kalliossa valokuvaaja Meeri Koutaniemen kanssa.
  • Aikuinen poika Ruotsissa.
  • Tommi Liimatan toimittama elämäkerta Tie taipuu (Like) ilmestyi juuri.

Paula Vesala kertoi Enbuske, Veitola, Salminen -ohjelmassa oppineensa Yhdysvalloissa, että kohtauksiin voi pyytää turvahenkilön paikalle.

Paula Vesala kertoi torstai-iltana Enbuske, Veitola, Salminen -show'ssa, että on kokenut seksuaalista häirintää urallaan. Hän ei eritellyt, onko ahdistelua tapahtunut liittyen hänen muusikon, näyttelijän vai näytelmäkirjailijan uraansa.

– Ehkä mä voin puhua koko taiteen kentästä, jolla olen operoinut. Olen kokenut kyllä monenlaista ahdistelua. Se on tosi laaja ilmiö, Vesala kertoi ohjelmassa.

”Voi pyytää turvahenkilön paikalle.”

Juontaja Maria Veitola kysyi Vesalalta, miten sellaisista tilanteista voi selvitä.

– Mä olen oppinut Amerikassa koulussa, että on hyvä etukäteen sanoa, että pyytää turvahenkilön paikalle, kun on lähestymässä tällainen kohtaus, jossa kaipaa turvallista ilmapiiriä. Usein kuvausryhmässä on vaikka vanhempi naishenkilö, joka pysyy huoneessa ja varmistaa, ettei mennä asiattomuuksiin.

Lue myös: Ohjaja Heidi Linden kertoo seksuaalisesta ahdistelusta Suomen elokuvapiireissä: ”Moni on niin traumatisoitunut, että on jättänyt alan”

Tällä hetkellä Vesala nähdään valkokankaalla Aku Louhimiehen ohjaamassa Tuntematon sotilas -elokuvassa. Elokuvassa on yksi kohtaus, jossa Vesala on saunassa Rokkaa näyttelevän Eero Ahon kanssa. Vesala otti aikaisemmin Twitterissä kantaa kohtaukseen liittyvään uutisointiin. Esimerkiksi Ilta-Sanomat uutisoi kohtauksesta otsikolla Paula Vesala rohkeassa saunakohtauksessa uudessa Tuntemattomassa sotilaassa.

– Sanokaas mulle, kuka suomalainen saunoo vaatteet päällä puolison kanssa? Ja jos ollaankin saunassa alasti, onko se ”yllättävää ja rohkeaa”? Vesala ihmetteli viime viikolla Twitterissä.

”Olen saanut sellaisia viestejä, että olen ansainnut tämän ahdistelun.”

Nyt Vesala kertoi EVS-ohjelmassa saamastaan palautteesta.

– Mä olen saanut sellaisia viestejä, että olen ansainnut tämän ahdistelun, koska olen esiintynyt elokuvassa ilman vaatteita. Toivoisin, ettei siihen liittyisi häpeän tunnetta, mitä siihen liittyy. 

Olli Lindholm kertoo elämäkerrassaan, että isä katosi hänen elämästään kokonaan 80-luvun puolivälissä. – Ihan hyvä, että lähti, Olli sanoo.

Yö-muusikko Olli Lindholm, 53, kertoo vaikeasta isäsuhteestaan tuoreessa elämäkerrassaan Olli – Yhden miehen varietee (Docendo).

– Olen siitä erikoinen lapsi, että mulla on kantapäässä jännä viilto. Se kertoo, että isyystesti on tehty. Isä ei halunnut tunnustaa, että olen sen lapsi, Olli kertoo Arno Kotron kirjoittamassa kirjassa.

”Ihan hyvä, että lähti.”

Ainoana lapsena Olli eli käytännössä kahden äitinsä kanssa, sillä isä oli paljon pois kotoa töiden takia. 80-luvun puolivälissä isä katosi Ollin elämästä kokonaan.

– Ihan hyvä, että lähti, Olli toteaa kirjassa. 

Ollin mukaan hänen isänsä oli ”ihan siedettävä silloin, kun joi, muuten ei”. Hän muistelee kirjassa erästä joulua, jolloin isällä ja pojalla tuli riita.

– Muistojen äärellä saa toisaalta aina miettiä, mikä on totta ja mikä ei – mikä on jälkeenpäin lisättyä. Muisti on petollinen kapistus. Itse
muistan, että joskus murrosikäisenä tulee isän kanssa riita joulutähden asennosta tai jostain, haen kirveen ja yritän lyödä sillä isää, Olli kertoo kirjassa.

Ollin mukaan hänen äitinsä ei muista kyseistä välikohtausta.

– Mutta oikeastaanhan se on toisarvoista, oliko mukana kirves vai ei. Ilmapiiri oli joka tapauksessa tuo.

Ei tiedä, minne haudattu

Olli on aikaisemminkin puhunut vaikeasta isäsuhteestaan. Viime vuonna hän kertoi Vain elämää -ohjelmassa, ettei tiedä, minne isä on haudattu.

– Mä olin hänen ainoa läheinen, ja mulle tuli 1998 syksyllä soitto Satakunnan keskussairaalasta, että isänne on aivokuollut. Menin hänen luo, sanoin isälle, että kaikki on ok, että kyllä mä sua ymmärrän, että näin on käynyt. Sitten ne otti piuhat irti. Mä en edes tiedä, minne hänet on haudattu. Hän testamenttasi ruumiinsa ja hänet polttohaudattiin, Olli kertoi ohjelmassa.

Tuolloin Olli kertoi myös pelänneensä isäänsä aina.

– Sitä aina odotti kädet ristissä, että voi kun isä olisi kännissä, niin se olisi mukavampi. Meillä oli todella huonot välit, ja pelkäsin häntä helvetisti.

Arno Kotro, Olli Lindholm: Olli – Yhden miehen varietee on juuri ilmestynyt.