"Minun täytyy jatkuvasti pitää ammattitaitoni terävänä ja kilpailukykyisenä, ja siihen kuuluu se, että huolehdin ulkoisesta olemuksestani", Sami Kuronen sanoo.
"Minun täytyy jatkuvasti pitää ammattitaitoni terävänä ja kilpailukykyisenä, ja siihen kuuluu se, että huolehdin ulkoisesta olemuksestani", Sami Kuronen sanoo.

Tv-juontaja Sami Kuronen aloitti elämäntaparemontin, koska haluaa olla elämänsä kunnossa 45-vuotiaana – ja koska alle kolmekymppiset roopesalmiset voivat viedä työt.

Ah, kuinka makealta se tuntuikaan! Sami Kuroselta, 44, kysyttiin ruokakaupassa papereita, kun hän halusi ostaa olutta. Paperit olivat jääneet kotiin, ja Sami joutui vakuuttamaan kaksikymppiselle myyjälle, että kyllä, olen jo yli nelikymppinen.

Yhtä imartelevalta tuntuu se, kun joku Samin tuhansista Instagram-seuraajista huomauttaa, että ”Et sä voi olla niin vanha! Näytät kolmekymppiseltä!”

Ei Sami kolmekymppisyyttä enää tavoittele, mutta myöntää, että illuusio nuoruudesta tuntuu hyvältä, kun peilistä näkyy uurteita, jotka paljastavat todellisen iän.

– Nykyään naama herää myöhemmin kuin herään itse, Sami sanoo nauraen.

Syksyllä Sami havahtui oikeasti: ikää tulee koko ajan lisää, mutta hän itse voi vaikuttaa siihen, miten vanhenee.

– Tajusin, että käyn jo pitkälti viidettäkymmenettä, ja jos voin omilla valinnoillani vaikuttaa, miten hyvässä fyysisessä ja henkisessä kunnossa olen, teen sen.

Hän aloitti elämäntaparemontin, jonka päämääränä on olla 45-vuotiaana elämänsä parhaassa kunnossa, kaikin puolin. Tavoitteena ei ole niinkään kilomäärä, maraton tai rantaleijonakunto, vaan jaksaminen, hyvä mieli ja parempi suorituskyky.

– Mutta jos voin esitellä silloin sixpackin, niin esittelen, hän lupaa.

ROOPESALMISET TULEE TAKAA

Pohjakipinän kuntoremonttiin Sami sai jo kolmisen vuotta sitten. Hän lopetti tupakoinnin, mutta sai sen jälkeen kymmenen kiloa lisää painoa.

Sami tiesi, että kilojen kimppuun olisi ollut hyvä käydä saman tien, mutta hän on ollut jojo-urheilija. Nuorena Sami liikkui paljonkin, mutta aikuisena hän on innostunut salista lähinnä uuden vuoden jälkeen ja unohtanut sen kuukaudessa.

– Ongelmani on ollut, ettei minulla ole ollut mitään suunnitelmaa, vaan liikkumiseni on ollut fiilispohjaista. Se on ylläpitänyt jaksamistani ihan hyvin, mutta kun en ole kehittynyt, urheilu on aina alkuinnostuksen jälkeen jäänyt.

”Televisio on aika raaka maailma varsinkin naisille, mutta myös miesesiintyjille.”

Toinen syy oli 8-vuotias tytär Oona, ”lapsi energisimmässä iässään”. Sami ei halunnut olla isä, joka sanoo, että maataan tämäkin ilta sohvalla ja katsotaan telkkaria.

– Haluan olla hyvä isä ja tehdä Oonan kanssa asioita aktiivisesti, mennä laskettelemaan ja puuhastella yhdessä.

Sami sanoo, että valehtelisi, jos väittäisi, ettei olisi kolmattakin syytä: ulkonäköpaineet. Ulkonäkö on osa tv-esiintyjän kokonaisuutta, ja myös hän miehenä joutuu miettimään, miltä näyttää ruudussa.

– Televisio on aika raaka maailma varsinkin naisille, mutta myös miesesiintyjille. Naisnäyttelijät ovat puhuneet jo vuosia, että rooleja ei löydy, jos ikä alkaa nelosella, mutta miehilläkin takaa tulee alle kolmekymppisiä roopesalmisia, ensin rinnalle ja sitten ohi. Kilpailumme ohjelmien juontopesteistä on kovaa, koska tuotantoja ja ammattimaisia juontajia on Suomessa niin vähän.

Samin mielestä osa hänen ammattitaitoaan on, että tv-esiintyjänä hän näyttää hyvältä.

– Minun täytyy jatkuvasti pitää ammattitaitoni terävänä ja itseni kilpailukykyisenä, ja siihen kuuluu myös se, että huolehdin ulkoisesta olemuksestani. Jos elämäntaparemontin kautta pystyn hidastamaan sitä, että posket alkavat roikkua, niin se tulee hyvänä bonuksena kaiken muun lisäksi.

YKSI MUUTOS KERRALLAAN

Syksyllä Sami tapasi personal trainer Jari Sorsan, joka sanoi, että jos Sami haluaa juurruttaa terveemmät elämäntavat arkeensa pysyvästi, ensimmäisenä kannattaa unohtaa pikaiset alut.

Uudet tavat saa iskostettua arkeen vain, jos muutokset ovat riittävän hitaita. Siksi tavoite asetettiin niin pitkälle kuin vuoden päähän.

Se oli järkevää, sillä Samilla on kokemusta hittidieeteistä – ja niiden epäonnistumisesta. Reilut viisi vuotta sitten hän innostui karppauksesta. Se toimi, hetken.

– Sain helposti pudotettua viisi kiloa jättämällä hiilarit pois, mutta päähän sattui ja olo oli niin huono, ettei sitä voinut jatkaa. Ja kilot tulivat takaisin.

"Läskistä alkaa tulla lihasta. Se kannustaa jatkamaan."
"Läskistä alkaa tulla lihasta. Se kannustaa jatkamaan."

Jari ymmärsi, että muutokset täytyy tehdä yksi kerrallaan ja laittoi Samin ensin vain liikkeelle, jotta liikunta juurtuisi luonnolliseksi osaksi elämää.

Nyt kolmen kuukauden jälkeen Sami urheilee 3–5 kertaa viikossa, ja yksi merkki juurtumisesta on se, että Sami ärsyyntyy, jos ei pääse liikkumaan pariin päivään.

– Minulla on energiaa, joka täytyy purkaa, muuten olen tulla hulluksi. Ainakin nyt tuntuu, että tämä on tapa, joka sopii arkeeni vielä vuodenkin päästä. Esimerkiksi 5–10 kilometrin juoksulenkki vie puolesta tunnista tuntiin, ja sen voi aloittaa kotiovelta.

Sami on myös ymmärtänyt, että liikkua voi missä vain, myös reissuissa.

– Kun lähdin Temptation Islandin kuvauksiin, jumppatarvikkeet ja lenkkarit veivät puolet matkalaukusta. Vuosi sitten en olisi tuhlannut aikaani Thaimaassa liikuntaan, vaan olisin pitänyt sitä ajan tuhlauksena. Nyt olin aivan innoissani. Tein huoneeni kattoterassille oman salin ja jumppasin luppoaikoina siellä.

Sami tapaa personal traineriaan vähintään kerran viikossa. Tämän ansiosta Sami tekee niitäkin liikkeitä, joita vältteli yksin liikkuessaan.

– Välillä tehdään jalkapäiviä, vaikka ne eivät yhtään kiinnostaisi. Hän vie minut epämukavuusalueelle, jossa täytyy käydä, jotta tulee tuloksia.

UPS, UNOHDIN SYÖDÄ

Huomattavasti vaikeampaa on ollut syömisen opettelu. Siksi sen vuoro on vasta nyt. Sami piti alussa ruokapäiväkirjaa ja huomasi, että pulma on sama kuin useimmilla: hän ei saa päivän aikana riittävästi energiaa eikä syö tarpeeksi usein.

– Vaikka olen innostunut ruuanlaitosta ja kiinnittänyt huomiota raaka-aineiden laatuun, olen juuri sellainen, joka syö vasta, kun on kiljuva nälkä. Sitten napa repeää kerralla.

Vaikeinta on syödä välipaloja, kun ei olisi nälkä. Sami kavahtaa myös eväiden kuskaamista ja ruokien punnitsemista. Ne eivät tunnu arjelta.

– Pyysin Jaria tekemään minulle niin helpot ruokaohjeet, ettei tarvitse punnita annoksia eikä kuskata tuppervaarakippoja. Haluan syödä mahdollisimman normaalisti. Uskon, että mitä lähempänä muutos on arkea, jota voin toteuttaa myöhemminkin, sitä todennäköisempää on, että projekti onnistuu. Tavoitteeni ei ole bikini fitness.

Ruokavalion pitää Samista olla myös sellainen, että se kestää satunnaisia herkkuja. Tarkoitus ei ole elää kurimuksessa myöhemminkään.

– Esimerkiksi jouluna herkuttelin mukavasti ja join vähän viiniäkin. Oli helppoa ja suorastaan ihanaa palata takaisin kevyemmälle linjalle.

Vaikka ruokavalion hienosäätö on vielä kesken, motivaatiota tuo se, että Sami näkee jo muutoksia voinnissaan ja olotilassaan. Mikä parasta, se on tapahtunut Samista helposti ja mutkattomasti. Niin hän haluaa arkensa sujuvan jatkossakin.

– Paino on pudonnut vain pari kiloa, mutta olennaisempaa on, mitä kehonkoostumusmittaukset ovat näyttäneet. Läskistä alkaa tulla lihasta. Se kannustaa jatkamaan.

VIISI VUOTTA AIKAA

Sami myöntää, ettei hän ikänsä vuoksi sovi enää kaikkiin tv-ohjelmiin.

– Tunnen, että olisin liian vanha esimerkiksi Idolsiin. Toisaalta ei parikymppinenkään sovi joka ohjelmaan, Sami huomautta.

– Tiedän, että minulla on televisiossa vielä hetkeni, mutta yhtä tietoinen olen siitä, että edessä olevat televisiovuoteni ovat laskettavissa toden­näköisemmin yhden kuin kahden käden sormilla. Toki olen valmis omaan talk show’hun, sehän on joka toimittajan märkä uni.

Vanheneminen ei silti ole Samista mikään kirosana. Päinvastoin, se tuntuu hyvältä, sillä ikä on tehnyt hänestä rennomman ja varmemman.

– Vielä 15-vuotiaana mopopoikana kolmikymppiset kuulostivat ikälopuilta, sellaisilta, jotka eivät ole enää kiinni tässä päivässä. Nyt kun 45 vuotta lähenee, huomaan, että minähän olen parhaassa iässä, Sami sanoo.

– Minulla on elämänkokemusta ja perspektiiviä moniin asioihin, enkä enää nipota niin monesta asiasta. Ei se ole enää niin justiinsa.

Mitä vanhemmaksi Sami tulee, sitä suopeammin hän osaa suhtautua myös vastoinkäymisiin. Viime vuottaan hän kuvasi Instagramissa yhdeksi raskaimmista miesmuistiin. Siihen kuului esimerkiksi ero vuosien suhteesta.

– Vanhemmiten ajattelen yhä useammin, että yleensä asioilla on tapana järjestyä. Tulee vaikeita hetkiä ja kuoppia matkaan, mutta selviän niistä tavalla tai toisella. Nuorempana stressasin murheista, mutta nyt osaan nähdä ison kuvan. Kun näkee sen, murheet ovatkin pieniä.

Sami Kuronen

Syntyi 21.1.1974 Uudessakaupungissa.

Asuu Vantaalla. Perheeseen kuuluu 8-vuotias tytär, joka asuu Samin luona vuoroviikoin.

Tv- ja radiojuontaja, tuttu muun muassa Temptation Islandista ja Toisenlaisista äideistä. Juontaa Radio Suomi Popin päivässä Popstudiota.

Harrastaa kuntoilua, golfia, ruuan­laittoa sekä kitaran ja rumpujen soittoa ­omaksi ilokseen.

Viimeistä kiertuettaan valmisteleva Danny arvioi olevansa lämmin isä, mutta rakkaudessa hän myöntää välillä erehtyneensä. – Ihminen ei voi määrätä tunteidensa suuntaa.

Diskopallot kimaltavat ja jukeboksi soittaa klassikoita Dannyn, 75, Kirkkonummen-kodin alakerrassa. Dannyn eli Ilkka Lipsasen pitkäaikainen sihteeri Leila Salmelainen, 70, on juuri viimeistellyt kattauksen seuraavan päivän suunnittelupalaveria varten. Danny selaa kokoamaansa 200-sivuista ”raamattua” eli käsikirjoitusta, josta selviää Viimeinen ilta Dannyn seurassa -kiertueen tarkka aikataulu, esiintyjät, lavastus ja tekniikka. Kyseessä on 55 vuotta esiintyneen miehen viimeinen iso, yli 30 konserttia kattava kiertue.

– Kaiken pitää lukea tarkkaan paperilla, ettei kukaan hermostu, Danny kertoo.

Dannyn kumppani, laulaja Erika Vikman, 25, makoilee hierontatuolissa ja kuuntelee Dannyn suunnitelmia. Leila on kattanut Dannylle välipalaksi tippaleipiä ja limpparia. Hän on lähdössä lounaalle ja lupaa tuoda samalla Dannylle ravintolasta hernekeittoa ja pannaria. Danny kiittää ja luo lämpimän katseen Leilaan. He ovat työskennelleet työparina suomalaisessa viihdemaailmassa 1960-luvulta lähtien.

”Kaikki ihmissuhteeni sihteeristä alkaen olen pyrkinyt pitämään pitkinä.”

– Leila ajoi seitsemän ensimmäistä vuotta autoa keikkamatkoilla ympäri Suomen, ja minä luin sillä aikaa kirjallisuutta takapenkillä, Danny muistelee ja saa Leilan hymyilemään.

– Kaikki ihmissuhteeni sihteeristä alkaen olen pyrkinyt pitämään pitkinä. Arvostan inhimillistä lämpöä ja ystävyyttä.

Dannyn puhelin soi kymmenen minuutin välein. Lehdet kyselevät haastatteluita ja viihdeohjelmat haluavat vieraakseen. Uusi buumi on seurausta Dannyn esiintymisestä Vain elämää -ohjelmassa. Hiljaisempiakin aikoja on ollut.

– Kaikkien laulajien toive on saada nousta uudestaan kuin feenikslintu. On kivaa kokea, että on joissakin piireissä ja asioissa tarpeellinen, Danny sanoo.

Korkokenkien kopina lähestyy olohuonetta. Erika on lähdössä esiintymään UIT:n Tuhansien ämpärien maa -revyyn ensi-iltaan.

– Tulin vain sanomaan, että olen lähdössä. Jonkun täytyy kato käydä töissäkin ja tuoda rahaa pöytään, Erika vitsailee.

Danny kertoo, ettei hän ole valmentanut Erikaa, mutta näkökulmia esiintymisestä kyllä vaihdetaan.

– Otan toki Dannyltä palautetta mielelläni vastaan, Erika sanoo.

– Joo, kunhan korvauksesta sovitaan, Danny vastaa ja molemmat purskahtavat nauruun.

Taunon ja Ansan pomona

”Musiikki on henkistä leipää. Sen ydinidea on yltää sydämestä sydämeen eli ihmisestä ihmiseen. Ensimmäiset Porista ostamani levyt olivat savikiekkoja, Little Richardia ja Pat Boonea. Isäni oli muuttanut Brasiliaan, ja hän lähetti minulle sieltä latinalaista musiikkia.

Lauloin koulukaverin bändissä, ja kun The Islandersin pojat kuulivat lauluani joulukuussa 1963, he pyysivät minut mukaan. Jo maaliskuussa pääsin levyttämään.

Dannyn Kirkkonummen-kodissa on jukeboksi ja seinällä muistoja pitkän uran varrelta.
Dannyn Kirkkonummen-kodissa on jukeboksi ja seinällä muistoja pitkän uran varrelta.

Perustin Danny Show -kiertueen, koska nuoriso halusi kuulla pop-musiikkia. Ensimmäinen suomenkielinen hittini oli Kauan, ja urani aikana 98 lauluani on noussut listalle. On kiinnostava nähdä, nouseeko sinne Vain elämää -biisejä ja ylitänkö ensimmäisenä Suomessa sadan laulun rajan. Uskon, että ylitän.

60-luvun kiireisimpinä aikoina minulla oli 240 keikkaa vuodessa. Samaan aikaan perustin D-tuotannon. Olin jo 27-vuotiaana jättiläisten, kuten Olavi Virran, Tapio Rautavaaran, Tauno Palon ja Ansa Ikosen työnantaja. Mietin, että voi luoja paratkoon, kun minua näin siunataan.

MAAILMAN RASKAIN AMMATTI

Viihdeala on yksi maailman raskaimmista ammateista. Elvis jaksoi vähän päälle parikymmentä vuotta, Beatles ja Abba kymmenen. Tätä on melkein mahdoton jaksaa 55 vuotta, niin kuin minä olen saanut. Muusikot elävät 20 vuotta keskimääräistä lyhyemmän elämän. Se johtuu riittämättömyyden tunteesta, työn epävarmuudesta ja henkilökohtaisista ominaisuuksista, siis siitä, kestääkö tätä.

Nykyään jahdataan jatkuvasti uutta listahittiä. Ne, jotka jaksavat tarjota koko ajan jotain uutta, menestyvät. Uudistuminen ja ihmisten palveleminen ei ole helppoa. Tähän työhön ja musiikkiin pitää olla kova intohimo. Pitää olla ihmisrakas.

Kaikilla meillä on tarve tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Olen kokenut riittämättömyydentunnetta urani alusta saakka. Olen miettinyt, osaanko palvella ihmisiä oikein ja ovatko lauluvalinnat oikeita. Lähdin kuitenkin musiikkiuralle kuin Lasse Virén radalle: aion juosta sen kymppitonnin. Vesihaudat pitää hyppiä yli.

Suurimmat rakkaudet

Minulla ei ole ollut normaalia muusikkoasennetta, että olisin ottanut uuden tyttöystävän joka illaksi, vaan olen ihastunut ihan omien viettien ja tunteiden perusteella. Minua on lähestytty tuhansilla kirjeillä ja sähköposteilla, ja aika ajoin meno keikoilla oli hyvinkin villiä. Olihan se hienoa, että oli paljon ihmisiä, jotka olisivat halunneet tutustua minuun, ja on toki vieläkin. Tunteen pitää kuitenkin olla molemminpuolinen.

Elämäni naisia ovat kaikki he, joita olen rakastanut. Heitä on varmaan toistakymmentä. Elämässä on toki muutakin kuin terve järki, eli tunnepuoli, joka rikastuttaa elämää erityisesti.

"Meno keikoilla oli aika ajoin hyvinkin villiä." Kuva Dannyn kotialbumista.
"Meno keikoilla oli aika ajoin hyvinkin villiä." Kuva Dannyn kotialbumista.

Tapasin Liisan 1968, kun hän pyysi D-tuotantoa tekemään Seppälälle muotinäytöksiä. Totesin, että onpa mielenkiintoinen, miellyttävä, lahjakas ja viisas ihminen. Hän oli kaunis, ja 21-vuotiaana jo ekonomi. Hänessä oli ruutia.

Vapaa-aikaa ei juuri ollut, mutta ehdimme naimisiin 1972. Liisa rakensi Seppälästä veljensä Hannun kanssa Suomen suurinta muotiketjua. Olimme molemmat vähintään 150 päivää vuodesta matkoilla, ja usein eri aikaan kotona. Saimme kolme lasta, ja meillä oli hirmu kivaa pitkään, kunnes rakastuin Armi Aavikkoon. Ehkä osittain siksi, että Hannu ja Liisa puuhasivat niin paljon omia asioitaan. Koin itseni siinä suhteessa tarpeettomaksi.

Tapasin tuoreen Miss Suomen, Armin, vuonna 1977, kun Apu-lehti oli valinnut hänet kiertuekaverikseni. Armi oli herkkä, humoristinen, iloinen, valoisa ja kiva ihminen, joka oli aika ymmällään siitä suosiosta, minkä Tahdon olla sulle hellä -kappale toi.

Ensimmäisen kiertuevuoden jälkeen ystävyytemme alkoi muuttua lämpimämpään suuntaan, ja sillä tavalla mentiin vuoteen 1992. Liisan ja Hannun armoton lahjakkuus ja ahkeruus veivät heidät Seppälän maailmaan, ja minä jäin Dannyn ja Armin maailmaan. Lopulta erosimme Liisan kanssa vuonna 2005, ja hän muutti linnaansa Ruotsiin. Armi lopetti esiintymiset 1995, ja hän kuoli vuonna 2002. Minulla on häntä kohtaan yhä kunnioitus ja kaipaus.

En koe, että olisin tehnyt Liisaa kohtaan väärin rakastumalla Armiin, koska ihminen ei voi määrätä tunteidensa suuntaa. Olen tehnyt virheitä, mutten oikein osaa katua mitään. Sen sijaan mietin, miten en ensi kerralla enää tekisi väärin.

IHANA ERIKA

Erika on kiva pakkaus, mutta en halua määritellä suhdettamme. Tapasimme Tangomarkkinoiden yhteydessä 2015, jolloin Erikasta tuli tangoprinsessa. Sen jälkeen vaihdoimme ajatuksia, joiden ansiosta hän voitti kisan seuraavana vuonna. Sitten meille ruvettiin tarjoamaan yhteisiä töitä.

Olen koko elämäni auttanut kanssataiteilijoita, ja Erika oli vain yksi heistä. Mutta hänellä on niin miellyttävä luonne, että siitä syntyi sillä lailla enemmän, ja niin Erika muutti tänne pääkaupunkiseudulle.

”Olen koko elämäni auttanut kanssataiteilijoita, ja Erika oli vain yksi heistä.”

Olen kuvannut Erikaa luonnonlapseksi ja linnuksi, joka lähtee kohta pesästään ja lentää omilla siivillään. Hän on ahkera ja taitava, ja on ilo nähdä, kun hän etenee valitsemallaan uralla. Joskus hän saattaa kysyä ammatillisia neuvoja, mutta en ole mikään pappi, joka opettaa opetuslapsiaan. Juttelemme aivan kaikesta. Erika tuo minulle valoisuutta ja hyväntuulisuutta. Hän on järkevä, iloinen ja kaunis. Lisäksi hän on neuvonantajani, mitä tulee some- ja tietokoneasioihin.

Ne, jotka minun ja Erikan ikäerosta kärsivät, kärsikööt. Minä en kärsi. Showbisnes ei kysy ikää, ja olen tehnyt koko elämäni eri ikäisten kanssa töitä. Pitäisikö olla aina saman ikäinen, että voisi olla tekemisissä?

HYVÄSYDÄMINEN ISÄ

Minulla ja Liisalla on kaksi poikaa ja yksi tytär, jotka ovat nykyään päälle nelikymppisiä. Sanovat, että olen isäni kaltainen isä eli hyväsydäminen ihminen, jossa on lämpöä ja joka ajattelee muitakin kuin itseään.

Olemme aika paljon tekemisissä, ja ihailen lapsiani. Esimerkiksi tyttäreni Heidi on ihan uskomaton mimmi. Hän on yhdeksän laudaturin ylioppilas, joka teki neljä loppututkintoa. Nykyisin hän työskentelee pankissa Luxemburgissa. Heidin kaksi- ja puolivuotias poika oli täällä juuri puolitoista viikkoa mellastamassa. Hän on maailman hauskin pikkupoika, joka puhuu saksaa, ruotsia, suomea ja pian myös ranskaa, koska Heidi laittoi hänet Luxemburgissa ranskalaiseen kouluun.

Lapset antoivat minulle vanhemmuuden rikkauden ja mahdollisuuden kurkistaa varttuvan lapsen elämään. Isyys antoi myös tietoisuuden, että olemme kaikki erilaisia.

KUOLEMA EI PELOTA

En pelkää kuolemaa, koska olen kerran melkein kuollut. Sain infarktin vuonna 2010. Taustalaulajani Katja Lukin vei minut yöllä Hyksiin, koska selkääni alkoi sattua. Töölön sairaalasta löytynyt kardiologi laittoi sydämeni uudestaan käymään. Häkkisen Mikan isä oli naapurihuoneessa. Hän kuoli. Minä jäin henkiin ja mietin, miten elämän kortteja jaetaan.

Iloitsen vanhenemisesta, sillä toinen vaihtoehto on huonompi. Olen iloinen, ettei minulla ole dementiaa tai muita tauteja, sillä se ei ole itsestäänselvyys. Minulla on ollut vähän diabetesta 25 vuotta, mutta mitä siitä sitten. Syön lääkkeitä ja annan palaa.

"Iloitsen vanhenemisesta, sillä toinen vaihtoehto on huonompi."
"Iloitsen vanhenemisesta, sillä toinen vaihtoehto on huonompi."

Tyttäreni Heidi sanoi, että puhuin eräässä haastattelussa liikaa kuolemasta. Mutta toisaalta, buddhalaiset sanovat, päivittäin pitää muistaa kuolemaa ymmärtääkseen, kuinka ihanaa on saada nauttia elämästä. Se on hyvä lause.

Luin, että ihmiset tekevät nykyään kuolemasiivouksia, jotta lapsille ei jää turhaa tavaraa. Se on ajatuksena hyvä. Olen ajatellut näitä asioita, ja se tarkoittaa myös testamenttia. Itseensä ja elämän kulkuun pitää suhtautua objektiivisesti. Olen tiedostanut, että kohta tulee noutaja, mutta toivottavasti ei ihan vielä. Toivon, että kun ylitän rajan, siellä on valoa eikä pimeyttä. Rukoilen, että luoja antaisi minun kypsyä ennen kuin korjaa täältä. Se kypsyminen on matka kohti suurempaa tietoisuutta ja laajempaa viisautta. Enempää en kuolemaa ajattele, eivätkä aivoni siihen riittäisikään.

EDESSÄ VIIMEINEN KIERTUE

Arvioni mukaan edessä on viimeinen iso konserttikiertueeni. Jos selviän sadasta tunnista laulua kahdessa ja puolessa kuukaudessa, on syytä arvioida tilanne uudestaan. Lavalle meneminen on vähän kuin nyrkkeilyotteluun menisi. Ennen kiertuetta pitää kuntoilla ja vahvistaa keuhkoja ja lihaksistoa, koska hengitys ja sydän ovat laulamisessa tärkeitä.

Minulla ei ole haikea olo, koska kiertueen jälkeen elämässä on muita mahdollisuuksia. Nykyään tykkään elämän flow’sta, kun se kulkee niin, ettei kuluta liikaa. Minulla on ennakkoluuloton asenne, ja saan tavata ihmisiä ja kokea taiteita. Ajatukset, musiikki, keskustelut, tietyt televisio-ohjelmat, hyvin tehdyt konsertit ja työt herkistävät minut.

Pian lähden Kreikkaan ja Rodokselle ja ensi vuonna Thaimaahan ja veljeni luokse Teksasiin, jossa menemme moottoripyöräilemään. Kesäksi muutan Rauman-huvilalle. Kutsun sinne paljon ystäviäni, kuten ex-vaimoni Liisan, joka tulee meille nykyisen puolisonsa kanssa perinteisiin rapujuhliin.

”Minulla ei ole haikea olo, koska kiertueen jälkeen elämässä on muita mahdollisuuksia.”

Kiertue on piste jollekin. Sen jälkeen minulla ei ole velvollisuutta esiintyä, eikä se ole elinkeinoni kulmakivi. En silti ole täysin lopettamassa, sillä haluan esiintyä ainakin festareilla. Vasta luoja lopettaa elämäni ja musiikin tekemiseni.”

Dannyn Kirkkonummen-kodissa on jukeboksi ja seinällä muistoja pitkän uran varrelta.

Dannyn ensijulkaisu oli englanniksi laulettu East Virginia, joka meni listaykköseksi saman tien. ”Meno oli aika ajoin hyvinkin villiä.”

Danny kertoo lähteneensä aikoinaan musiikkiuralle kuin Lasse Viren radalle. ”Aion juosta sen kymppitonnin.”

Danny

Laulaja ja musiikkialan yrittäjä Danny eli Ilkka Lipsanen syntyi 24. syyskuuta 1942 Porissa.

Asuu osan vuodesta Kirkkonummella ja osan Raumalla.

Julkaissut 18 albumia, 94 singleä ja 15 kokoelmalevyä. Tunnetuimpia hittejä mm. Tuulensuojaan, Kesäkatu, Kauan ja Tuuliviiri.

Viimeinen iso konserttikiertue Viimeinen ilta Dannyn seurassa alkaa 26. lokakuuta. Hyvinkää-salista ja päättyy Helsingin Jäähalliin 18.1.2019.

Nostanut tunnetuksi ja manageroinut 156:ta laulajaa oman yhtiön, D-tuontannon kautta. Musiikkineuvoksen arvonimi vuonna 2002.

Kolme aikuista lasta, Turo, Heidi ja Juha, liitosta Liisa Lipsasen kanssa.

Diplomi-insinööri ja kakkutaiteilija Emma Ivane on karsinut kaiken

turhan pois sekä resepteistään

että elämästään.

Vallilalaisessa yksiössä ei soi koskaan herätyskello. Silti minimalistisen kodin asukkaalla Emma Ivanella on aikaa istua tunti aamiaisen ääressä.

–Syön puuroa, marjoja tai jugurttia, jos en jaksa keittää puuroa. Kahvin haen alakerran kahvilasta. Karsin kahvikeittimen pois, sillä en tarvitse sitä, Emma kertoo.

Tavarasta lähti 80 prosenttia muutama vuosi sitten, kun Emma halusi vapauttaa aikaa ja energiaa muuhun luovaan toimintaan. Nimestäänkin Emma Iivanainen karisti turhat kirjaimet pois. Nykyään hän käyttää työssään sukunimeä Ivane, joka sopii paremmin kansanvälisiin neuvottelupöytiin.

Kuusi vuotta sitten insinööri päätti ryhtyä kakkutaiteilijaksi.

Emma on monitaituri, joka työskentelee niin kakkutaiteilijana, reseptikirjailijana, kuvataiteilijana kuin elokuvatuottajanakin. Koulutukseltaan hän on diplomi-insinööri.

– Ihastuin kauniisti koristeltuihin kakkuihin, kun asuin Malesiassa. Päätin kokeilla itse kakun koristelua ja huomasin, että sokerimassa taipuu käsissäni hyvin.

Ensimmäisen kakun Emma teki itselleen kotona, mutta jo toinen kakku oli tilaustyö. Kuusi vuotta sitten insinööri päätti ryhtyä kakkutaiteilijaksi. Emma muistelee, että sellaista nimikettä ei käyttänyt Suomessa tuolloin vielä kukaan.

Keittiössä huomion kiinnittää marmoripintainen pöytä. Se on päätynyt useasti myös brittiläisiin kakkujen erikoislehtiin, joihin Emma kirjoittaa ja kuvaa kakkujuttuja. Hän on kuvannut itse myös viisi kuudesta keittokirjastaan. Niistä uusin on huhtikuussa ilmestynyt Vaan 3 (Cozy Publishing), jonka sivuilla marmorinen pöytä vilahtaa useammankin kerran.

”Rakastan hyvää ruokaa enkä koskaan laske kaloreita.”

Saman pöydän ääressä Emma istuu usein laskin kädessä pohtimassa ainessuhteita ja raaka-aineiden välistä kemiaa. Insinööritausta heijastuu reseptien kehittämiseen.

–Havaitsin esimerkiksi, että munaa ei tarvita Key lime -piirakkaan ollenkaan. Limetin hapan mehu reagoi kondensoidun maidon kanssa niin, että se hyytyy ilman munan hyydyttäviä ominaisuuksia.

Koska Emma työskentelee herkkujen parissa, niitä tulee myös syötyä paljon.

–Joskus minulta jopa kysytään, miten on mahdollista, etten ole lihava. Syön aitoja raaka-aineita ja kuuntelen kehoani, jolloin herkkujen vastapainoksi luonnollisesti tekee mieli esimerkiksi hyviä salaatteja. Rakastan hyvää ruokaa enkä koskaan laske kaloreita.

Tyôelâmân vapaus kunniaan

Emma Ivane, 30, on diplomi-insinööri, josta tulikin kakkutaiteilija – kehitti nerokkaan kolman aineen kakkureseptin

Kyllâ. Suomen koulutusjârjestelâssâ on vikana juuri tâmâ ettâ opiskellaan aivan vâârâ tutkinto. Se maksaa paljon ja estââ ihmisiâ aktivoitumaan nopeasti heitâ kiinostavaan tyôelâmâân. Tilastollisesti hieno asia, ministereitâ riittââ mutta yhteyiskunnalle huono. Kiva kuitekin ettâ Emma on lôytânyt mieleisen tyôn!
Lue kommentti