”Olin herkkä lappsi, ja intuitioni kehittyi vahvaksi. Siitä on ollut apua näyttelijän työssä. Olen ollut haaveilija pienestä pitäen.” Kuva: Milka Alanen
”Olin herkkä lappsi, ja intuitioni kehittyi vahvaksi. Siitä on ollut apua näyttelijän työssä. Olen ollut haaveilija pienestä pitäen.” Kuva: Milka Alanen

Yksinhuoltajaäidin tytär, näyttelijä Oona Kare joutui jo lapsena ottamaan vastuun itsestään ja pikkusiskostaan. – Nyt haluan keskittyä itseeni ja toteuttaa unelmiani.

Kymmenisen vuotta sitten näyttelijä Oona Kare, 27, sai soiton tuntemattomasta numerosta. Puhelu tuli sairaalasta. Äiti oli saanut iskun päähänsä ja kalloonsa murtuman. Hän oli hengenvaarassa.

Tyrmistynyt tytär kieltäytyi uskomasta, että äiti voisi menehtyä.

– Olin vasta 16-vuotias, ja äiti oli ainut läheinen aikuinen elämässäni. Jokin itsesuojelumekanismi sai minut ajattelemaan, että eihän äiti voi kuolla.

Oona oli huolissaan myös 5-vuotiaan pikkusiskonsa puolesta. Joutuisiko tämä elämään ilman äitiä? Tulisiko hänestä nyt pikkusiskonsa huoltaja?

Oona oli ollut aina ikäisekseen itsenäinen. Kiltistä lapsesta oli yksinhuoltajaperheessä kasvanut tunnollinen nuori, joka yritti olla aiheuttamatta äidilleen lisähuolta. Pikkusiskon päivärutiinit olivat Oonalle onneksi tuttuja: hän tiesi, mikä oli pienen lempiunilelu ja miten hänet saisi rauhoittumaan.

– Ehkä sille oli tarkoitus, että olin ottanut siskon hoitamisesta vastuuta jo aikaisemmin. Silti olin nyt ensimmäistä kertaa vastuussa hänestä täysin yksin.

ERILAINEN PERHE

Oonan äiti, nykyisin valokuvaajana toimiva Johanna Kare, oli yksi Suomen ensimmäisiä kohujulkkiksia 80-luvun lopulla. Oonan synnyttyä äiti viihtyi julkisuudessa vähemmän, mutta Oona muistaa kyllä nähneensä lapsena lehtijuttuja äidistä ja tiedostaneensa sen, että äiti oli tunnettu.

Äiti ja isä erosivat, kun Oona oli leikki-ikäinen. Äidin­äidistä tuli Oonalle läheinen, ja hän vietti paljon aikaa mumminsa kanssa.

– Ajattelin jo hyvin pienenä, että äidin ei ole hyvä elää pelkästään lapsensa kautta, vaan hän tarvitsee myös oman elämän. Olin mummillani paljon, ja olin musertua suruun, kun hän kuoli ollessani seitsemän. Mummi oli oikeastaan ainoa turvaverkkomme.

Oonan äiti teki keikkaluonteisia töitä, ja raha oli välillä tiukassa. Äiti karsi omista menoistaan, että tytär pystyi harrastamaan tanssia, jossakin vaiheessa seitsemänkin kertaa viikossa. Autoa ei ollut, mutta moneen paikkaan pääsi rullaluistimilla tai pyörällä. Niukkuudesta huolimatta Oona tunsi, että elämä oli hyvää.

– Köyhinä aikoina söimme pelkkää makaronia ja ketsuppia, mutta koin että rakkautta ja läheisyyttä oli paljon.

– Yksinhuoltajaperheessä kasvaa väkisinkin ottamaan vastuuta. Se ei ole minusta huono asia, mutta kasvoin myös ylikiltiksi. Yritin olla aiheuttamatta äidille lisästressiä. Tulin aina ajoissa kotiin kavereilta, tein kiltisti läksyt ja osallistuin kotitöihin. En sanonut vastaan mistään.

ISOSISKO

Kun Oona oli yhdentoista, perheeseen syntyi pikkusisko. Hän rakastui pikkukääröön ensisilmäyksellä ja ajatteli, että hänen velvollisuutensa oli auttaa äitiä siskon hoitamisessa.

”En osannut lapsena edes kaivata isää.” Kuva: Milka Alanen
”En osannut lapsena edes kaivata isää.” Kuva: Milka Alanen

–  Minusta tuli jo varhain äidin oikea käsi. Siskoni itki öisin paljon ja heräsin hyssyttelemään häntä. Koin, että minun oli pakko auttaa.

Oonasta kasvoi pikkusiskolle äidin lisäksi toinen läheinen aikuinen. Lukioikäisenä, hieman ennen äidin tapaturmaa, Oona luopui tanssiharrastuksestaan, jotta siskon tuleviin harrastuksiin jäisi rahaa.

– Kasvoin säästäväiseksi ja toiset huomioon ottavaksi. Pidin esimerkiksi teininä äidin vanhoja vaatteita. Poikaystäväni nauroivat, kun kuljin aina liian isoissa kengissä. Käytin numeron 40 kenkiä, vaikka oikea jalankokoni oli 38.

Siskon kanssa kaksin

Äidin onnettomuuden jälkeen Oona jäi pikkusiskon kanssa kaksin. Muutama päivä onnettomuuden jälkeen Oona kuuli lääkäriltä, että hengenvaara oli ohi, mutta kallonmurtuman vuoksi edessä olisi pitkiä kuntoutusjaksoja.

Oona kävi Kallion ilmaisutaidon lukiota. Ennen lukioon menoa hän vei siskon päiväkotiin, ja läksyt tehtyään haki siskon kotiin. Hän kertoi siskolle, että äiti oli kipeä, mutta paranisi vielä. Hän yritti harhauttaa tytön ajatuksia muualle, iltaisin he leikkivät yhdessä, näkivät joskus myös Oonan kavereita.

– Ajattelin, että minun on pakko tsempata, että saan pidettyä perheen kasassa. Koulu kuitenkin kärsi. Keskiarvoni oli yläasteelta lähtiessäni 9,5, lukiossa numerot laskivat.

Iltaisin kun sisko oli nukahtanut, Oonaan iski joskus pelko: mitä jos äiti olisikin kuollut? Miten heille olisi käynyt?

Äiti toipuu hitaasti

Kuukauden kuluttua tapaturmasta äiti kotiutui. Oonan mielestä hän ei ollut entisellään. Oli surullista katsoa, kun ennen niin liikkuvainen äiti ei pystynyt enää edes pyöräilemään.

– Toisaalta olin suunnattoman kiitollinen, että äiti selvisi. Mutta onnettomuus jätti pitkäksi aikaa pelon, enkä uskaltanut muuttaa kotoa, koska mietin, miten äiti ja sisko pärjäisivät ilman minua.

– Viimeistään äidin loukkaantumisen myötä siskosta ja minusta tuli kuin paita ja peppu. En tiedä, olisimmeko näin läheisiä muuten.

Nyt pikkusisko on 16-vuotias. Oona kehuu siskoaan jämptiksi ja fiksuksi tyypiksi.

–  Olen kiitollinen, että olen saanut nähdä läheltä siskoni kasvamisen nuoreksi naiseksi. Tunnen äitimäistä ylpeyttäkin, että vau, en onnistunut pilaamaan häntä. Pidän siskoa osittain omana lapsenani.

Äiti kuntoutui, mutta ei täysin entiselleen. Toipumisen kuluessa kolmikon välit hioutuivat tiiviiksi.

– Kaikkien ei tarvitse olla pullantuoksuisia äitejä ollakseen hyviä vanhempia. En ole äidilleni katkera, vaikka vaikeaakin on ollut. Loukkaantuminen on asia, jolle hän ei voinut mitään.

OMAN ELÄMÄN VUORO

Äidin toivuttua Oona muutti 18-vuotiaana omaan asuntoon, ja alkoi juhlia ensimmäistä kertaa elämässään. Tarve itsenäistyä oli vahva.

–  Tietysti ajatukset olivat usein kotona ja soittelin alkuun paljon. Kannan pikkusiskostani huolta varmasti kuolemaani saakka.

Nuorena otettu vastuu on vaikuttanut Oonaan siten, että hän haluaa nyt elää enemmän itselleen ja keskittyä uraansa. Vuosien ja kokemuksen myötä itseluottamus on lisääntynyt.

Reilu neljä vuotta sitten Oonasta tuli koko kansalle tuttu Salatut elämät -sarjan Marianna Kurkena, jonka traaginen hukuttautuminen kuohutti katsojia keväällä. Moni mielenterveysongelmista kärsivä tai tällaisen läheinen on kiitellyt Oonaa roolista.

– Mariannaa näytellessä tunsin, kuinka rintaa puristi painolasti. Rooli oli kuitenkin näyttelijäntyön kannalta opettavainen. On tärkeä muistaa, että masennuksesta kärsiviä on myös oikeassa elämässä. Tärkeintä olisi, ettei ketään jätetä yksin.

Salkkari-roolin jälkeen Oona on halunnut kokeilla siipiään maailmalla. Hän sai vastikään tietää, että hänet on hyväksytty kansainväliseen teatterikouluun Kööpenhaminaan. Opinnot alkavat syksyllä.

–  Kun sain tiedon, hyppäsin onnesta kattoon. Olo on kiitollinen, mutta myös epätodellinen.

Monet kavereista suunnittelevat kolmenkympin lähestyessä perheen perustamista, mutta Oonalle se ei ole ajankohtainen haave.

– Rakastan lapsia, mutta koen, että olen kasvattanut jo yhden. Nyt haluan keskittyä hetken itseeni. En ole kokenut vielä edes kunnolla murrosikää. Ehkä se on vielä edessä.

Oona Kare

  • Näyttelijä on syntynyt 18.03.1990.
  • Ylioppilas Kallion ilmaisutaidon lukiosta, opiskellut näyttelemistä Laajasalon opistossa.
  • Näytteli neljä vuotta Salatut elämät -tv-sarjassa ja on ollut vuodesta 2015 näyttelijänä Helsingin Kellariteatterissa.
  • Aloittaa syksyllä opinnot Copenhagen International of Performing Arts Schoolissa.

Maria Veitolaa on aina ärsyttänyt naiseuden vaatimus.

Toimittaja Maria Veitola, 44, kertoo uusimmassa Me Naiset -lehdessä työpaikalla kokemastaan seksuaalisesta ahdistelusta. Hän puhuu haastattelussa myös siitä, että naisen vartalossa eläminen ei ole ollut aina helppoa.

Teininä Maria pukeutui hippimekkoihin ja kaapuihin, parikymppisenä hän alkoi käyttää suuria huppareita ja jättimäisiä hiphop-farkkuja, jotka peittivät kehittyvän vartalon muodot.

”Minua on aina ärsyttänyt naisellisuuden vaatimus.”

– Sain olla rauhassa ainakin kopeloinnilta. Minua on aina ärsyttänyt naisellisuuden vaatimus. Ikään kuin olisin olemassa muiden katseita ja toiveita varten, hän kertoo ja painottaa, että on monia eri tapoja olla nainen.

Maria kertoo ajatelleensa, että jos hän ei pukeudu naisellisesti, hän ei ainakaan ole se, joka saa työpaikan seksikkyyden takia, vaan ainoastaan ammatillisten kykyjensä ansiosta. Osaa miehistä Marian olemus ärsytti ja kummastutti niin paljon, että tv-töissä häneltä saatettiin tivata, miksi hän pukeutuu niin rumasti.

– Eikä kukaan voi arvata, miten paljon raivoa miehissä on herättänyt lyhyt tukkani, Maria kertoo.

Milloin Maria on työelämässä kohdannut räikeintä sukupuolista syrjintää? Miksi johtajina on edelleen vähemmän naisia kuin miehiä? Miksi Maria on sosiaalisessa mediassa niin avoin? Miten hän huolehtii itsestään? Lue lisää Me Naisten numerosta 47/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Piritta Hagman kertoo tekevänsä töitä välillä jopa kuusi päivää viikossa.

Fysioterapeuttina työskentelevä entinen missi Piritta Hagman, 38, pääsi pitkästä aikaa juontohommiin. Hän emännöi yhdessä koomikko Sami Hedbergin kanssa World Vision: Sami Hedberg ja ystävät -hyväntekeväisyysshow’ta, joka esitetään Nelosella 8. joulukuuta.

– Aika vähän olen tehnyt juontokeikkoja viime aikoina, lähinnä hyvinvointitapahtumissa, joissa voin yhdistää kaksi osaamisaluettani, hän kuvailee.

– Nyt tosin tuntuu siltä, että voisin alkaa juontaa taas enemmän. Tein vähän aikaa sitten myös näytöksen pitkästä aikaa. Alkuun piti vähän muistella, mutta kyllä se sitten tuli selkäytimestä.

”Olen vuosi vuodelta lisännyt töitä.”

Hagmanien kolmelapsinen perhe on muuttanut vuosien varrella Niklas Hagmanin jääkiekkouran perässä ympäri Yhdysvaltoja ja Suomeakin, ja Piritta on keskittynyt pääasiassa perheen pyörittämiseen kotiäitinä. Nyt kun lapset ovat kasvaneet ja perhe asettunut Helsinkiin, on tullut Pirittan vuoro keskittyä uraan.

– Kuopukseni Eliana on nyt 5-vuotias. Olen vuosi vuodelta lisännyt töitä, ja nyt saatan tehdä töitä kuusikin päivää viikossa, hän kertoo.

Lisäksi Pirittalla on kesken myös ravintoneuvojan opinnot, jotka hän aloitti ymmärtääkseen ihmisen hyvinvointia kokonaisvaltaisemmin.

– Niitä on vielä kolmas vuosi jäljellä. Olin niin pitkään lasten kanssa kotona, että olen nyt yrittänyt ottaa kiinni kaikessa, missä pystyn, aiemmin muun muassa doulaksi ja synnytysvalmentajaksi kouluttautunut nainen nauraa.