Sairaus yhdisti Katri ja Erno Blomqvistin, mutta romahduksen hetkellä se oli erottaa heidät. Sitten pariskunta tajusi, että MS-tauti on heidän suhteessaan ainoa huono puoli. – Olen onnellisimmillani Ernon kanssa, Katri sanoo.

Keskellä olohuonetta Katri Blomqvist, 31, asettuu seisomaan sohvalla istuvan aviopuolisonsa eteen.

– No niin hani, ota kiinni, hän sanoo.

Erno Blomqvist, 28, kietoo kätensä Katrin harteille ja tarttuu tukevalla otteella kumppaniinsa. Katri kallistaa kehoaan eteenpäin. Hiiop! Virnistävä mies nousee kevyesti selkään.

Parivaljakko kävelee muutaman kierroksen olohuoneessaan, ennen kuin Katri laskee Ernon takaisin istumaan. Kumpaakin naurattaa.

Välillä Katrin onkin pakko nostaa Erno selkäänsä. Kotona Erno kävelee rollaattorin kanssa, mutta ulkona liikkuminen onnistuu vain pyörätuolilla tai sähkömopolla. Vaikka laitteiden kyydillä pääsee kätevästi moniin paikkoihin, meno tyssää nopeasti esimerkiksi rappusiin. Silloin tulee Katri ja nostaa kyytiin.

Erno sairastaa MS-tautia. Sairautensa takia hän ei kävele eikä näe kunnolla.

– Jos emme pääse jonnekin, voin aina ottaa Ernon reppuselkään. Aina, kun on tarve, teen niin. Ajattelen vain, että on kyllä hirveän hyvää treeniä, Katri hymyilee.

Valssi tanssitaidottomille

Päättäväisyyttä tämä pariskunta on tarvinnutkin.

Ernon ja Katrin tarina liikutti monia Ylen Suomi Love -ohjelmassa viime vuonna. Siinä laulaja Jarkko Martikainen esitti pariskunnalle kappaleensa Valssi tanssitaidottomille päivää ennen heidän häitään viime vuoden kesäkuussa. Katri järjesti esityksen yllätyksenä Ernolle, joka jo vuosia oli toivonut kappaletta häihinsä.

Häävalssinsa pariskunta tanssi Levin Marian kappelissa. Katri auttoi Ernoa pysymään jaloillaan. Silmissä kiilsivät onnenkyyneleet.

– Onko tämä nyt taruakin ihmeellisempää? Katri sanoo nyt ja katsoo miestään hymyillen.

– Joka päivä ajattelen, miten me ollaankin niin ihmeellisiä, Erno vitsailee.

Ernon MS-tauti diagnosoitiin 2007, samana vuonna, kun Katri ja Erno aloittivat opintonsa Pietarsaaressa. Tauti ei näkynyt ulospäin, opiskelut sujuivat mainiosti ja vapaa-ajallaan Erno oli innokas liikkuja ja penkkiurheilija.

Katrin kanssa heistä tuli ensin kavereita.

– Kerroin Katrille taudistani melkein heti tavattuamme. Olimme jossain opiskelijabileissä, humalapäissäni mainitsin, Erno sanoo.

Ystävyys nousi uudelle tasolle traagisella tavalla.

Vuoden 2008 alussa Katri alkoi kärsiä piinaavista päänsäryistä, näköhäiriöistä ja pyörtyilystä. Syyksi todettiin hyvälaatuinen kasvain aivoissa, silmien takana. Vaikeassa paikassa Katri löysi Ernosta keskustelukumppanin.

– Sairaudesta tuli meille yhdistävä tekijä, Katri kertoo.

– Ernolle oli helppo avautua kaikesta. Aloimme löytää toisistamme syvällisempiä puolia.

– Koska kummallakin oli sairaus, toisesta ei tullut pelkkää lohduttajaa. Meidän oli todella helppoa ja mukavaa olla keskenämme. Ei tarvinnut peitellä mitään, Erno jatkaa.

"Loppukesästä minun piti syöttää ja juottaa häntä."

Vaivihkaa tunteet syvenivät, ja heistä tuli pari. Elämä jatkui tasaisena. Katrin kasvaimesta johtuneet oireet saatiin lääkkeillä kuriin, eikä Ernon sairaus ilmoittanut itsestään.

Vuonna 2011 Katri ja Erno valmistuivat ammattikorkeakoulusta ja muuttivat Katrin töiden perässä Pietarsaaresta Kittilään. He menivät kihloihin.

Samaan aikaan Ernon tauti alkoi pahentua. Vuoden 2012 helmikuussa Erno kulki kävelykepin kanssa. Kesäkuussa hän joutui pyörätuoliin.

– Loppukesästä minun piti syöttää ja juottaa häntä, Katri kertoo.

– Hän ei pystynyt tekemään mitään. Se oli meille kummallekin todella raskasta.

 



Kohti pahinta ja sen yli

– On sinustakin jotakin hyötyä, Katri heitti Ernolle.

He olivat juuri saaneet kuulla, että avustaja pääsee pyörätuolipotilaan kanssa elokuviin ilmaiseksi. Pariskunta tarvitsisi leffaan vain yhden lipun.

– Myyjä vähän tuijotti, mutta me nauroimme. Ei elämää pidä ottaa liian vakavasti, Katri muistelee.

Tosiasiassa Ernon kunnon romahdus oli molemmille todella rankka paikka. Katri joutui omaishoitajan rooliin; Erno menetti kykynsä tulla toimeen omillaan.

Liikuntakyvyn lisäksi Ernon mieli oli kovilla. Hän oli turhautunut ja pelkäsi tulevaa. Oman terveyden heikkeneminen ei kuitenkaan ollut pahinta.

– Olen halunnut unohtaa monet asiat siitä ajasta, hän kertoo.

– Eniten pelkäsin, että menettäisin Katrin. Purin kaikki tunteeni hänelle. Katri sai paljon paskaa niskaansa.

"Pahimman vaiheen kohdalla mietin, lähdenkö kävelemään."

Kihlautuminen merkitsi molemmille lupausta avioliitosta. Vaikka Erno ja Katri olivat sitoutuneet toisiinsa, Katrin päässä myllersi. Hän harkitsi jättävänsä kaiken.

– Pahimman vaiheen kohdalla mietin, lähdenkö kävelemään. Kun kumpikin on ihan rikki, mielessä pyörii ajatuksia, että jossain voisi olla tiedossa helpompikin elämä, Katri sanoo.

Varsinkin Ernon oli opeteltava puhumaan vaikeimmistakin asioista. Siitä, mihin sattuu ja miltä todella tuntuu.

– Aloin ajatella, että jos Erno kestää tämän, minäkin kestän. Minä pystyn sentään pakenemaan vaikka harrastusten pariin, mutta Erno ei voi paeta omaa sairauttaan, Katri kertoo.

Vaikeiden tunteiden lisäksi suhdetta rasitti se, että se oli muuttamassa muotoaan.

– Suhteemme alkoi muuttua hoivasuhteeksi. Toisen huomioon ottaminen hellyyden tasolla unohtui. Tein vaan ruokaa, leikkasin partaa ja suoritin, Katri kuvailee.

– Katri ei missään vaiheessa sanonut, että ei jaksa. Mutta kyllä minä näin hänen ilmeistään ja eleistään, ettei hän nauttinut parisuhteestamme, Erno jatkaa.

Katri purki tunteitaan päiväkirjaansa.

– Totesin, että jokaisessa suhteessa on omat huonot puolensa. Meillä ne liittyvät MS-tautiin, mutta toisilla ne ovat jotain muuta. Päätin siis jäädä. Päivääkään en ole katunut, hän hymyilee.

– Sisimmässäni tajusin, että olen onnellisimmillani Ernon kanssa.


”Meillähän ei ole mitään oikein ongelmia, joten välillä kehittelemme typeriä riitoja, ettei elämä ole liian tasaista. Pitää olla vähän hyrskyä!” Katri sanoo.


Lähemmäs kuvaruutua

Nyt Ernon kunto on hallinnassa oikean lääkityksen ansiosta. Romahdus jätti jäljelle liikkumisen vaikeudet sekä sumentuneen näön. Erno pystyy lukemaan vain isokokoista tekstiä. Elokuva- ja tietokonepeliharrastukset ovat rakkaita, mutta käyvät koko ajan vaikeammiksi.

Onneksi nojatuolia voi siirtää lähemmäs ruutua. Niin kauan kuin pelaaminen onnistuu nenä kiinni töllössä, Erno ei aio siitä luopua.

– Aina voi keksiä uuden keinon, miten tilanteesta selviää, Erno sanoo.

Oman toimintakyvyn heikkeneminen on toki ollut iso kolaus. Kotona esimerkiksi remonttihommat ja painavien kantamusten kuljettaminen eivät onnistu.

– Yritän olla avuksi niin paljon kuin pystyn, mutta haluaisin olla enemmänkin. Onneksi meillä on mahtava naapuri, joka auttaa. Mutta kyllähän se, että hän tekee meille asiat, joihin itse haluaisin pystyä, syö miestä.

Pariskunnan arki on rauhallista. Päivisin Katri pyörittää Kittilässä sijaitsevaa kulta- ja kelloliikettään. Joskus Erno tulee Katrin mukaan töihin, mutta yleensä hän viettää päivät kotona avustajansa kanssa. Avustaja hoitaa ruuan pöytään, koska veitsiä Erno ei uskalla enää käyttää ollenkaan.

Avustajalla on ollut suuri merkitys myös Katrin ja Ernon parisuhteelle. Hänen lisäkseen arkea helpottaa säännöllisesti piipahtava siivooja.

– Oli suuri askel parempaan, että uskalsin pyytää apua. Nykyään myös sanon suoraan, jos väsyttää. Ennen en tehnyt niin, Katri kertoo.

– Täällä on usein tosi siistiä ja ruoka valmiina, kun minä tulen kotiin. Ei sellaista aiemmin ollut. Se on minulle ihan luksusta, hän nauraa.

Maanantaisin Erno käy uimassa, perjantaisin fysioterapeutti tulee kotikäynnille. Joka päivä Erno lenkkeilee pariskunnan 7-vuotiasta chihuahuan Manon kanssa. Sähkömopolla taittuu pitkäkin matka kylänraitilla.

Talviaikaan ulkoilu on kuitenkin vaikeaa. MS-taudin takia Ernolla on huono ääreisverenkierto, joten kylmä yllättää nopeasti. Onneksi on Katri, joka pitää huolen, että puolison käsistä löytyy lämpimät tumput. Ulkosalla liikkuessa Katri kietoo Ernon ympärille kätensä ja suojaa pakkaselta.

Kerran kuussa pari käy Ernon kontrollikäynneillä lähimmässä keskussairaalassa Rovaniemellä. Suuntaansa ajomatkaa kertyy kaksi tuntia.

– Se on ainoa huono puoli täällä. Jos jotain sattuu, apu on kaukana, Erno toteaa.

– Mutta aina on olemassa helikopterit ja ambulanssit, Katri jatkaa.

Pieniä rakkaudentekoja

Pariskunnan kotona Ernon sairaus näkyy pienissä asioissa.

Kodinhoitohuoneessa pyörätuoli ja sähkömopo muodostavat sopuisan jonon. Ulko-ovi aukeaa kauko-ohjaimella, ja sisään pääsee ramppia pitkin. Yläkertaan Ernolla ei ole erityistä asiaa. Siellä on vain varastotilat ja Katrin lukunurkkaus.

– Edellinen kotimme oli luhtitalon toisessa kerroksessa. Kyllästyin kantamaan Ernoa rappusissa, joten muutimme tänne, Katri kertoo.

Pariskunta on päättänyt tehdä elämästään niin hyvää, kuin se annetuilla aineksilla on mahdollista. Sairauden voi myös nähdä tuoneen elämään hyviä asioita.

– Olin ennen kova stressaamaan ja huolehtimaan, mutta en ole enää. Erno on opettanut minulle, että murehtiminen ei auta. Me emme ajattele, mitäpä jos, Katri sanoo.

"Olen joskus kateellinen pariskunnille, joista kumpikin on terve."

Onnellisuus tarkoittaa pariskunnalle pieniä asioita. He syövät usein ulkona, pitävät kädestä, halaavat ja kutsuvat hellittelynimillä. Tosin kun toinen on pyörätuolissa, pienet kosketukset eivät ole niin yksinkertaisia.

– Olen joskus kateellinen pariskunnille, joista kumpikin on terve, Katri sanoo.

– He voivat kävellä kadulla käsikkäin ja halailla. Kun näen sellaista, kysyn Ernolta, että halaisitko tai kantaisitko minua, jos pystyisit. Hän vastaa aina kyllä. Sen jälkeen tuntuu aina vähän paremmalta.

MS-taudin toistaiseksi vaikeimmasta vaiheesta selvittyään pariskunta on ottanut asiakseen pitää huolta suhteestaan.

– Olemme sopineet, että romantiikkaa ja intohimoa on oltava, he kertovat.

– Olemme todella onnellisia. On kiva koti, kohtuullinen kondis ja Katri, Erno sanoo.

Minun kaikkeni

Tulevaisuutta kaksikko ei pahemmin pohdi. Suunnitelmissa on pitää Ernon kunto mahdollisimman samanlaisena kuin nyt. Sairauden on ennustettu etenevän hitaasti mutta tasaisesti eteenpäin, kohti huonompaa.

– Ajattelen, että tässä mennään tasaista kelkkamäkeä hautaa kohti, Erno sanoo.

MS-tauti oireilee ja etenee jokaisella potilaalla eri tavalla. Yleisiä oireita ovat esimerkiksi liikkumisen hankaluudet, näkövaikeudet, uupumus ja tuntoaistin muutokset. Tanskalaistutkimuksen mukaan tauti lyhentää ilman lääkitystä odotettavissa olevaa elinaikaa 7–10 vuotta.

– Jos jotain tapahtuu, elämme sen mukaan. Tässä vaiheessa ei kannata tuhlata energiaa murehtimiseen, Katri toteaa.

Pari on miettinyt myös lastenhankintaa. Vaikka MS-tauti ei ole perinnöllinen sairaus, on teoriassa mahdollista, että taipumus siihen periytyy.

– Mutta meidän lastenhankinta ei jää kiinni siitä, että hän voi ehkä saada MS-taudin. Vaikka lapsi sattuisi taudin saamaan, se ei ole maailmanloppu. Sen olemme ainakin saaneet huomata, Katri napauttaa.

Tautiin kehitellään koko ajan uusia hoitomuotoja, joten parannuskeinon löytyminen ei ole mahdoton ajatus.

– Toivoa meiltä ei koskaan voi viedä pois. Nyt kuitenkin pitää ajatella, että tässä ollaan. Meillä on sentään toisemme, Katri hymyilee.

– Minulta on usein kysytty, valitsisinko terveen miehen, jos voisin. Vastaan aina, että totta kai valitsisin! Valitsisin Ernon tietenkin terveenä. Ei kumpikaan meistä tästä nauti. Mutta aina ei voi valita.

Katri tarttuu kumppaninsa käteen ja koskettaa hellästi hänen nenänpäätään.

– Hani merkitsee minulle turvaa ja tukea. Hän on paras kaverini, jonka kanssa voin olla oma itseni enemmän kuin kellekään muulle. Hän on elämäni valo, Katri kuvailee puolisoaan.

Erno hymyilee ja lataa takaisin:

– Katri on minun kaikkeni tässä maailmassa.

AnneB

Sairaus oli erottaa SuomiLOVE -parin: ”Jos Erno kestää tämän, minäkin kestän”

Mä ajattelen, että mä en ole MS-sairas vaan mulla on MS-sairaus. Myös istun pyörätuolilla en pyörätuolissa. Ihana, että olette löytäneet toisenne ja ette ole antaneet sairauden määrittää elämäänne. Tottakai se on läsnä, mutta mun mielestä se ei saa näytellä pääosaa. Rakkautta ja valoa teille molemmille ♡
Lue kommentti

Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen ovat nyt kolmen lapsen vanhempia.

Vuoden 2009 Miss Suomi Essi Pöysti, 30, ja hänen puolisonsa, ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen, 32, ovat saaneet lapsen. Lapsi on parille kolmas. Ville kertoi perheenlisäyksestä Facebook-sivuillaan tänään lauantaina.

”Äiti ja poika voivat hyvin.”

– Kauan jo rakastettu pikkuveikka on syntynyt tänään 11.50. Äiti ja poika voivat hyvin, Ville kirjoitti julkaisemansa kuvan yhteyteen.

Essi kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko on varjostanut raskautta aikaisempien keskenmenojen takia.

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Essi Pöysti ja Ville Mäkäläinen menivät naimisiin kesällä 2015. Ville lopetti koripallouransa tänä vuonna. Kuva: Sanoma-arkisto / Tatu Lertola
Essi Pöysti ja Ville Mäkäläinen menivät naimisiin kesällä 2015. Ville lopetti koripallouransa tänä vuonna. Kuva: Sanoma-arkisto / Tatu Lertola

Essillä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle.

 

Minttu Murphy-Kaulanen kirjoittaa Kauppiaanrouva-blogissaan, ettei Rianna-tyttären neuvolakäynti sujunut toivotusti.

Michele ”Minttu” Murphy-Kaulanen, 37, kirjoittaa Kauppiaanrouva-blogissaan siitä, miten suuri huoli voi lapsesta olla. Minttu huolestui, kun kävi tällä viikolla neuvolassa hänen ja tv:stä tutun kauppias Sampo Kaulasen, 38, Rianna-tyttären kanssa.

– Mun 4-vuotiaalla kuului sydämestä sivuääni. Ilmeisesti tavanomaista leikki-ikäisillä, mutta tutkia täytyy. Se mahan pohjasta kouriva tunne joka kerta, kun ajattelen asiaa saa mut voimaan fyysisesti niin pahoin. Tiedän järjellä, että olisi meillä kaiketi muitakin oireita, jos vakavasta sydänoireesta olisi kyse, mutta ei se minun tunnetta paranna,  Minttu kirjoittaa blogissaan.

”Rakastan lapsiani enemmän kuin elämää.”

Minttu kertoo kirjoituksessaan pohtineensa myös rokotuksia. Lisäksi hän miettii, että huoli lapsista helpottaa tuskin koskaan. Mintulla on kolme tytärtä ja yksi bonuslapsi, joka on Sampon edellisestä avioliitosta.

– Mä rakastan lapsiani enemmän kuin elämää. On kyse flunssaisesta 12-vuotiaasta tai vauvarokon kourissa olevasta pienestä tai 17-vuotiaasta, jolta poistetaan nielurisat, tämä mun huoli ja tunne lapsista on yhtälainen. 

Kokemusta kahdesta keskenmenosta

Tänä syksynä Minttu ja Sampo kertoivat Me Naisten haastattelussa, ettei yhteisen lapsen saaminen ollut itsestäänselvää. Ennen yhteisen Rianna-tyttären syntymää Minttu koki kaksi keskenmenoa. Molemmat olivat niin sanottuja tuulimunaraskauksia.

”Pohdin, haluanko tätä todella.”

– Pettymys ja suru oli suuri. Erityisesti siksi, että tiesin Sampon toivovan lasta kiihkeästi. Halusin suoda sen hänelle. Aloin väkisinkin miettiä, olenko jo liian vanha koko touhuun. Pohdin, haluanko tätä todella, Minttu kertoi haastattelussa tänä syksynä.