”Kiirettä on pitänyt niin, ettei koti-ikävä ole ehtinyt iskeä”, Saara Aallon kihlattu Meri Sopanen kertoo Lontoosta. Kuva: Jonna Öhrnberg / Sanoma-arkisto
”Kiirettä on pitänyt niin, ettei koti-ikävä ole ehtinyt iskeä”, Saara Aallon kihlattu Meri Sopanen kertoo Lontoosta. Kuva: Jonna Öhrnberg / Sanoma-arkisto

Saara Aalto asuu Lontoossa X Factor -talossa ja kihlattu Meri Sopanen omassa osoitteessaan. Arkea määrittää tv-tuotannon sanelema minuuttiaikataulu. – Viimeksi sunnuntaina Saara nukahti kesken meikkauksen, Meri kertoo.

Eilen se tapahtui taas: Meri Sopasen, 28, maanantairutiiniksi muodostunut itku. Kun Meri maanantaisin vielä kertaalleen katsoo kihlattunsa Saara Aallon, 29, viikonlopun esitykset Britannian X Factor -kilpailussa, kyyneleethän siinä nousevat silmiin. Liikutuksen aallossa yhdistyvät jännitys Saaran onnistumisesta, helpotus jatkoon pääsystä, väsymys sekä ikävä X Factor -talossa asuvan kihlatun luo.

– Kuluneina viikkoina tunteet ovat menneet vuoristorataa meillä molemmilla.

Saara ja Meri ovat viettäneet Lontoossa nyt kuusi viikkoa. Pari matkusti yhdessä ohjelmantekoon sillä asenteella, että katsotaan, kauanko kisassa pysytään.

– Odotin, että koti-ikävä iskisi helposti, mutta ei se ole tässä vauhdissa ehtinyt tulla, Meri kertoo Lontoossa.

Yhteiset hetket

Live-esitysten ajan Saara asuu kilpailijoiden yhteisessä kotitalossa, liikkuu tilauskyydillä ja tv-tuotannon määräämän minuuttiaikataulun mukaan. Niin kauan kuin hän on mukana ohjelmassa, omaa aikaa ei juuri ole.

Saara vastailee sähköposteihinsa istuessaan maskissa tai sanelee ääniviestejä matkatessaan taksin takapenkillä. Työpäivät kestävät usein aamusta puolille öin.

– Eihän tässä hirveästi ehditä nähdä. Saara pääsee minun luokseni keskiviikon ja torstain väliseksi yöksi sekä lauantaina esityksensä jälkeen. Viime viikolla hän ehti tänne illalla puoli kahdentoista aikaan, ja aamukahdeksalta auto jo odotti ulkona, Meri kuvailee.

– Vaikka yhteiset hetket ovat lyhyitä, saamme niistä hirveästi energiaa. Tuntuu hyvältä ihan vain saada nukkua vierekkäin ja puhua vaihteeksi suomea.

”Tämän kaiken keskellä meitä kannattelee tieto siitä, että toinen on lähellä silloinkin, kun emme näe.”

Vielä Lontooseen tullessaan naiset suunnittelivat, että Meri voisi tarpeen tullen reissata käymään Suomessa. Viikkojen kuluessa suunnitelmat hylättiin: Merin läsnäolo on Saaralle ehdottoman tärkeää. Naiset tiesivät odottaa tiukkoja aikatauluja, mutta kiireen ja huomion määrä yllätti silti.

– Tämän kaiken keskellä meitä kannattelee tieto siitä, että toinen on lähellä silloinkin, kun emme näe. Nyt todella huomaamme, miten tärkeitä olemme toisillemme. Parisuhteellemme tämä on vain vahvistava kokemus, Meri sanoo.

Suojeluvaisto herää

Meri on laittanut jäähylle omat hyvinvointivalmentajan työnsä ja keskittyy nyt hoitamaan Saaran managerointia.

– En tunne, että olisin laittanut omat juttuni syrjään: mehän toteutamme tässä meidän molempien yhteistä unelmaa. On vain ihanaa saada tehdä töitä yhdessä. Meillä on yhteinen visio ja määränpää, Meri sanoo.

– Olisi silkkaa hölmöyttä olla panostamatta täysillä tähän tilaisuuteen. Olemme kumpikin oppineet mielettömästi uutta.

Merin tärkein rooli on tukea ja kannatella Saaraa. Meri on ainoa, jolle Saara voi purkaa paineitaan ja näyttää uupumuksensa.

– Kyllä Saaraa viedään nyt äärirajoilla jaksamisen kanssa. On jatkuva univaje ja jatkuva paine tehdä täysillä ja täydellisesti. Viimeksi sunnuntaina Saara nukahti kesken meikkauksen, Meri paljastaa.

– Tavallisesti olemme aina positiivisia ihmisiä, mutta äärirajoilla tulee notkahduksia. Kun Saaralla on olo, ettei hän jaksaisi enää, minä muistutan häntä asioista, joista hän saa voimaa. On ihanaa, että voimme puhua toisillemme ihan kaikesta.

Viikkojen kuluessa Saara ja Meri ovat sopeutuneet vieraaseen ympäristöön ja kieleen.

– Alussa olin huolissani Saaran jaksamisesta, ja minussa heräsi suojeluvaisto omaa rakasta kohtaan. Mutta näköjään kaikkeen tottuu, uusien kuvioiden opettelu ei vie enää niin paljon energiaa.

Meri on huomannut, että asuminen kilpailijoiden talossa on käynyt rauhallisemmaksi sitä mukaa kuin väki siellä on vähentynyt.

– Saara on saanut nukuttua paremmin ja tullut tutummaksi muiden kisaajien kanssa.

Koti niillä sijoillaan

Merin ja Saaran Suomen-kodissa kaikki on suunnilleen niillä sijoillaan kuin naisten lähtiessä reissuun puolitoista kuukautta sitten. Parin ystävät isännöivät taloa vuorotellen ja hoitelevat postit ja kukat. Koirat asuvat nyt Merin vanhempien luona.

Merin isä kävi viikonloppuna vaihtamassa talvirenkaat naisten autoon ja puhdistamassa talon räystäät syksyn lehdistä.

– Äiti siinä huomautti, että olisi kannattanut sammuttaa virrat jääkaapista, muttei tiennyt meidän olevan poissa näin pitkään. Vastasin äidille, että kuule, ei mekään arvattu käyvän näin, Meri naurahtaa.

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...