"Enää en ajattele häntä joka päivä, mutta joka viikko kyllä", Roope Salminen kertoo liian nuorena kuolleesta ystävästään. Kuva: Kaisu Jouppi
"Enää en ajattele häntä joka päivä, mutta joka viikko kyllä", Roope Salminen kertoo liian nuorena kuolleesta ystävästään. Kuva: Kaisu Jouppi

Tv-kasvo Roope Salminen, 27, menetti parhaan ystävänsä Joonaksen 17-vuotiaana. – Tekisin mitä vain, että saisin hänet takaisin.

Kymmenen vuotta sitten Roope Salmisen paras ystävä Joonas kuoli yllättäen.

– Ystäväni kuolema oli lapsuuteni loppu, Roope sanoo.

Hän opiskeli tuolloin Kallion ilmaisutaidon lukiossa. Roope, Joonas ja Roopen kanssa improvisaatioryhmä Kolinan perustanut Sasu Paakkunainen muodostivat kolmen koplan. Joonaksen kuoleman jälkeen Roopesta tuntui, että hänellä ja Sasulla oli ikään kuin vastuu muista.

”En antanut itselleni lupaa olla hajalla.”

– En antanut itselleni lupaa olla hajalla. Ajattelin Joonaksen vanhempia ja tunsin heidän puolestaan suurta surua. Vasta jälkeenpäin olen myöntänyt itselleni, miten iso asia tämä oli myös minulle.

Masennusta ja eristäytymistä

Ystävän kuoleman jälkeen Roope sulkeutui: hän kävi koulua kuin zombi, jätti tyttöystävänsä, ajoi hiuksensa pois ja pelasi kaikki illat videopelejä. Perhe ja ystävät yrittivät auttaa, mutta he eivät pystyneet tekemään surutyötä Roopen puolesta.

– Olin kai masentunut. Asiaa oli vaikea käsitellä, sillä olin muutenkin samaan aikaan elämässäni syvällisten kysymysten äärellä. Pohdin uskontoa sekä sitä, mitä meille tapahtuu kuoleman jälkeen. Mietin myös, mitä tekisin elämälläni, kun lukio on ohi.

Roopen mukaan Joonaskin haaveili näyttelijänurasta.

– Jokaisessa Putouksen suorassa lähetyksessä muistelin häntä: hän olisi ollut siitä kaikesta innoissaan. Enää en ajattele häntä joka päivä, mutta joka viikko kyllä. Tekisin mitä vain, että saisin hänet takaisin.

Lue lisää Roopen elämän käänteistä Me Naisten uusimmasta numerosta 18/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

Tarja Smura mietti pitkään, suostuako mukaan Kaunis elämä -ohjelmauutuuteen. Kuva: Sanoma-arkisto / Antti Hämäläinen
Tarja Smura mietti pitkään, suostuako mukaan Kaunis elämä -ohjelmauutuuteen. Kuva: Sanoma-arkisto / Antti Hämäläinen

Vuoden 1993 Miss Suomi Tarja Smura nähdään ensi viikolla alkavassa Kaunis elämä -sarjassa. Julkisuuteen palannut Tarja on 47-vuotiaana menossa uravalmennukseen. – Olen elämässäni vedenjakajalla.

Kun vuoden 1993 Miss Suomi Tarja Smuraa, 47, pyydettiin Kaunis elämä -ohjelmaan, ei hän mitenkään riemusta kiljuen lupautunut mukaan. Osallistuminen entisten missien Vain elämää -fiilistelyksi kuvailtuun uutuussarjaan vaati pähkäilyä.

– En sanonut ei, mutta en sanonut kylläkään. Harkitsin osallistumista tarkkaan. En halunnut altistaa itseäni taas kaikelle sille arvostelulle, Tarja sanoo.

Ja sitten oli se arkinenkin puoli: Tarja on neljän lapsen äiti. Nuorimmista Raphael on 6-vuotias, Gabriel kohta 12 ja Samuel pian 11.  Tytär Angela, 20, asuu jo omillaan.

– Irrottautuminen arjen pyörittämisestä perheessä, missä puoliso tekee vuorotyötä – sanotaanko, että siinä on omat järjestelynsä! Sitten piti vielä miettiä garderoobikin kuntoon, Tarja nauraa kotonaan Tampereella.

– Mutta onneksi lähdin. Yhdeksän päivän kuvaukset olivat ikimuistoinen reissu, yksi elämäni parhaista. Oli ihmeellistä, miten me kahdeksan naista sulauduimme ryhmäksi eikä välillämme ollut mitään nokkapokkaa. Tuntui kuin olisi perheeseen tullut.

”Esikoiseni nauroi joillekin vanhoille haastatteluilleni: ’Oletko oikeasti ajatellut noin?'”

Uravalmennukseen

Tarjalle ohjelmanteko oli nostalgiatrippi missivuosiinsa. Kuvauksia varten piti kaivaa esiin läheisten väsäilemät leikekirjat ja albumit.

– En muistanut, miten paljon minusta silloin kirjoitettiin. Lehtileikepinoja löytyi metritolkulla äitini luota sekä autotallin perukoilta! Esikoiseni Angela, perheemme ihana järjen ääni, nauroi joillekin vanhoille haastatteluilleni: ’Oletko oikeasti ajatellut noin?' Tarja kertoo.

– Nuorena ajattelin mustavalkoisesti, nykyään katson monta asiaa pehmeämmin. Näin kai se menee. Mutta jotain tuttua siinä nuorenkin Tarjan perusvireessä oli: nostin jo silloin 23-vuotiaana missinä esille yhteiskunnallisia epäkohtia ja vanhusten huonoa hoitoa.

Tarja Smura kruunattiin Miss Suomeksi helmikuussa 1993. Kuva: Sanoma-arkisto / Erkki Raskinen.
Tarja Smura kruunattiin Miss Suomeksi helmikuussa 1993. Kuva: Sanoma-arkisto / Erkki Raskinen.

Missiaikojensa jälkeen Tarja opiskeli sosionomiksi, työskenteli muun muassa sovitteluohjaajana ja vaikutti kunnallispolitiikassa. Nyt hän kuvailee olevansa vedenjakajalla, ehkä uuden uran alussa.

– Olen menossa uravalmennukseen ja miettimässä, mitä seuraavaksi haluaisin tehdä. Jos voisin heilauttaa Helinä-keijun taikasauvaa, vetäisin omaa kypsempien naisten keskusteluohjelmaa, jossa käsiteltäisiin niitä elämän rankempiakin aihealueita. Olisin hyvä toimittaja.

Apua psykoterapiasta

Niitä rankempia vaiheita Tarja on kokenut omassakin elämässään. Oli missivuoden kohut ja keväällä 2012 vaikea avioero 16 vuotta kestäneestä liitosta. Nuorin lapsi oli tuolloin vain seitsemän kuukauden ikäinen. Tarjan terveys romahti niin, että hän joutui sairaalahoitoon.

”Eron jälkeen minun piti rakentaa elämä uusiksi, mutta en kunnolla käsitellyt kokemaani.”

– Kaikille tapahtuu ikäviä asioita ja kertyy painolastia. Eron jälkeen minun piti rakentaa elämä uusiksi, mutta en kunnolla käsitellyt kokemaani. Olen aina huolehtinut muista ja halunnut olla saatavilla lapsilleni, mutta samalla olen laiminlyönyt itseni. Jos ei oikein tunne itseään, tulee eläneeksi vain kumppaninsa näköistä elämää.

Viime syksynä Tarja haki apua synkkiin fiiliksiinsä psykoterapiasta. Terapiamuoto on toiminut hänelle hyvin.

– Vasta nyt käyn analyyttisemmin läpi elettyä elämää ja tutustun itseeni. Tunnen, että uhrautuja-Tarja on väistymässä, ja tilalla löytyy tervettä itsetuntoa. Tämä matka itseeni on vähän kuin välitilinpäätös, Tarja kuvailee.

– Tunnen oloni energiseksi ja koen, että nyt on minun vuoroni tehdä vaihteeksi jotain omaa.

Kurvit kunniaan!

Kaunis elämä -kuvaukset tuntuvat osuneen hyvin tuohon elämäntilanteeseen. Nekin saivat Tarjan analysoimaan kokemuksiaan ja niiden vaikutusta itseen.

– Huomasin myös nauttivani siitä, että olen taas enemmän esillä. Naiseuteni ei ole himmentynyt iän mukana tai karissut kilojen myötä. Olen näyttävä nainen ja tiedän, että jos kannan itseni ylpeydellä, päät kyllä kääntyvät vieläkin, Tarja tuulettaa.

– Kurvit kunniaan, naisellisuus ei todellakaan ole kilosidonnaista!

Tarja Smura

  • Vuoden 1993 Miss Suomi syntyi Lohjalla 19.6.1970. Asuu Tampereella puolisonsa Markus Haapasalon kanssa. Neljä lasta.
  • Mukana uutuussarjassa Kaunis elämä, Ava-kanavalla 20.2. alkaen.
  • Työskennellyt sosiaalialalla mm. sovitteluohjaajana ja vaikuttanut kunnallispolitiikassa.

Jääkiekkoilija Patrik Laine osoittaa, ettei ole häpeä olla mammanpoika, että rutiinit tekevät hyvää ja että omista tyylivalinnoista kannattaa pitää kiinni, vaikka some sanoisi mitä.

Alkujaan tamperelainen, nykyään Kanadassa asuva 19-vuotias Patrik Laine on kiistatta yksi Suomen kiekkolupauksista.

Winnipeg Jetsin riveissä pelaava Patrik on tehnyt NHL-urallaan 59 maalia. Viimeiseen 30 vuoteen NHL:ssä vain kaksi pelaajaa on pystynyt parempaan alle 20-vuotiaana!

Viime viikkoina Patrikin menestys on hieman takkuillut, mutta hei. Ei maalinteko ole ainoa syy, jonka takia Patrikia kannattaa fanittaa. Hän on muutenkin ehdottomasti tyyppi, josta monien kannattaisi ottaa mallia.

Listasimme seitsemän asiaa, jotka sinunkin pitäisi oppia Patrik Laineelta:

1. Jos äiti haluaa auttaa, sitä kannattaa arvostaa.

Patrik muutti viime syksynä NHL-uransa perässä Winnipegiin – yhdessä äitinsä Tuijan kanssa. Jenkkimedia The Players' Tribunen mukaan Tuija tekee joka päivä pojalleen ruuat valmiiksi ja kuskaa paikasta toiseen. Lehden mukaan äidin kanssa asuminen on Paten mielestä etuoikeus.

– Kyllä, asun äitini kanssa. Mutta sinäkin asuisit äitisi kanssa, jos voisit, Patrik heittää jutussa.

Vuosi sitten Patrik fiilisteli äitiään joukkueensa Winnipeg Jetsin verkkosivuilla. 

”Kyllä, asun äitini kanssa. Mutta sinäkin asuisit äitisi kanssa, jos voisit.”

– Hän on mahtava. Hän rakastaa katsoa pelejäni, eikä ole vielä missannut yhtäkään, hän kertoi.

2. Rutiinit tekevät hyvää.  

– Päiväohjelmani on yksinkertainen: herää, syö äidin kanssa, mene harjoituksiin, harjoittele ja treenaa, mene kotiin, pelaa Pleikkaria, Patrik kertoo The Players' Tribunelle.

Niin yksinkertaista huipulle pääseminen on! 

3. Omistautuminen on tärkeää – lajissa kuin lajissa.

Tärkeintä rutiineissa on se, että niissä pysyy päivästä ja vuodesta toiseen. Sillä tavalla Patrik on päässyt huipulle – myös PlayStationin pelaamisessa.

”Pelaan todennäköisesti liikaa, mutta se on ihan ok.”

– Pelaan todennäköisesti liikaa, mutta se on ihan ok. – – NHL:ssä ainoastaan Barkie [Aleksander Barkov] on yhtä omistautunut kuin minä. Siis Call of Duty -pelissä, hän kertoo.

4. Jokainen meistä tarvitsee myös lomaa.

Viime keväänä monet toivoivat näkevänsä Paten Suomen MM-jääkiekkojoukkueessa. Hyvän kauden pelannut tyyppi tuotti kuitenkin pettymyksen faneilleen, kun hänen seuransa tiedotti, ettei häntä nähdä Leijonien riveissä. Somessa Patrikia moitittiin.

Patrik kuitenkin viis veisasi muiden närkästyksestä ja lähti lomalle tyttöystävänsä kanssa. Pate tietää, että kyllähän meistä jokaisen pitää muistaa välillä relata.

 

A post shared by Patrik Laine (@patriklaine) on

5. Hyvät teot ovat elämän suola.

Viime vuonna Patrikin ensimmäinen kausi Pohjois-Amerikan ammattilaiskaukaloissa alkoi hienosti. Menestys kuitenkin otti heti alkuvuodesta hieman takapakkia, kun Pate sai aivotärähdyksen.

Kun Patrik ei päässyt kaukaloihin laukomaan, hän päätti ilahduttaa pikkuista faniaan Lucas Bydakia. Lukas oli aiemmin kutsunut suosikkipelaajansa 8-vuotissyntymäpäivilleen.

– Haluan olla kuin sinä. Haluan, että tulisit jääkiekkosyntymäpäiväjuhliini, 8-vuotias kirjoitti.

Patrikilla oli peli juuri synttäreiden aikaan, joten hän ei valitettavasti päässyt itse juhlaan. Sairauslomalla Patrik kuitenkin yllätti faninsa ja vieraili hänen luonaan lahjojen kera.

6. Ole ylpeä tyylivalinnoistasi.

Patrik on kasvattanut partaansa jo viime vuoden puolelta saakka, mikä on herättänyt varsin paljon nälvintää somessa. The Players' Tribunen jutussa Pate toteaa saaneensa kuulla naamakarvoistaan kommentteja myös joukkuekavereiltaan.

Mutta haukut eivät ole lannistaneet häntä. Parta on pysynyt visusti kasvoilla ja kasvanut kasvamistaan.

– Nyt, kun joukkueellamme menee hyvin, pidän parran onnenkaluna, Patrik kertoo.

Mahtava asenne!

 

A post shared by Patrik Laine (@patriklaine) on

”Ole ystävällinen ja aja partasi”, tämänkin jouluisen kuvan alla kommentoidaan.

7. Älä vähättele itseäsi.

Patrik on tunnettu siitä, että hän tietää oman arvonsa – joidenkin mielestä jopa liian hyvin. Helsingin Sanomien haastattelussa Patrikilta kysytiin, mitä hän ajattelee siitä, että joidenkin mielestä hän pitää itseään turhankin hyvänä.

– En mä luule ittestäni liikoja vaan mä tiedän, miten asiat on. Niinku mä oon aikasemmin sanonut, niin kyllä mä tiedän itte, kuinka hyvä mä oon, se on ihan selvä homma. Ei mua yhtään haittaa sanoo sitä, että tämmönen mä oon. Joku voi ajatella, että se on ylimielisyyttä tai mitä onkaan, mutta mulle on ihan sama, mitä muut ajattelee, Patrik totesi.