Robinin puku valmistui aivan viime tipassa ennen itsenäisyyspäivän vastaanottoa. ”Halusin vielä lisätä niittejä, se oli sellainen hallittu viime tippa. Mutta kannatti viivästyttää, olen lopputulokseen supertyytyväinen.” Kuva: Sakari Majantie
Robinin puku valmistui aivan viime tipassa ennen itsenäisyyspäivän vastaanottoa. ”Halusin vielä lisätä niittejä, se oli sellainen hallittu viime tippa. Mutta kannatti viivästyttää, olen lopputulokseen supertyytyväinen.” Kuva: Sakari Majantie

Tähtiartisti Robin uskoi Linnan jatkoilla, ettei illan venyminen haittaa. – En ole anonut rehtorilta lupaa, mutta luulen, että saan olla pois.

Laulaja Robin oli illan kuvatuimpia artisteja Mert Otsamon suunnittelemassa, niitein koristellussa puvussaan. Häntä kuvasi tietysti media, mutta lisäksi Robin oli ottanut Linnassa juhlavieraiden kanssa lukemattomia selfieitä.

– Linna oli tosi ahdas, mutta tunnelma oli lämmin. Sain koko ajan juttuseuraa, vaikka menin sinne yksin. Hyvin vähän näki etukäteen somesta, keitä sinne tulee. Sen tiesin, että Jope Ruonansuu ja Juha Tapio ovat paikalla.

– Tykkäsin ja menisin uudestaankin, Robin hehkutti jatkobileissä.

Tanssilattialle kiireinen laulaja ei Linnassa ehtinyt.

– Bändi oli kyllä tosi hyvä ja seurasin sitä yläparvelta. Siellä oli paljon porukkaa, joten hengailin heidän kanssaan.

”Huomenna pitäisi mennä kouluun, mutta en taida kyllä aamulla mennä.”

Tänä vuonna 18 täyttänyt Robin oli sentään ehtinyt maistaa Linnan kuuluisaa boolia.

– Se oli ihan jees. Onko se aina sitä samaa? Sellaista keltaista, hän ihmetteli.

Jatkobileiden Robin ounasteli venyvän myöhään. Hän oli varannut yösijan hotellista, ettei hänen tarvitsisi matkustaa kotiin Turkuun hankalaan aikaan.

– Tosi paljon näyttää olevan tuttuja täällä jatkoilla, joten kiva päästä heidän kanssaan juttelemaan. Huomenna pitäisi mennä kouluun, mutta en taida kyllä aamulla mennä. En ole anonut rehtorilta lupaa, mutta luulen, että saan olla pois. Ei näin lyhyttä poissaoloa tarvitse mennä edes anomaan, Robin punasteli.

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.

Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen
Sari Salomaan paras kuntouttaja on vuokraheppa Tomppa. Kuva: Katja Lösönen

Suomalaisilla on kivun vuoksi eniten sairauspoissaoloja koko Euroopassa. Nelikymppisen Sari Salomaan työkyvyn vei 20 vuotta kestänyt jalkakipu.

Nyt kävi pahasti, Sari Salomaa tajusi liukastuessaan jäisellä tiellä. Kaatuessa jalasta kuului pamahdus, ja kun Sari koetti nousta ylös, hän huomasi, että jalkaterä sojotti väärään suuntaan.

Oli maaliskuu vuonna 1998. Sari oli 22-vuotias yo-merkonomiopiskelija, kihloissa...