Geenitestiin päästäkseen Heidin piti selvittää, millaisia syöpiä hänen suvussaan on sairastettu. ”Ehkä esimerkkini herättää muitakin testiin, ja testaamisesta tulisi tavallisempaa.”
Geenitestiin päästäkseen Heidin piti selvittää, millaisia syöpiä hänen suvussaan on sairastettu. ”Ehkä esimerkkini herättää muitakin testiin, ja testaamisesta tulisi tavallisempaa.”

Heidi Sohlberg sai tietää kantavansa rintasyövälle altistavaa geeniä. Tieto nosti uudelleen pintaan surun äidistä, joka kuoli samaan sairauteen 25 vuotta sitten vain 37-vuotiaana.

Helsingin Kirurgisen sairaalan rintarauhasyksikkö sijaitsee tunnelmallisessa vanhassa kivitalossa. Odotushuoneessa istuu Heidi Sohlberg, 34, jota on jännittänyt jo aamusta asti. Jos sykemittarin olisi jättänyt päälle treenin jälkeen, se varmaan näyttäisi vieläkin sataaviittäkymppiä.

Samassa salissa istuu kymmenen naista. Joku selaa lehtiä, toinen täyttää ristikkoa, Heidi plärää somea ja lähettää tekstarin muutamalle ystävälleen. Vastaukseksi tulee tsemppitoivotuksia: kaikki menee varmasti hyvin.

Heidi silmäilee muita naisia ja tajuaa, että jokaisella on oma tarinansa, mutta täällä asia on yhteinen.

Sitten yhden pukuhuoneen ovi aukeaa, ja hymyilevä rouva huikkaa: ”Tsemppiä, minulla on kaikki hyvin!”

Heidin rintatutkimus on vain yksi monista, joihin hän tulevina vuosina joutuu. Pari kuukautta sitten geenitestitulos paljasti, että Heidi kantaa BRCA2-geenimutaatiota. Sen takia hänellä on jopa 80 prosentin todennäköisyys sairastua rintasyövän samaan muotoon, johon hänen äitinsä menehtyi vain 37-vuotiaana.

Sairaalamiljöö muistuttaa vahvasti äidin syöpätaistelusta.

Jalat alta

Kyyneleet puskevat pintaan aina, kun Heidi palaa hetkeen, jolloin sai kuulla omasta testituloksestaan.

Sairaanhoitaja soitti sovittuun aikaan ja ehti hädin tuskin esittäytyä, kun Heidi jo arvasi viestin.

– Vaistosin hoitajan äänensävystä, etteivät uutiset olleet hyviä.

”Tuntui kuin matto olisi vedetty jalkojeni alta.”

Heidi oli silloin kotona sairaspäivää viettäneen kuopuksensa Sofian, 6, kanssa. Tyttö touhusi leikeissään, kun äiti romahti pelonsekaiseen itkuun naapurihuoneessa.

– Tiesin kyllä, että mahdollisuuteni olivat viiskyt–viiskyt: minulla joko olisi syöpägeeni tai ei. Silti olin pienessä mielessäni ajatellut, että eihän sitä minulla ole, Heidi sanoo.

– Kun hoitaja sitten kertoi tuloksen, tuntui kuin matto olisi vedetty jalkojeni alta. Tuskanhiki puski päälle, käteni alkoivat täristä ja jalat menivät alta. Tuli itku ja pelko, että nyt minä sairastun ja menehdyn rintasyöpään kuten äitini.

Ensimmäiseksi Heidi soitti puolisolleen Niklas Sohlbergille ja sitten isälleen Juha Willmanille. Isä otti uutisen vastaan tyynesti.

– Isä sanoi aavistaneensa tuloksen. Samalla hän muistutti, että tieto on hyvästä ja että sen ansiosta voin tehdä ennaltaehkäiseviä ratkaisuja. Hän oli ensimmäinen, joka sai minut ajattelemaan, että ei mitään hätää, tästä selvitään kyllä.

– Minulle tuli tunne, että isä osasi ajatella pidemmälle, koska oli jo kertaalleen joutunut käsittelemään tällaisia asioita äitini kanssa.

Häilyviä muistikuvia

Omien uutisten keskellä mieleen ovat palautuneet muistot lapsuudesta. Heidi on likimain saman ikäinen ja samassa elämäntilanteessa kuin hänen äitinsä oli sairastuessaan. Heidi täyttää toukokuussa 35, äiti oli syövän löytyessä 32.

”Äiti olisi täyttänyt 38 vuotta vappuaattona, mutta menehtyi päivää aiemmin.”

Heidin esikoinen Josefiina täyttää pian yhdeksän, Heidi itse oli kymmenvuotias menettäessään äitinsä. Heidin isoveli oli tuolloin 12-vuotias.

– Äiti olisi täyttänyt 38 vuotta vappuaattona, mutta menehtyi päivää aiemmin. Tänä vuonna hänen kuolemastaan tuli 25 vuotta. Vappu ja äitienpäivä nostavat aina erityisiä tuntemuksia pintaan.

– Olen miettinyt paljon, millaisia asioita äiti joutui käymään läpi. Hän on käynyt omaa taisteluaan sairauden kanssa ja samalla jättänyt hyvästejä perheelleen.

Heidi sanoo perineensä isältään tavan pohtia ja vatvoa asioita iltaisin tai keskellä yötä.

– Silloin murheet kasvavat moninkertaisiksi. Ajatukset kirkastuvat vasta, kun niistä puhuu ääneen muiden kanssa.

Äitiä muistellessaan Heidi saattaa edelleen liikuttua kyyneliin. Herkkä luonnekin on kuulemma sukuvika.

– Äidistä muistuttavat hetket saavat helposti kyynelkanavani auki. Ajattelen kuitenkin, että tapahtuma kulkee aina mukana elämässäni. Miksi minun pitäisi koskaan unohtaa tai selvitä siitä?

Äidin sairausajasta Heidillä on vain utuisia muistikuvia. Hän ei ole varma siitä, kauanko äiti sairasti, milloin lapsille kerrottiin syövästä tai milloin sairaus todettiin mahdottomaksi voittaa.

– Sen muistan, että sairaalassa oli ahdistava tunnelma, ja miten karmea kokemus oman äidin hautaaminen oli. Ehkä siksi hermoilen sairaaloissa ja välttelen osallistumasta kenenkään hautajaisiin, Heidi aloittaa.

– Olen käynyt uudestaan läpi lapsuuttani ja sitä hetkeä, kun jouduimme luopumaan äidistä. Se on ollut sen verran raju kokemus, etten halua tyttärieni koskaan joutuvan kokemaan samaa.

 


”Saatan olla turhamainen, mutta mietin, miten leikkaus vaikuttaisi ulkonäkööni.”
”Saatan olla turhamainen, mutta mietin, miten leikkaus vaikuttaisi ulkonäkööni.”

Kroppa toipuu...

Kantamansa geenin vuoksi Heidillä on jopa kahdeksan kertaa suurempi todennäköisyys sairastua rintasyöpään kuin heillä, joilla ei ole samaa mutaatiota perimässään. Heille, joilla on todettu perinnöllinen taipumus sairauteen, on tarjolla tehostettua seurantaa sekä ennaltaehkäiseviä leikkauksia. Rintasyöpä on sairaus, josta selviytymisessä varhainen reagointi on tärkeä asia.

Rintarauhasten poisto on rankka ja suuri operaatio, mutta ainoa tapa merkittävästi vähentää sairastumisriskiä. Amerikkalaisnäyttelijä Angelina Jolie kertoi omasta leikkauksestaan vuonna 2013.

– En ole vielä tehnyt lopullista päätöstä siitä, menenkö leikkaukseen ja milloin, mutta pidän sitä erittäin vahvana vaihtoehtona.

Operaatio laskisi sairastumisriskin 80 prosentista viiteen.

”Lapseni ovat suuri motivaatio sille, että valitsen rintaleikkauksen.”

Leikkaus, jossa rintojen oma täyte poistetaan ja korvataan jollain muulla kuulostaa Heidistä pelottavalta.

– En ole koskaan ollut veitsen alla, minua ei ole ikinä nukutettu ja sairaalassakin olen ollut vain synnyttämässä.

– Haluan kuitenkin tehdä kaikkeni, etteivät tyttäreni joutuisi lapsuudessaan käymään läpi samaa, jonka minä ja veljeni koimme. Lapseni ovat suuri motivaatio sille, että valitsen rintaleikkauksen.

Vaativaa operaatiota ei suositella kevyesti, mutta Heidin perhetaustan perusteella lääkärit ovat suhtautuneet positiivisesti sen puolesta. Heidi on myös nuori ja loistavassa kunnossa kestämään leikkauksen ja toipumaan siitä. Yleensä leikkausta seuraisi muutama sairaalapäivää ja kahden kuukauden sairausloma.

– Olen jo pitkään urheillut ja elänyt terveellisesti ja tunnen olevani parhaassa kunnossa sitten esikoiseni syntymän. Ihan kuin alitajunnassa olisin aavistanut, että jotain tällaista tapahtuu. Fyysisesti olisin nyt valmis leikkaukseen.

...mutta kestääkö pää?

Henkisestä puolesta Heidi on eniten huolissaan.

– Olen jo miettinyt, miten pää kestäisi ja miten kaltaiseni duracell malttaa olla aloillaan. Minut pitäisi todennäköisesti kahlita sänkyyn. Hulluksihan minä tulisin!

– Tuntuu myös vieraalta ajatukselta jäädä täysin muiden armoille, vaikka luotankin lääkärien osaamiseen ja tiedän parhaiden olevan todellisia taiteilijoita.

Heidi on jo kerännyt leikkauspöydälle joutuneiden ystäviensä kokemuksia. Useimmat ovat kannustaneet olemaan pelkäämättä.

– Osa on kuvaillut nukutusta ihanaksi kokemukseksi. Joku jopa sanoi ikävöivänsä sitä tunnetta, kun vain vajoaa uneen, Heidi kertoo huvittuneena.

Leikkauksessa mietityttää myös raha. Heidi on yksityisyrittäjä, ja vaikka puolisollakin on oma menestyvä uransa, haluaa Heidi hoitaa osuutensa perheen taloudessa.

– Sairauslomaa pitäisi varmaan ennakoida pistämällä vähän rahaa sukanvarteen ja elellä sitten miehen armoilla. No, ehkä Nikke olisi valmis siihen, Heidi puhkeaa nauruun.

– Tällä hetkellä työtilanteeni on hyvä, mutta mitä tapahtuu, jos jään kuukausiksi pois työelämästä? Yrittäjällä ei ole mitään turvaa tällaisten varalle. Mitä jos hyviä työjuttuja menee ohi?

Samalla Heidi muistuttaa, että leikkaus on kuitenkin todennäköisesti helpompi vaihtoehto kuin toipua syövästä.

– Ymmärrän, että syöpähoidot ovat 25 vuodessa kehittyneet valtavasti. En silti haluaisi ottaa riskiä.

Naiseus ei riipu rinnoista

Operaation yksityiskohtia Heidi on jo käynyt läpi kirurgin kanssa. He ovat puhuneet esimerkiksi siitä, käytettäisiinkö rintojen täytteinä silikonia vai kehon omaa rasvakudosta. Jälkimmäinen tarkoittaisi viiltoja rintojen lisäksi reisiin ja vatsaan.

– Olen aina vaalinut kauneudessa luomua enkä ikinä menisi kauneusleikkaukseen. Minulla on vahvat naururypyt, jotka saavat näkyä, Heidi sanoo.

– Mutta tässä kohtaa ilmoitin heti, että käyttäkää mitä tahansa täytettä, jos sillä vältytään ylimääräisiltä viilloilta. Kyllähän se nyt vaikuttaa toipumiseen, jos on joka puolelta vedelty auki.

”En ajattele, että naiseuteni jotenkin kärsisi, mutta mieluummin valitsen kaksi arpea kuin useamman.”

15 vuoden takainen Miss Suomi ei enää tee alusvaate- tai uimapukukuvauksia, mutta ulkonäkö on edelleen tärkeä väline työssä televisiossa sekä juontajana.

– Saatan olla turhamainen, mutta totta kai mietin, miten leikkaus vaikuttaisi ulkonäkööni. En ajattele, että naiseuteni jotenkin siinä kärsisi – se ei ole rinnoista kiinni – mutta valitsen mieluummin kaksi arpea kuin useamman.

Rintarauhasten poisto ei ole este lasten saamiselle, mutta imettämiselle kyllä. Kun Heidi sai kuulla rintasyöpägeenistään, ensimmäisessä tunneryöpyssä tuli myös ajatus, että lapset on nyt hankittu.

Geenimutaatiota kantavilla on korkeampi riski sairastua myös munasarjasyöpään. Niiden poistaminen olisi lopullinen piste vauvasuunnitelmille. Siksi lääkärit ovat muistuttaneet, ettei munasarjaleikkauksella ole kiirettä.

– Olen tyytyväinen, että meillä on nämä kaksi ihanaa tyttöä. Juuri nyt en edes tiedä, haluaisinko enempää lapsia.

Täältä pesee, maailma!

Alun sokki ja suru ovat vaihtuneet uhmakkaaksi voitontahdoksi. Näyttämisen halu kuuluu Heidin peruspiirteisiin. Viimeksi se näkyi Elixir-ohjelman kuvauksissa, kun hän sai päähänsä onnistua leuanvedossa maailmanennätysmies Joonas Mäkipellon edessä. Heidi teki elämänsä ensimmäisen leuanvedon tv-kameroiden seuratessa.

– Sama näyttämisenhalu nostaa päätään tässä syöpäjutussakin. Ajattelen, että hitto, täältä pesee, maailma. Aion elää täysillä enkä suostu synkistelemään.

Heidi alkoi toteuttaa asennettaan tyttökaverusten Tahko-viikonloppuna pian geenitestitulosten selvittyä. Joanna Kuvajan ja Satu Tuomiston kanssa he tanssivat pöydillä ja nauroivat aamusta iltaan.

– Reissu tuli kuin tilauksesta, se auttoi katkaisemaan synkistelyn ja asian vatvomisen. Päätimme mennä täysillä ja onnistuimme siinä täydellisesti.

– Samaa asennetta pitäisi vaalia elämässä koko ajan: että eläisi täysillä joka päivä.

Vuodenvaihteessa Heidi sopi Sadun kanssa herkkulakosta. Veto kesti sata päivää, ja panoksena oli tuhannen euron sakko.

– Kummallekin kävi hyvin. Herkkulakko piti ja jäi päälle. Oloni on energisempi, iho on hyvässä kunnossa ja sokeripöhö poissa. En halua tunkea sokerimyrkkyä enää elimistööni.

”Tällaisen sairauden varjossa hyvinvointi tuntuu vielä tärkeämmältä.”

Heidi treenaa säännöllisesti punttisalilla, käy tanssitunneilla, lenkkeilee, ui ja pyöräilee. Elokuussa odottaa sprinttitriathlonkisa Turussa. Siellä Heidin tavoite on päihittää oma viimevuotinen aika.

Sohlbergien kodin olohuoneessa nököttää kaksi kuntopyörää ja erilaisia vitkuttimia ja hetkuttimia, kuten Heidi niitä kuvailee. Urheilu on luonteva osa koko perheen arkea – myös 6- ja 8-vuotiaiden tyttärien, äidin tärkeimpien.

– Meillä tytötkin liikkuvat, vaikka emme tuputa sitä heille. Yksi ilta tulin tanssitunnilta kotiin, kun tytöt kysyivät, vedettäisiinkö vielä kuntopiiri, Heidi nauraa.

– Terveellinen ruoka ja liikunta ovat olleet valintojani jo pitkään, mutta tällaisen sairauden varjossa hyvinvointi tuntuu vielä tärkeämmältä. Syöpäriski on yksi syy lisää pitää siitä kiinni.

Heidi Sohlberg

  • Sisustussuunnittelijaksi opiskellut juontaja syntyi Jyväskylässä 17.5.1981.
  • Vuoden 2001 Miss Suomi kuuluu nykyään mm. Elixir-ohjelman vetäjiin.
  • Asuu Espoon Nuuksiossa 6- ja 8-vuotiaiden tyttäriensä ja puolisonsa Niklas Sohlbergin kanssa.
  • Osallistuu elokuussa Turussa pidettävään sprinttitriathlonkisaan.
  • Heidin suvussa usea nainen on sairastanut rintasyövän. Heidillä on sairastumisriskiä lisäävä BRCA2-geenimutaatio.
Lääkäri

Rintasyöpägeeniä kantava Heidi Sohlberg: ”Teen kaikkeni, etteivät tyttäreni koe samaa kuin minä”

Kun suvussa on useita rinta- tai munasarjasyöpiä nuorella iällä, kannattaa hakeutua tutkimuksiin ennen kuin syöpä tulee. Ne tulee aloittaa viisi vuotta ennen kuin suvussa ensimmäinen on sairastunut (esim. jos äidin syöpä löydettiin 35-vuotiaana, niin tytärten kannattaa mennä tutkimuksiin 30-vuotiaana).Geenitestejä ei ymmärtääkseni tehdä alaikäisille, mutta täysikäisille kylläkin. Eräs näitä BRCA-geenivirheen kantavia naisia hoitava lääkäri kehottaa hankkimaan kolme lasta nuorella iällä (suojaa...
Lue kommentti

Ex-missi Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen saivat kolmannen lapsensa lauantaina.

Lauantaina synnyttänyt Essi Pöysti, 30, on julkaissut ensimmäisestä kuvan hänen ja puolisonsa Ville Mäkäläisen, 32, kolmannesta lapsesta.

– Täydellinen pikkuveli täydensi meidän perheen tänään, Essi on kirjoittanut kuvan yhteyteen. Hän on käyttänyt muun muassa hashtägiä suurirakkaus.

Ville Mäkäläinen kertoi lauantaina Facebook-sivuillaan, että synnytys meni hyvin.

 

Raskaus ei ollut Essille helppo, sillä hän kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko varjosti odotusta aikaisempien keskenmenojen takia.

”Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi enkelivauvaa.”

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Hänellä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle vuonna 2015.

Kilpaurheilu-uransa päätyttyä Minna Kauppi ihmetteli, mitä tekisi tulevaisuudellaan. Nyt hän miettii, miten urheilu olikin joskus maailman tärkeintä. – Saavutin jo kaiken, minkä halusin.

Entisen MM-suunnistajan Minna Kaupin ja Apulanta-rumpali Simo ”Sipe” Santapukin Ukko-poika konttaa kotonaan Lahdessa vikkelästi olohuoneesta keittiöön ja nousee äitinsä polvea vasten seisomaan. Ensiaskeleet on kymmenkuisena jo otettu, mutta konttaamalla pääsee vielä kovempaa.

– Ukko on sekoitus minua ja Simoa. Hän näyttää ihan isältään, mutta on yhtä vilkas kuin minä, Minna, 35, kuvailee.

Minna lepertelee Ukolle, ja Ukko vastaa äidilleen leveällä hymyllä. Sitten Sipe nappaa pojan syliin ja vie tämän viereiseen huoneeseen soittamaan pianoa. Varmaotteinen koskettimien paukuttelu kaikuu ympäri asuntoa.

– Simo on todella herkkä isä. Aina, kun hän on Ukon kanssa, hän on sitä sataprosenttisesti. Heidän yhteiselonsa on todella täyttä. Koska itse olen pojan kanssa ympärivuorokautisesti, en ihan joka hetki pysty samaan, Minna sanoo.

Suunnistuksen yhdeksänkertainen MM-kultamitalisti on tätä nykyä täyspäiväinen kotiäiti. Mullistus on ollut suuri, mutta ihana.

”Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt.”

– Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt. Viihdyn Ukon kanssa kotona oikein hyvin. En luonut äitiydestä etukäteen itselleni odotuksia, joten en myöskään pettynyt.

"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.
"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.

Hetken aikaa hukassa

Kaksi vuotta sitten, suunnistusuran lopettamispäätöksen jälkeen, Minna myöntää olleensa ymmällään. Entä nyt? Hän tiesi haluavansa lapsen, mutta mietti, pitäisikö työpaikka kuitenkin hankkia ensin. Hän oli yli kolmekymppinen eikä ollut elämänsä aikana allekirjoittanut vielä yhtään oikeaa työsopimusta.

– Hetken aikaa olin hukassa. Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee. Olin ahdistunut, kun en tiennyt, pitäisikö tehdä lapsi vai löytää työpaikka.

”Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee.”

Asiat loksahtivat kohdalleen, kun Minnalle tarjottiin markkinointipäällikön paikkaa. Minna ehti tehdä työtä vuoden ennen äitiyslomaansa.

– Halu hankkia lapsi oli yksi syy, miksi lopetin urheilu-urani. En kuitenkaan halunnut, että lapsi on korvike urheilulle, joten oli ihanaa saada työpaikka ennen lasta. Sen avulla sopeutuminen tavalliseen arkeen urheilu-uran jälkeen meni luonnostaan.

Se sama kunnianhimoinen Minna, joka voitti mitaleita toisensa perään, on kuitenkin edelleen olemassa.

– Nykyään suuntaan kunnianhimoni lapsen kanssa olemiseen. Haluan tehdä tämän asian mahdollisimman hyvin, haluan olla hyvä äiti. Tiedän, että kunnianhimoni tulee vielä tulevaisuudessa näkymään työelämässäkin, mutta juuri nyt haluan keskittyä vauvaan. Enää en tosin laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani.

Yhtä asiaa huippu-urheiluajaltaan Minna edelleen kaipaa: todella kovaa fyysistä kuntoa. Peruskunto Minnalla on vieläkin hyvä. Hän urheilee päivittäin käymällä joko vaunulenkeillä tai silloin tällöin suunnistamassa. Muutamiin suunnistuskisoihinkin hän osallistui kesän aikana.

– Kun on tosi hyvässä kunnossa, askel on niin kevyt, että tuntuu kuin lentäisi. Se on äärimmäisen hieno fiilis. Mutta sitä varten pitäisi tehdä todella paljon töitä, eikä minulla ole siihen mitään syytä. Liikun mieluummin siksi, että se on kivaa.

"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."
"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."

Arki ennen ja nyt

Huippu-urheiluaikana Minnan arki pyöri täysin suunnistuksen ehdoilla. Urheilijana hän meni heti herättyään puolen tunnin aamulenkille, teki puolen päivän aikaan päätreenin ja urheili vielä illallakin. Matkalaukku oli aina pakattuna, treenileirejä ja kilpailuita kun oli jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

– Silloin kuvittelin, että minulla oli muutakin elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna urheilu kyllä meni kaiken edelle. Jos olin menossa ystävälleni kylään, tein ennen sitä treenin, koska sitä ei vain voinut jättää väliin.

Äitiysloma-arjessa päivän aikataulun puolestaan sanelee lapsenhoito. Minna ja Ukko heräilevät aamuseitsemältä, sitten syödään puurot ja leikitään lattianrajassa. Ukko nukkuu kahdet päiväunet, joiden aikana Minna joko ulkoilee vaunuja työnnellen tai rentoutuu kotona.

”On välillä outoa olla niin paljon kotona.”

Nykyisessä arjessa on urheilu-uraa helpompaa tavata ystäviä kahvilassa, käydä koko perheen kesken lounaalla tai ylipäätään viettää perinteistä kotiarkea.

– On välillä outoa olla niin paljon kotona, sekä minä että Simo olemme niin tottuneet jatkuvaan matkustamiseen. Mutta Simollakin on nykyään kova kiire keikalta kotiin.

Nykyistä Minnaa jopa vähän ihmetyttää se, miten hurjalla sykkeellä hän on aikanaan urheillut.

– Miten urheilu olikin silloin maailman tärkeintä? Lapsen avulla olen päässyt uran ikävöinnistä aika hyvin eroon. Saavutin jo kaiken, minkä halusin. Urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli helpotus, Minna miettii.

– Toisaalta huippu-urheilu oli mahtavaa aikaa. Tunsin joka päivä olevani etuoikeutettu, kun sain tehdä sitä työkseni. Jos Ukko joskus löytää intohimonsa urheilusta, minulla ei ole mitään syytä estellä häntä.

Kultaakin kalliimpi

Vaikka Minna on urheilu-urallaan tottunut äärimmäisiin tunteisiin, on oma lapsi silti tuonut tunne-elämään uuden ulottuvuuden: täydellisen rakkauden.

– Lapsi on meille hienointa elämässä. Olemme saavuttaneet valtavan suuria asioita – Simo Suomen ykkösbändissä ja minä maailman ykkösenä omalla alallani – mutta Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani. Jos hän tekee jotain herttaista, minulla nousevat kyyneleet silmiin.

”Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani.”

Positiivisten tunteiden lisäksi äitiys on tuonut mukanaan myös uudenlaisia murheita. Siinä missä Minna aiemmin harmitteli huonoa suoritusta kilpailussa, nyt hän hämmentyy, jos ei saa Ukon itkua heti hiljenemään.

– Meistä taitaa näkyä, että olemme esikoisen vanhempia. Olemme aika epävarmoja ja huolissamme kaikesta, emme osaa ottaa rennosti. Tämä on vielä tällaista opettelua. Onneksi lähipiirissäni on useita äitejä, saan heiltä paljon tietoa.

Minna myöntää olleensa ehdottomampi kasvatusasioissa ennen lapsen syntymää. Hän oli päättänyt, ettei Ukolle näytetä yhtään lastenohjelmia ja ajatellut, että vauvankin voi jättää hoitoon lyhyiksi ajoiksi. Toisin kävi.

– Kummasti ne Teletapit helpottavat elämää. Ja mummu laittoi lapsen nukkumaan ensimmäisen kerran vasta viikko sitten, kun juhlin kavereiden kanssa synttäreitäni. En ole osannut lähteä ilman Ukkoa mihinkään.

"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."
"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."

Ei liikaa hemmottelua

Minna ja Sipe ovat kasvaneet ihan tavallisissa perheissä, toinen Asikkalassa ja toinen Heinolassa. Minna toivoo, että he voivat antaa Ukolle samanlaisen rennon lapsuuden, mutta hän tiedostaa, että asetelma on toinen.

– Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä. Olemme kuitenkin tarkkoja siitä, ettemme hemmottele häntä liikaa. Emme esimerkiksi aio ostaa hänelle yhtään joululahjoja, niitä tulee läheisiltä muutenkin jo ihan tarpeeksi, Minna pohtii.

”Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä.”

– Puen Ukon enimmäkseen äitiyspakkauksen vaatteisiin tai tutuilta saatuihin, käytettyihin asuihin. Lasten merkkivaatteet ovat ihania, mutta ne eivät ole rakkautta.

Minna itse on 90-luvun laman lapsi. Hänellä on kaksi sisarusta, eikä perheellä ollut lama-aikana liikaa rahaa. Lapsuuden niukkuus näkyy hänen elämässään vieläkin.

– Vaikka tililläni on rahaa, juoksen edelleen alennusten perässä. Jos näen ruokakaupan hyllyllä punaisen ale-lapun, ryntään sinne heti. Toivonkin, että rahan sijaan voin kannustaa Ukkoa ahkeruuteen. Haluan opettaa hänet nauttimaan tekemisestä.

Lapsena Minna oli innokas touhuaja. Hän harrasti kaikkea mahdollista tenniksestä telinevoimisteluun. Minnalle on tärkeää, että myös Ukko saa liikkua ja testata erilaisia harrastuksia.

– Kasvatuksemme peruspilari on touhuta niin paljon kuin mahdollista. Lapsella pitää olla paljon harrastuksia. Hänen pitää saada juosta ja kuluttaa energiansa. Sellainen minä olin lapsena ja olen edelleenkin.

Samaan aikaan Minna on kuitenkin huolissaan lasten harrastusten ammattimaistumisesta. Harrastamisen kuuluu hänen mielestään olla ennen kaikkea kivaa.

– Tuntuu, että jotkut nuoret noudattavat treeniohjelmiaan niin tiukasti, etteivät he ikinä edes käy missään. Osaavatko he enää rentoutua vai onko koko elämä harrastusten sanelemaa? Jos vetää täysillä vain yhteen ääripäähän, ei enää elä, Minna pohtii.

– Kyllä minä opiskeluaikoina kävin bileissä ja osasin pitää hauskaa treenileireillä, vaikka samaan aikaan otin urheilun tosissani. Se, että osaa levätä arjessa, tuo rentoutta myös omaan urheilusuoritukseen.

"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.
"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.

Viides kerta Linnassa

Ukon syntymän jälkeen Minna ja Sipe eivät ole juurikaan päässeet viettämään kahdenkeskistä aikaa. Tilanteeseen tuli muutos itsenäisyyspäivänä, kun Minna sai kutsun Linnan juhliin.

– Onneksi Simo on hyvä edustusvaimo, Minna nauraa.

Minna on ollut itsenäisyyspäivän vastaanotolla aiemmin neljästi, Sipe kerran. Tuolloin Minnakin oli saanut kutsun, mutta jätti juhlat väliin. Pari oli alkanut tapailla vain muutamaa viikkoa aiemmin, eivätkä he halunneet vielä silloin paljastaa suhdettaan muille.

Minna ja Sipe ehtivät tavata toisiaan kolme kuukautta julkisuudelta salassa, kunnes ensimmäinen yhteinen elokuvailta leffateatterissa paljasti parin.

”Ensitreffimme olivat New Yorkissa.”

– Ensitreffimme olivat New Yorkissa. Menimme sinne samalla lennolla, mutta istuimme eri penkkiriveillä. Leffaan menimme myöhemmin yhdessä, koska hävisin Simolle yhden vedon. Hän ei enää halunnut elää kaapissa, Minna muistelee.

– Nykyään saamme onneksi kulkea Lahden kaduilla ihan rauhassa. Pyörimme vauvauinneissa ja ruokakaupoissa ihan kuten kuka tahansa lapsiperhe.

Suomen menestynein suunnistaja syntyi Asikkalassa 25.11.1982.

Asuu Lahdessa avopuolisonsa, Apulanta-muusikko Sipe Santapukin ja lapsensa Ukon, 10 kk, kanssa.

Opiskeli Jyväskylän yliopistossa kieliä, kasvatustieteitä, journalistiikkaa ja taloustieteitä.

Perhevapaalla Novasol-yrityksen markkinointipäällikön töistä.