”En ole aiemmin ollut pitkien suhteiden mies. Alussa uskoin aina romanttiseen rakkauteen, mutten enää kahden vuoden seurustelun jälkeen. Oli yllätys löytää ihminen, joka tuntui niin erityiseltä, että rakkautta oli varjeltava”, kirjailija Riku Korhonen kertoo. Kuva: Lilli Haapala
”En ole aiemmin ollut pitkien suhteiden mies. Alussa uskoin aina romanttiseen rakkauteen, mutten enää kahden vuoden seurustelun jälkeen. Oli yllätys löytää ihminen, joka tuntui niin erityiseltä, että rakkautta oli varjeltava”, kirjailija Riku Korhonen kertoo. Kuva: Lilli Haapala

Kirjailija Riku Korhonen vihaa puhelinriitoja ja näkee toisessa kaupungissaasuvan vaimonsa Anna-Leena Härkösen lumoavassa valossa.

Kaikki tietävät, mitä on työmatkapendelöinti. Mutta jos kirjailija Riku Korhonen, 40, saisi vaikuttaa suomalaisten asumistottumuksiin, yhä useampi alkaisi hänen tapaansa pendelöidä rakkauden perässä.

Riku on pitänyt yhtä kirjailijavaimonsa Anna-Leena Härkösen kanssa pian seitsemän vuotta, mutta koko suhteen ajan he ovat asuneet erillään, kahden tunnin junamatkan päässä toisistaan. Junamatkat pari jakaa fifty–fifty: muutaman kerran kuukaudessa Riku istahtaa Helsingin-junaan, pistää kuulokkeet korviinsa tai käyttää matkan lukemiseen. Joka toinen viikonloppu Anna-Leena puolestaan ottaa suunnan Rikun luo Turkuun.
Arkipäivät Riku ja Anna-Leena viettävät yleensä tahoillaan. Järjestely on toiminut loistavasti.

– Kaukosuhteessa eläessä ei tarvitse koko ajan neuvotella ja tehdä kompromisseja, vaan saa välillä olla hirveän itsekäs. Siinä ei myöskään tarvitse näyttää omia tylsiä ja kiusallisia puoliaan jatkuvasti toiselle. Ja toisaalta heti, kun taas tapaa toisen, on helppo ottaa hänet huomioon ja päästä yhdessä arjen yläpuolelle. Kai se on jonkinlaista suojautumista junnaavalta arjelta, Riku kertoo.

Riku on kerran elämässään kokeillut avoliittoa ja todennut, ettei se tuo hänestä parhaita piirteitä esiin.

– Olen vaikea ihminen, ja minulla on voimakas yksityisyyden tarve. Haluan tehdä töitä mihin kellonaikaan tahansa enkä kestä, jos joku alkaa säädellä arkeani.

Ja kun toisen naamaa ei tarvitse koko ajan katsella, häntä ehtii myös kaivata.

– Ikävän tunne on ihana tunne. Se, että tajuaa, että nyt tarvitsisin toisen seuraa. Pohjimmiltaan se kaunistaa toista ihmistä ja saa hänet näyttäytymään sadunomaisessa valossa.

Ilman omaa rauhaa olisi tuskin syntynyt Rikun tämän syksyistä romaaniakaan. Juuri ilmestyneessä kirjassaan Nuku lähelläni Riku kuvaa rakkaussuhteen alkua, sitä vaihetta, jossa mies ja nainen ovat juuri kohdanneet. Viidennen teoksen kirjoittaminen oli yllättävän raskasta ehkä juuri aiheensa takia.

– Rakkaudesta on mahdoton kirjoittaa virittäytymättä tunnetasolla. Jouduin välillä tosissani miettimään, miten paljon omia tunne-elämyksiäni voin käyttää materiaalina ja vielä katsoa sen jälkeen kunnioittavasti peiliin, Riku sanoo.

Kirjansa vastaanotossa Riku on törmännyt yllättävän vanhanaikaisiin asenteisiin.

– Jos mies kirjoittaa rakkausasioista, hän näyttäytyy joidenkin kriitikoiden silmissä todella epäilyttävänä tyyppinä, Riku nauraa.

– Mutta mitä muuta vaikkapa Rikos ja rangaistus on kuin täynnä hysteerisiä tunteita? Kirjallisuus, joka pyrkii mahdollisimman kuivasti, sarkastisesti ja älyllisesti lähestymään asioita, on mielestäni aina ollut vajavaista. Olen itse ailahtelevainen ja emotionaalinen ihminen, ja lukukokemus jää vajaaksi, jos tunteet puuttuvat tarinasta kokonaan.

Mitä sinulle tulee ensimmäisenä mieleen sanasta rakkaus?

Se on taistelua kuolemaa, kaaosta ja kylmyyttä vastaan. Samaa ihminen
tekee työskennellessään. Marilyn Monroe on sanonut, että elämässä on vain kaksi todella tärkeää asiaa, ja ne ovat työ ja rakkaus. Molempiin ihminen laittaa oman intohimonsa ja kykynsä tehdä hyvää.

Millainen oli ensirakkautesi?

Lyhyt ja lapsellinen. Olin neljännellä luokalla, ja Mari vuotta ylemmällä. Aloitimme kirjesuhteen, joka päättyi, kun Mari sai cockerspanielin pennun ja menetti kiinnostuksensa minuun. Näin, miten hän repi kirjeeni koulun käytävällä. Poltin sen jälkeen itse kaikki häneltä saamani kirjeet. Tunsin valtavaa tuskaa, vaikkei kyse ehkä vielä ollut todellisesta rakkaudesta.

Kuka on elämäsi suurin rakkaus?

Romanttisessa mielessä ehdottomasti vaimoni. Mutta rakkauksia on niin
monenlaisia, että niitä on vaikea laittaa järjestykseen. Myös perheeni, vanhempani, siskoni, siskoni lapset ja jotkut ystävät ovat minulle hyvin rakkaita, koska tunnen heidät pitkältä ajalta ja lähes läpikotaisin.

Voiko rakkautta hoitaa?

Tunteita ei voi hallita, mutta paras tapa hoitaa suhdetta on tehdä kumppaninsa kanssa mahdollisimman paljon kiinnostavia, intensiivisiä ja palkitsevia asioita. Silloin hän pysyy kiinnostavimpana mahdollisena seurana tässä maailmassa.

Miten käyttäydyt rakastuneena?

Yhtä tyhmästi kuin muutkin ihmiset. Jos minua seuraisi turvakameran kautta, näyttäytyisin mielipuolena. Kävelen ympyrää, olen poissaoleva, en pysty keskittymään, tuijotan kaukaisuuteen ja ajatuksistani tulee pakkomielteisiä. Lisäksi piinaan ystäviäni puhumalla jatkuvasti rakkauteni kohteesta. Eihän kenestäkään siinä tilassa tule professoria tai tiedemiestä. Mutta rakastuessa muutun myös valtavan energiseksi ja tunnen itseni yleisesti todella hyvinvoivaksi.

Millaisiin naisiin rakastut?

Älykkäisiin ja hiukan hulluihin. Jostain syystä voimakastahtoiset, ailahtelevat ja hankalatkin ihmiset viehättävät minua. Sen sijaan liian järkevät ihmiset ovat minulle ongelma, koska koen oloni heidän seurassaan riittämättömäksi. En osaisi nähdä itseäni sellaisen naisen rinnalla, jonka suurimmat intohimot ovat kutominen ja koti-illat. En pelkää riitoja, paljon pelottavampaa mielestäni on lukkiintunut ja kommunikoimaton tila.

Milloin tajusit, että tämä suhde on rakkautta?

Kun yhtäkkiä olin toisesta ihmisestä riippuvainen. Tajusin ihan selkeästi olevani koukussa ja loukussa, mutta se ei tuntunut yhtään pahalta. Vaikka tajuan järjellä, että rakkauteni kohde on ihan tavallinen, illalla uupunut ja ruokakaupassa käyvä ihmisolento, näen hänet lumoavassa valossa. Tällä kertaa rakastumisessa ei ollut mitään ahdistavaa eikä pelottavaa. Olin heti yhteydessä tulevaan vaimooni ja kerroin asian. Onneksi tunne
oli molemminpuolinen.

Mistä tunnistaa rakkauden loppumisen?

Ikävä kyllä siitä, että alkaa miettiä maailman muita naisia. On kamalaa oivaltaa olevansa tilanteessa, jossa toinen ei enää riitä. Siihen liittyy lohduton menetyksen ja latistumisen ja magian katoamisen tunne. En ole mikään suuri asiantuntija tässä, sillä kaikki aikaisemmat suhteeni
ovat olleet melko lyhyitä. Voi olla, että jotkut ihmiset hyväksyvät hiljaa tunteiden väljähtymisen ja elävät loppuelämänsä ystävyyden varassa.

Mitä olet oppinut rakkauksistasi?

Tämä on kauhea klisee, mutta olen oppinut, ettei riitaa pidä jättää hautumaan. Kannattaa tehdä sovinto jo saman illan aikana, muuten hukkaa hirveän määrän energiaa. Parisuhteen perustaito on jaksaa
selvittää ja jauhaa ja kuunnella toista ja koettaa itsekin puhua, vaikka se olisi välillä kamalaa jankutusta ja molempia nöyryyttävää. Vuosien varrella oma tyhmyyteni on tullut itsestäänselvyydeksi, ja
osaankin nykyään pyytää anteeksi.

Voiko ystävyys muuttua rakkaudeksi?

Joillekin se on varmasti luontainen ja turvallinen tie. Heillä rakkaus kypsyy hitaasti ystävyyden ja luottamuksen kautta, mutta minä en ole koskaan kokenut sellaista. Rakastumiset ovat aina olleet minulle humahduksia.

Voiko rakkautta olla ilman seksiä?

Vanhalla iällä meistä tuskin kukaan on suurenmoinen fyysinen rakastaja.
Ehkä voi olla helpottavaakin päästä kiihkosta zeniläisempään tilaan. Iäkkäänä rakkaus voi koostua keskusteluista ja päiväkävelyistä ja turvallisesta yhdessäolosta. Eeva Kilpi on hienosti kirjoittanut erilaisista
rakkauden muodoista; vanhojen, vammaisten ja rujojen rakkaudesta, joka
ei vastaa romanttista ideaalia, mutta jossa voi olla sellaisia syviä, intensiivisiä puolia, joita seksi ei tavoita koskaan.

Miten näytät rakkauttasi arjessa?

Etäsuhteessa huomionosoituksia vaihdetaan puhelimessa ja sähköpostitse,
joskus neljäkin kertaa päivässä. Mielestäni rakkauden osoittamista on se, ettei toisen tarvitse epäillä sitä, etteikö hän olisi elämäni tärkein ihminen. Sen tunteen ylläpitäminen on oleellista. Mutta tietenkin puhelin on vain kalpea korvike fyysiselle läheisyydelle. Ja puhelinriidat ovat ihan paskaa, niissä ei ole koskaan kunnollista sovituksen sävyä. Mutta kun olemme kahden kesken, rakkaudesta tuskin on epäilyksiä kummallakaan. Rakkauden näyttäminen ei minusta ole edes mitenkään vaikeaa. Paljon vaikeampaa on näyttää itsestään niitä puolia, jotka ovat hankalia ja vittumaisia.

Mikä on pahin pettymyksesi rakkaudessa?

Minulle ei ole koskaan tehty törkeitä ohareita. Olen pikemminkin ollut pettynyt itseeni ja kykyyni olla parisuhteessa tai rakastaa toista. Nuorempana tunteeni ailahtelivat nopeasti suuresta intohimosta välinpitämättömyyteen. En osannut asettua toisen ihmisen asemaan ja ihmettelin, miten pääni voikin olla niin hatara vekotin ja sydämeni niin epäluotettava ja petollinen? On mielettömän vaikea perustella toiselle ihmiselle, miksei enää rakasta häntä. Eihän siihen ole järjellisiä
syitä. Nuorempana minulla oli labiilin pennun tunteet, jotka sanelivat käytöstäni. Olen vasta viime aikoina alkanut pitää itseäni aikuisena parisuhdeasioissa.

Millaista elämä olisi ilman rakkautta?

Joskus edellisen ihmissuhdesotkun jälkeen olen vannonut, etten enää koskaan rakastu. Olen katsonut naisia jonkinlaisena kiinnostavien arvoitusten joukkona, mutten ole halunnut sotkeutua sydänjuuriani myöten. Päätös on pisimmillään kestänyt pari vuotta, ja sitten on
taas menty järki syrjällään. Varmasti jotkut pystyvät elämään tyytyväistä elämää harrastusten, ystävien ja työn kautta, mutta itse en koe sellaista elämää täydeksi. Tarvitsen kumppania peiliksi sekä rakkautta ylittämään arjen latteuden.

Onko sydämesi joskus särkynyt?

Suhteen päättyminen on aina surullista. Mutta varsinkin nuorena sydänsuruista myös nautti jollakin kieroutuneella tavalla. Muistan, miten kerran erottuani silloisesta tyttöystävästäni ajoin taksilla öisen Helsingin läpi ja näin koko maiseman kuin elokuvan kulissin, koska sisälläni
velloivat niin suuret tunteet. Aika ja ystävät ja toivo seuraavan ihmisen löytymisestä auttavat särkyneeseen sydämeen. Mutta on hullua edes ajatella, että kaikki surut pitäisi voida parantaa. Tietty määrä kärsimystä kuuluu elämään.

Mistä luopuisit rakkauden tähden?

Aika monesta asiasta, mutta en työstäni enkä ystävistäni tai lapsuudenperheestäni. Kaikki muu on neuvoteltavissa. Suojelen paljon omaa vapaa-aikaani, samoin kuin Anna-Leena omaansa, koska kirjoittaminen vaatii yksinäisyyttä.

Mitä olet oppinut vanhemmiltasi rakkaudesta?

Rakkaus voi kestää, ja vaikeuksista voi selvitä kunniallisesti harmoniseen
yhdessäoloon. Viime kesänä isäni rakensi äidilleni puutarhaan penkin ja pöydän, jotta tämä voisi istua katsomassa rakastamaansa pihaa. Kuulemma he usein avaavat pullollisen viiniä, istuvat penkillä, katsovat kasveja ja rupattelevat. En pystyisi keksimään kauniimpaa kuvaa pitkään yhdessä olleesta pariskunnasta.

Voiko rakkaus muuttaa ihmistä?

Voiko rakkaus olla muuttamatta ihmistä? Joka kerta rakastuessani olen tuntenut persoonani sulautuvan toisen persoonaan. Länsimainen, yksilöllinen ihmiskuva kyseenalaistuu silloin hetkessä. Tunnen kantavani itselleni aikoinaan tärkeitä ihmisiä aina mukanani. Ja tiedän, että ne
ihmiset ja hetket ovat niitä, joita kuolinvuoteellani tulen muistelemaan.

Katso kaikki Me Naisten Tunnustuksia rakkaudesta -piirrokset.

Riku Korhosen Tunnustuksia rakkaudesta -haastattelu on julkaistu Me Naisissa vuonna 2012.

Riku Korhonen

  • Syntyi 3.2.1972 Turussa, jossa asuu edelleen. Avioitui 2009 kirjailija Anna-Leena Härkösen kanssa.
  • Kirjailijan viides teos Nuku lähelläni on juuri ilmestynyt. Sai Helsingin Sanomien palkinnon esikoisteoksestaan Kahden ja yhden yön tarinoita (2003). Lisäksi julkaissut kirjat Savumerkkejä lähtöä harkitseville (2005), Lääkäriromaani (2008) ja Hyvästi tytöt (2009).

Jenni Parikka on tehnyt pitkään töitä vaikeasta kokemuksesta toipumiseen ja haluaa muistuttaa, että elämä voi olla taas onnellista. 

Narsistit ovat hyviä manipuloimaan. Heille on tyypillistä, että he ottavat yhden piirteistäsi ja paisuttelevat sitä. Jos esimerkiksi pidät puolesi, narsisti saattaa sanoa, että olet hankala ihminen eikä sinun kanssasi pysty keskustelemaan. Lopulta alat uskoa narsistin valheisiin. Valheet vaikuttavat minäkuvaasi ja voivat olla vahingollisia koko loppuelämän ajan.

Näin Jenni Parikka kuvailee narsisteja.

Hän eli parisuhteessa yhden kanssa ja on muutaman vuoden ajan tehnyt aktiivisesti työtä kokemuksesta toipumisen eteen. Samalla hän on auttanut muita. Hän on kirjoittanut kirjan Voima Narsistin kohdanneelle (Books on Demand). Parikan pääsanoma naristin kohdanneille on, että elämä voi olla taas kevyttä ja onnellista. 

– Kova työ siinä on, mutta se on mahdollista, hän kannustaa muita saman kohtalon kokeneita. 

Avun hakeminen on vahvuutta

Parikan mukaan apua on saatavilla. 

– Minusta tuntuu, kuin seisoisin jättiläisten olkapäillä, hän kuvailee kiitollisuuttaan kaikkeen saamaansa apuun. 

Narsismin uhreille hän antaisi seuraavat kaksi ohjetta:

  1. Poista hänet elämästäsi heti. Jos täysi blokki ei ole mahdollista, välttele hänen seuraansa niin pitkälle kuin mahdollista. 
  2. Toipuminen on prosessi, josta ei selviä yksin. Hae apua. Apua on saatavilla ja sen hakeminen on valtavaa vahvuutta. 


Mistä narsistin tunnistaa? 

Parikan mukaan topimusprosessista tekee hankalan se, ettei narsismia ole helppo tunnistaa. On olemassa narsistisia ihmisiä, jotka ovat itsekkäitä ja manipuloivia. On myös heitä, joilla on narsistinen persoonallisuushäiriö. 

”Kun narsismia lorahtaa liikaa, se on todella sairasta.”

– Meissä kaikissa on narsistisia piirteitä. Terveeseen itsetuntoon tarvitsee hitusen narsismia, mutta jos sitä lorahtaa liikaa, se on todella sairasta, Parikka kuvailee. 

Lisäksi Parikka mainitsee, että narsistit ovat sosiaalisesti taitavia ihmisiä. He valitsevat uhrikseen helposti alistuvia ihmisiä. Sen lisäksi heillä on oma "hovinsa", joka pitää heitä mahtavina ihmisinä. Narsisti on lähipiirilleen niin mukava, ettei kukaan heistä tahdo uskoa hänen sairastavan narsismia. 

Narsistit näyttävät todella itsevarmoilta ja hyväsydämisiltä ihmisiltä, mutta todellisuudessa heillä on huono itsetunto. Narsismi on heille suojaviitta, he tarvitsevat muiden alas polkemista oman itsetuntonsa nostamiseen. 

– Itselläni meni eron jälkeen pari vuotta, ennen kuin ymmärsin sattuman kautta, ettei rakastamani ihminen ollut sitä, mitä oli esittänyt, Parikka kertoo. 

Tietoinen läsnäolo auttaa vanhojen muistojen käsittelyssä

Vaikka Parikka on työstänyt toipumistaan aktiivisesti jo usean vuoden ajan, haavat eivät ole poistuneet kokonaan. 

– Narsistin kohtaaminen on jotain todella musertavaa, eikä sitä kokemusta saa ikinä pois itsestään. Haava paranee ja välillä se pulpahtelee pintaan, Parikka kertoo. 

Välillä jotkut pienet asiat saattavat muistuttaa vanhoista kokemuksista. Myös keho saattaa reagoida muistoihin voimakkaasti. Tietoinen läsnäolo auttaa tällaisissa tilanteissa. 

– Jos jokin muistuttaa minua entisestä, tunteet tulevat pintaan. Silloin minun täytyy tajuta, että nuo asiat eivät ole todellisuutta, vaan menneisyyttä. Minun täytyy tehdä valinta lähdenkö mukaan vai en, Parikka kuvailee vaikeiden tilanteiden hallintaa. 

Tärkeää on myös antaa kipeiden tunteiden tulla pintaan ja tuntua. 

– Anna tunteiden tulla. Ne kyllä menettävät tehoaan heti, kun vain pääsevät esiin. Nousevat muistot voivat olla todella voimakkaita ja niiden käsittelemiseen voi tarvita myös ammattilaisen apua hän neuvoo.

Fatbardhe Hetemaj on tehnyt uraa politiikassa. Hän naurahtaa, että on sisarusnelikon ainoa naimaton. – Toisella veljellä ja siskollani on lapsia. Olen heille se hullu täti.

Fatbardhe Hetemaj, 32, odottaa viikonlopun Maailma kylässä -festivaalia, jolloin hänen perheestään kertova Kotimaa Kosovo-Suomi –dokumentti saa ensi-iltansa.

Dokumenttia tehtiin puolitoista vuotta ja se nosti naiselle pintaan monia muistoja. Hetemaj´n neljän sisaruksen vanhemmat saapuivat Kosovosta Suomeen vuonna 1992, jolloin Fatbardhe oli 7-vuotias.

– Ehkä arkielämässä oli pelon jälkeen vaikeinta tasapainoilla kahden kulttuurin välillä. Meidän kulttuurissa olin tottunut koskettamaan ihmisiä. Täällä on tietty etäisyys.

”Ala-asteella ihmettelin, kun kysyttiin, voit sä olla? Sanoin tietysti kaikille, että voin.”

– Ala-asteella ihmettelin myös, kun kysyttiin, voit sä olla? Sanoin tietysti kaikille, että voin ja sitten minulle suututtiin, kun olin luvannut niin monelle. En ymmärtänyt yhtään, että pitäisi olla vain yhden kanssa kerralla, vaan otin kaikki siipieni suojaan. Olen aina ollut tällainen paljon puhuva, Fatbardhe kertoi eilen Mummotunnelin kesän VIP-avajaisissa.

Hetemaj'n sisarusnelikko on kuuluisa saavutuksistaan. Molemmat veljet pelaavat ammatikseen jalkapalloa, Perparim Italiassa ja Mehmet Seinäjoella. Fatbardhe on tehnyt uraa politiikassa. Hän naurahtaa, että on sisarusnelikon ainoa naimaton.

– Toisella veljellä ja siskollani on lapsia. Olen heille se hullu täti. Olemme yhä tosi läheisiä.

Fatbardhe viettää itse sinkkukesää.

– Kaikki väittävät, että minulla on kumppanin suhteen kovat kriteerit. Minun pitää tuntea, että kyseessä on minun ihminen ja toki kumppanin pitää miellyttää myös silmää. 

– Haluan kuitenkin painottaa, että elämäni on hyvää näinkin. Olen huomannut, että lapsettomia suojellaan, eikä heiltä kysellä henkilökohtaisia kysymyksiä, mutta sinkuilta udellaan tosi henkilökohtaisesti, että miksi miestä ei ole löytynyt. Se ärsyttää joskus.

Kotimaa Kosovo-Suomi, TV1 ma 28.5