Riikka Manner kulkee jalat maan pinnalla eikä turhaan jännitä tulevaa elämänmuutosta.
Riikka Manner kulkee jalat maan pinnalla eikä turhaan jännitä tulevaa elämänmuutosta.

Tuore meppi elää toiveiden täyttymisen aikaa. Kulunut vuosi toi mukanaan kaksi yllätystä: unelmien työpaikan ja tiedon odotetusta esikoislapsesta.

Riikka Mannerta, 27, katsellessa ja kuunnellessa on vaikea uskoa, että iloinen nuori nainen on aiheuttanut kesällä kaksi poliittista kohua.

Ensimmäinen syntyi, kun hän kesäkuun eurovaaleissa nousi tuntemattomuudesta keskustan ehdokkaana parlamenttiin. Toinen äläkkä keitettiin kokoon, kun tuore edustaja muutama viikko sitten kertoi saavansa perheenlisäystä marraskuun lopulla.

Keskusteluissa Riikkaa syytettiin äänestäjiensä pettämisestä, koska hän ei kertonut raskaudestaan vaalikampanjansa aikana.

– Välillä tuli tunne, että voiko tämä olla nykypäivää ollenkaan, Riikka kommentoi keskustelua.

Työtovereiltaan, ystäviltään ja tapaamiltaan ihmisiltä Riikka on saanut pelkästään iloisia ja kannustavia onnitteluja.

– Eihän lapsia voi suunnitella vaalikausien mukaan.

Iloinen odotus

Riikka näyttää hyvinvoivalta ja pirteältä. Yli puolenvälin ehtinyt raskaus ei tunnu hänen tahtiaan hiljentävän.

– Olen voinut tosi hyvin ja olen siitä kiitollinen. Juoksu on täytynyt vaihtaa sauvakävelyyn, mutta muuten ainoastaan vatsan kasvu ja ensimmäiset potkut tekevät odottamista konkreettiseksi, esikoistaan odottava Riikka kertoo.

Riikka sai tietää raskaudestaan alkuvuonna eurovaalikampanjansa käynnistymisen aikaan. Harva nainen uskaltaa kertoa tulevasta lapsestaan ensimmäisten viikkojen ja kuukausien aikana edes läheisimmilleen. Ajatus siitä, että yksityinen asia olisi jaettava koko Suomen kanssa, tuntuu lähinnä mielettömältä.

Erityisen araksi aiheen tekee, jos lasta on yritetty jonkin aikaa. Riikan ja hänen puolisonsa Ville Mannerin perheeseenkin lapsi olisi ollut tervetullut jo parin vuoden ajan.

– Euroedustajan paikka on ehdottomasti viimeisen päälle unelmieni työpaikka. Yksityiselämässä lapsi on kuitenkin ollut haaveissa pitkään, ja olen aina kertonut tahtovani perustaa perheen. Lapsen saaminen on asia, jota ihminen ei pysty itse hallitsemaan, Riikka sanoo.

Kohu kertoo Riikan mukaan siitä, että tasa-arvo työelämässä ei edelleenkään toteudu.

– Kun poliitikkomies saa lapsen, se on positiivista. Kun nainen saa perheenlisäystä, hän on joko huono työntekijä tai huono äiti. Kaikkialla yhteiskunnassa tarvitaan kuitenkin ihmisiä, jotka ovat siinä elämänvaiheessa, että heillä on myös pieniä lapsia.

Itä-Suomen tyttöjä

Riikka kasvoi Varkaudessa kaksilapsisen perheen esikoisena. Isä työskenteli toimihenkilönä Stora Enson paperitehtaalla ja äiti tietoliikenneyrityksen henkilöstö­hallinnossa.

Kotona keskusteltiin paljon, vaikka vanhemmat eivät olleetkaan poliittisesti aktiivisia. Perheen lapsia kannustettiin eteenpäin.

– Minulla on aina ollut vahvat mielipiteet ja uskallan myös sanoa ne ääneen.

Kun yhteiskunnalliset asiat alkoivat kiinnostaa, ylioppilas päätti lähteä opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa Lapin yliopistoon Rovaniemelle. Opiskelijapiireissä Riikka tapasi tulevan aviomiehensä, maa- ja metsätaloustieteitä lukevan Ville Mannerin. Kansainväliset opinnot veivät Riikan myös lähes kahdeksi vuodeksi vaihtoon Portugaliin, minkä peruja hän hallitsee sujuvasti portugalin kielen.

Kun opinnot veivät tulevan aviomiehen Rovaniemeltä Joensuuhun, päätti Riikka lähteä mukaan ja suorittaa siellä toisen yliopistotutkinnon kauppatieteissä. Opintojen ohessa hän ehti myös tehdä töitä ja kunnallispolitiikkaa, urheilla SM-tasolla ja viettää opiskelijaelämää.

– En ole koskaan ollut hikari. Opiskelu vei aika vähän aikaani ja ehdin käydä opiskelijabileissä niin kuin muutkin, Riikka kertoo.

Tärkein edessä

Tänä kesänä Riikka ei ole ehtinyt lomailla. Heti vaalituloksen selvittyä uudet euroedustajat kokoontuivat Brysseliin jakamaan valiokuntapaikkoja. Koko loppusuven varkautelainen poliitikko viettää kiertäen Suomea; tarkoituksena on tavata mahdollisimman paljon kuntien luottamushenkilöitä ja äänestäjiä, jotta kenellekään ei tulisi sellaista tunnetta, että ”me euroedustajat katoamme jonnekin Brysseliin”.

Riikalla vauhtia ja voimia tuntuu riittävän enemmän kuin tavallisella maijameikäläisellä. Viikonlopputyötkään eivät häntä rasita, koska työ on hänelle intohimo ja ihmisten tapaaminen ilo.

– En ole yhden asian ihminen. Tasapainoiseen elämään kuuluu niin työ, perhe kuin harrastuksia, Riikka sanoo.

Ihan pian uusi perheenjäsen tuleekin ottamaan oman tilansa Riikan ja aviomiehen kotona. Jalat maan pinnalla kulkeva Riikka ei myönnä jännittävänsä tulevaa elämänmuutosta.

– Toivon että kaikki menee hyvin loppuun asti. Ainoastaan synnytys vähän mietityttää.

– Äitiys on elämän mittainen asia. Jokainen, joka on saanut oman lapsen, tietää sen.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.