"Pariisissa on ihana käydä, mutta kodin halusimme pikkukylästä Etelä-Ranskasta. En kaipaa suurkaupungin kiirettä elämääni", Irina sanoo. Kuva: Veikko Kähkönen
"Pariisissa on ihana käydä, mutta kodin halusimme pikkukylästä Etelä-Ranskasta. En kaipaa suurkaupungin kiirettä elämääni", Irina sanoo. Kuva: Veikko Kähkönen

Näyttelijä-muusikko Irina Björklund muutti perheineen 14 vuoden jälkeen Los Angelesista lapsuudenmaisemiinsa Ranskaan. –Teen asioita mieluummin intohimosta, vaikka se tarkoittaisi pitkiä rahattomia kausia.

Irina Björklund, 41, seisoo ranskalaislukion käytävässä ja hihittää levottomana. Suljetun luokanoven takana odottaa hänen vanha opettajansa, 64-vuotias Pierre-Etienne Hilaire.

– Toivottavasti hän ei muista, kuinka huono olin matikassa, Irina virnistää.

Sitten hän kerää rohkeutensa ja koputtaa oveen.

Numerot eivät ole monsieur Hilairen mielessä, kun Irina astuu luokkaan. Opettaja hämmentyy yllätysvierailusta niin, ettei saa ensin sanotuksi mitään. Luokka räjähtää nauruun.

Irina kertoo ranskaksi kuulumisensa ja muistelee aikaansa Saint-Germain-en-Layen kansainvälisessä lukiossa.

– Koulu on ollut paras pohja koko elämälle. Täällä opin, että vain itsekurilla ja kovalla työllä voin päästä eteenpäin.

Alku ei ollut helppo. Kun Irina muutti isänsä työn takia Ranskaan vuonna 1988, hän kuvitteli sulautuvansa uuteen kulttuuriin hetkessä. Irina oli käynyt jo Helsingissä suomalais-ranskalaista koulua, joten kieli oli hallussa.

– Opetusmetodit olivat kuitenkin aivan erilaiset: täällä ei riittänyt se, että tiesi oikean vastauksen. Jopa matematiikan laskutoimitukset piti perustella sanallisesti. Kaikesta piti olla mielipide.

15-vuotias Irina huomasi kulttuurieron myös luokkakavereidensa sosiaalisissa taidoissa.

– Olin aika ujo verrattuna ranskalaisiin, jotka osasivat esiintyä luontevasti luokan edessä. Jouduin tekemään valtavasti työtä itsevarmuuteni eteen. Koulupäivät kestivät puoli viiteen, ja sen jälkeen väänsin iltamyöhälle esitelmiä ja läksyjä.

Kirpputoriläksiäiset

Viime syksynä Irina teki paluun tuttuihin maisemiin, kun hän muutti näyttelijäpuolisonsa Peter Franzénin ja kuusivuotiaan Diego-pojan kanssa etelä­ranskalaiseen pikkukylään. Päätös vahvistui sen jälkeen, kun Irina sai levityssopimuksen ranskalaisen levy-yhtiön, Naïven kanssa.

– En osaa pelata taloudellisesti varman päälle. Teen asioita mieluummin intohimosta, vaikka se tarkoittaisi pitkiä rahattomia kausia. Olen luottanut suurissa päätöksissä aina vaistooni, hän tunnustaa.

Viittä kieltä puhuva Irina uskoo, että ranskalaiseen kulttuuriin tutustuminen antaa hyvän pohjan myös Diegolle.

– Hän aloitti viime syksynä koulun kotikylässämme Etelä-Ranskassa. Muutos on jännittänyt myös minua, mutta tiedän, että siitä on hänelle myöhemmin hyötyä.

Neljätoista vuotta Los Angelesissa asuneet Irina ja Peter jättivät Kalifornian ja ystävät haikein mielin.

– On tämä iso elämänmuutos, vaikka eivät ystävät mihinkään häviä. Tarkoitus on käydä Amerikassa aina kun mahdollista.

Kolmihenkisen perheen muuttourakka kävi vaivattomammin.

– Emme halunneet roudata koko omaisuutta mukanamme, joten järjestimme kotikirpputorin ja myimme valtaosan tavaroistamme, Irina kertoo.

Ranska saa tulokkaiden mukana suuren palan Suomea, sillä Irina on kääntänyt uudelle La vie est une fête -albumille suosikkilaulujaan Tapio Rautavaarasta J.Karjalaiseen.

– Vaikka olen asunut pitkään muualla, minulla on voimakas tunneside suomalaiseen musiikkiin. On hienoa viedä kansallisaarteita muidenkin kuultavaksi.

Lue koko haastattelu Me Naisten numerosta 7/2014. Voit myös ostaa digilehden täältä. Joka päivä -tilaajana pääset lukemaan koko jutun täältä.

Irina Björklund

Laulaja-näyttelijä syntyi 7.2.1973 Ruotsin Danderydissa. Asuu näyttelijäpuolisonsa Peter Franzenin ja kuusivuotiaan Diego-pojan kanssa Etelä-Ranskassa.

Muistetaan elokuvista Rukajärventie, Minä ja Morrison sekä Levottomat. Näytteli The American –elokuvassa yhdessä George Clooneyn kanssa.

Julkaissut neljä albumia, joista kaksi ranskankielistä. Uusi La vie est une fête julkaistaan Suomessa 14.2.