Susanna Penttilän ei pitänyt ihastua keneenkään, mutta sitten yökerhossa vastaan käveli 17 vuotta nuorempi Ronnie Roos. Nykyään yhdessä asuva pariskunta jättää ikäeronsa
miettimisen muille.

Vitsi, miten kaunis mies mulla on!

Susanna Penttilän, 40, katse on täynnä ihailua, kun poikaystävä Ronnie Roos, 23, sovittelee ylleen kuvausvaatteita. Pikkutakki vai sittenkin rento paita, joka paljastaa juuri sillä tavalla sopivasti rintakehää?

– Jos Ronnielle vielä lisäisi meikkiä, siinä moni nainenkin kalpenisi kauneudessa, Susanna huokaa tyytyväisenä.

Ronnie hymyilee ujosti mutta selvästi mielissään. Kiinnostus ulkonäköön ja vaatteisiin yhdistää pariskuntaa. Ronnie soittaa Riot Vein -bändissä kitaraa ja seuraa tyylissään 80-luvun hevirokkareita, Susanna taas tunnetaan oman muoti­putiikin pitäjänä.

Susanna on varoittanut etukäteen, että koska tämä on Ronnien ensimmäisen haastattelu, miestä saattaa hiukan ujostuttaa. Ronnie tyytyykin myhäilemään Susannan pulputtaessa.

Lisää julkisuutta on luvassa Ronniellekin huhtikuussa, kun pari alkaa näkyä tv-sarjassa Tavallista elämää.

Kun kolmekymppinen Susanna ­poseerasi Playboylle kymmenen vuotta sitten, 13-vuotias Ronnie selasi vielä ­aivan toisenlaisia lehtiä. Mutta kun ­pari tapasi kaksi vuotta sitten helsinkiläisessä Namu-yökerhossa, mies kyllä tunnisti Susannan.

– Tai en ollut ensiksi ihan varma, mutta halusin ottaa selvää, onko se hän, Ronnie sanoo.

Vanhanaikainen nainen

Myös Susanna pani heti merkille tumman ja eksoottisen näköisen Ronnien. Kaksikko vaihtoi pitkiä katseita. Susannalla ei kuitenkaan ole ollut tapana tehdä aloitteita miesten suhteen, eikä hän nytkään aikonut luistaa periaatteestaan.

– Lähdin baaritiskille ja kun käännyin, Ronnie seisoikin edessäni. Juttelimme illan mittaan, mutta tein hänelle selväksi, että olen vanhanaikainen nainen. En tee itse aloitteita enkä viestittele. Jos Ronnie on kiinnostunut, hänen täytyy olla se, joka pommittaa minua.

Ja Ronniehan pommitti. Nuoren miehen “suloiset” tekstiviestit tekivät ­Susannaan vaikutuksen, ja lopulta hän kutsui Ronnien luokseen kylään.

– Ei Ronnie sittenkään ole niin ujo, kun on tosi kyseessä, Susanna nauraa.

Tavatessaan Ronnien Susannalla ei ollut aikomusta heittäytyä uuteen suhteeseen. Hän oli eronnut noin vuotta aiemmin Sulo-poikansa isästä ja opetteli ensi kertaa elämään sinkkuna.

Suhde ensirakkauden kanssa kesti 18 vuotta. Se päättyi, kun Susanna oli ihastunut Sulon isään. Suhde hänen kanssaan kesti kolme vuotta.

– Minulla ei ollut aikomusta ihastua, koska Sulosta oli tullut elämäni mies numero yksi. Olen ollut pitkien suhteiden ihminen ja tosi huono ihastumaan kehenkään, mutta Ronnien kanssa tuli heti tunne, että tuossa hän nyt on.

Hyvä sydän ja seksikäs selkä

Mihin ihastuit hänessä?

Susanna: Ihastuin silmiin, mutta kun tutustuimme kunnolla, löysin sydämellisen, kiltin ja empaattisen miehen.

Ronnie: Ensiksi kiinnitin huomiota ­Susannan kauniisiin silmiin. Hänellä on hyvä sydän, ja hän ottaa muut huomioon. Hän ei ajattele ensimmäisenä itseään.

Mikä teitä yhdistää?

Susanna: Nykyään kaikki! Teemme kaiken yhdessä. Ystävistämmekin on tullut yhteisiä.
Ronnie: Tykkäämme samoista asioista, ihan vain kotona olemisesta, ruuanlaitosta, ystävien kanssa hengailusta.

Mikä toisessa on kauneinta? Entä seksikkäintä?

Susanna:  Luonne on kaikkein kauneinta, en pystyisi olemaan kovan machon kanssa. Mutta onhan Ronnie ulkoisestikin aika pakkaus. Ei ole uimarengasta vyötäröllä, ei.

Ronnie: Silmät jo sanoinkin, mutta seksikkäintä, hmm... selkä!

Oletteko vaikuttaneet toistenne tyyliin?

Susanna: Kummallakin oli valmiiksi vahva tyylinsä, tosin omani vaihtelee. Yhtenä päivänä voin heilua hupparissa, toisena rokkityylissä ja seuraavana pikku­mekossa. On ihanaa, että Ronnie on siinä mielessä epätyypillinen suomalainen mies, että hän käyttää rohkeasti ­koruja ja asusteita ja voi vähän meikatakin. Ronnien mielestä minä olen varmasti parhaimmillani ilman vaatteita…

Ronnie: Kummallakin oli oma tyylinsä jo valmiiksi.

Se ikäero

Missä olette erilaisia?

Susanna: Olen tällainen ADHD-aikuinen ja puhun koko ajan, kun taas Ronnie on hiljaa. Minulla ei tahdo järjestys pysyä, ja Ronnie on tosi järjestelmällinen. Voi apua, kun ajattelenkin vaatekaappiani.

Ronnie: Minä olen aina ajoissa, Susanna aina vähän myöhässä. Minä hoidan laskut ajoissa ja pidän vaatekaapin jämptisti järjestyksessä toisin kuin Susanna.

Missä 17 vuoden ikäeronne näkyy?

Susanna: Olen ehtinyt nähdä maailmaa enemmän kuin Ronnie, mutta emme mieti ikäeroa. En edes voisi olla jonkun ikäiseni insinöörin kanssa. Myös Sulon isi on minua kymmenen vuotta nuorempi. En ole huomannut, että nuorempi mies toisi vaikkapa ulkonäköpaineita. Olen näyttänyt samalta koko aikuisikäni.

Ronnie: No, Susanna on matkustanut enemmän. En mieti, minkä ikäisiä ihmisiä ovat. Minua paljon vanhempi enoni on yksi parhaimmista ystävistäni.

Miten muut ovat ottaneet suhteenne?

Susanna: Minulta on kysytty, enkö pelkää, että Ronnie löytää jonkun nuoremman. Kysymys on hölmö, sillä vaikka seurustelisin ikäiseni putkimiehen kanssa, voisihan hänkin rakastua toiseen. Naisilta on tullut lähinnä positiivista palautetta, mutta huomaan, että ikäeromme on saattanut hiertää joitakin keski-ikäisiä miehiä. Ehkä he kokevat nuoremman miehen uhkaksi.

Ronnie: Ystävämme ovat kaikenikäisiä, joten ikäero ei ole ollut ongelma. Olemme tavanneet myös toistemme vanhemmat, ja kaikki tulevat hyvin juttuun.

Miten päätitte muuttaa yhteen?

Susanna: Olemme olleet yhdessä puoli­toista vuotta ja muutimme yhteen noin puoli vuotta sitten. Ronnie oli melkein koko ajan luonani, joten tuntui hölmöltä maksaa kahta asuntoa. Sulo oli ihan into piukeana, kun Ronnie muutti meille.

Ronnie: Olen seurustellut ennenkin, mutta Susanna on ensimmäinen nainen, jonka kanssa asun yhdessä. Kun muutimme yhteen, minua vähän mietitytti, millaista elämästä myös lapsen kanssa tulee, mutta kaikki on mennyt hyvin.

Miten suhteeseenne vaikuttaa, että ­Susannalla on lapsi?

Susanna: Sulo on elämäni mies numero yksi. On tärkeää, että Ronnie tulee hänen kanssaan toimeen. Sulolla on jo maailman paras iskä, joten Ronnie on hänelle kaveri. Sulo fanittaa Ronnieta. He pelaavat pleikkaa, ja minä olen tylsä pelipoliisi, joka tulee keskeyttämään! Ronnie on opettanut Suloa soittamaan kitaraa. Ronnien kitara ja Sulon pikkukitara seisovat olohuoneessa söpösti vierekkäin.

Ronnie: En edes yritä olla Sulolle isä vaan olen kaveri. Olen tottunut lapsiin. Minulla on kaksi nuorempaa veljeä, joiden kanssa olen touhunnut paljon.

Siitepölyä superallergikolle

Toinen on yrittäjä, toinen opiskelija. ­Miten jaatte elinkustannukset?

Susanna: Puoliksi maksetaan. Itse asiassa tilanteemme eivät ole niin erilaiset. Moni luulee, että kieriskelen rahassa, koska juon lehtien palstoilla samppanjaa, mutta minulla on nytkin aika tiukkaa. Lama, nettikaupat ja halpaketjut vievät asiakkaita. Kaapissani on Vuittonia ja Guccia, mutta ne ovat vanhoja. En ole yhtään niin materialisti kuin monet luulevat. Tulen toimeen aika vähällä.

Ronnie: Tasapuolisesti.

Entä kotityöt?

Susanna: Aika lailla puoliksi.

Ronnie: Minä imuroin, Suski pesee ­vessan. Kumpikin laittaa ruokaa.

Miten yllätätte toisenne?

Susanna: Tekemällä aamupalaa ja ­tarjoilemalla sen sänkyyn.

Ronnie: Susanna innostui joskus superfoodista ja teki minulle siitepölyjuoman tietämättä, että olen superallerginen. Sairaalareissuhan siitä tuli. Mutta juoma toimi hyvänä siedätyshoitona.

Miten hemmottelette toisianne?

Susanna: Laitamme hyvää ruokaa, katsomme leffoja, syömme suklaata.

Ronnie: Syömme karkkia

Miten riitelette?

Susanna: Riiteleminen syö energiaa, eikä meillä dynamiitti räjähtele. Jos on pientä kinaa, se johtuu siitä, että itsellä on äksypäivä. Silloin olen vain vaisumpi, kun normaalisti puhun kuin ruuneperi.

Ronnie: Ei Suski ainakaan suutu mistään. Jos jokin harmittaa, kumpikin on vain tavallista hiljaisempi.

Kumpi ajaa?

Susanna: Vuoron perään. Minä teen ajaessa monta asiaa, vaikka pitäisi keskittyä ajamaan. Hiljattain lomalla Miamissa ajoin moottoritiellä avoautolla, join kahvia ja kuvasin samalla itseäni. Silloin Ronnieta ehkä vähän pelotti.

Ronnie: Kumpikin ajaa. Kun Susanna ajaa tallista ulos, hän valitsee aina väärän kaistan. Jos huomautan siitä, hän vastaa, että pitäähän elämässä jännitystä olla!

Päivä kerrallaan

Missä neuvotte toisianne?

Susanna: Neuvon Ronnieta ruuanlaitossa, vaikken olekaan maailman paras kokki. Ronnie auttaa miehisissä jutuissa ­kuten tietokoneissa. Hän on myös hyvä matikassa: saan häneltä apua, kun lasken alennusprosentteja vaatteista. Tsemppaan Ronnieta, mutta en jaa elämänneuvoja, jokainen tekee päätöksensä itse.

Ronnie: Neuvon Susannaa lähinnä tieto­koneasioissa.

Mitä et antaisi toiselle anteeksi?

Susanna: Jos Ronnie tekisi pahaa Sulolle. Uskottomuus, luottamuksen pettäminen, olisi varmasti myös kova paikka.

Ronnie: Pettämistä.

Oletteko mustasukkaisia?

Susanna: Ronnie ei aiheuta sellaisia ­tilanteita, että pitäisi olla.

Ronnie: Ei siihen ole ollut aihetta.

Miten juhlitte?

Susanna: Liikumme useimmiten yhdessä, mutta omia ystäviä ei saa unohtaa. Minun pitää välillä päästä yksin tanssimaan. Olemme tutustuneet toistemme ystäviin.

Ronnie: Käymme ulkona yhdessä mutta välillä myös erikseen.

Miten julkisuus vaikuttaa suhteeseenne?

Susanna: Olen ollut 20 vuotta julkisuudessa ja tottunut siihen. Se häiritsee ­minua vain silloin, kun katsastan ketjuliikkeiden valikoiman välttääkseni ­samantyyppiset jutut omassa liikkeessäni. Silloin laitan lippiksen päähän ja toivon, ettei minua tunnisteta.
Ronnie: Ei mitenkään. Joskus joku saattaa tulla Susannalle juttelemaan, mutta ei se minua häiritse.

Mistä haaveilette?

Susanna: Matkustamisesta,  seuraavaksi haluaisin Los Angelesiin. Toivon myös, että Ronnien musiikkiura lähtisi lentoon.

Ronnie: Haluaisimme reissata esimerkiksi Tokioon ja eri puolille Yhdysvaltoja.

Näkyykö tulevaisuudessa häitä ja lapsia?

Susanna: Äh, ei vauvakysymyksiä! Naimisiin en ole koskaan halunnut. Ajatus prinsessapäivästä kammottaa. Yhdessä voi olla ilman sellaisiakin sitoumuksia.

Ronnie: Emme ole puhuneet aiheesta.

Missä näette itsenne 10 vuoden päästä?

Susanna: Toivottavasti yhä yhdessä. Yrittäjänä olen tottunut siihen, että elämässä kaikki on epävarmaa. Parempi keskittyä vain tähän hetkeen. Nyt olen terve ja onnellinen.

Ronnie: Emme mieti hirveästi tulevaa vaan elämme päivän kerrallaan. Arvostan sitä piirrettä Susannassa.

Susanna Penttilä

■ Vuonna 1973 syntynyt yrittäjä pyörittää omaa Férrer-muotiliikettä Helsingissä.
■ Tullut tunnetuksi Playboy-kuvistaan. Esiintynyt muun muassa Viidakon tähtöset -sarjassa.
■ Mukana Tavallista elämää -sarjassa, joka alkaa TV5-kanavalla huhtikuussa.
Susannalla on nelivuotias Sulo-poika.

Ronnie Roos

■ Vuonna 1990 syntynyt Ronnie Roos on kotoisin Helsingistä.
■ Opiskelee insinööriksi ja soittaa kitaraa Riot Vein -yhtyeessä.
■ Asuu yhdessä Susannan ja tämän nelivuotiaan Sulo-pojan kanssa.

Tiina Arlin sai laittomat potkut, haastoi työnantajansa oikeuteen, voitti käräjät ja ajautui pitkäaikaistyöttömyyteen. – Miksi minulta vietiin kaikki, vaikka tein työni hyvin? hän kysyy nyt.

Tässä päivässä ei ole mitään juhlimisen arvoista.

Ajatus risteilee Tiina Arlinin, 53, päässä, kun hän hörppii keittiönpöydän ääressä kahvia kotonaan 15. toukokuuta Vantaan Myyrmäessä.

Vaikka ulkona sää on juhlittavan upea eikä kiire paina, Tiinan mieli on apea. Hänen ajatuksensa ovat siinä, mitä tapahtui päivälleen neljä vuotta sitten.

15. toukokuuta 2014 Tiina istui Helsingin käräjäoikeuden istuntosalissa työsuhderiidan takia. Vastassaan hänellä oli entinen työnantajansa Suomen valtio, eduskunnan kanslia.

Vuonna 2012 Tiina oli saanut potkut esimiehensä, kansanedustaja Reijo Hongiston avustajan paikalta vain kaksi päivää ennen kuin hänen määräaikainen työsuhteensa olisi päättynyt. Määräaikaista työsuhdetta ei voi purkaa laillisesti ilman erittäin painavaa syytä.

– Lopputili tuli aivan puskista, niin yllättäen kuin vain mahdollista. En ollut saanut mitään varoituksia, Tiina kertoo.

Alun perin Tiinan työsuhteen piti kestää Hongiston kauden loppuun saakka. Eduskuntaryhmän puheenjohtajan pyynnöstä Tiinalle kirjoitettiin lyhyempi sopimus. Suullisesti Tiina ja hänen esimiehensä kuitenkin sopivat, että Tiinan pesti kesää vaalikauden loppuun saakka.

Tiina otti yhteyttä liittoonsa heti, kun sai tietää, ettei työsuhdetta jatketa. Liiton avustuksella hän yritti neuvotella asiasta työnantajansa kanssa. Keskustelut eivät johtaneet mihinkään. Tiina haastoi työnantajansa oikeuteen.

”Ainoa rehellinen syy potkuille oli se, että minulla oli suhde pomoni kanssa.”

– Siitä alkoi täysi helvetti. Esimieheni alkoi mustamaalata mainettani, Tiina kertoo.

Oikeudenkäyntiä Tiina joutui odottamana melkein kaksi vuotta. Kun istuntopäivä vihdoin koitti, Tiinan entinen esimies väitti todistajana monia asioita.

Hän väitti, että Tiina olisi jättänyt tulematta töihin, koska oli ollut edellisenä iltana juopottelemassa. Esimies väitti, ettei Tiina osannut kirjoittaa ja että hän kieltäytyi työtehtävästä. Vain vähän aikaa sitten Tiinan ja Hongiston välit olivat olleet aivan toiset.

– Kaikki syytteet tulivat puun takaa eivätkä pitäneet paikkaansa. Ainoa rehellinen syy potkuille oli se, että minulla oli suhde pomoni kanssa. Hän on perheellinen mies ja halusi minusta eroon, kun hänen omatuntonsa alkoi kolkuttaa, Tiina kertoo.

(Juttu jatkuu kuvan jälkeen.)

Tiina irtisanottiin vuonna 2012. Kuva: Tiinan kotialbumi
Tiina irtisanottiin vuonna 2012. Kuva: Tiinan kotialbumi

Oikeus tuli, terveys meni

Elokuussa 2014 myös Helsingin käräjäoikeus asettui Tiinan puolelle. Hän voitti käräjät.

Käräjäoikeuden mukaan Tiinan irtisanomiselleen tai ylipäätään vaalikautta lyhyemmälle määräaikaiselle työsuhteelle ei löytynyt laillista perustetta. Työnantaja ei pystynyt todistamaan yhtäkään irtisanomisen syyksi esitettyä väitettä todeksi. Erityisen loukkaavana oikeus piti sitä, että Tiina irtisanottiin vain kaksi päivää ennen määräaikaisen työsuhteen päättymistä.

Myös Tiinan ja Hongiston suhdetta puitiin istuntosalissa. Reijo Hongisto on kiistänyt suhteensa Tiinaan. Käräjäoikeuden papereissa kuitenkin lukee, että tutkintamateriaalien perusteella ”heidän välillään on ollut läheisempi suhde kuin pelkkä työtoveruus. Kuinka pitkälle suhde on edennyt jää arvoitukseksi, eikä sillä ole tämän jutun ratkaisun kannalta merkitystä.”

Samoissa papereissa lukee, ettei henkilökohtaisen suhteen viileneminen ole mikään perustelu työsuhteen päättymiselle.

”Olin työtön, masentunut ja aivan loppu.”

Voiton jälkeen Tiinan tunteet risteilivät. Toisaalta hän tunsi iloa siitä, että oikeus tapahtui.

– Koskaan aiemmin avustaja ei ole vienyt työsuhderiitaa käräjille, minä löysin siihen ensimmäisenä rohkeuden. Lähdin käräjille siksi, että halusin avustajille paremmat oikeudet. En ollut ainoa, jolle kirjoitettiin suotta vaalikautta lyhempi sopimus, Tiina kertoo.

– Olin tyytyväinen, että tulevaisuudessa avustajilla olisi ennakkotapaukseni jälkeen parempi irtisanomissuoja. Muut avustajat eivät voi saada samanlaisia mielivaltaisia potkuja.

Samaan aikaan Tiina kuitenkin ajatteli, että hänen elämänsä oli aivan pilalla.

– Olin työtön, masentunut ja väsynyt. Myös ihmissuhteeni pomoni kanssa oli tietenkin ohi. Mietin, mitä ihmettä seuraavaksi tapahtuu.

Pakko pysyä kasassa

Heti irtisanomisensa jälkeen vuonna 2012 Tiina alkoi hakea uutta työtä. Samaan aikaan tapaus nousi isosti uutisotsikoihin.

– Lähetin työhakemuksia, lähetin ja lähetin, Tiina kertoo.

Tiina haki toimistotöitä, joista hänellä on vuosien kokemus. Potkujensa jälkeen hän on päässyt yhteen haastatteluun.

– Karsiuduin heti kättelyssä. Yksi syy ikäni lisäksi on varmaankin se, että moni työnantaja googlaa hakijat. Minun kohdallani Googlessa törmää usein ex-pomoni esittämiin perättömiin väitteisiin.

”Ajattelin, että on pysyttävä hengissä siksi, että oikeus tapahtuu.”

Vaikka Tiina yritti pysyä sinnikkäänä, oikeudenkäynti ajoi hänet loppuun. Yöt menivät valvoessa ja päivät kuluivat miettien, mitä seuraavaksi tapahtuu.

– Minulla oli usein huono ja ahdistunut olo. Sain paniikkikohtauksia. Mutta halusin saada oikeudenkäynnin hoidettua. Ajattelin, että on pysyttävä reippaana ja hengissä siksi, että oikeus tapahtuu.

Kun oikeus lopulta tapahtui, Tiinan vointi romahti.

– Kun kaikki oli ohi, minusta tuntui siltä, kuin ilmapallosta olisi vedetty ilmat ulos. Kaikki oli mennyt, ja iski masennus.

Käteen pelkkää tyhjää

Tällä hetkellä Tiina on määräaikaisella työkyvyttömyyseläkkeellä masennuksen takia. Hän on aiemmin päässyt käymään terapiassa, mutta hoitojakso jäi liian lyhyeksi.

– Terapiassa minusta alkoi pikkuhiljaa tuntua, että pääsen eteenpäin. Kun hoito loppui kesken, olin taas tyhjän päällä. Minulla on edelleen paljon unihäiriöitä. Ne vievät voimat. Heräilen jatkuvasti ja valvon miettien.

”Tein sen virheen, että lähdin suhteeseen varatun miehen kanssa. Siitä olen saanut kärsiä nahoissani.”

Työsuhderiidan voittamisen jälkeen Tiinalle määrättiin korvaukseksi yhdeksän kuukauden palkat, irtisanomisajan palkka ja lomakorvaus irtisanomisajalta. Kuukausipalkka Tiinalla oli 2315 euroa. Suomen valtio määrättiin maksamaan myös oikeudenkäyntikulut, mutta ne menivät suoraan liittoon.

Könttäsummana yhdeksän kuukauden palkka voi kuulostaa suurelta, mutta todellisuus on toinen.

– Koska korvaukset maksettiin palkkoina, niistä maksettiin ansiotuloverot. Työttömyysvakuutusrahasto otti korvauksesta noin puolet, ja työttömyyskassa peri summasta takaisin maksettuja työttömyyspäivärahoja. Kun siihen päälle laskee sen, etten työllisty, voisi sanoa, etten voittanut rahallisesti mitään, Tiina kertoo.

Tiinan entinen esimies on yhä töissä kansanedustajana. Se tuntuu Tiinasta epäreilulta.

– Miksi minulta vietiin kaikki, vaikka tein työni hyvin? Samaan aikaan minulle laittomat potkut antanut ihminen istuu eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnassa.

Ainoa iso virhe, jonka Tiina menneisyydessään näkee, on se, että hän meni suhteeseen varatun miehen kanssa.

– Minulla olisi pitänyt hälytyskellot soida sen suhteen, mutta en osannut kuunnella järjen ääntä. Luotin sinisilmäisenä väärään ihmiseen. Siitä virheestä olen saanut kärsiä nahoissani moninkertaisesti.

Lopussa on vain toivo

Mitä jos?

Ajatus nousee satunnaisesti Tiinan mieleen. Millaista elämää hän eläisi nyt, jos olisi päättänyt, ettei haastakaan työnantajaansa oikeuteen?

– Minun on vaikeaa päästä elämässä eteenpäin. Edelleen monesti alkaa itkettää, kun vain mietin koko tilannettani. Olen lapseton tahattomasti, mutta aina olen miettinyt, että työ ja ura voisivat olla lapsiani. Minulla on sellainen olo, ettei minulla ole mitään, kun ei ole perhettä tai työtä.

Omasta voinnista huolimatta Tiina on silti varma, että kävisi läpi saman uudestaan.

– Se, että rikotaan lakia, on valtavassa ristiriidassa oikeudentajuni kanssa. En olisi voinut päästää työnantajaani kuin koiraa veräjästä. Irtisanominen oli niin törkeä.

”Edelleen toivon, että saan kunnon sellaiseksi, että pääsen tekemään jotain hyödyllistä.”

Ja kyllä Tiinan elämästä hyvääkin löytyy. On iäkkäät vanhemmat, jotka tarvitsevat apua ja jaksavat tukea. On Vantaan lähimetsät, joihin sukeltaessa ja linnunlaulua kuunnellessa tuntuu hetken ajan siltä, että kaikki on hyvin. Lisäksi aina on pientä toivoa.

– Edelleen toivon, että vielä joskus saan vointini sellaiseksi, että pääsen tekemään jotain hyödyllistä. Haluaisin päästä vielä joskus töihin.

Mieluiten Tiina haluaisi kansanedustajaksi. Eduskunnassa hän haluaisi päästä vaikuttamaan esimerkiksi työttömien tilanteeseen kokemusasiantuntijana. Hallituksen työttömiin kohdistuva politiikka ja erityisesti aktiivimalli saavat Tiinan tulistumaan.

Nykyisille päättäjille hänellä on tiukkoja terveisiä:

– Terveisiä sieltä, minne aurinko ei paista, koska sieltä tämä politiikka on. Miksi ihmeessä leikataan heiltä, joilla ei ole yhtään mitään? Miksi heitä kyykytetään, joilta on jo viety kaikki? Se on niin kohtuutonta, epäinhimillistä ja epäoikeudenmukaista kuin vain voi olla.

Kolmisen vuotta sitten naimisiin mennyt Laura Lepistö haluaa jossain vaiheessa lapsia, mutta keskittyy juuri nyt uran luomiseen.

Yksinluistelussa Suomen kaikkien aikojen menestynein taitoluistelija Laura Lepistö, 30, vetää nykyisin kahden yhtiökumppaninsa kanssa puolitoista vuotta sitten perustettua Snou Creative -markkinointitoimistoa.

– Teemme töitä urheilun parissa toimivien brändien ja urheilua sponsoroivien yritysten kanssa. Tuotamme sisältöä, teemme sponsoroinnin erilaisia toteutuksia ja manageroimme muutamaa urheilijaa. Suunnittelen, konseptoin, myyn ja teen uusasiakkuushankintaa. Teen kaikkea muuta, paitsi kuvaan kameran varressa, Laura kertoo.

”En kaipaa kilpailuihin, mutta kaipaan esiintymistä.”

– Etsin kauppakorkeakoulun jälkeen pitkään omaa tapaa tehdä töitä. Nyt yrittämisestä on tullut uusi intohimo luistelu-uran jälkeen.

Vaikka Laura on lopettanut kilpauran, hän on edelleen aktiivinen luistelun parissa. Hän istuu esimerkiksi Taitoluisteluliiton hallituksessa, pitää luisteluleirejä ja kommentoi luistelukilpailuja Ylellä.

– En kaipaa kilpailuihin, mutta kaipaan esiintymistä, hän kertoo.

– Tykkään edelleen esiintyä. Siksi haluan pitää oman uran yrityksen pyörittämisen rinnalla. Olin esimerkiksi puolitoista vuotta sitten Uuden iloisen teatterin revyyssä esiintymässä, mikä oli hauskaa. Olen keskittynyt urheilubisnekseen, mutta on kiva tehdä välillä pieniä syrjähyppyjä.

Huonot läpät yhdistää

Laura kertoo, että myös yksityiselämään kuuluu hyvää. Hän meni vajaat kolme vuotta sitten naimisiin miesystävänsä Tommi Huovisen kanssa, jonka hän tapasi yli kymmenen vuotta sitten lukiossa.

– Häät olivat kivat bileet, mutta mikään ei hirveästi muuttunut, koska olimme olleet yhdessä jo niin pitkään, Laura kertoo.

– Nautimme arjesta. Meillä on hauskaa keskenämme. Molemmilla on yhtä huonot läpät. Parisuhteessamme toisen huomioiminen on helppoa, koska tunnemme toisemme niin hyvin.

”Olen lapsirakas, mutta en haaveile kovin monesta lapsesta.”

Laura haaveilee lapsista, mutta niiden aika ei ole vielä.

– Nyt olemme olleet uraorientoituneita ja nauttineet elämänvaiheesta, kun koulut on juuri käyty, Laura sanoo Sportyfeel Helsinki City Run ja Helsinki City Marathonin VIP-tilaisuudessa.

– Olen lapsirakas, mutta en haaveile kovin monesta lapsesta. Toivottavasti niitä jossain vaiheessa kuitenkin siunaantuisi. Pari lasta riittäisi.

Luistelu-uralta tarttui mukaan myös monta ystävää. Laura pitää yhteyttä moneen nuoruuden luisteluseuralaiseen ja kilpakumppaniin.

– Olin Kiira Korven häissä kuukausi takaperin. Hän asuu Nykissä, joten emme näe enää kovin usein. Meitä yritetiin aina asetella vastakkain, mutta me vain pyörittelimme sellaiselle silmiä, Laura nauraa.