Näyttelijä Laura Malmivaara tunnustaa olevansa romantikko. ”Olen koko ajan tarinoiden kanssa tekemisissä ja hurmaannun ­ihmisistä työkseni. Se on työkalu, joka pitää säilyttää, sillä ei tässä ammatissa voi kyynistyä.” Kuvat: Andreas Janett
Näyttelijä Laura Malmivaara tunnustaa olevansa romantikko. ”Olen koko ajan tarinoiden kanssa tekemisissä ja hurmaannun ­ihmisistä työkseni. Se on työkalu, joka pitää säilyttää, sillä ei tässä ammatissa voi kyynistyä.” Kuvat: Andreas Janett

Näyttelijä Laura Malmivaaraan, 40, ovat aina vedonneet mystiset ja lahjakkaat miehet. Nyt viereltä löytyy kuva­taiteilijamies, jonka kanssa Laura on ollut yli vuoden.

Jos näyttelijä Laura Malmivaara, 40, jotain parisuhteessaan tarvitsee, se on omaa rauhaa ja tilaa. Sen ei tarvitse olla mitään puuhastelua kummempaa, kunhan hän saa vain unohtua omaan seuraansa.

Laura on seurustellut yli vuoden kuvataiteilijamiehensä kanssa, mutta pariskunta ei asu yhdessä.

– En ole koskaan ollut sellainen, että kanssani pitäisi kulkea käsi kädessä koko päivän. Tarvitsen tilaa ja osaan antaa sitä toisellekin paljon. Erossa oleminen ei ole minulle mikään katastrofi. Onneksi kukaan rakastamistani miehistä ei ole ollut mikään vieressä nysvääjä.

Nytkin kauniisti ruskettuneella Lauralla on takanaan kolmen viikon kuvausreissu Kreikan Kosin saarella, jolla hän oli kuvaamassa Lomasankarit-elokuvaa.

– Miehet ovat aina kannustaneet minua työntekoon, ­eivätkä he ole koskaan syyllistäneet minua. Se, että saan ­toteuttaa itseäni luovasti, on kaiken a ja o. En edes voisi ­olla ihmisen kanssa, joka ei kestäisi sitä.

Laura laskee olleensa rakastunut viisi kertaa. Suhteet ovat olleet kaikki useita vuosia pitkiä, pisin niistä, avio­liitto ohjaaja Aku Louhimiehen kanssa päättyi kymmenen vuoden yhdessäolon jälkeen virallisesti vuonna 2013. Liitosta syntyi kaksi tytärtä, nyt 8-vuotias Aino ja 10-vuotias Alma.

– Olen todella onnekas, että olen saanut rakastaa niin montaa ihanaa ja mahtavaa miestä. En kadu mitään suhteissani, vaan olen iloinen ja ylpeä siitä, että olen uskaltanut tehdä myös rohkeita ratkaisuja.

Millaisiin miehiin rakastut?
Kaikki rakastamani miehet ovat olleet erikoisia tyyppejä ja suuria salaisuuksia minulle. Heitä on yhdistänyt myös poikkeuksellinen lahjakkuus. On samantekevää missä mies on hyvä, mutta jos hän suhtautuu intohimoisesti omaan tekemiseensä, se viehättää minua ihan suunnattomasti.

Intohimoisen ihmisen imussa on mahtava olla, se inspiroi itseänikin. En voisi koskaan rakastua tosikoihin. ­Ihmiset, jotka ottavat elämän liian vakavasti, eivät sytytä minua. Pientä hullua pilkettä pitää olla aina.

Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä?
Uskon siihen, että ihmiset tuntevat toisiinsa vetoa ensisilmäyksellä. Osaamme aistia toistemme energiat ja erityisyyden. Miksi muuten kaikista maailman ihmisistä kiinnostun juuri siitä yhdestä? Muistan kaikista rakastamistani miehistä sen hetken, kun olen ensimmäisen kerran nähnyt heidät. Tiesin heti, että heissä oli jotain ainutlaatuista. Nykyisessä miehessäni huomioni kiinnittyi hänen kauniiseen villapaitaansa ja hymyileviin silmiinsä.

Millainen oli ensirakkautesi?
Myönnän, että olen pienestä asti ollut hyvin keskittynyt vastakkaiseen sukupuoleen. Pojat kiinnostivat minua paljon enemmän kuin esimerkiksi koulunkäynti. Ensimmäinen poika, kenelle vannoin rakkauttani, oli samassa lukiossa opiskellut saksofonisti. Hän tuli välitunnilla juttelemaan minulle: ”Moi, mä oon ­Make. Kuka sä oot?” Makella oli haaleat, kauniit silmät ja pitkä hiuspehko. Olin nuorena heikkona pitkätukkaisiin miehiin, ja Sibelius-lukiossa heitä piisasi. Seurustelimme Maken kanssa lopulta melkein kuusi vuotta.

Millainen olet rakastuneena?
Heittäydyn suhteeseen aina ihan täysillä. Olen aktiivinen enkä pysty esittämään vaikeasti tavoiteltavaa, vaikka olen kuinka yrittänyt. Olisi kivaa olla välillä mystinen ja viileä, mutta naamastani näkyy aina ihan kaikki. Kun hullaannun jostain ihmisestä, olen todella iloinen ja nauran paljon. Olen myös valmis tekemään ­nopeita päätöksiä.

Miten näytät rakastavasi?
Äitinä huolehdin lapsistani ja hoidan heitä koko ajan, mutta välillä havahdun siihen, että minullahan on myös kumppani, jolle minun on myös tärkeää näyttää välittäväni. Arkiset pienet eleet ja sanat estävät sen, ettei kaikista olennaisin, eli kahden ihmisen välinen imu, luisu käsistä. En ole mikään hellittelijä, mutta keitän kahvit aamulla, kuuntelen, uskoudun ja haluan ottaa vastaan toisen murheet ja huolet. Haluan olla läsnä ja olemassa toiselle ihmiselle.  

Mistä tietää, että tämä on nyt rakkautta?
Kun suhde syvenee huomaamatta. Ei toiselta tarvitse kysyä ääneen, olemmeko me nyt pariskunta. Se on rakkautta silloin, kun toinen jää vierellesi eikä sinulla ole mitään tarvetta lähteä pois. Rakkauteni ovat yhdellä kädellä laskettavissa, mutta ihastuksia on ollut monta. Olen aina ollut kova ihastumaan ja nauttinut suunnattomasti silmäpelistä. Ai että sitä vetovoimaa, kun katsoo miestä ja hän katsoo takaisin. Se on niin parasta.

Voiko rakkautta hoitaa?
Yhteinen aika hoitaa suhdetta aina, mutta tärkeää on myös antaa suhteen vain olla ja asioiden tapahtua omalla painollaan. Äitini on aina painottanut minulle, että asiat menevät niin kuin ne ovat mennäkseen. Kaikenlainen pakottaminen ja liikayrittäminen tuntuvat aika vierailta.

Kuka tai mikä on elämäsi suurin rakkaus?
En osaa valita, sillä rakastan niin paljon ja eri tavalla, ettei sama sana riitä kattamaan kaikkia. Rakkaus omiin lapsiin ­menee tietenkin kaiken yläpuolelle, mutta elämäni suurin rakkaus on hetkestä nauttiminen. Se liittyy kaikkeen: näyttelemiseen, valokuvaamiseen, miehen ja naisen väliseen suhteeseen ja lasten kanssa olemiseen. Olen ollut siinä aina yllättävän hyvä. Ehkä siksi, ettei elämäni ole koskaan ollut suorittamista enkä ole ottanut paineita mistään. En ole missään määrin urakeskeinen ihminen enkä edes kovin kunnianhimoinenkaan. Perhe on aina ollut minulle ykkönen.

Onko sydämesi joskus särkynyt?
On tietysti. Särkyneeseen sydämeen on auttanut aika ja oma havahtuminen. En ole antanut itseni takertua rakkauden illuusioon.

Mistä tunnistaa rakkauden loppumisen?
Uskon, että side rakastettuihin ei häviä koskaan. Olen säilyttänyt hyvät välit kaikkiin entisiin miehiini. Etenkin lasten kannalta on tärkeää pystyä sopimaan asioista yhdessä ja sovussa. Rakkaus on vahva tunne, mutta sillä on monia ikäviä kääntöpuolia, kuten viha, itsekkyys ja katkeruus. Itse yritän elää vapaana katkeruudesta ja liioista taakoista.

Voiko pettämisen antaa anteeksi?
Jokaisella ihmisellä on omat rajansa, mutta minulle pettämistä ei ole tullut koskaan vastaan, joten en ole joutunut miettimään sitä konkreettisesti. En kuitenkaan usko, että se olisi minulle ­mikään kynnyskysymys. Pettäminen ei ole koskaan syy, vaan lopputulema jostain paljon syvemmästä ongelmasta.

Voiko ystävyys muuttua rakkaudeksi?
Voi, sillä rakastuminen ja rakastaminen tarvitsevat todella paljon ystävyyttä. Miehet, joiden kanssa olen ollut, ovat ­olleet myös hyviä ystäviäni, uskottujani ja luotettujani.

Kun aloitin nuorena ensimmäisen pitkän seurustelusuhteeni, unohdin kaikki ystävyyssuhteeni. Miehet ja perhe ovat aina riittäneet minulle, siksi olen pyörinyt melko vähän naisporukoissa. Vasta aivan viime vuosina olen huomannut, kuinka kivaa onkaan viettää aikaa ystävien kesken.

Oletko romantikko vai realisti?
Romantikko, sillä haluan säilyttää kyvyn hulluihin ja optimistisiin tekoihin ja ratkaisuihin. Nautin mielettömästi joka­päiväisestä romantiikasta. Totta kai tykkään ihanista aurinkomatkoista ja reissuista Pariisiin, mutta ei minulle tarvitse ostella lahjoja tai tuoda kukkia. Minulle riittää lämmin läsnäolo.

Onko avioliitto rakkauden huipentuma?
En ajattele niin, mutta ihailen sitä, että ihmiset uskaltavat sitoutua ulospäin ja uskoa siihen, että yhdessä he ovat enemmän. Se on todella rohkeaa.

Mitä olet oppinut parisuhteistasi?
Olen oppinut eniten itsestäni. En enää syytä toista, vaan olen tajunnut, kuinka paljon olen itse vaikuttanut omiin suhteisiini. Rakkaudessa on kyse itsensä ­hyväksymisestä, sillä itsetuntemus on kaiken perusta. Olen myös oppinut ­ymmärtämään miehiä ja tullut heitä kohtaan paljon armollisemmaksi.

Miten rakkaus muuttuu pitkässä liitossa?
En usko, että pitkä suhde, jossa on kaksi ihmistä, muuttuu vuosien aikana paljonkaan. Suurin muutos tapahtuu perhe-elämän myötä. Silloin huomio jakaantuu ja vaatimukset kasvavat. Perhe-elämän keskellä parisuhde on eri tavalla koetuksella, ja yhtälöstä tulee paljon monimutkaisempi. Aikaa on yksinkertaisesti ­vähemmän, mutta olen silti nauttinut aina ison perheen kiireisestä arjesta – siitä, ­että ympärillä tapahtuu jatkuvasti. Hyvä työnjako helpottaa paletin pyörittämistä suuresti, sillä kaikkea ei tarvitse tehdä itse.

Onko sinua helppo rakastaa?
Toivottavasti. Jos tykkää istua pöydän ääressä ja puhua, minun kanssani pärjää hyvin. Minulle rakastaminen tarkoittaa yhdessä ajattelemista. Kun ihminen jaksaa jakaa maailmansa minulle, siitä tulee lopulta yhteinen.

Kuuluvatko riidat rakkauteen?
Kyllä, sillä olen todella kova riitelemään. Olen niin temperamenttinen, ettei ­mikään pysy sisälläni koskaan. On myös helpottavaa, jos toinen suuttuu minulle. Tunteet, jotka eivät pääse ulos jylläämään, vain ahdistavat. En jaksa tuhlata energiaani pienistä, arkisista asioista nalkuttamiseen, vaan yleensä isot asiat saavat riidat aikaiseksi.

En voi silti koskaan mennä riidoissa nukkumaan. Erimielisyydet on pakko selvittää, vaikka siihen menisi koko yö. Onneksi olen iän myötä oppinut pyytämään anteeksi, ja riidanpuuskat menevät meillä ohi yhtä nopeasti kuin tulivatkin. Loppujen lopuksi meitä molempia aina vain naurattaa.

Pahin pelkosi rakkaudessa?
Näin nelikymppisenä katseeni on kiinnittynyt enemmän itseeni kuin siihen, mitä toinen tekee tai jättää tekemättä. Pahin pelkoni on, että katkeruus pääsee luikertelemaan sisälleni. Jos niin käy, se vie kaiken.

Hulluinta, mitä olet tehnyt rakastuneena?
Olen aina uskonut rakastuneena, että kaikki on mahdollista, eikä minulla ole ollut mitään rajoituksia tai estoja. Muutama vuosi sitten matkustin viimeisillä rahoillani Pariisiin pariksi päiväksi vain ollakseni ihastukseni kanssa. Olen kokenut paljon romanttisia, elokuvamaisia hetkiä elämässäni. Kuten tunteikkaat jäähyväiset sateessa juna-asemalla.

Mitä olet oppinut rakkaudesta vanhemmiltasi?
Vanhempani ovat vieläkin yhdessä, ja heidän esimerkkinsä on näyttänyt minulle sen, että yhdessä nauraminen on hyvä lääke moneen asiaan. He ovat istuneet viinilasi kädessä rannalla ja jutelleet tuntikausia. Riidan jälkeen he ovat myös aina halanneet ja antaneet toisilleen anteeksi.

Rakkaudentäyteisin hetki elämässäsi?
Muistan kaiken siitä hetkestä, kun ­ensimmäisen lapseni Alma syntyi kymmenen vuotta sitten. Katsoin hänen tummia silmiään ja mustaa tukkaansa ja sanoin: ”Moi, kuka sä oot?” Olin niin täynnä rakkautta, ettei mikään romanttinen hetki yllä siihen. Minuun valahti silloin valtavasti ikiaikaista rakkautta.

Lue myös:

Aiemmat Tunnustuksia rakkaudesta -haastattelut

Laura Malmivaara

Näyttelijä syntyi 26.10.1973 Kajaanissa. Asuu Helsingissä tyttäriensä, 8-vuotiaan Ainon ja 10-vuotiaan Alman kanssa. Seurustelee.
Näyttelee KOM-teatterissa. Nähdään lokakuussa Lomasankarit-elokuvassa.
On hurahtanut fustraan.

Paula Vesala kertoi Enbuske, Veitola, Salminen -ohjelmassa oppineensa Yhdysvalloissa, että kohtauksiin voi pyytää turvahenkilön paikalle.

Paula Vesala kertoi torstai-iltana Enbuske, Veitola, Salminen -show'ssa, että on kokenut seksuaalista häirintää urallaan. Hän ei eritellyt, onko ahdistelua tapahtunut liittyen hänen muusikon, näyttelijän vai näytelmäkirjailijan uraansa.

– Ehkä mä voin puhua koko taiteen kentästä, jolla olen operoinut. Olen kokenut kyllä monenlaista ahdistelua. Se on tosi laaja ilmiö, Vesala kertoi ohjelmassa.

”Voi pyytää turvahenkilön paikalle.”

Juontaja Maria Veitola kysyi Vesalalta, miten sellaisista tilanteista voi selvitä.

– Mä olen oppinut Amerikassa koulussa, että on hyvä etukäteen sanoa, että pyytää turvahenkilön paikalle, kun on lähestymässä tällainen kohtaus, jossa kaipaa turvallista ilmapiiriä. Usein kuvausryhmässä on vaikka vanhempi naishenkilö, joka pysyy huoneessa ja varmistaa, ettei mennä asiattomuuksiin.

Lue myös: Ohjaja Heidi Linden kertoo seksuaalisesta ahdistelusta Suomen elokuvapiireissä: ”Moni on niin traumatisoitunut, että on jättänyt alan”

Tällä hetkellä Vesala nähdään valkokankaalla Aku Louhimiehen ohjaamassa Tuntematon sotilas -elokuvassa. Elokuvassa on yksi kohtaus, jossa Vesala on saunassa Rokkaa näyttelevän Eero Ahon kanssa. Vesala otti aikaisemmin Twitterissä kantaa kohtaukseen liittyvään uutisointiin. Esimerkiksi Ilta-Sanomat uutisoi kohtauksesta otsikolla Paula Vesala rohkeassa saunakohtauksessa uudessa Tuntemattomassa sotilaassa.

– Sanokaas mulle, kuka suomalainen saunoo vaatteet päällä puolison kanssa? Ja jos ollaankin saunassa alasti, onko se ”yllättävää ja rohkeaa”? Vesala ihmetteli viime viikolla Twitterissä.

”Olen saanut sellaisia viestejä, että olen ansainnut tämän ahdistelun.”

Nyt Vesala kertoi EVS-ohjelmassa saamastaan palautteesta.

– Mä olen saanut sellaisia viestejä, että olen ansainnut tämän ahdistelun, koska olen esiintynyt elokuvassa ilman vaatteita. Toivoisin, ettei siihen liittyisi häpeän tunnetta, mitä siihen liittyy. 

Olli Lindholm kertoo elämäkerrassaan, että isä katosi hänen elämästään kokonaan 80-luvun puolivälissä. – Ihan hyvä, että lähti, Olli sanoo.

Yö-muusikko Olli Lindholm, 53, kertoo vaikeasta isäsuhteestaan tuoreessa elämäkerrassaan Olli – Yhden miehen varietee (Docendo).

– Olen siitä erikoinen lapsi, että mulla on kantapäässä jännä viilto. Se kertoo, että isyystesti on tehty. Isä ei halunnut tunnustaa, että olen sen lapsi, Olli kertoo Arno Kotron kirjoittamassa kirjassa.

”Ihan hyvä, että lähti.”

Ainoana lapsena Olli eli käytännössä kahden äitinsä kanssa, sillä isä oli paljon pois kotoa töiden takia. 80-luvun puolivälissä isä katosi Ollin elämästä kokonaan.

– Ihan hyvä, että lähti, Olli toteaa kirjassa. 

Ollin mukaan hänen isänsä oli ”ihan siedettävä silloin, kun joi, muuten ei”. Hän muistelee kirjassa erästä joulua, jolloin isällä ja pojalla tuli riita.

– Muistojen äärellä saa toisaalta aina miettiä, mikä on totta ja mikä ei – mikä on jälkeenpäin lisättyä. Muisti on petollinen kapistus. Itse
muistan, että joskus murrosikäisenä tulee isän kanssa riita joulutähden asennosta tai jostain, haen kirveen ja yritän lyödä sillä isää, Olli kertoo kirjassa.

Ollin mukaan hänen äitinsä ei muista kyseistä välikohtausta.

– Mutta oikeastaanhan se on toisarvoista, oliko mukana kirves vai ei. Ilmapiiri oli joka tapauksessa tuo.

Ei tiedä, minne haudattu

Olli on aikaisemminkin puhunut vaikeasta isäsuhteestaan. Viime vuonna hän kertoi Vain elämää -ohjelmassa, ettei tiedä, minne isä on haudattu.

– Mä olin hänen ainoa läheinen, ja mulle tuli 1998 syksyllä soitto Satakunnan keskussairaalasta, että isänne on aivokuollut. Menin hänen luo, sanoin isälle, että kaikki on ok, että kyllä mä sua ymmärrän, että näin on käynyt. Sitten ne otti piuhat irti. Mä en edes tiedä, minne hänet on haudattu. Hän testamenttasi ruumiinsa ja hänet polttohaudattiin, Olli kertoi ohjelmassa.

Tuolloin Olli kertoi myös pelänneensä isäänsä aina.

– Sitä aina odotti kädet ristissä, että voi kun isä olisi kännissä, niin se olisi mukavampi. Meillä oli todella huonot välit, ja pelkäsin häntä helvetisti.

Arno Kotro, Olli Lindholm: Olli – Yhden miehen varietee on juuri ilmestynyt.