”Lapset muuttavat kuvioita radikaalisti, siihen ei osaa varautua”, Erja Lyytinen sanoo. Kuva: Satu Kemppainen
”Lapset muuttavat kuvioita radikaalisti, siihen ei osaa varautua”, Erja Lyytinen sanoo. Kuva: Satu Kemppainen

Erja Lyytisen 17 vuotta kestänyt liitto päättyi viime vuonna. Pienet lapset, keikkailu ja taloprojekti olivat parisuhteelle liikaa.

Erja Lyytinen istui täydessä tila-Mersussa. Sinne olivat ahtautuneet kitaristimies Davide ”Dave” Floreno, parin kaksivuotiaat kaksoset, lastenhoitaja ja loput Erjan bändistä. He olivat kahden viikon kiertueella Saksassa. Keikan jälkeen väsytti, mutta levon sijaan piti huolehtia lapsista. Seuraavana iltana edessä oli taas uusi keikka.

Kiertue oli viimeinen niitti.

Kun perhe palasi takaisin Suomeen, ero alkoi tuntua väistämättömältä.

– Väsymys oli valtava. Se ei loppunutkaan kotiinpaluuseen, vaan meidän keikoista väsyneiden vanhempien piti jaksaa hoitaa lapsia taas seuraavana aamuna, kun he kahdeksalta heräsivät. Tarvitsimme molemmat tilaa.

– Ymmärsin vasta jälkikäteen, että emme levänneet tai lomailleet ikinä. Kun muut vievät lapsia mummolaan viettääkseen parisuhdeaikaa, me lähdimme töihin valvomaan ja haimme lapset taas väsyneinä.

17 vuotta yhdessä olleet Erja ja Dave päätyivät eroon vuosi sitten. Kulunut vuosi on ollut Erjalle hänen elämänsä mullistavin.

Lapsiperhearki uuvutti

Ensimerkit tavallista suuremmasta kitkasta Erja huomasi pari vuotta sitten. Erja ja Dave olivat muuttaneet unelmakotiinsa, rintamamiestaloon Helsingin laidalla. Oli kaikki, mitä he toivoivat: omenapuu, ihanat naapurit ja idyllinen ympäristö.

Mutta arkirealismia olikin, että hanasta tuli kylmää vettä, lattialla palelsi, kahdessa kerroksessa asuminen oli epäkäytännöllistä ja sähkölaskut isot.

”Teimme virheen, kun luovuimme helposta elämästä kerrostalossa.”

– Teimme virheen, kun luovuimme helposta elämästä kerrostalossa. Kaikissa kaksosten kasvatusoppaissa sanotaan, että älä muuta, älä tee remonttia, äläkä säädä mitään liikaa, kun lapset ovat pieniä. Me muutimme, kun pojat olivat kahdeksankuisia, ja tein kaikkia noita listan asioita.

Uudessa kodissa Erja maalasi seiniä ja sisäkattoja. Koti piti saada heti tip top -kuntoon.

– Halusin, että kaikki on heti valmista. Kun hanasta tuli pitkään kylmää vettä, ja pesin kahta kakkapeppua altaassa, se oli kovaa hommaa. Olisi ehkä pitänyt oppia, että kaiken ei tarvitse olla valmista heti eikä niin helkutin täydellistä.

Samaan aikaan perhe rundasi kuten ennenkin. Erona oli, että mukana oli aina kaksi pikkuista tavaroineen ja tarpeineen. Väsyneenä pienistäkin asioista tuli nahistelua. Tunnelma muuttui painostavaksi.

– Jokainen, joka on ollut noin pitkässä liitossa, tietää, ettei se ole helppoa. Piti laittaa peli poikki. Lastenkin on parempi kasvaa rennossa ilmapiirissä.

Suurimpana syynä eroon Erja pitää lapsiperheen arkea. Se, että lapsia tuli kerralla kaksi yhden sijaan, verotti voimia tuplasti. Arki yhdistettyä hektiseen työhön oli ”sekä ihanaa että kamalaa”.

”Arki uuvutti meidät, emmekä osanneet hoitaa parisuhdettamme samalla.”

– Luin jostain, että 85 prosenttia kaksosten vanhemmista eroaa. Arki uuvutti meidät, emmekä osanneet hoitaa parisuhdettamme samalla. Lapset muuttivat kuviota niin radikaalisti. Siihen ei voi varautua, sillä kukaan ei tiedä, millaista on saada lapsia ennen kuin saa niitä.

– Kävin muuten juuri kaupassa vain toisen kanssa, ja voi luoja, miten helppoa se oli!


Erja Lyytinen purki pettymyksen biiseihin.


Uusi itsevarmuus

Vuosi unelmatalossa riitti. Oli pakko myöntää, että se ei ollutkaan heidän unelmansa.

Eri osoitteet ja eri elämät löytyivät niin luontevasti kuin se siinä tilanteessa oli mahdollista: Erjan rinnalla vuosia soittanut Dave lähti omalle kiertueelleen ja oli ulkomailla melkein koko viime vuoden. Erja taas lähti heti pitkälle Suomen-kiertueelle toisen blueskitaristin Heikki Silvennoisen kanssa.

– Se oli loistava aloitus uudelle tilanteelle. Esiinnyimme loppuunmyydyille saleille, ja meidät otettiin avosylin vastaan.

Erja piti itsensä kiireisenä tarkoituksella: Hän teki viime vuonna 120 keikkaa, keskimäärin joka kolmas päivä, ja suurimman osan vielä ulkomailla. Hän kiersi Englannissa, Saksassa ja jopa Intiassa.

– Kun on lavalla, ei voi miettiä pyykkikonetta tai arkea. Siellä pitää olla läsnä yleisölle ja antaa kaikkensa, ja totta kai se on asia, jota rakastan. Soitto ja esiintyminen puhdistavat.

Työstä tuli Erjan suurin voimavara. Daven lähdettyä hän uudisti itsensä ja soundinsa ja otti bändiinsä uuden kitaristin sijaan kosketinsoittajan. Davea ei voi korvata, joten oli paras tehdä asiat toisin.

Ja oli siinä puutaloajassa hyvääkin: alakerta oli aamuöisin Erjan pakopaikka, jossa syntyi biisejä.

– Blues on niin tunnemusiikkia, että otin pettymyksestä ja painostavasta ilmasta kaiken irti. Aidosta tunteestahan se taide ponnistaa, vaikka päällä olisi fiktiota, Erja naurahtaa.

Takan edessä kirjoitetut tummasävyiset Slowly Burning ja Black Ocean päätyivät uudelle levylle, jota Erja teki syksyllä muun muassa Lontoossa. Hän istui huipputuottaja Chris Kimseyn kanssa viikkoja Terry Brittenin kotistudiossa ja hioi lauluraitojaan.

Erja on tehnyt levyjä ulkomailla aiemminkin, mutta Lontoossa työskentely oli ”magein juttu ikinä”. Kimsey on työskennellyt Rollareiden, Led Zeppelinin ja Duran Duranin kanssa, Britten taas on kirjoittanut muun muassa Tina Turnerin What’s love got to do with it -hitin.

– Teimme aiemmat levyt aika lailla kimpassa Daven kanssa, mutta nyt otin vahvan naisen roolin ja enemmän vastuuta. Uudet ihmiset ja uusi suunta olivat riski, jota en olisi uskaltanut ottaa ilman eroa. Olisin mennyt samoja uria kuin ennenkin.

– Kun studiossa klikkasi heti ja tapasin mielettömiä uusia ihmisiä, sain uutta draivia itsekin. Viime vuonna minusta tuli kaikkineen itsevarmempi ja rohkeampi, kun huomasin, että minähän osaan. Kai se näkyi ulospäin, sillä minulle on tultu keikoillakin sanomaan, että olen muuttunut.

Lava on omaa aikaa

Salama McQueen tai Angry Birds. Sitä Erjan arki on kotosalla.

Koti on taas Helsingin ytimessä ja kaikki helppoa: Erja, Dave, työhuone ja päiväkoti ovat muutaman sadan metrin säteellä, ja pojat vaihtavat kotia luontevasti äidin ja isän työtilanteiden mukaan.

Erjasta on hienoa, kuinka paljon itsekin saa oppia uusia asioita, kun seuraa lasten kehitystä. Kun kolmevuotiaat pojat esimerkiksi katsovat piirrettyjä, Erja kikattelee niiden aikuisille suunnatuille vitseille.

Pojat saavat koskea Erjan soittimiin, kalliisiinkin.

– Toinen veteli juuri custom-Stratocasterillani ja totesi vain, että ”äiti, anna plektra”, Erja nauraa.

Lasten kanssa vietetyissä hetkissä Erja haluaa olla läsnä. Kotona kokataan paljon yhdessä, ja Intian-kiertueelta tuodut pippurit, curry ja paprika ovat tehneet pojista kovia maustajia.

Erjasta ei kuitenkaan olisi kotiäidiksi. Kun hän on poikien kanssa kolmistaan täysiä päiviä, hän on väsyneempi kuin kiertueiden jälkeen.

– Äitini oli kotiäiti. Hän oli myös muusikko mutta piti urasta lasten ajan breikkiä. Minä haluan olla äiti ja muusikko samaan aikaan, eikä minulle ole koskaan ollut vaihtoehto jäädä kotiin, koska olen myös yrittäjä, Erja sanoo.

Lavalla hän saa toteuttaa intohimoaan, luovuuttaan ja naiseuttaan. Vaikka se on työtä, se on sitä omaa aikaa, joka auttaa jaksamaan normiarkea.

– Reissuilla ollessani tuntuu myös hienolta, kun on ne tyypit, jotka odottavat minua keikan jälkeen. Se tuo elämään enemmän kerroksia.

Vaikka Erja tietää nyt jaksamisensa rajat, hän aikoo ottaa lapset mukaan tulevalle Suomen-kiertueelle. Hän tietää, miten raskasta se on , joten jos järjestely ei toimi, hän aikoo muuttaa suunnitelmia. Jos toimii, mahtavaa.

– Kaiken tämän sekamelskan jälkeenkin äitiys on ollut ihan mieletön juttu, ja olen onnellinen, että rohkaistuin tekemään perheen, Erja sanoo.

– Vaikka puhunkin äitiyden raskaudesta, se on todella järisyttävä kokemus myös hymyssä suin.

Pärjäämisen oppitunti

Erja täytti viime vuonna 40 vuotta. Ikä ei kauhistuttanut vaan tuntui vahvuudelta ja vapaudelta. Erja on jo löytynyt omat päämääränsä ja rajansa ja ymmärtänyt, että kaikki käyvät elämässään läpi yllättävän samanlaisia vaiheita. Vaikeuksia ei tarvitse salailla, sillä ihan samoja kinoja voidaan käydä naapurissa.

– Olen avautunut ihmisenä ja käynyt läpi asioita ystävieni ja vanhempieni kanssa paljon. Ennen pidin paljon asioita sisälläni.

– Puhumisesta on tullut järjettömän tärkeää: kun puhuu, prosessoi ongelmia samalla. Sitten niiden jauhamiseen kyllästyy, ja ne on puitu.

Toinen oppi on ollut asioiden suhteuttaminen. Ei ole tarkoituskaan, että sama tasainen latu vie eteenpäin leppoisasti, vaan oma kasvu ja kokemukset tulevat juuri siitä, mistä selviää.

– Olen oppinut, että pärjään kyllä, vaikka tulisi mitä. Sen ansiosta olen paljon rennompi elämässä ylipäätään. Se on järjetön siunaus.

– Minulla on myös perhe ja ura, ja ne ovat nyt tasapainossa. Minähän olen siis ihan helkutin onnekas!

Dave on Erjan elämässä yhä paitsi lasten isänä, yhteisen yrityksen vuoksi. Kyllä he samalle lavallekin vielä mahtuisivat.

– Ei elämässä kannata sulkea ovia. Olemme kuitenkin eläneet rikasta aikaa ja saavuttaneet yhdessä paljon isoja asioita. Olen järjettömän kiitollinen siitä.

 

Erja Lyytinen

Kansainvälisesti menestynyt blueskitaristi, laulaja, lauluntekijä.

Syntyi 1976 Kuopiossa.

Asuu Helsingissä 3-vuotiaiden kaksospoikiensa kanssa.

Julkaisi juuri uuden levyn Stolen Hearts ja lähtee Suomen-kiertueelle. Sen jälkeen keikkailee ympäri Eurooppaa.

Harrastanut sukellusta, tanssia, kiipeilyä ja juoksemista mutta harrastukset lasten vuoksi nyt ”määritte­lemättömällä tauolla”.

Toni Wirtanen kertoo tällä viikolla tv:ssä syyttävänsä vaimonsa masennuksesta musabisnestä. ”Se on saakelin mylly, joka jauhaa ihmisen päreiksi.”

Apulanta-yhtyeen keulakuva Toni Wirtanen, 42, ja hänen muusikkovaimonsa Jannika B, 32, nähdään tämän viikon torstaina Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa.

Jaksossa Maria Veitola vierailee Tonin ja Jannikan kesämökillä Lahden kupeessa, Hollolassa. Pariskunta keskustelee Marian kanssa rakkaudestaan, perhe-elämästään ja kamppailuistaan mielenterveyden kanssa. Kumpikin pariskunnasta on puhunut avoimesti sairastaneensa masennusta.

Toni kertoo Marialle elämänsä vaikeimmaksi paikaksi sen, kun vuonna 2003 alkoi kärsiä paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta.

– Silloin kun meni järki, niin se oli kyllä aika paha. Siinä oli elämässä vähän kaikenlaista ja sitten tuli paniikkihäiriöshow’t ja ahdistuskysymys siihen perään, Toni sanoo.

– Se veti todella synkkyyteen. Se oli pahinta.

Tonin mukaan mielenterveyden kanssa painiskelu on musiikkialalla yleistä.

”Silloin kun meni järki, niin se oli kyllä aika paha.”

– Meidän alalla ei ole ketään, joka vetäisi ilman nappeja ja terapiaa, mikä on hyvin hämmentävää.

Myöhemmin Marian yökyläilyn aikana pariskunta kertoo myös Jannikan uupumuksesta ja masennuksesta, johon hän sairastui pari vuotta sitten. Jannikan mukaan hänen tilanteensa johtui monesta tekijästä. Yksi syistä oli se, että hän on painanut töitä 15-vuotiaasta saakka ilman kesälomia: kiireinen elämä ajoi siihen, ettei Jannika ehtinyt käsitellä vaikeuksiaan.

Toni toteaa, että hänen mielestään yksi syy Jannikan sairastumiseen löytyy musabisneksestä:

– Mä syytän tätä hiton musabisnestä. Se on saakelin mylly, joka jauhaa ihmisen päreiksi. Jannika on tehnyt aina helvetisti töitä ja uskonut siihen, että mitä enemmän tekee, niin se myös palkitaan. Mutta musa-ala ei toimi niin.

Rakkaus otti aikansa

Jannika ja Toni tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 2011, kun Jannika lähestyi Tonia saadakseen apua artistinuralleen. Jannikan mukaan heidän ensimmäinen tapaaminen ei ollut erityisen innostava.

– Täytyy sanoa, etten ollut koskaan tavannut yhtä negatiivista ihmistä. Toni sanoi, että älä jätä työtäsi, älä tule alalle, tämä on perseala, Jannika kertoo.

Rakkaus ei syttynyt Jannikan mukaan todellakaan ensisilmäyksellä. Pariskunta tapasi kuitenkin uudelleen ja uudelleen yhteisten tuttujen kautta, ja lopulta se oli menoa.

”En ollut koskaan tavannut yhtä negatiivista ihmistä kuin Toni.”

– En tiedä miten, mutta tässä sitä ollaan. Olen sanonut kaikille, ettei koskaan kannata ensimmäisen hetken perusteella tehdä päätelmää ihmisestä. Rakastan tuota miestä joka päivä enemmän, Jannika kertoo.

Haastattelimme Jannikaa viime kesänä, kun hän oli toipumisprosessinsa alussa. Lue juttu tästä:

 

Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
Kiti Kokkonen. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Lyhyydestä voi olla myös harmia, mutta paljon hauskempaa on keskittyä niihin hyviin puoliin.

Jalat eivät yllä bussissa lattialle, farkkujen lahkeet ovat aina liian pitkät ja usein tuntuu, että ne kivoimmat vaatteet on sijoiteltu kaupassa ihan katon rajaan. Muun muassa tällaisia asioita lyhyet ihmiset kohtaavat lähes päivittäin.

Saman tietää myös Putous-tähti Kiti Kokkonen, 43, joka on vain 150 senttimetriä pitkä. Tai oikeastaan enää 148,5-senttimetriä: Kokkonen kertoo lyhentyneensä viime vuosien aikana.

– Olin joskus 150-senttimetriä pitkä, mutta olen jotenkin tullut siitä alaspäin – tai lyhentynyt. En tiedä, jatkuuko tämä vielä, Kokkonen nauraa.

Kokkosen pituus on aina ollut huumorin väännön kohteena, ja esimerkiksi viime lauantain Putous-jaksossa Kokkonen nähtiin 191-senttimetriä pitkän Roope Salmisen kahvikupin alustana sekä jääkaappiin ahtautuneena.

Lue myös: Kuka Suomi-julkkis on kanssasi samanpituinen? Katso yli 150 nimen listasta

Arkielämässään Kokkonen kuulee paljon vitsejä tai kommentteja siitä, kuinka näppärää on käyttää häntä käsinojana tai kuinka hänen lyhyytensä jaksaa yllättää joka kerta. Yleensä vitsailu ei haittaa, mutta välillä lyhyyden jatkuva alleviivaaminen ärsyttää.

”Lyhyyteni on asia, mistä muut helposti vitsailevat.”

– Itse en usein tee lyhyydestäni numeroa, mutta se on asia, josta muut helposti vitsailevat. Yleensä muiden vitsailu menee vain ohi, kun olen niin tottunut siihen. Välillä on tosin sellaisia hetkiä, että ihmetyttää, miksi keskitymme ihmisissä niin paljon tällaisiin asioihin. Eli välillä vähän ärsyttää, Kokkonen sanoo.

Lyhyelle sattuu ja tapahtuu

Lyhyeeseen varteen voi liittyä kuitenkin monta erikoista ja hauskaakin sattumusta. Niitä Kokkosella todella riittää.

– Kun olin nuori, yksi poika jätti minut sen vuoksi, että olin niin lyhyt. Hän ihan sanoi, että tämä ei nyt toimi, koska hän on niin pitkä ja minä niin lyhyt, Kokkonen nauraa.

”Minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke.”

– Olen kyllä useita kertoja myös hävennyt pituuttani. Kun esimerkiksi olen ollut haastateltavana, minulle haettiin pyllyn alle penkille jokin tyyny ja jalkojen alle koroke. Siitä tulee vain jotenkin typerä olo.

Onneksi useimmat kokemukset lyhyydestä ovat lopulta positiivisia.

– Näin lyhyenä mahtuu hyvin kaikkiin pieniin tiloihin, ja hyvin harvoin tarvitsee pelätä sitä, että löisi päänsä johonkin. Lisäksi caprihousut ovat pitkät housut ja voi ostaa lastenvaatteita, jotka ovat usein tosi kivoja, Kokkonen sanoo.

”Minulta ei kysytty lippua, koska olin saman pituinen kuin tarhalapset.”

– Metrossa olen pari kertaa unohtanut ostaa lipun. Kaksi kertaa on käynyt niin, että kun lipuntarkistajat ovat tulleet, on kohdalle osunut tarharyhmä ja olen ajautunut jotenkin sen keskelle. Minulta ei kysytty lippua, koska olin melkein samanpituinen kuin tarhalapset, eli olen varmaan jotenkin näyttänyt olevan osa tarharyhmää ja välttynyt niin tarkastusmaksulta.

Vielä muutama vuosi sitten bussisakin Kokkoselta saatettiin kysyä, tuleeko aikuisten vai lasten lippu. Vähän hävettää, mutta enemmän naurattaa.