”Tuuli riepottelee hautausmaalle paljon oksia puista. Ei ole iso työ täällä käydessä kerätä muutama risu”, Pirkko-Liisa sanoo.
”Tuuli riepottelee hautausmaalle paljon oksia puista. Ei ole iso työ täällä käydessä kerätä muutama risu”, Pirkko-Liisa sanoo.

Pirkko-Liisa Marttinen hakee rauhaa eläinten hautausmaalta Helsingin Keskuspuistosta.

Metsän ympäröimänä, kaukana kaupungin kiireistä sijaitsee erityinen hautausmaa. Kynttilät tuikkivat haudoilla ympäri vuoden, mutta joulun aikaan hautausmaalla vallitsee erityinen tunnelma, kun ihmiset saapuvat sytyttämään kynttilän edesmenneen perheenjäsenen muistoksi. Kynttilät syttyvät niin Rikulle, Arjalle, Serille, Penille kuin Misullekin – rakkaille edesmenneille lemmikeille.

HESYn ylläpitämä eläinten hautausmaa sijaitsee Helsingin Keskuspuistossa, jossa se on ollut jo vuodesta 1947. Alueelle on haudattu monenlaisia rakkaita lemmikkejä: lähes 3000 haudan joukosta löytyy kissojen ja koirien lisäksi niin siilejä, undulaatteja, hamstereita kuin etanakin. Hevosenkin voi haudata hautausmaalle, mutta vain tuhkauurnassa.

Kaksi ensimmäistä englanninvinttikoiraansa, Vallun ja Nikin, hautausmaalle haudannut Pirkko-Liisa Marttinen vierailee haudalla vähintään kaksi kertaa kuukaudessa. Joulunaika ei ole poikkeus: ensin hauta käydään putsaamassa noin viikkoa ennen, jotta aattona voi rauhassa tulla sytyttämään kynttilät ja pysähtymään hetkeksi haudan äärelle, metsän keskelle.

– Se kauhea kiire ja minuuttiaikataulu, mikä meillä monesti on, helpottaa metsässä. Se vaan jää jonnekin, kun puhdistaa hautaa ja katsoo, että se on nätti. Jollekin se rauhoittuminen voi olla vaikka juoksulenkki, mutta minulle se on tämä metsä.

Aika helpottaa

Vallu oli Pirkko-Liisan ensimmäinen koira, jonka saamiseksi oli toivottu vanhemmilta lupaa jo pitkään. Kun Pirkko-Liisa ja pieni Vallu-poika lopulta kohtasivat, se oli rakkautta ensi silmäyksellä.

– Koko sydämestäni rakastuin häneen. Saatiin kulkea yhdessä 10 vuotta, kunnes pitikin jo sitten etsiä hänelle paikkaa täältä hautausmaalta.

Pirkko-Liisan äiti kertoi tyttärelleen eräänä päivänä unesta, jossa Vallu oli lähtenyt uimaan ja uponnut veden alle. Rannalla olijat olivat huutaneet koiran perään, kunnes sen pää oli ilmestynyt vedenpinnan yläpuolelle ja kaikki olivat helpottuneita siitä, että koira selviää. Pian Vallu oli kuitenkin uponnut uudestaan eikä enää noussut.

Vallun kohtaloksi koituikin suurempi koira, joka puraisi Vallua nivuseen. Vallu joutui pureman takia leikkaukseen, johon tiedettiin liittyvän riski sydämen pysähtymisestä. Lääkäri ehti leikkauksen jälkeen tulla kertomaan Pirkko-Liisalle, että kaikki oli mennyt hyvin ja Vallu pääsee kotiin. Ennen lähtöä lääkäri tuli kuitenkin takaisin.

– Olin laittamassa takkia päälle ja ihmettelin, miksi eläinlääkäri tulee halaamaan. Kävikin ilmi, että Vallun sydän ei kuitenkaan ollut kestänyt ja hän oli menehtynyt. Kaikki meni juuri niin, kuin siinä unessa.

Myöhemmin, kun eläinten hautausmaan työntekijä tuli näyttämään Vallulle varattua hautapaikkaa, ei Pirkko-Liisa meinannut uskoa silmiään. Aivan haudan edessä kasvoi suuri mänty – juuri sellainen, jonka kohdalle Pirkko-Liisan äiti oli kertonut unessa Vallun lopulta uponneen.

– Aina kun tulen käymään ja näen tämän männyn, muistan myös sen unen. Vaikka siihen liittyy surullinen muisto, saan tämän männyn näkemisestä valtavasti voimaa.

“Elämäni suuri rakkaus” – “Unohtumaton ystävämme”

Kynttilät on nyt sytytetty, lumi harjattu pois hautakiven päältä ja lumen alta paljastuneet havunoksat tuoksuvat ja vievät ajatukset jouluun. Kun ilta pimenee, kymmenet ja sadat kynttilät hehkuvat hämärässä.

– Vaikka tänne ei olisikaan haudattu omaa eläintä, suosittelen silti käymään täällä. On uskomaton tunne kävellä kynttilämeren keskellä ja katsella kauniita hautoja. On hyvä kysyä itseltään, pitääkö olla koko ajan niin kova kiire. Kyllä se kinkku ottaa uunissa sen verran aikaa, että tänne ehtii pienen lenkin tehdä. Se antaa uskomattoman paljon takaisin, Pirkko-Liisa sanoo.

Alueesta pitävät huolta vapaaehtoiset, mutta haudan omistajan on itse tuotava paikalle kivi tai muistolaatta, josta ilmenee, minkä niminen eläin paikalle on haudattu. Muistokiviin on maalattu kauniita muotokuvia ja kaiverrettu runoja, haudoille on tuotu lempileluja tai vaikkapa tuoreita porkkanoita edesmenneelle lemmikkikanille. Muistolaattojen avulla halutaan muistaa edesmennyttä eläinystävää persoonallisella tavalla.

– Eläin on perheenjäsen. Ei se ole mikään tavara, joka otetaan esille vain silloin kun sitä tarvitaan. Lemmikin pitäminen opettaa, että ei voi ajatella vain itseään vaan täytyy osata ottaa toisenkin tarpeet huomioon, Pirkko-Liisa sanoo.

 

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

Brittihovissa on hämmentävä kihlajaissuma. Erikoisesta hääeleganssistaan parhaiten tunnettu prinsessa Eugenie avioituu Jack Brooksbankin kanssa loppuvuodesta, mutta ihaninta tässä uutisessa on kosintatapa. Se oli kuin elokuvista.

Prinssi Andrew'n ja tämän entisen kohuvaimon Sarah Fergusonin nuorempi tytär prinsessa Eugenie, 27, astelee pian kohti alttaria.

Hovi tiedotti eilen, että Eugenie ja yökerhonomistaja Jack Brooksbank, 29, ovat sinetöineen seitsemän vuoden suhteensa.

Nuoripari meni kihloihin aiemmin tässä kuussa vieraillessaan Nicaraguassa. 

BBC:n haastattelussa kaksikko paljastaa, että kosinta oli juuri prinsessalle sopiva, siis vähintäänkin täydellinen.

Herra Brooksbank oli polvistunut kosimaan rakastettuaan tulivuori (!) taustanaan. Juuri ennen kosintaa kaksikko oli katsellut järvelle ja ihastellut sen ylle lankeavaa auringonlaskua.

– Järvi oli niin kaunis. Ja se auringonlaskun kajo oli erilainen kuin mikään ennen näkemäni. Olin juuri sanonut ääneen, että tämä on uskomattoman hieno hetki. Ja sitten hän täysin yllättäen kosi! Se oli täydellistä, prinsessa Eugenie kertoi BBC:n haastattelussa. 

Täydellinen kosinta viimeisteltiin täydellisellä sormuksella, jossa komeilee punertava Padparadscha-safiiri timanttiryppään keskellä. Häät pidetään loppuvuodesta, jolloin prinssi Harryn ja Meghan Marklen keväthäistä on ehtinyt kulua jo tovi.

No, prinsessa Eugenie ansaitsee onnensa. Edellisen kerran, kun hän nousi laajemman yleisön tietoisuuteen vuonna 2011, tilanne oli vähemmän mairitteleva.

Prinssi Williamin ja Katen häissä prinssin serkkujen Beatricen ja Eugenien vitsailtiin näyttävän aivan Tuhkimon pahoilta sisarpuolilta Anastasialta ja Drusellalta. 

Onneksi näissä 2000-luvun moderneissa prinsessasaduissa myös pahat sisarpuolet löytävät onnen!

Prinsessa Beatricen ja hänen siskonsa prinsessa Eugenien kuninkaallinen häätyyli herätti hilpeyttä vuonna 2011. Kuva: MV Photos
Prinsessa Beatricen ja hänen siskonsa prinsessa Eugenien kuninkaallinen häätyyli herätti hilpeyttä vuonna 2011. Kuva: MV Photos

Toni Wirtanen kertoo tällä viikolla tv:ssä syyttävänsä vaimonsa masennuksesta musabisnestä. ”Se on saakelin mylly, joka jauhaa ihmisen päreiksi.”

Apulanta-yhtyeen keulakuva Toni Wirtanen, 42, ja hänen muusikkovaimonsa Jannika B, 32, nähdään tämän viikon torstaina Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa.

Jaksossa Maria Veitola vierailee Tonin ja Jannikan kesämökillä Lahden kupeessa, Hollolassa. Pariskunta keskustelee Marian kanssa rakkaudestaan, perhe-elämästään ja kamppailuistaan mielenterveyden kanssa. Kumpikin pariskunnasta on puhunut avoimesti sairastaneensa masennusta.

Toni kertoo Marialle elämänsä vaikeimmaksi paikaksi sen, kun vuonna 2003 alkoi kärsiä paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta.

– Silloin kun meni järki, niin se oli kyllä aika paha. Siinä oli elämässä vähän kaikenlaista ja sitten tuli paniikkihäiriöshow’t ja ahdistuskysymys siihen perään, Toni sanoo.

– Se veti todella synkkyyteen. Se oli pahinta.

Tonin mukaan mielenterveyden kanssa painiskelu on musiikkialalla yleistä.

”Silloin kun meni järki, niin se oli kyllä aika paha.”

– Meidän alalla ei ole ketään, joka vetäisi ilman nappeja ja terapiaa, mikä on hyvin hämmentävää.

Myöhemmin Marian yökyläilyn aikana pariskunta kertoo myös Jannikan uupumuksesta ja masennuksesta, johon hän sairastui pari vuotta sitten. Jannikan mukaan hänen tilanteensa johtui monesta tekijästä. Yksi syistä oli se, että hän on painanut töitä 15-vuotiaasta saakka ilman kesälomia: kiireinen elämä ajoi siihen, ettei Jannika ehtinyt käsitellä vaikeuksiaan.

Toni toteaa, että hänen mielestään yksi syy Jannikan sairastumiseen löytyy musabisneksestä:

– Mä syytän tätä hiton musabisnestä. Se on saakelin mylly, joka jauhaa ihmisen päreiksi. Jannika on tehnyt aina helvetisti töitä ja uskonut siihen, että mitä enemmän tekee, niin se myös palkitaan. Mutta musa-ala ei toimi niin.

Rakkaus otti aikansa

Jannika ja Toni tapasivat ensimmäisen kerran vuonna 2011, kun Jannika lähestyi Tonia saadakseen apua artistinuralleen. Jannikan mukaan heidän ensimmäinen tapaaminen ei ollut erityisen innostava.

– Täytyy sanoa, etten ollut koskaan tavannut yhtä negatiivista ihmistä. Toni sanoi, että älä jätä työtäsi, älä tule alalle, tämä on perseala, Jannika kertoo.

Rakkaus ei syttynyt Jannikan mukaan todellakaan ensisilmäyksellä. Pariskunta tapasi kuitenkin uudelleen ja uudelleen yhteisten tuttujen kautta, ja lopulta se oli menoa.

”En ollut koskaan tavannut yhtä negatiivista ihmistä kuin Toni.”

– En tiedä miten, mutta tässä sitä ollaan. Olen sanonut kaikille, ettei koskaan kannata ensimmäisen hetken perusteella tehdä päätelmää ihmisestä. Rakastan tuota miestä joka päivä enemmän, Jannika kertoo.

Haastattelimme Jannikaa viime kesänä, kun hän oli toipumisprosessinsa alussa. Lue juttu tästä: