Lapsena Pirkka-Pekka keräsi linnunpesiä pesimäkauden päätyttyä. ”Peipon pesän sai talteen, kun sahasi koko oksan mukaan. Halkovajamme oli lopulta niin täynnä pesiä, että isä käski heivata ne helvettiin.”
Lapsena Pirkka-Pekka keräsi linnunpesiä pesimäkauden päätyttyä. ”Peipon pesän sai talteen, kun sahasi koko oksan mukaan. Halkovajamme oli lopulta niin täynnä pesiä, että isä käski heivata ne helvettiin.”

Pirkka-Pekka Petelius ei koskaan suunnitellut uraa, vaikka hänestä tuli yksi Suomen tunnetuimmista taiteilijoista. Neljän naisen kanssa kasvanut mies on oppinut eniten kriiseistään. – Ilman avioliittojani en tajuaisi elämääni kuten tänään teen.

Villa Elfvikin luontotalossa Espoossa kahvila ei ole auki, mutta taiteilija Pirkka-Pekka Peteliuksen, 62, eteen kannetaan takahuoneesta kupillinen teetä ja oma hunajapurkki.

Luontotalo on Pirkalle kuin toinen olohuone – tai no, oikeammin kolmas, sillä näyttelijä asuu jo kahdessa kodissa: kaupunkihuoneistossa Helsingissä ja metsämökissä Nuuksiossa keskellä luonnonsuojelualuetta. Sitä luonnonrakastaja kutsuu paratiisikseen.

Ja mistäpä ihminen ei tykkäisi puhua niin kuin rakkaudestaan, ja Pirkka luonnosta. Linnuista, pajuista, jäkälistä. Siitä, miten peipon pesän saa rikkoutumatta talteen. Lapista löytämistään sammallajeista, joiden värikirjoa hän nyt esittelee kännykästään.

Pirkka on aina puhunut luonnosta, mutta nykyään hän rupattelee paljon muustakin.

– Ennen minut tunnettiin nihkeänä miehenä, jolta piti lypsää sana sieltä, toinen täältä. Nyt tämä höpötys ei lopu ollenkaan, PP varoittaa.

– Ikä ja elämänkokemus ovat kuitenkin tehneet sen, ettei mene montakaan lausetta, kun olen jo kiinni perusasioissa. Sellaista elämänikin on: kiinni perusasioissa.

Herkkiin sattuu helpommin

"Harvoin tunnen kateutta, mutta nykyään kadehdin nuoria, jotka ovat syntyneet vahvasti omanarvontuntoisina. Heidän tiensä päästä hedelmälliseen vuorovaikutukseen muiden kanssa ei ole yhtä pitkä kuin omani on ollut.

Vasta nyt, kun lähestyn alati loittonevaa eläkeikää, olen tehnyt oivalluksen: itsestä puhuminen ei olekaan itsekeskeisyyttä eikä omien kokemusten jakaminen itsensä korostamista. Olen aina vihannut tärkeilyä ja pönöttämistä enkä halua tehdä itsestäni numeroa vieläkään, mutta tässä iässä koen suorastaan velvollisuudeksi välittää kokemaani – ehkä siten voin auttaa tai vaikuttaa.

"Nuorempana olin haavoittuvampi, pelkäsin ja olin lukossa."

Herkkiin ihmisiin sattuu helpommin. Nuorempana minäkin olin haavoittuvampi, pelkäsin ja olin lukossa. Enää en jaksa murehtia enkä jännittää. Eikä minulla ole syytä marista mistään: minulla on terveet lapset, hyvät välit eksiini, teen mitä rakastan ja olen loistokunnossa. Olen jo pitkään ollut onnellinen.

Itsetuntoni ei ole löytynyt tietoisesta pyrkimyksestä jalostaa itseäni. Elelen vain. On typerä klisee, että vanhuus ja kultaisuus kulkevat käsikkäin. Höpö höpö! Kyllä on maailmassa niin vain vittumaisia ja katkeroituneitakin vanhuksia.

Yhtenä iltana kävelin Keskuspuistossa otsalampun kanssa, kun pyöräilijä polki vastaan. Kävelin pientareella mutta väärällä puolen väylää, ja kohdallani pyöräilijä suhautti ’Idiootti!’ Minua alkoi naurattaa niin vietävästi. Katsoin hänen peräänsä ja näin, kuinka jokaisella polkaisulla hänen edustamansa synkkä maailma loittoni minusta. Tunsin suurta tyytyväisyyttä.

Hyviä hulluja ja hunsvotteja

Olen hyväksynyt itsessäni loputtoman nenän tunkemisen joka paikkaan. Tuntuu, että yksi elämä ei riitä kaikkeen, mitä haluaisin tehdä. Ei se ole ADHD:ta vaan sitä, että virtaa vain on niin juukelisti.

Ajattelen, että elämä on liikettä, ja ihminen on kuin tunturipuro: sen pitää virrata. Jos olet kuin lätäkkö, tulee ummehtunut haju.

Isäni oli samanlainen, aina liikkeessä. Hän piirsi karttoja työkseen ja liikkui luonnossa. Hän kulki kesät sortseissa ja t-paidassa ja oli aina ruskettunut. Minäkin tykkään pukeutua, mutta isä oli aivan mahdoton: hän pyysi äitiä käärimään paitapuseron hihatkin niin, että ne olivat tasan samanpituiset.

Äitini oli kuvataiteilija ja isä maalasi harrastuksekseen. Minulla on kummankin töitä yhä tallessa.

Meillä kotona oli valtava kirjasto. Isä luki historiaa ja runoja, Pentti Saarikoskea ja Yrjö Jylhää. Hän keräsi kasveja ja prässäsi niitä, ihan niin kuin minäkin teen.

Isä opetti rehellisyyttä ja tekemään niin hyvin kuin pystyy. Hän opetti myös puolustautumaan: ’Lyö aina ensimmäisenä.’ Sitä ohjetta en noudattanut, en ole halunnut lyödä.

Synnyin Torniossa, äitini kotikaupungissa. Siellä ihmiset ovat hyvällä tavalla läpeensä hulluja. Sellaisia luovia hulluja kuin Mikael Niemen Vittulanjänkässä tai Mukan Syntisessä laulussa.

Vielä kun olimme jo muuttaneet Kuusankoskelle, vietin lapsuuteni kesät Torniossa neljän siskoni, serkkuni Jounin ja hänen neljän siskonsa kanssa. Kesän huippukohta oli mopoilla Haaparantaan ostamaan Chiquita-banaaneja ja Maraboun suklaata. Kesäöinä juoksimme jokivartta ja hiivimme hiekkakuopille tutkimaan törmäpääskyjen pesiä.

Myöhemmin työskentelin pohjoisessa kullanhuuhdontaturistien oppaana. Isäni kohtasi samassa hommassa karhun.

Isä ihmetteli metsässä, mikä karvatalja noin lainehti vastaan aamuauringossa. Hän näki karhun ja huusi höh! Niin kuuluu tehdä, karhulla on huono näkö. Isä ajatteli jo, että karhu raatelisi hänet turistien edessä. Yllättäen eläin kääntyi. Myös isä kääntyi kannoillaan, paineli tšekkiläisryhmänsä ohi suoraan Laanihovin baaritiskille ja tilasi tuplaviskin.

Minä näin vain vanhoja kullanhuuhtojia. Maalasin muutamista taulujakin armeijan jälkeisenä kesänä vuonna 1974. Työni ovat yhä esillä Tankavaaran kultamuseolla.

Vanhat huuhtojat ovat värikkäitä persoonia. Minua vetävät puoleensa särmikkäät tyypit, joille tapahtuu paljon.Viihdyn porukoissa ja kaikennäköisten hunsvottien kanssa. Sellaiset ihmiset eivät ole seisovaa vettä.

 


 

Vertaisiskä

Sama pätee lapsiin. Heidän kiintolevynsä on puhdas ja mielensä raikas. Kun eräältä pikkupojalta kysyttiin, mitä tuuli on, hän vastasi: ’Kiireistä ilmaa.’ Herranen aika, miten hienoa ajattelua!

Olen aina tykännyt lapsista ja potenut muutamaan otteeseen vauvakuumetta. Isyys on tuntunut luontevalta, ja löysin siinä nuorena paikkani helposti. Vanhimmat lapseni ovat jo aikuisia, nuorimmainen Josefiina nyt 13-vuotias.

Tässä eräänä päivänä Josefiina lähetti tekstarin, jossa hän kolmella adjektiivilla kuvaili ensin ystäväänsä, sitten itseään ja lopuksi minua. Hänen mukaansa olen hullu, hauska ja kärsivällinen. Viimeinen yllätti, sillä en ponnistele likkojen seurassa, minähän olen kuin yksi heistä. Kun olemme yhdessä, leikkimieli on läsnä. Meillä on hauskaa, vallatonta ja kanssani saa rikkoa rajoja.

Pidän itseäni vertaisiskänä. Kannan vastuun ja teen päätökset, mutta viihdyn lasten maailmassa. Rakastan saada heidät nauramaan ja olen hyvilläni, kun Josefiina sanoo, etten ole tavallinen iskä. Joskus hän sanoo, että minulla on pöhköt jutut.

Iän myötä vanhemmuuteeni on tullut lisää suoraselkäisyyttä, puutun asioihin herkemmin.

Taannoin seurasin, miten nuori äiti komensi kolmivuotiasta poikaansa lähes tyhjässä kaupassa. ’Älä nyt juokse, ole nyt kunnolla’, äiti nalkutti. Minuun meni jokin piru, kun astelin nuoren rouvan viereen, pyysin anteeksi häiriötä ja kysyin: ’Kummankohan teistä pitäisi olla kunnolla?’

Nainen joko oivalsi oman käytöksensä, tai sitten hän pitää minua täytenä mulkkuna. Otan sen riskin.

Ei miehiä, ei naisia, vaan ihmisiä

Elämässäni on ollut monia minuuttani muokanneita naisia, äiti ja siskoni ensimmäisinä. Olen joskus yrittänyt kuvitella, että minulla olisi veli ja miten se olisi vaikuttanut kaikkeen.

"Suhteet eksiini jatkuvat edelleen, eivät vain avioliiton mallisina."

Olen ollut kaksi kertaa avioliitossa, ja nekin ovat muokanneet minäkuvaani. Ilman niitä en tajuaisi elämää kuten tänään teen. Vaikka liitot huonosti sanottuna kariutuivat, suhteet eksiini jatkuvat edelleen, eivät vain avioliiton mallisina. Erot tuskin koskaan ovat helppoja saati kivoja, mutta ne voivat olla välttämättömiä ja lopulta jopa onnellisia ratkaisuja kaikille.

Elämä on ihana vyyhti, jossa kaikki asiat liittyvät toisiinsa. Ei ole olemassa turhia sattumuksia. Paha olo ja epäonnistumisetkin kuuluvat elämään. Aika on silloin hyvä liittolainen, se auttaa. Juuri kriisit ovat kasvunpaikkoja, joissa minuus muokkautuu. Ei se tasainen onnenjollotus, jossa nyt elän.

Minulla on kiva kirjo ystäviä ja olen aika aktiivinen pitämään yhteyksiä. Kirjailija Kari Hotakainen kutsuu minua leikillisesti parittajaksi, sillä saatan ihmisiä yhteen. Toisia ihan vain ystäviksi, toisia jopa aviopareiksi. Ei ole huono neuvo kehottaa ihmisiä ottamaan toisistaan kiinni.

En ajattele ihmisiä sukupuolina, vain ihmisinä. Vanhassa intiaanisanonnassa piilee viisaus: Lapset ja vanhukset ovat kokonaisuuksia, miehet ja naiset puolikkaita. Draamassakin miehen ja naisen välillä on aina jännite. Lapset ja vanhukset taas ovat elämänvaiheessa, jossa seksuaalinen vietti ei sanele eikä dominoi.

Alan lähestyä ikää, jossa seksuaalisuus on tärkeä mutta ei enää tärkeimpiä viettejä. Miellän helposti itseni androgyyniksi. Sukupuolineutraali ajattelu on muutenkin yleinen suuntaus nykyään, ja toivotan sen tervetulleeksi.

Naisen elämää

Jossain tutkimuksessa väitettiin, että ihminen tarvitsee omaa aikaa kaksi minuuttia päivässä. Nauroin silloin, että minä tarvitsen kaksi vuotta päivässä. Minulle on tärkeää saada olla omissa oloissani, mutta en tarvitse sitä enää niin paljon. Ehkä ulkoiset tekijät eivät enää häiritse minuuttani.

Olen onnellisimmillani, kun olen kaksin luonnon kanssa. Se on ollut sydämeni juttu jo lapsesta.

Luontoon pitää mennä nätisti, kuin hattu kourassa kylään. Luonto on paitsi opettaja myös suuri hyväksyjä.

Odotan talvea ja lumikenkäkävelyjä Nuuksiossa. Laitan juurespadan uuniin siksi aikaa, kun retkeilen. Ulkoa tullessa pata jo tuoksuu, ja lämmitän saunan. Lopuksi käyn matolle pötköttämään ja laitan Mozartia soimaan. Se on täydellinen kokemus ajattomassa talvipäivässä.

Tarkkailen lintuja edelleen, mutta enää en jahtaa niitä kerätäkseni pinnoja. Menen luontoon vain olemaan. Etsin kivan näkymän ja istun siinä loputtomiin: elämä aukeaa edessä, mielikuvat tulevat ja menevät, äänet, tuoksut, lämpötilat vaihtelevat.

Tykkään kukista ja kasveista. Minulla pitää olla vihreää ja kaunista ympärilläni. Elämäni kuulostaa ihan naisen elämältä.

Mökilläni rehottaa varsinainen arboretum. Kuriirien kirsikka ja mongolien vaahtera ovat pärjänneet täällä, mutta hevoskastanja ei ota juurtuakseen. Pakodipuut eivät siedä kylmää, joten talveksi kaivoin ne ylös maasta ja istutin purkkeihin sisälle. En tiedä, mitä teen, kun ne kasvavat täyteen mittaansa. Tangeriinipuut kiikutin jo Helsingin-kotiin vihertämään. Kasvatin ne siemenistä, jotka toin Madeiralta. Poikani käy kastelemassa kukat, kun olen matkoilla.

Elämä kuin vappuviuhka

Olen viettänyt viisi joulua ulkomailla; Vietnamissa, Dominikaanisessa tasavallassa, Kuubassa. Tänä vuonna pysyn kotimaassa töiden takia.

Teen nykyään juttuja, joilla on minulle erityistä merkitystä. Olin pitkään ikävöinyt musiikkia ja halusin kokeilla olla oikea musiikintekijä. Olin kirjoittanut runoja ja riimejä, joista syntyi levy. Enhän minä osaa laulaa, mutta teki mieli nähdä, soiko tämä vanha sielu.

Laulu saattaa syntyä kivasta sanaparista kesken hyvän keskustelun. Niin kuin silloin, kun sanoin haluavani elää takki auki, vaikka palelee. ’Elämästä nautin, sydän sanelee, kuljen takki auki, vaikka palelee’, laulan nyt.

"Minä perkele sometankin; siellä on koko pirkkuus levällään."

En ole koskaan suunnitellut uraa. Se kuulostaa joltain putkelta, johon kerran putoat sisään, ja tulet lopuksi nääntyneenä ulos. Minun elämäni on vappuviuhka: siinä on ihania värejä ja se heiluu ja kahisee tuulessa.

Haaveilen, että tämä mitä nyt koen, jatkuisi mahdollisimman pitkään. Että eteeni tulisi vielä asioita, joiden en tiedä olevan olemassakaan. Huomaan tekeväni juttuja, joita minun ei koskaan pitänyt tehdä. Minähän perkele sometankin; siellä se on koko pirkkuus levällään Facebookissa.

En tee elämässäni mitään rahan vuoksi. Riittää, että en ole kaulaani myöten veloissa. Voin käsi sydämellä sanoa säästyneeni ahneudelta.

Tavoittelen elämää, jossa kaikki laput ovat poissa silmiltä ja kaikki syyllisyys poistunut itsestä. Haihattelu on ihanaa. Pitää olla unelmia ja romantiikkaa ja leikkimieltä. Ilman niitä elämä on onttoa.”

Pirkka-Pekka Petelius

  • Taiteilija syntyi Torniossa 31.5.1953. Asuu Helsingissä ja Espoossa. Kolme lasta.
  • Tunnetaan mm. näyttelijänä, koomikkona, ohjaajana, tuottajana ja käsikirjoittajana. Pyörittää tuotantoyhtiö Säihkyä. Ylen Luontoillan isäntä.
  • Uusi soololevy Irti julkaistiin marraskuussa.
  • Tuoreimpia elokuvarooleja Kätilö, Luokkakokous, 8-pallo.
  • Suunnittelee lastenohjelmia.
Totuuden ystävä

Pirkka-Pekka Petelius: ”Toivotan sukupuolineutraalin ajattelun tervetulleeksi”

Sukupuolineutraalius on oikeasti kulttuurimarxistinen käsite, jolla pyritään vääristämään todellisuutta. Yksinkertaistettuna ja kärjistettynä se on sama, jos sanottaisiin, että ei ole olemassa sukupuolia. Sukupuolineutraalius -käsitettä käytettiin esim. homoseksuaalisen politisoituneen liikkeen avioliittopropagandassa tasa-arvoisuuden kanssa. Todellisuudessa homoseksuaalit halusivat erityisoikeuden avioitua samaa sukupuolta olevan kanssa, vaikka heteroille se ei ole sallittua. Kyseessä oli...
Lue kommentti

Oletko samassa tuloluokassa Kerttu Niskasen, Manuela Boscon vai kenties Jutta Gustafsbergin kanssa?  

0–5 000 euroa tienasivat juontaja Axl Smith, laulaja Petra Gargano ja pyöräilijä Lotta Lepistö.

5 001–10 000 euroa tienasivat malli, yrittäjä Lotta Näkyvä ja hiihtäjä Kerttu Niskanen.

10 001–15 000 euroa tienasivat tanssija Jukka Haapalainen ja kestävyysjuoksija Alisa Vainio.

15 001–20 000 euroa tienasivat malli Kirsi Pyrhönen, laulaja James Nikander, eli Musta Barbaari, ja laulaja Jannika Wirtanen, eli Jannika B.

20 001–25 000 euroa tienasivat entinen alppihiihtäjä Kalle Palander ja räppäri Sini-Maria Makkonen, eli Sini Sabotage.

25 001–30 000 euroa tienasivat Miss Suomi 2016 Shirly Karvinen ja laulaja Jonna Tervomaa.

Laulaja, lauluntekijä Jonna Tervomaan tulot vuonna 2016 olivat 29 193 euroa.
Laulaja, lauluntekijä Jonna Tervomaan tulot vuonna 2016 olivat 29 193 euroa.

30 001–35 000 euroa tienasivat ruokakirjailija, bloggaaja Hanna Gullichsen ja lumilautailija Enni Rukajärvi.

35 001–40 000 euroa tienasivat mentalisti Noora Karma ja pikaluistelija Mika Poutala.

40 001–45 000 euroa tienasivat malli ja yrittäjä Janina Fry, juontaja sekä koreografi Marco Bjurström ja laulaja Ilkka Lipsanen, eli Danny.

45 001–50 000 euroa tienasivat juontaja ja muusikko Tapio Huuska, eli Cristal Snow, ja tubettaja Maiju Voutilainen, eli Mansikkka.

50 001–55 000 euroa tienasivat näyttelijä Manuela Bosco ja tubettaja Maria Verho, eli Mariieveronica.

55 001–60 000 euroa tienasivat näyttelijä Pihla Viitala ja muusikko Iiro Rantala.

60 001–65 000 euroa tienasivat yrittäjä Kaarina Kivilahti, mallitoimiston johtaja Laila Snellman sekä yrittäjä, juontaja ja malli Anne Kukkohovi.

Supermood-ekokosmetiikkamerkkiä pyörittävä Anne Kukkohovi tienasi 60 391 euroa.
Supermood-ekokosmetiikkamerkkiä pyörittävä Anne Kukkohovi tienasi 60 391 euroa.

65 001–70 000 euroa tienasivat näyttelijä Lena Meriläinen ja sarjakuvapiirtäjä Juba Tuomola

70 001–75 000 euroa tienasivat juontaja Anni Hautala ja näyttelijät Antti Holma sekä Antti Luusuaniemi

75 001–80 000 euroa tienasivat juontaja Esko Eerikäinen ja laulaja Saara Aalto.

80 001–85 000 euroa tienasivat näyttelijä Lauri Tilkanen ja bloggaaja Sara Vanninen.

85 001–90 000 euroa tienasivat tanssija, koreografi Jorma Uotinen ja juontajat Jenni Alexandrova ja Kimmo Vehviläinen.

90 001–95 000 euroa tienasivat kehonrakentaja Jari ”Bull” Mentula, kansanedustaja Jani Toivola ja fitness-malli Eevi Teittinen.

95 001–100 000 euroa tienasivat juontaja Jone Nikula ja stand up -koomikko Heli Sutela.

100 001–105 000 euroa tienasivat yrittäjä Jutta Gustafsberg ja radiojuontaja, toimittaja sekä kirjailija Anna Perho.

Jutta Gustafsberg ansaitsi vuonna 2016 jonkin verran enemmän kuin samalla alalla työskentelevä Jari ”Bull” Mentula.
Jutta Gustafsberg ansaitsi vuonna 2016 jonkin verran enemmän kuin samalla alalla työskentelevä Jari ”Bull” Mentula.

105 001–110 000 euroa tienasivat juontaja Sami Kuronen, näyttelijä Tiina Lymi ja ohjaaja Antti Jokinen.

110 001–115 000 euroa tienasivat yrityskouluttaja Juhani ”Tami” Tamminen ja sarjakuvapiirtäjä Pertti Jarla.

115 001–120 000 euroa tienasivat koomikko Krisse Salminen, ex-jääkiekkoilija Jere Karalehti, radiojuontaja Juha Perälä ja psykoterapeutti, tietokirjailija Maaret Kallio.

120 001–125 000 euroa tienasivat bloggaaja Natalia Tolmatsova ja laulaja Sanni Kurkisuo.

125 001–130 000 euroa tienasivat muusikko Tuure Kilpeläinen ja näyttelijä Kari Ketonen.

130 001–135 000 euroa tienasivat räppäri, kirjailija Henri Pulkkinen ja näyttelijä Aku Hirviniemi.

135 001–140 000 euroa tienasivat laulaja Thomas Kirjonen, eli Kasmir, ja ohjaaja Johanna Vuoksenmaa.

140 001–145 000 euroa tienasi juontaja Vappu Pimiä.

145 001–150 000 euroa tienasi ohjaaja Aku Louhimies.

150 001–155 000 euroa tienasivat laulajat Toni Wirtanen ja Olli Lindholm sekä juontaja Janne Kataja.

Juontaja Janne Kataja ylsi vuonna 2016 yli 150 000 euron tuloihin.
Juontaja Janne Kataja ylsi vuonna 2016 yli 150 000 euron tuloihin.

155 001–160 000 euroa tienasivat stand up -koomikko Sami Hedberg ja laulaja Maija Vilkkumaa.

160 001–165 000 euroa tienasivat tanssikouluyrittäjä Anitra Ahtola ja laulaja Paula Koivuniemi.

165 001–170 000 euroa tienasi radio- ja tv-juontaja Jari ”Jaajo” Linnonmaa.

170 001–175 000 euroa tienasivat näyttelijä Esko Salminen ja huutokauppakeisari Aki Palsanmäki.

175 001–180 000 euroa tienasivat laulajat Kimmo Laiho, eli Elastinen, ja Jenni Vartiainen sekä ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen.

180 001–185 000 euroa tienasi laulaja Elisa Tiilikainen, eli Elli Haloo.

185 001–190 000 euroa tienasivat tähtitieteilijä Esko Valtaoja ja näyttelijä Pirkka-Pekka Petelius.

190 001–195 000 euroa tienasi entinen painija ja olympiavoittaja Jouko Salomäki.

195 001–200 000 euroa tienasivat laulaja Juha Tapio ja juontaja, toimittaja Tuomas Enbuske.

Yli 200 000 euroa tienasivat muiden muassa räppäri Jare Tiihonen (201 411 euroa), eli Cheek, kirjailija Laura Lindstedt (201 590 euroa) ja laulaja Kaija Kokkola, eli Kaija Koo (313 464 euroa).

Tulot perustuvat vuoden 2016 verotietoihin. Lähde: Ilta-Sanomat.

Piispan työhuone sijaitsee Tuomiokapitulin tiloissa. Arkiasu ja juhlapuku säilytetään siellä, liturginen asu eli kaapu, hiippa ja sauva taas Tuomiokirkossa. Piispanristi on vuodelta 1959. ”Sen painoarvo tuntuu myös fyysisenä.” Kuva: Heli Blåfield
Piispan työhuone sijaitsee Tuomiokapitulin tiloissa. Arkiasu ja juhlapuku säilytetään siellä, liturginen asu eli kaapu, hiippa ja sauva taas Tuomiokirkossa. Piispanristi on vuodelta 1959. ”Sen painoarvo tuntuu myös fyysisenä.” Kuva: Heli Blåfield

Ennen piispanvirkaansa Teemu Laajasalo tunnettiin poliittisen satiirin taitajana Yle Leaksissa. Huumori sopii hänen mielestään myös kirkkoon. – Tilannetaju on siinä oleellista.

Yhdellä joululaululla on piispa Teemu Laajasalolle, 43, erityinen merkitys. Ei itkeä saa, ei meluta saa avasi show’n joka kerta, kun nuori Teemu kävi isänsä kanssa viihdyttämässä vanhainkodin asukkaita Itä-Helsingissä. Isä esitti joulupukkia, Teemu oli viulua soittava tonttu.

– Kun isäukko ikääntyi, minut upgradattiin joulupukiksi. Esiinnyimme samassa vanhainkodissa ainakin kymmenenä peräkkäisenä jouluna, Teemu kertoo Matkalla minuksi -haastattelussa.

Tänä jouluna estradi on toinen. Laajasalo pitää ensimmäisen joulusaarnansa Helsingin hiippakunnan piispana Helsingin Tuomiokirkossa. Aattohartauden jälkeen piispa viettää joulua perheensä kanssa: hän on kolmen pienen lapsen isä.

– En ole yrittänyt siirtää lapsuudenkotini dynamiikkaa meille, joitain samoja perusarvoja kyllä. Rakkauden, turvallisuuden ja rohkaisun henki ovat esillä omassakin kodissani, hän sanoo.

– Minua kannustettiin ja kehuttiin varmaan vähän liikaakin.

Laajasalo arvioi, että tausta on joskus näyttäytynyt liiallisena itsevarmuutena.

– Olen pitänyt itseäni kaikkien alojen asiantuntijana, joka kertoo vastauksen silloinkin, kun kukaan ei sitä kysy.

Huumoria kirkkoon

Ennen piispanvirkaansa Teemu Laajasalo tunnettiin Kallion kirkkoherrana sekä poliittisen satiirin taitajana television Yle Leaksissa.

– Komedian tekeminen oli minulle rakas harrastus, jota muistelen hyvällä. Enää en voi heilua telkkarissa vitsihahmona. Piispan virkaan se ei sovi.

Hän ajattelee kuitenkin, että myös huumori sopii kirkkoon.

– Kirkkoon ei tulla kuuntelemaan vitsejä, mutta kyllä hauskat jutut sopivat saarnaan. Tilannetaju on siinä oleellista. Ilosanoman asiallahan tässä ollaan.

Miksi Teemu Laajasalo kuvailee itseään hihhuliksi uskonharjoittajaksi? Miksi hän vertaa kirkkoa makkarapakettiin? Tiesitkö, että sama risti on kulkenut Helsingin piispoilla vuodesta 1959? Lue koko haastattelu Me Naisten joulutuplasta 50–51/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täällä.

  • Helsingin hiippakunnan piispa asuu Helsingissä vaimonsa ja kolmen lapsensa kanssa.
  • Teologian maisteri, kasvatustieteen tohtori. Edisti Aleppon kellot -kampanjaa Kallion kirkkoherrana. Tuttu ohjelmista Yle Leaks sekä Hyvät ja huonot uutiset.
  • Harrastaa kitaransoittoa. Toiveharrastuksena liikunta: ”Toivon harrastavani liikuntaa, mutta teen sitä liian harvoin.”
  • Saarnaa Helsingin Tuomiokirkon aattohartaudessa 24.12. klo 15.30.