Näyttelijä harrastaa tähtitiedettä ja urheilua. Suku ja ystävät ovat tärkeitä arjen jakajia.

Jos Pirjo Lonka, 37, ei olisi näyttelijä, hän saattaisi hyvinkin olla liikunnanopettaja. Jääkiekkoilijan tytär pelasi nuorena ringetteä ja lentopalloa, ja edelleen hänen suurimpia energianlähteitään on se hyvä olo, joka seuraa fyysisestä rääkistä.

Pirjo on niitä näyttelijöitä, joiden nimeä ei välttämättä tunnista, mutta kasvot ja työn jälki ovat tuttuja. Hänet on nähty muun muassa tv-sarjoissa Ranuan kummit, Majakka, Harvoin tarjolla ja Ylikävely. Näyttelijäksi Pirjo päätyi osin sattumalta: teatterin lavalle hänet houkutteli yläasteelta löytynyt paras kaveri Elina Knihtilä.

Pirjo asuu kerrostalossa Helsingin Töölössä 12-vuotiaan poikansa ja 9- ja 5-vuotiaiden tyttäriensä kanssa. Virtaa arkeensa hän saa monenlaisista asioista, sekä kaukaa avaruudesta että sisältä itsestään.

Muistelu

”Minulla on kaksi vuotta nuorempi sisko Petra, jonka syntymästä alkavat omat muistoni. Meillä on tapana selailla valokuva-albumeita yhdessä ja käydä läpi menneisyyttämme. Uskon, että kaikki lähtee lapsuudesta: niin hyvät kuin huonotkin kokemukset muokkaavat sitä, minkälainen ihminen on.

Yhdessä löytää sellaisiakin vastauksia, joita ei yksin löytäisi. Joissain tilanteissa olemme Petran kanssa havainnoineet eri asioita, ja oivallus muodostuu toisen muistosta yhdistettynä omaan.

Minua kiinnostaa, mistä olen lähtöisin. Mummoilleni olen sanonut, että mitään muuta en halua, mutta älkää heittäkö valokuvia pois.”

Avaruus

”Teini-iässä elämä tuntui kauhean vaikealta. Asuimme Valkealassa, jossa minulla oli tapana kiivetä katolle kiikareiden ja taskulampun kanssa. Innostuin horoskoopeista ja tein karttojakin kavereille.

Minuun kolahti se, että tunsin asemani maailmankaikkeudessa. Omat murheet saavat suhteellisuutta, kun muistaa, että olemme täällä vain pienen hetken.

Horoskoopit jäivät teini-iän jälkeen, mutta myöhemmin liityin tähtitieteelliseen yhdistykseen Ursaan ja vuonna 2001 menin avoimeen yliopistoon lukemaan tähtitiedettä. Se oli valtava kehitysaskel ihmiselle, jolla oli lukiossa fysiikka kutonen.

Sain sukulaisilta ja ystäviltä 30-vuotislahjaksi kaukoputken. Hienointa oli, kun löysin ensimmäisen tähtisumuni Orionin vyöstä.”

Urheilu

”Pidän urheilussa siitä, mitä monet kavahtavat: että tuloksista voidaan puhua tuloksina. On helppo pyrkiä johonkin ja määritellä, kuinka hyvä on. Siinä ei ole mitään henkilökohtaista.

Ahdistavissa elämäntilanteissa olen joskus miettinyt, että vaihtoehtona on jäädä kotiin itkemään tai lähteä lenkille juoksemaan paha olo pois.

Ensimmäisen maratonini juoksin pari vuotta sitten. Salibandya olen pelannut monta vuotta, ja tänä syksynä aloin tanssia flamencoa.

Ennen olen harrastanut lajeja, jotka eivät ole sukupuoleen sidottuja. Siksi on ihanaa, että flamencossa saa olla naisellinen ja ylväs. ”

Yksin oleminen

”Olen aina ollut tosi sosiaalinen, enkä muista aikaa, jolloin olisin kaivannut yksin olemista. Lähdin suoraan vanhempien helmoista opiskelemaan, asuin kommuunissa, aloin seurustella ja sain lapsia.

Nykyään metelin ja virikkeiden määrä alkaa välillä ahdistaa ja hiljaisuus tuntuu ihanalta. Näin vanhaksi piti elää, että löysin yksin olemisen!

Nautin siitä, että minun ei tarvitse tehdä mitään ja voin vain olla ja ajatella – asia, jota ennen melkein pelkäsin. Suljen hetkeksi kaiken muun pois ja ajattelen, että nyt tässä olen vain minä. Silloin en vastaa yhteenkään puheluun, kukaan ei sano ”äiti”, eikä kukaan kysy minulta mitään.”

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.