”Urheilusta olen saanut hirvittävästi vahvuuden tunnetta”, muun muassa uintia ja maratonia harrastanut Pippa Laukka kertoo.
”Urheilusta olen saanut hirvittävästi vahvuuden tunnetta”, muun muassa uintia ja maratonia harrastanut Pippa Laukka kertoo.

Urheilulääkäri Pippa Laukka osaa nyt olla ylpeä selviytymisestään.

Tämän pitää loppua tai kuolen.

Taas kerran vessanpöntön vesi oli kastellut pitkät hiukset. Kädet tärisivät vielä oksentamisen jäljiltä. Huimasi. Ei elämä voisi jatkua näin.

Nuori tyttö tiesi sen hyvin, mutta silti hänen syömishäiriönsä jatkui lähes 20 vuotta.

– Syömishäiriö oli tuhota minut. Pelkäsin monta kertaa, että kuolen siihen.

Nykyisin Pippa Laukka, 45, on tunnettu urheilulääkäri, joka on puhunut työssään paljon syömishäiriöstä. Hän sairastui itse lukiolaistyttönä ja sairasti pitkälle aikuisikään. Tausta on vaikuttanut sekä Pipan työhön että siihen, millainen hän on nyt.

– Olen silti ylpeä, että sairastin syömishäiriön ja ennen kaikkea, että selvisin siitä.

Isoon maailmaan

Pippa Laukka lähti vaihto-oppilaaksi Kaliforniaan vuonna 1987. Muutto Amerikkaan oli 17-vuotiaalle jännittävä. Atlantin takana odottivat uudenlainen maailma, uusi kulttuuri, kieli ja perhe.

”Aloin vähentää syömisiäni, jotta kelpaisin Amerikkaan.”

– Kaikki se oli liian hämmentävää. Olin liian pieni isoon maailmaan.

– Mietin, millainen minun pitää olla, että kelpaan täydelliseen Amerikkaan. Odotin kovasti lähtöä ja aloin vähentää syömisiäni, jotta kelpaisin sinne.

Juuri ennen vaihto-oppilasvuoden alkua Pippa oli tehnyt toisenkin suuren muutoksen: lopettanut vuosia kestäneen kilpauinnin. Elämään tuli tyhjiö, kun kurinalaiset treenit eivät enää täyttäneet iltapäiviä.

– Varmasti syömishäiriön puhkeamiseen liittyi myös se, että olin elämässäni uudessa tilanteessa.

Perillä lämpimässä Kaliforniassa kaikki oli erilaista kuin koti-Suomessa. Erilaista oli myös ruoka, josta Pippa huomasi saavansa uudenlaista mielihyvää. Ainoa huoli oli se, miten nopeasti syöminen näkyisi vartalossa.

– Olisin varmaan keksinyt sen itsekin, mutta yksi tosi hemaiseva ruotsalainen pimu kertoi, kuinka kätevää on oksentaa syömisen jälkeen.

Voimaa ulkonäöstä

Vaihto-oppilasvuoden jälkeen Pipan paino jatkoi putoamistaan. Hän söi yhä vähemmän, ja rajuimmillaan vaa’an lukemat vajosivat alle neljäänkymmeneen kiloon.

”Joka paikassa törmäsin siihen, että ulkonäköäni ylistettiin.”

Vaikka Pippa oli langanlaiha, hän sai kuulla näyttävänsä upealta.

– Oli paradoksaalista, kuinka laihuuttani ihannoitiin. Tein siihen aikaan myös mallin hommia ja joka paikassa törmäsin siihen, että ulkonäköäni ylistettiin. Se ruokki sairauttani entisestään.

Pipalle ulkonäkö oli vankila, mutta myös väylä voimantunteisiin. Muilta saatu huomio oli hänen keinonsa selviytyä tilanteessa, jossa sisäinen maailma oli sekaisin ja kroppa uuvuksissa jatkuvasta energiavajeesta. Siksi Pippa oli imarreltu kuullessaan, että hän näytti upealta.

– Minulla ei ollut keinoja lopettaa, sillä olin ulkonäköni vanki. Ulkonäköni oli pääomaa siihen, että koko maailma oli minulle auki. Sen takia minulla on valtaa ja voimaa.

Sairaus syveni vaikeaksi anoreksiaksi vuonna 1991, ja Pippa joutui sairaalahoitoon. Vielä tuolloin syömishäiriön henkistä puolta ei hoidettu samalla tavalla kuin nykyään. Pippa makasi sairaalan letkuissa, jotka tiputtivat ravintoliuosta hänen suoniinsa. Kun paino oli riittävästi kohonnut, hänet lähetettiin kotiin.

Kilojen kanssa palasi myös ahdistus.

Toinen vaihe alkaa

Syömishäiriö helpotti hetkeksi, kun Pippa ryhtyi pänttäämään lääkärinopintoja varten. Kuopion yliopiston ovet avautuivat toisella yrittämällä, ja nuori nainen pääsi tähtäämään lapsuutensa haaveammattiin.

”Oli helvetin rankkaa sairastaa bulimiaa ja opiskella lääkäriksi.”

Kuopiossa odottivat jälleen uudet kuviot, uusi ympäristö, samanhenkiset opiskelutoverit, touhut ainejärjestössä sekä tietysti liikunta.

Pipan sairaudessa alkoi uusi vaihe, bulimia, ahmimishäiriö.

– Oli helvetin rankkaa sairastaa bulimiaa ja opiskella lääkäriksi, Pippa sanoo nyt.

Kiireen keskellä syömishäiriö oli Pipan paras ystävä ja turvapaikka – keino, johon turvautua tiukasti aikataulutetussa lääkäriopiskelijan arjessa. Hän odotti hetkiä, joina pääsi ahmimaan.

Luennoilla Pippa näki kuvia itsensä täyteen ahtaneista, bulimiaa sairastaneista nuorista, joiden mahalaukku oli revennyt. Lääkäriopiskelijana hän tiesi, ettei voisi elää elämäänsä enää niin. Sairaus veisi lopulta hengen.

– Oli päiviä, joina pelkäsin, että se teilaa minut alleen. Pelkäsin, että kuolen siihen sairauteen.

Uusi keskipiste

Otettaan sairaus hellitti, kun Pipasta tuli äiti. 28-vuotiaana hänellä oli vuosi lääkärinopintoja jäljellä, kun Iina-tytär syntyi vuonna 1998.

– Raskaana ollessani olin jo hyvin kuivilla. Tiesin, mitä sairaus voi vauvalle aiheuttaa, ja järki sanoi, että olen vastuussa hänestä. Fokus siirtyi siihen, että minusta oli tulossa äiti. Raskaus muuttui elämäni keskipisteeksi.

Raskausaikana sairauden taakka keveni, ahmiminen loppui ja voimat palasivat. Paranemista se ei kuitenkaan tarkoittanut.

– Minun oli vaikea suhtautua siihen, että paino nousi ja maha kasvoi. Muuttuvan kehon muoto hämmensi minua, vaikka järki sanoikin toista.

Syöminen oli raskaudenkin aikana ahdistavaa. Pippa oli kadottanut normaalin syömisen mallin vuosiksi, ja siksi hän koki ruuasta jatkuvaa syyllisyyttä. Täydestä mahasta tuli henkisesti ahdistava olo.

”Minun oli vaikea hyväksyä omaa vartaloani. Sen opetteleminen vei vuosia.”

Tytär oli pieni, kun Pippa erosi hänen isästään. Uusi kumppani ja parisuhde merkitsivät Pipalle rauhallisuutta ja turvaa, vaikka syömishäiriö kummitteli edelleen taka-alalla.

– Tiesin heti, että tuon tyypin kanssa haluan olla, mutta silti parisuhteessa oli hankalaa. En ollut tyytyväinen itseeni ja minun oli vaikea hyväksyä omaa vartaloani. Sen opetteleminen vei vuosia.


”Helposti leimataan, että syömishäiriö on naisten ongelma, mutta myös miehillä on ongelmia oman kehonkuvansa kanssa”, Pippa sanoo.


Vihdoin hoitoon

Pippa sanoo, että syömishäiriöitä on monenlaisia – ne ovat säätelyhäiriöitä siinä missä päihteet tai huumeetkin. Hänen mukaansa syömisen kanssa pitää tehdä rauha, jotta paraneminen voi alkaa.

Tämän rauhan Pippa saavutti itse vasta vuosien väännön jälkeen. Lopulliseen paranemiseen vaikutti yksi iso päätös, jonka hän teki toisen lapsensa syntymän jälkeen vuonna 2004.

– Päätin, että pääsen irti syömishäiriöstä ja kirjoitin itselleni lähetteen hoitoon. Tuli sellainen olo, että pohjakosketus on saavutettu, ja olen valmis luopumaan ystävästäni.

Paraneminen alkoi lopulta 32-vuotiaana, 15 vuotta sairauden puhkeamisen jälkeen. Pippa pääsi syömishäiriöklinikalle professori Aila Rissasen hoitoon. Terapiassa hän opetteli hitaasti näkemään oman vartalonsa kauniina.

– Siellä vuodatin ne patoutumat ja traumat, joita olin hävennyt ja salannut vuosia. Kävin terapiassa kaikkiaan seitsemän vuotta kaksi kertaa viikossa.

12 terveen vuoden jälkeen Pippa on kääntänyt raskaan sairautensa vahvuudeksi. Hän uskoo, että omasta taustasta on paljon hyötyä lääkärintyössä.

– Uskon, että minulla on herkkyyttä auttaa nuoria. Saan siitä todella paljon, sillä heidän elämänsuuntansa voi korjautua eikä heidän tarvitse tehdä asioita niin pitkän kaavan kautta.

Syömishäiriötä Pippa käsittelee myös uudessa Urheilulääkäri-kirjassaan. Syömishäiriöt ovat kuuluneet fitness-ilmiöön, mutta Pipan mukaan niitä esiintyy paljon myös kestävyysurheilussa.

– Kestävyysurheilussa syömishäiriö on hieman vaiettu aihe. Kestävyysurheilun keinot voivat laukaista syömishäiriön.

Sairauden ansiosta Pippa sanoo löytäneensä myös itsensä.

– Kovin juttu henkisessä ansioluettelossani on se, että olen tehnyt koko tämän matkan. Räiskyvyys, räväkkyys ja rohkeus, jotka olivat minussa ennen sairastumistani, ovat tulleet takaisin.

– Matkan opetuksena on myös se, että voin olla heikko eikä minun tarvitse esittää mitään. Koen tietyn heikkouden vahvuudekseni myös lääkärinä. Hullua ajatella, että olen ylpeä syömishäiriöstäni, mutta niin se vain on.

”En halua enää ajaa itseäni äärimmäisyyksiin. Suorittaminen on jäänyt minusta pois.”

Nyt elämässä tärkeää ovat hyvinvointi ja perhe. Pippa on oppinut näkemään, mikä hänelle on hyväksi.

– En halua enää ajaa itseäni äärimmäisyyksiin. Suorittaminen on jäänyt minusta pois.

– Vaikka otan mielelläni haasteita vastaan, minun pitää ymmärtää, mikä on minulle hyvä juttu ja mikä menee yli. Minusta on tullut mukavuudenhaluinen ihminen, joka voi joskus antaa periksi ja vähän rötväillä.

Koska oma nuoruus kului sairastaen, Pippa jäi monesta asiasta paitsi. Siksi hän ajattelee ylpeänä esikoistytärtään Iinaa, joka on parhaillaan vaihto-oppilaana toisella puolella maapalloa.

– Minustakin olisi ollut ihanaa laittaa opiskelukämppää ja tehdä kaikkia mukavia asioita, jotka opiskelijaelämään kuuluvat, eikä miettiä sitä, mistä saa seuraavaksi ahmittavaa, jotta voi pitää päänsä jollain tavalla kasassa.

– Näen, kuinka oma lapseni itsenäistyy, nauttii elämästään ja on tasapainossa. Iinan lähtö ulkomaille aktivoi omat muistot, mutta samalla se on ollut minulle korvaava kokemus.

Pippa Laukka

  • Syntyi 1970 Helsingissä.
  • Liikuntalääketieteen erikoislääkäri, formulalääkäri Aki Hintsan Hintsa Performancen Suomen-toimintojen lääketieteellinen johtaja. Suomen naisten jalkapallo- ja jääkiekkomaajoukkueiden lääkäri.
  • Kolme lasta.
  • Kirjoittanut Urheilulääkäri-kirjan (Fitra), jossa käsittelee mm. syömishäiriötä.

Joillakin niitä ei ole ollenkaan ja joillakin vaikka muille jakaa. Arvaatko hiusten perusteella, ketkä julkisuuden henkilöt ovat kuvissa?

 

Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen ovat nyt kolmen lapsen vanhempia.

Vuoden 2009 Miss Suomi Essi Pöysti, 30, ja hänen puolisonsa, ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen, 32, ovat saaneet lapsen. Lapsi on parille kolmas. Ville kertoi perheenlisäyksestä Facebook-sivuillaan tänään lauantaina.

”Äiti ja poika voivat hyvin.”

– Kauan jo rakastettu pikkuveikka on syntynyt tänään 11.50. Äiti ja poika voivat hyvin, Ville kirjoitti julkaisemansa kuvan yhteyteen.

Essi kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko on varjostanut raskautta aikaisempien keskenmenojen takia.

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Essi Pöysti ja Ville Mäkäläinen menivät naimisiin kesällä 2015. Ville lopetti koripallouransa tänä vuonna. Kuva: Sanoma-arkisto / Tatu Lertola
Essi Pöysti ja Ville Mäkäläinen menivät naimisiin kesällä 2015. Ville lopetti koripallouransa tänä vuonna. Kuva: Sanoma-arkisto / Tatu Lertola

Essillä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle.