"Siskoni liikkui sellaisissa piireissä, että minua ei yllätä, jos hän on kuollut väkivaltaisesti", Martina Aitolehti suree. Kuva: Jouni Harala
"Siskoni liikkui sellaisissa piireissä, että minua ei yllätä, jos hän on kuollut väkivaltaisesti", Martina Aitolehti suree. Kuva: Jouni Harala

Martina Aitolehden 22-vuotias pikkusisko kuoli heinäkuussa epäselvissä oloissa, ja poliisi tutkii nyt kuolemaa tappona. Martinan surutyö alkoi jo pari vuotta sitten.

Perjantaiaamuna 18. heinäkuuta Martina Aitolehti oli juontokeikalla Torniossa, kun hän sai puhelun äidiltään. Martinan 22-vuotias pikkusisko oli löydetty aamuyöllä kuolleena.

Muutamaa tuntia myöhemmin tapaus oli ehtinyt jo uutisotsikoihin. ”Nuori nainen kuoli Vantaalla – poliisi otti kiinni seitsemän henkilöä. Tapausta tutkitaan tappona.”

– Siskoni valitsi väärän tien. Hän oli narkomaani, Martina kertoo.

Nyt siskon kuolemasta on reilun kuukauden verran. Uutinen oli Martinalle sokki, mutta jotakin tuon tapaista hän oli osannut pelätä siitä lähtien, kun hän viitisen vuotta sitten sai kuulla siskonsa käyttävän suonensisäisiä huumeita.

Hullu ja ruma maailma

– On ollut erikoista huomata, miten mieli käsittelee asiaa. Välillä olen ihan ookoo, mutta välillä saattaa alkaa itkettää ihan hysteerisesti. Samalla olo on oudolla tavalla helpottunut. Enää ei tarvitse pelätä ja huolehtia, Martina sanoo.

Surua on lisännyt epätietoisuus siskon viimeisistä hetkistä. Tapauksen tutkinta on yhä kesken, eikä Martinan perhe ole vielä päässyt siksi edes järjestämään hautajaisia.

Vangittuna on tällä hetkellä kolme henkilöä, mutta epäiltyjä on yhdeksän. Tekoa tutkitaan tappona, mutta tekotapaa tai kuolinsyytä poliisi ei ole tutkinnallisista syistä paljastanut edes omaisille.

Siksi Martinallakin on toistaiseksi vain arvailuja siitä, mitä on voinut tapahtua.

– Siskoni liikkui sellaisissa piireissä, että minua ei yllätä, jos hän on kuollut väkivaltaisesti. Viimeisten vuosien aikana olen saanut kuulla niin karuja juttuja, etten ole pystynyt puhumaan kaikista niistä edes omalle miehelleni. Se huumemaailma, missä hän eli, oli hullu ja ruma.

Läheiset välit

Martinalla ja pikkusiskolla oli kymmenen vuotta ikäeroa ja eri isät, mutta he olivat silti aina hyvin läheisiä. Ainoastaan viime vuosina Martina ei enää halunnut olla siskonsa kanssa tekemisissä, koska ei pystynyt katsomaan vierestä, miten nuori nainen tuhoaa itsensä.

– Siskoni tavallaan kuoli minulle jo pari vuotta sitten, koska huumeet muuttivat hänen persoonaansa niin, etten enää tunnistanut häntä ihmiseksi, joka hän oli ollut.

Kun Martina vuonna 2008 meni naimisiin esikoisensa isän Esko Eerikäisen kanssa, pikkusisko oli Martinan kaaso.

– Silloin hän oli vielä ihana, valoisa nuori nainen.

Mutta jotakin tapahtui pian sen jälkeen. Mitä, sitä Martina ei osaa sanoa. Kukaan perheestä ei huomannut mitään varoittavia merkkejä.

– Ymmärrän, että hän oli vakavasti sairas, addikti. Mutta miksi hän alun perin päätyi käyttämään huumeita? Sitä on vieläkin niin vaikea tajuta. Hän oli nuori, kaunis ja lahjakas. Kaikki mahdollisuudet elämässä olivat hänelle auki.

Sisko kävi Steiner-koulua, harrasti laulua ja tanssia. Martinan vanavedessä hän kokeili myös malli- ja missitouhuja.Hän ei ollut masentunut tai ahdistunut, päinvastoin, hänellä meni hyvin koulussa, oli paljon kavereita ja kiva poikaystävä.

– Sisko oli sosiaalinen ja iloinen, leikkisä luonne, seikkailunhaluinen ja utelias elämän suhteen. Ehkä juuri nuo piirteet koituivat hänen kohtalokseen. Hänellä oli aina paljon tuttuja ja kavereita kaikkialla. Ehkä hän vain joskus ajautui väärään seuraan, Martina miettii.

Uusi perhe

Välillä perhe sai siskon vieroitukseen, mutta häntä oli vaikea saada pysymään siellä. Alaikäisenä karkailija saatiin aina palautettua hoitoon, mutta kun sisko täytti kahdeksantoista, Martinan perhe oli voimaton.

– Täysi-ikäistä ei voi pakottaa parantumaan. Hän alkoi kutsua huumeporukkaa perheekseen.

Siskon elämä ja jutut alkoivat muuttua rajummiksi ja rajummiksi. Hänessä saattoi olla pahoinpitelyn jälkiä. Välillä hän oli niin huonossa kunnossa, että makasi hoidettavana teho-osastolla.

Reilut kaksi vuotta sitten Martina sai tarpeekseen, ja laittoi välit poikki sisareensa. Myös siskosten veli teki saman päätöksen.

– Toivoimme tietysti, että päätöksemme olisi saanut hänet havahtumaan.

Kun Martina kaksi vuotta sitten syyskuussa oli synnyttämässä kuopustaan Isabellaa, sisko soitti synnytyslaitokselle ja aneli päästä katsomaan vauvaa.

– Vastaukseni oli ei. Olen sellainen, että kun päätän jotakin, päätäni on mahdotonta kääntää. Lisäsin kuitenkin, että heti, kun hän on valmis muuttumaan, otan hänet ilomielin takaisin elämääni. Mutta ensiksi hänen on ansaittava luottamukseni.

Se jäi viimeiseksi kerraksi, kun Martina puhui siskonsa kanssa.

Itsesuojelua

Martinan elämä on ollut julkista yli kymmenen vuoden ajan, mutta sisarensa huumeongelmasta hän ei ole koskaan sanonut sanaakaan.

– Asiasta ovat tienneet vain perheenjäsenet ja ihan lähimmät ystäväni. Tämä on ollut perheemme yksityinen suru. Salailu on ollut välillä vaikeaa ja raskastakin. Jos joku ulkopuolinen on kysynyt, mitä sisarelleni kuuluu, olen ollut joko ihan hiljaa tai antanut ympäripyöreän vastauksen kuten ”siskoni tutkiskelee elämää”.

Lue koko juttu Me Naisten numerosta 34/2014.

Lue myös:

Martina Aitolehti erosi avopuolisostaan Stefan Thermanista: "Olen helpottunut"