”Olen iloinen, että ehdin asua ulkomailla kun olin vastuussa vain itsestäni. Toivon, että lapsenikin saisi nähdä maailmasta toisenkin puolen kuin Suomen”, Pihla Viitala sanoo.
”Olen iloinen, että ehdin asua ulkomailla kun olin vastuussa vain itsestäni. Toivon, että lapsenikin saisi nähdä maailmasta toisenkin puolen kuin Suomen”, Pihla Viitala sanoo.

Pihla Viitala on koko elämänsä ollut peloton heittäytyjä. Rakastumista viisi vuotta nuorempaan mieheensä hän yritti kuitenkin kaikin voimin estää. – Mieheni takia ymmärrän maahanmuuttajien vaikeuksia, näyttelijä sanoo.

Pihla Viitala, 32, on kokenut reissunainen, mutta viimekeväinen työkeikka meinasi olla hänellekin liikaa.

Näyttelijä oli mukana elämänsä toistaiseksi hienoimmassa castingissa, kun Etelä-Italian Leccessä kuvattiin arvostetun ohjaajan Cristina Comencinin elokuvaa Latin Lover. Näyttelijäkaarti vilisi Pedro Almodovarin luottonäyttelijöitä, ja mukana oli myös Carla Brunin sisko Valeria Bruni Tedeschi, mutta kuvauksissa aika tuhraantui diivojen kohtauksiin.

– Ei mennyt päivääkään ilman, ettei joku työryhmän jäsen olisi raivonnut jostakin. Italialaiset olivat pahimpia. Kampaajista ja assistenteista lähtien he huusivat hirveästi koko ajan. Aina oli joku riita menossa, Pihla muistelee.

Muutenkaan työkeikka ei ollut Pihlalle helpoin.

Elokuva kertoo suuren italialaisen näyttelijän tyttäristä, jotka kokoontuvat isänsä muistojuhlaan. Isä on tehnyt lapsia ympäri Eurooppaa jokaisella kuvauspaikallaan. Pihla esittää sisaruksista nuorinta, ruotsalaista Solveigia, joka ei isäänsä muista.

Käytännössä Pihla esitti ruotsalaista naista elokuvassa, jossa puhuttiin italiaa ja joka ohjattiin ranskaksi.

– En puhu italiaa, joten pitkän kuvauspäivän jälkeen minun piti käydä läpi seuraavan päivän repliikkini ääntämisen opettajan kanssa. Olin pulassa myös, koska Valeria Bruni tykkäsi improvisoida. Yritin selittää hänelle, ettei se oikein käy, kun en osaa kieltä, mutta turhaan. Näytän kohtauksissa varmasti tyhmältä, mutta ehkä se oli juuri sitä, mitä he halusivat, Pihla muistelee nauraen.

Rakkaus löytyi työryhmästä

Pihlan omassa elämässä käänteitä on riittänyt vähintään hienon romanttisen leffan verran.

Kun Pihla muutama vuosi sitten kuvasi Berliinissä Hannu ja Kerttu: Noitajahti -elokuvaa, hän sai kokea millaista on olla mukana ison budjetin tuotannossa. Pihlaan teki vaikutuksen se, miten valtava koneisto saatiin toimimaan. Häntä huvitti näyttelijöiden hyysääminen: Pihlallakin oli avustaja, jonka ainoana tehtävänä oli huolehtia, että näyttelijä sai mieleistään ruokaa.

Työryhmästä löytyi myös rakas, Alex Schimpf. Sen jälkeen asiat Pihlan elämässä ovat tapahtuneet nopeasti.

– Itse asiassa rakastuin autonkuljettajaani – joka kyllä teki studiolla paljon muutakin – vaikka yritin vastustaa sitä tosi pitkään. Järkyttävintä oli tajuta, että Alex oli minua viisi vuotta nuorempi. Kun hän kertoi ikänsä, en puhunut hänen kanssaan koko iltana. Siis minähän olen ihan puuma, Pihla nauraa.

Muutenkaan Alex ei vastannut Pihlan miesmakua.

– Olen aina tykännyt rujommista miehistä, mutta Alex on kuin kazakstanilainen prinssi.

Alexin tausta on hyvin toisenlainen kuin Pihlan.

– Mieheni on toista kertaa maahanmuuttaja ja joutunut aloittamaan aina alusta. Hän oli kuusivuotias, kun hänen perheensä muutti Kiinan rajan läheltä Kazakstanista Etelä-Saksaan. Elämä Ajakuzin maaseudulla on erilaista kuin Euroopassa, Pihla kertoo.


Piilossa lintukodossa

Pihla on asunut Suomen lisäksi kolmessa eri maassa. Vasta Alex sai hänet ymmärtämään, miten etuoikeutettua eurooppalaista elämää hän on saanut elää.

– Ulkomailla asuessani olen tiennyt oleskeluni olevan väliaikaista. Minulla on ollut turvallinen olo, sillä olen tiennyt, että jos vain soitan yhden puhelinsoiton, pääsen hetkessä kotiin.

Alexin kautta Pihla näkee maahanmuuttajien todellisuuden. Hän voisi puhua Suomen maahanmuuttopolitiikasta loputtomiin, niin pieleen täällä Pihlan mielestä mennään monessa asiassa.

– Mieheni takia ymmärrän maahanmuuttajien vaikeuksia. Minulla nousevat karvat pystyyn, kun joku alkaa puhua, että maahanmuuttajat elävät suomalaisten rahoilla. Alexkin tekee pitkää päivää ja maksaa veronsa Suomeen. Suurin osa maahanmuuttajista toivoo nopeaa integroitumista. Heillä ei ole vaihtoehtoja.

Pihlan mukaan monessa maassa ollaan paljon Suomea edellä. Meillä maahanmuuttoa yritetään hänen mielestään jarruttaa, vaikka maailman muuttumista ei voi estää.

– Täällä on älytöntä pelon lietsontaa ja kuvottavaa itsekkyyttä. Kun olemme itse tarvinneet apua varsinkin sota-aikoina, on apu kelvannut. Mutta nyt kun sitä pitäisi itse tarjota, se ei olekaan kaikille itsestäänselvyys. Me jäämme muista jälkeen, kun emme ymmärrä hyödyntää maahanmuuttajien potentiaalia. Mikä ihme himmelikansa tämä on, Pihla pauhaa ja päästelee päälle pari voimasanaa.

Pihlan miestä suomalainen sisäänpäinkääntyneisyys ihmetyttää. Keski-Euroopassa kasvaneen on vaikea tajuta, että naapurin moikkaaminen voi olla täällä liian tuttavallista ja hyvän päivänjatkon toivottaminen täysi mahdottomuus.

– Alex on tosi sosiaalinen, mutta suomalaiset ovat hänen mielestään pelokkaita kohtaamaan muita. Hän kutsuukin usein ystäviä meille syömään ja jakaa aikaa muidenkin kuin oman perheen kanssa, Pihla kertoo.

Banderollit esiin

Maahanmuutto. Kulttuurin tukeminen. Ilmastonmuutos. Tasa-arvo. Ihmisoikeudet.

Pihlalla on mielipiteitä niin monesta asiasta, että on ihme, ettei yksikään puolue ole värvännyt häntä riveihinsä.

Kun kulttuuriväki askarteli banderolleja tasa-arvoisen avioliittolain puolesta, Pihla ryntäsi paikalle. Kun häntä pyydettiin mukaan vapaakauppasopimusta vastustavalle videolle, ei hän empinyt hetkeäkään.

– Politiikasta pitää olla kiinnostunut. Mitä enemmän meillä on ihmisiä, jotka eivät ole kiinnostuneita yhteisistä asioista, mutta elävät tässä yhteiskunnassa, sitä enemmän kusessa me olemme. Se on vastuutonta, Pihla jatkaa.

Pihlan ystäväpiiriin on pitkään kuulunut poliittisesti aktiivisia ihmisiä kuten Anni Sinnemäki, joiden ajattelusta hän kertoo oppineensa paljon.

Jo Pihlan lapsuudenkodissa puhuttiin politiikasta. Ruutia kiihkeän nuoren tytön ajattelulle tarjosi porvarillinen Munkkiniemen koulu ja koulukaverit, jotka Pihlan mielestä eivät ikinä kyseenalaistaneet vanhempiensa aatemaailmaa.

– Muistan juhlia, joissa Suomen lippu ja Munkkiniemen koulun lippu kannettiin näyttämölle ja laulettiin Siniristilippumme. Laulun ajan Munkan lippu teki kunniaa Suomen lipulle, Pihla muistelee päätään pyöritellen.

Onneksi elämänkatsomustiedon tunneilta löytyi samanmielinen ystävä, sittemmin kirjailijana tunnettu Helmi Kekkonen, jonka kanssa Pihla alkoi kyseenalaistaa asioita.

– Emme pitäneet suutamme kiinni ja kävimme perinpohjaisia keskusteluja joidenkin luokkakavereidemme kanssa. Meitä pidettiin kommunisteina, mikä vain nauratti meitä, Pihla kertoo.

Liftaamaan ilman rahaa

Munkkiniemi, Helsinki ja Suomi kävivätkin pian nuorelle Pihlalle liian ahtaiksi.

Lukiossa hän päätti hetken mielijohteesta lähteä Ranskaan vaihto-oppilaaksi, vaikkei mielestään osannut kieltä lainkaan.

Vaihto-oppilasvuonna hän liftasi ystävänsä kanssa Ranskan läpi Avignonista Lilleen. Pari vuotta myöhemmin sama parivaljakko päätti liftata yllättämään Norrköpingissä asuvan ystävänsä. Ruotsiin he eivät ottaneet mukaan lainkaan rahaa, koska halusivat kokeilla, miten pitkälle selviäisivät ilman sitä.

– Selvisimme viikon verran. Tapasimme tosi mukavia ihmisiä ja saimme yhdeltä kaupanmyyjäpojalta jopa ilmaiseksi tupakka-askin. Nyt veikkaan, että moni halusi ottaa nuoret tytöt kyytiin siksi, ettei kukaan väärä tyyppi ottaisi, Pihla kertoo.

Reissu päättyi sairaalaan, sillä Pihla sai viiveellä allergisen reaktion asunnosta, jossa heidän lisäkseen oli majaillut kissa.

– Myös ystäväni sai yöpyä kanssani sairaalassa. Muistan, miten tyytyväinen hän oli, kun siksikin yöksi saimme ilmaisen majapaikan, Pihla nauraa.

Kolmikymppistä Pihlaa hirvittävät puolta nuoremman Pihlan seikkailut ja elämänjano.

– 16-vuotiaana sitä kuvittelee olevansa vapaa, rajaton ja kuolematon. Enää en liftaisi, enkä suosittele sitä, enkä ikipäivänä päästäisi omaa tytärtäni liftaamaan. Jos Astrid joskus kysyy olenko liftannut, aion valehdella hänelle.

Sietämätöntä tytöttelyä

Näytteleminen ei kuitenkaan ole ainoa asia, mitä Pihla haluaa tehdä.

Nelisen vuotta sitten valkokankailla nähtiin Pihlan ja hänen kollegansa Pamela Tolan kirjoittama ja ohjaama lyhytelokuva Elma ja Liisa. Kaksikko toivoo, ettei yhteistyö jää yhteen elokuvaan.

– Olemme Pamelan kanssa päässeet taas vauhtiin, kun olemme tehneet lapset tässä välissä, Pihla kertoo.

Työn alla on televisiosarja peräkammarin kaksostytöistä. Sitä ystävykset kirjoittavat päät sauhuten ja toistensa suuhun puhuen aina, kun pystyvät nipistämään aikaa muulta elämältä.

Kaikki eivät kuitenkaan katso hyvällä naisia, jotka haluavat tehdä paljon.

Jussi-gaalassa miestuottaja neuvoi Pihlaa, että tämän kannattaisi keskittyä ainoastaan näyttelemiseen eikä pilata hienoa kansainvälistä uraansa olemalla kuten Angelina Jolie, jonka ohjaustyölle nauretaan selän takana.

Turha luulla, että Pihlalta jäisi luu kurkkuun tällaisissa tilanteissa. Myöhemmin hän kysyi neuvon antaneelta tuottajalta, oliko tämä samaa mieltä myös miesnäyttelijöistä, jotka ovat siirtyneet kameran toiselle puolelle.

– En pääsisi ikinä eteenpäin, jos miettisin, nauraako joku selkäni takana. Ei minua voi pelotella tekemästä asioita, jotka ovat minulle intohimo. En suostu pelkuruuteen ja vertailuun. Haluan antaa itselleni oikeuden myös olla huono. Vain virheiden kautta voi edetä onnistumisiin.

Pihla kertoo kasvaneensa suvussa, jossa korostettiin, ettei saa olla taloudellisesti tai henkisesti riippuvainen toisista. Sellaisen kasvatuksen jälkeen tytöttelyä ja pelottelua on vaikea ymmärtää.

– En voi antaa muiden päättää, miten minun pitää ajatella ja olla. En toivo sitä tyttärelleni enkä kenellekään muullekaan. Naisena tällä miesvaltaisella alalla on pakko olla vahva, mutta totta kai saa loukkaantua, jos loukataan, Pihla pohtii.

– Olen 32-vuotias nainen ja myös äiti, joten tytöttelyn aika voisi olla ohi.

Mallia omasta äidistä

Kun kaksi ja puolivuotias Astrid laulaa Bonzo pientä leikkihauvaa tai Pientä tytön tylleröistä, Pihla istuu katselemassa tytärtään ja hänen sydämensä on pakahtua rakkaudesta.

Vaikka lapsi sai alkunsa nopeasti Pihlan ja Alexin tapaamisen jälkeen, äitiys tuntui heti maailman luonnollisimmalta asialta.

– Kolmekymmentä oli hyvä ikä tulla äidiksi. Vanhemmillani oli about sen ikäisinä jo neljä lasta, Pihla sanoo.

Astridin syntymän aikaan nuori perhe perusti kodin Helsinkiin, mutta aina heidän kotinsa ei välttämättä ole Suomessa. Berliini tuntuisi unelmien kotikaupungilta kansainvälisen ilmapiirinsä sekä Alexin äidinkielen takia, mutta tulevaisuuden suunnittelu ei ole elokuva-alalla helppoa.

Paras esikuva äitiyteen löytyy läheltä.

– Minulla on ihan mieletön äiti ja toivon, että tyttäreni voisi joskus sanoa samaa minusta. Äitini on älykäs ja vahva ja rakastava ja täysin peloton. En edes yritä olla kuin hän, mutta toivon salaa, että jotkut ominaisuudet siirtyisivät minuun automaattisesti, vaikka geeneissä, Pihla sanoo.

Pihla epäilee olevansa välillä liian lepsu äiti, mutta tietää kyllä, mitä haluaisi tyttärelleen opettaa:

– Pitää olla reilu, empaattinen ja rohkea. Tässä yhteiskunnassa empatia on katoamassa ja individualismia vain korostetaan. Koko maailma saattaa tuhoutua siihen.

Pihla
Viitala

Näyttelijä on syntynyt Helsingissä 30.9.1982.

Tunnetuimpia rooleja leffoissa Käsky (2008), Rööperi (2009) ja Paha perhe (2010) ja Kesäkaverit (2014). Tehnyt töitä myös ulkomailla.

Päärooli suositussa Mustat lesket -tv-sarjassa, jonka kuvaukset jatkuvat keväällä.

Elokuva Latin Lover saa ensi-iltansa Etelä-Euroopassa ensi kuussa.

Asuu Helsingissä miehensä Alex Schimpfin ja kaksivuotiaan Astrid-tyttären kanssa.

Kaikki tietävät Suomen oman jäämiehen, F1-mestari Kimi Räikkösen. Mutta kuinka hyvin sinä hänet tunnet? Tee testi!

Jutun lähteenä käytetty 16.8. ilmestynyttä Kari Hotakaisen kirjoittamaa Tuntematon Kimi Räikkönen -kirjaa (Siltala).

Tilaajille
Henkilökohtaiset avustajat Linda Laaksonen (vas.) ja Tiia Dahlqvist lähtevät Jaanan kanssa syyskuussa MM-kisoihin Yhdysvaltoihin. Mukaan lähtee tietenkin myös Legolas-hevonen. Kuva: Jouni Harala
Henkilökohtaiset avustajat Linda Laaksonen (vas.) ja Tiia Dahlqvist lähtevät Jaanan kanssa syyskuussa MM-kisoihin Yhdysvaltoihin. Mukaan lähtee tietenkin myös Legolas-hevonen. Kuva: Jouni Harala

Jaana Kivimäki halvaantui, kun hevoskuljetusauton lastaussilta katkaisi hänen selkärankansa. Ensin Jaana oli katkeroitua, mutta sitten hän päätti selviytyä.

Punaisen omakotitalon oven avaa hymyilevä emäntä. Vaikka kello on vasta yksitoista, Jaana Kivimäki , 44, on ehtinyt jo paljon. Hän on herännyt kuudelta, ruokkinut hevosensa ja ajanut 25 kilometrin päähän ratsastushallille...