Matti Mikkola on mies monen ­menestyvän artistin takana. Pepe Willbergin lisäksi hän on tuottanut Laura Närheä, Kaija Koota, Jesse Kaikurantaa ja Stigiä. Kuvat: Milka Alanen
Matti Mikkola on mies monen ­menestyvän artistin takana. Pepe Willbergin lisäksi hän on tuottanut Laura Närheä, Kaija Koota, Jesse Kaikurantaa ja Stigiä. Kuvat: Milka Alanen

Pepe Willberg on kerännyt suurimman huo­mion Pepe & Saimaan menestyksestä, vaikka sävellykset ovat Matti Mikkolan käsialaa. – En uskonut, että sellaiselle musiikille voisi olla mitään markkinoita, Matti sanoo.

Viisitoistavuotias lahtelainen hevi­jätkä Matti Mikkola on kirjoittanut biisin, mutta nyt häntä nolottaa. Tähän asti Matin kappaleet ovat olleet koulupojan pylly­huumoribiisejä, mutta nyt nuorella­miehellä on ollut vähän sydänsuruja ja ensimmäistä kertaa hän on vuodattanut tunteensa musiikkiin. Kappaleesta on tullut hyvä, ehkä paras tähänastisista, mutta silti. Mitä jos joku nauraa?

Mutta kun Matti esittelee treeni­kämpällä aikaansaannostaan, kukaan ei pilkkaa. Sen sijaan joku sanoo: ”Täähän kuulostaa ihan oikealta musalta!”
Siinä hetkessä Matti tajuaa jotakin olennaista musiikista: hyvän biisin taustalla on aina aito tunne.

– Täytyy uskaltaa antautua naurunalaisuuden uhkalle. Jos tuntee pientä ­häpeää luovuttaessaan ideaa eteenpäin, se on yleensä merkki siitä, että se koskettaa myös muita.

Ja tänä kesänä Matti on koskettanut. 38-vuotias Matti muistetaan parhaiten 2000-luvun alusta Tehosekoitin-yhtyeen kitaristina ja biisintekijänä. Miehen tuorein projekti, Pepe & Saimaa -albumi, sai viisi tähteä arvosteluissa ja loppui kaupoista ensimmäisenä myynti­päivänään. Levy nosti konkarilaulaja Pepe Willbergin takaisin tähtikaartiin, ja toi tälle pitkän uran ensimmäisen kultalevyn.

Pepe & Saimaan konsertti Huvilateltassa Helsingin Juhlaviikoilla myytiin hetkessä loppuun, kun liput tulivat keväällä myyntiin.

Suosio tuli Matille täytenä yllätyksenä. Suurimman osan kappaleista Matti sävelsi Saimaa-bändilleen jo melkein kymmenen vuotta sitten. Hän oli puuhastellut ”pöytälaatikkosinfoniansa” ­parissa rauhassa, ilman mitään paineita. Tehnyt lähinnä mitä huvitti piittaamatta siitä, mikä myy. 

– En uskonut, että sellaiselle musiikille voisi olla mitään markkinoita.

Tiktakista se lähti

Matti on mies myös monen muun ­menestyvän artistin takana. Biisejä on syntynyt niin iskelmätähdille kuin räppäreille. Lisäksi Matti on tuottanut muun muassa Laura Närheä, Kaija Koota, Jesse Kaikurantaa ja Stigiä.

Nykyiselle uralleen säveltäjäksi ja tuottajaksi Matti päätyi oikeastaan Tiktakin ansiosta. Jo Tehosekoitin-­aikoina Matti ja bändin laulaja Otto Grundström olivat tehneet tyttöbändille muutaman kappaleen. Se oli ollut tietoinen irtiotto rokkikukon roolista, Tiktak kun ei ollut yhtään katu-uskottava.

– Tiktak oli aloittaessaan puhtaasti levy-yhtiön setien masinoima tuote, mutta meille se oli Jotakin Ihan Muuta. Oksansahaaminen on ollut aina mua määrittävä luonteenpiirre. Ihmiset halua­vat helposti kategorisoida ja luoda sääntöjä; miten tietyssä ryhmässä pitää olla ja käyttäytyä. Jossain vaiheessa mua alkaa aina sellainen kerhotouhu ärsyttää, ja sitten pitää panna pakka sekaisin, Matti kertoo.

Siitä Tehosekoitinkin on kuin kouluesimerkki. Se aloitti Lahdessa vuonna 1991 punkbändinä, mutta kun bändiä diggailevat ”anarkomarkot” alkoivat tympiä, tyyli liukui glamrockin suuntaan. Seuraavaksi alkoivat rasittaa hontelot glam-pojat pörrötukissaan, ja bändi ­halusi vetää äijempää kamaa. Tuli ­tatuointivimma ja amerikanraudat. Sellaisena Tehis muistetaan: pojat kireissä farkuissa ja revityissä t-paidoissa. Tytöt kiljuvat eturivissä ja näyttävät tissejä, kun Lahden rokut veivaavat hittejään Pillitä Elli, pillitä ja Asfaltti polttaa.

Tehosekoittimen amerikanrauta-look. Matti vasemmalla takana.

Basicista listaykköseksi

Matti ei ole imenyt pakansekoitus­halujaan ja säveltäjänlahjojaan äidinmaidossa. Lapsuudenperhe Lahdessa oli miehen mukaan ”tosi basic”: äiti oli sairaanhoitaja, isä tilintarkastaja.

Teini-iässä Matin käteen löytyi kitara. Mutta vasta riparilla hän ­tapasi ensimmäisen kerran tyyppejä, jotka eivät olleet urheilijoita tai roolipelaajia.

– Siinä ei ehditty kissaa sanoa, kun bändi oli pystyssä. Saman tien aloimme puskea seiskatuumaisia vinyyleitä ja käydä punkkeikoilla. Perjantaisin otettiin kouluun makuupussit, ja vähän yli kolme oli pösö oottamassa kadulla edessä. Siitä sitten painuttiin milloin mihinkin päin Suomea.

Nuoruus oli välillä karua: Lahdessa turpaan saattoi saada ihan vain siksi, ­että oli se pitkä tukka.

– Hitto, miten välillä sai juosta, jos ei halunnut sakinhivutusta!

Ulkopuolisuuden tunne synnytti kuitenkin näyttämisenhalun.

– Jos sä oot kylläinen ja tyytyväinen ja nautit selkään taputtelua, teet yleensä paskoja asioita.

Samana päivänä kun Matti pääsi ­armeijasta, hän sai kuulla, että Teho­sekoittimen C’mon Baby Yeah oli lista­ykkösenä. Hakupaperit Taideteollisen korkeakoulun graafiselle puolelle jäivät palauttamatta.

Maailmanvalloitusyrityksiä

Tehosekoitin lopetti 2004, ilman erityistä dramatiikkaa. Takana oli pitkä yhteinen taival, ja kaikilla jäsenillä oli omia tavoitteitaan, joita bändi tuntui ­rajoittavan.

Yhtyeen hajoamisen jälkeen Matti leikkasi tukkansa, alkoi pukeutua verkkareihin ja tehdä ”dad rockia”, 60–70-­lukujen bändeiltä vaikutteensa ammentavaa musiikkia. Noihin aikoihin Saimaa-projektikin sai alkunsa.
Oli vähällä, ettei Saimaasta sukeutunut hittiä jo tuolloin. Yhtyeen demo päätyi Suomessa vierailulla olleen Pets Shop Boys -managerin käsiin, ja tämä innostui. Matin sähköpostiin tuli jo kyselyitä, onko laulaja tarpeeksi hyvännäköinen. Näyttökeikkoja järjestettiin, ja meileissä luonnosteltiin sopimuksia.

Matti suhtautui kuitenkin varauksella ajatukseen maailmanvalloituksesta, sillä Tehosekoitinkin oli yrittänyt läpimurtoa Euroopan-markkinoilla. Kun toinenkin maailmanvalloitus lässähti, Saimaa-projekti hautautui pöytälaatikkoon.

– Vaikea sanoa kumpaankaan epä­onnistumiseen yhtä syytä. Tehosekoittimen tähtiin kirjoitettu aika oli lyhyt, sen suosio ei ikinä ehtinyt olla stabiilissa ­tilassa. Kun Saimaasta taas kiinnostuttiin, olin jo melkein kolmekymmentä. Ei senikäisenä enää huvita lähteä päistikkaa mihinkään niin sanotusti kokeilemaan siipiään. On jo tietty elintaso ja mukavuudenhalu. Mutaiset festarit ja telttamajoitus eivät enää kiinnostaneet.

Siinä vaiheessa oksansahaaja-Mattia oli myös alkanut väsyttää koko Saimaa-projekti, touhotus aidoista soittimista ja vinyylilevyistä. Varsinkin kun mp3 oli ­hänen mielestään paras keksintö aikoihin.

– Minulle tarjoutui mahdollisuus tehdä sporttiräppiä Onnela-artisteille, ja se oli parasta mitä siinä tilanteessa saattoi olla.

Sihinäteknoon kyllästyttyään Matti kaivoi jälleen Saimaa-­sinfoniat esiin.

– Aivan kuin joku olisi kaatanut ihaninta hunajamaitoa korvakäytäviini!
Vielä kun levy-­yhtiöpomo Kari Hynninen keksi esitellä Matin ja Pepen toisilleen, loppu olikin musiikkihistoriaa.

Tarkkailija velmun asussa

Matti miettii, että ­ehkä maailmanvalloitusten esteenä on ­ollut myös hänen luonteensa.

– Mieluummin odotan, että tullaan hakemaan kotoa, hän hymähtää.

Matin mukaan hänen on ollut aina vaikea tyrkyttää ­itseään mihinkään.

– Sosiaaliset roolit ja hierarkiat muodostuvat ryhmissä aina nopeasti. Olen saanut kokea sen ihan ekasta tarha­päivästä lähtien armeijaan ja kansain­välisiin biisileireihin asti. Kaikissa huomaan aina olevani samassa roolissa,
vetäytyjä ja tarkkailija.

Haastatteluissa esiintyvä Matti on kuitenkin nokkelasanainen velmu. Se on silti vain päälleliimattu rooli.

– Tiedän, mitä pitäisi tehdä ja millainen pitäisi olla, jos haluaisi menestyä, mutta olen vain niin huono siinä. Minun on vaikea ymmärtää nuoren polven ­musiikintekijöitä, jotka uskaltavat sanoa haaveensa ääneen, ääntävät täydellistä englantia ja aikovat olla vuoden päästä keikalla Paris Hiltonin bileissä tai missä lie kuussa. Minuun on iskostunut vahvasti ”antaa työn puhua puolestaan” -ajattelu. Varmaan se on myös itsesuojelua. Jos jokin ei onnistu, voin ainakin sanoa, etten yrittänyt sitä likaisella pelillä.

Miestä ahdistaa positiivisuuden ilo­sanomaa toitottavat tyypit.

– Minun on helpompi luottaa tyyppeihin, jotka sanovat suoraan, että paskat, mun mielestä nämä kukkaistutukset tässä ­eivät ole mistään kotoisin. Se on myös hieno hetki, kun kaksi kaltaistani hiljaista ja pidättyväistä takatuhdolla istuskelijaa saa jutusta kiinni.

Yhden kerran Matti muistaa saaneensa suunsa auki oikeassa paikassa ­oikeaan aikaan: kun Liisa Akimof soitti hänelle joitakin vuosia sitten ja pyysi saada käyttää Tehosekoittimen kappaleita eräässä nuorisosarjassa. Silloin Matti sanoi, että olisi oikeastaan kiva tehdä joskus varta vasten musiikkia elävään kuvaan. Liisa pyysikin hänet tuottamaan musiikkia Ylen Harvoin tarjolla -draamasarjaan. Sen jälkeen pyyntöjä niin säveltää kuin tuottaa on sadellut tasaisesti, eikä Matin ole juuri tarvinnut ­itseään tyrkyttää.

Eikä Matti ihan täysin vaille kansainvälistä huomiota ole jäänyt. Hänellä on hitti Aasiassa. Matti on osallistunut kansainvälisille biisileireille, joilla säveltäjät ja tuottajat eri maista tekevät yhteistyötä keskenään.

– En edes muista, oliko se Koreassa vai Taiwanissa, ja biisin nimikin on mitä lie Hai-tsing-haa.

Hifistelyä keittiössä

Matin päivät täyttyvät nykyään lähinnä puuhailusta Helsingin Kruununhaan työhuoneella, jonka hän jakaa muutaman kollegan kanssa. Baarissakin tulee enää käytyä harvoin.

– Mieluummin perjantaisin haemme lekan Alkosta ja teemme töitä tavallista myöhempään.

Jatkuvaa keikkailua ei ole varsinaisesti ikävä.

– Cumulusten takahuoneet on nopeas­ti nähty, ja jengi on niin tuubassa aina.

Matti on väleissä Tehosekoitin-kavereidensa kanssa, mutta yhteyttä tulee nykyään pidettyä harvakseltaan.

– Toisaalta aidot ystävät tunnistaa siitä, että ei haittaa vaikka menisikin pitkä aika näkemättä.

Matti on asunut jo vuosia Helsingissä. Hän on naimisissa, mutta perheeseen ei ”ainakaan vielä” kuulu lapsia. Vaimo tekee arkkitehdin töitä ja opiskelee kalustesuunnittelua. Vapaa-ajalla Matti säveltää  keittiössä. Hän on foodie, jonka ruuan­laittoharrastus hifistyy kovaa vauhtia.

– Tosin aina vähän harmittaa olla osa jotain massaliikettä. Ruuanlaittohan on yksi 2000-luvun isoista trendeistä.

Curling-vanhempi unelmille

Matti sanoo, että hänen elämänsä suuri tragedia on se, ettei hän saanut elää 60-luvulla.

– Mun olisi pitänyt saada kuulua Grateful Deadiin ja kiertää maailmaa eksentrisessä hippipumpussa, jonka soitto oli ­improvisointia ja päättymätöntä haahuilua. Ympärillä päihtyneet hipit hymyilisivät onnellisina, Matti maalailee.

Pepe & Saimaa on kuitenkin jo melko lähellä sitä, ja Matin unelma pääsee nyt ”semisti” toteutumaan. Ruisrockin heinä­kuiselle konsertille on mahtipontisuudessaan vaikea löytää vertailu­kohtaa. Pepen lisäksi lavalla nähtiin seitsemän puhaltajaa, kymmenen jousi­soittajaa, kaksi kosketinsoittajaa, kaksi rumpalia, neljä kitaristia, basisti, perkussionisti ja lähes neljänkymmenen hengen sekakuoro. Huvilateltassa nähtiin saman­moinen spektaakkeli.

Harva on edes huomannut, että lavalla on ollut mukana kitaristina myös Matti. Hän pitää mielellään matalaa profiilia, ja melkein kaikki haastattelut levyn tiimoiltakin on antanut Pepe.

Suosiosta huolimatta Pepen ja Saimaan yhteistyö jäi lyhyeksi, sillä alku­peräisistä suunnitelmista poiketen tiet erkanivat Huvila-keikan jälkeen.

– Yhteisiä keikkoja Pepen kanssa ei enää tule. Pepe haluaa keikkailla pienemmällä kokoonpanolla, käytännön syistä.

Projekti kuitenkin aktivoi Saimaan.

– Meillä on kova into jatkaa keskenämme suurien soundiensa kanssa.

Kiirettä suunnitelmien toteuttamiseen ei ole. Syksylle Matilla on jonossa muita tuotanto- ja sävellystöitä. Pöytälaatikkosinfonian jatko-osa on varma, mutta sen julkaisuun voi mennä toiset kymmenen vuotta.

– Olen oppinut, että omiin unelmiin kannattaa uskoa, mutta niiden eteen ei tarvitse koko ajan tehdä hirveästi töitä. Riittää, että huolehtii, ettei mikään tule unelman esteeksi. Kutsun sitä curling-vanhemmuudeksi omille unelmille. Musta se on hyvä filosofia.

Lue myös:

Yhteiskeikoille loppu: Pepe Willbergin ja Saimaan tiet eroavat

Pepe Willberg jättisuosiostaan: "Olen odottanut tätä 52 vuotta"

Pepe Willbergin uusin albumi on pähkähullu teos

Matti Mikkola

■ Vuonna 1976 syntynyt muusikko, säveltäjä ja tuottaja.
■ Säveltänyt ja tuottanut Pepe & Saimaa -levyn kappaleet. Soittaa Saimaassa kitaraa.
■ Tuli tunnetuksi Tehosekoitin-yhtyeen kitaristina ja pääasiallisena biisientekijänä.
■ 2010-luvulla Mikkola on tuottanut useiden ­kotimaisten artistien albumeita ja kappaleita.
■ Kotoisin Lahdesta. Asuu Helsingin keskustassa ­yhdessä vaimonsa kanssa. Harrastaa ruuanlaittoa.

Kiira Korven vuosi 2009 oli täynnä niin uskomattomia tapahtumia, että ex-taitoluistelija uskaltaa kertoa niistä vasta lähes kymmenen vuoden jälkeen elämäkertakirjassaan.

Taitoluistelu-uransa kolme vuotta sitten lopettanut Kiira Korpi-Borges, 29, muistelee tässä kuussa ilmestyvässä elämäkertakirjassa varsin erikoista seikkailua, joka hänelle tapahtui vuonna 2009.

Jere Nurmisen kirjoittamassa kirjassa Kiira – ehjäksi särkynyt (Otava) taitoluistelija kertoo ensimmäistä kertaa, miten venäläismiljardööri liehitteli 20-vuotiasta urheilijaa useamman kuukauden ajan. Kiira myöntää kirjassa, että hänelläkin oli jonkinlaisia tunteita nelikymppistä miestä kohtaan.

Tapahtumat saivat alkunsa, kun Kiira sai sponsorinsa Valion kautta kutsun Moskovaan. Hänen oli tarkoitus olla kuvattavana Marie Claire -lehteen ja osallistua paikalliseen talk show -ohjelmaan. Hänet ja mukaan lähtenyt Valion Marko Kämäräinen noudettiin Venäjälle yksityislentokoneella.

”Yksityiskone tuntui hienolta, mutten pitänyt sitä mitenkään outona. Ajattelin, että todennäköisesti venäläisellä isolla tv-yhtiöllä oli varaa lähettää yksityiskone Helsinkiin, jos niin halusi”, Kiire muistelee kirjassa.

Moskovassa kuitenkin alkoi vähitellen paljastua, että kaikki oli järjestetty vain siksi, että kirjassa nimettömänä pysyvä venäläismiljardööri oli halunnut tavata Kiiran.

”Meidät ohjattiin illalliselta ulos, missä odotti kolme mustaa autoa sekä aseistautuneet vartijat. Kukaan ei kertonut, minne olimme menossa, ja kaiken lisäksi meidät istutettiin Markon kanssa eri autoihin. Huikkasimme, että toivottavasti vielä näemme – tilanne oli pelottava.”

”Yksityiskone tuntui hienolta, mutten pitänyt sitä mitenkään outona.”

Luksusreissuja Ranskaan

Kiira ja Marko kyydittiin miljardöörin talolle. Mies kertoi olevansa ihastunut Kiiraan ja antoi tälle sormuksen.

”Herranjumala, tuollainen vanha mies. Hänhän voisi olla melkein isäni”, Kiira muistelee ajatelleensa.

Kiira Korpi aloitti vapaaohjelmansa taitoluistelun EM-kotikisoissa vuonna 2009 kaatumalla päin laitaa. Kirjan mukaan se kiinnitti venäläismiljardöörin huomion. Kuva: Sanoma-arkisto / Outi Pyhäranta
Kiira Korpi aloitti vapaaohjelmansa taitoluistelun EM-kotikisoissa vuonna 2009 kaatumalla päin laitaa. Kirjan mukaan se kiinnitti venäläismiljardöörin huomion. Kuva: Sanoma-arkisto / Outi Pyhäranta

Mies ympäröi Kiiran hulppeilla puitteilla ja kalliilla lahjoilla. Kiiran mukaan mies vaikutti siltä, että oli tottunut saamaan haluamansa. Kovin syvällisiin keskusteluihin hänen kanssaan ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta, koska mies ei puhunut englantia.

”Herranjumala, tuollainen vanha mies.”

Kun Kiira palasi Suomeen, mies jatkoi yhteydenpitoa. Kiira kertoo vierailleensa kesän ja syksyn 2009 aikana kolme tai neljä kertaa miehen kartanolla Ranskassa – aina joko siskonsa Petra tai managerinsa Mikko turvanaan.

”Tiesin, että kyseessä oli kerran elämässä -tyyppinen vaihe, joten miksi en nauttisi siitä”, Kiira kertoo ajatelleensa.

Ongelmia autolahjasta

Kiusallisin tilanne oli, kun miljardööri kirjan mukaan yllätti Kiiran valkoisella Audi R8 -urheiluautolla. Kiira näki auton ensimmäisen kerran Ranskassa ollessaan, kauniisti punaisella rusetilla koristeltuna.

Vielä isompi yllätys oli, kun 300 000 euron arvoinen auto saapui muutaman viikon kuluttua rekan kyydissä Tampereelle.

”Kukaan ei ollut kertonut minulle, miten pitää toimia, kun venäläinen miljardööri haluaa lahjoittaa sinulle luksusauton. Isä pelkäsi, että naapurit näkevät auton, ja äiti itki tilannetta paniikissa. Mikko ajoi auton nopeasti pihaan ja peitti sen isän kanssa pressulla.”

”Isä pelkäsi, että naapurit näkevät auton, ja äiti itki tilannetta paniikissa.”

Miljardööri lupasi maksaa muhkeat lahjaverot ja lahjaverojen lahjaverot. Kiira kertoo kirjassa, että lopulta auto rekisteröitiin kirjan Petra-siskon omistukseen, jotta siitä ei nousisi kohua julkisuudessa. Muutaman vuoden kuluttua auto myytiin.

Välit miljardööriin haalistuivat marraskuuhun mennessä.

”Vaikka aluksi olin ehdottomasti koko juttua vastaan, niin täytyy myöntää, että olin hiukan pettynyt, kun seikkailu sitten päättyikin”, Kiira myöntää kirjassa, mutta toteaa myös olevansa iloinen huikeasta kokemuksesta.

Rakkaus löytyi seuraavana vuonna

Aviomiehensä Arthur Borgesin Kiira tapasi keväällä 2010 Torinossa, missä järjestettiin taitoluistelun MM-kisat. Arthur asui silloin Italiassa. Arthur kertoi suhteen alkuhetkistä pari vuotta sitten, kun Nelosella esitettiin Supertähdet ohjelmaa, jossa Kiira oli mukana.

– Meidän ensikohtaaminen oli semmoinen, että me nähtiin, ja sitten saman tien siihen tuli lauma pikkutyttöjä kysymään nimmaria. Mä sitten pääsin siihen suoraan kuvausassistentiksi, Arthur muisteli.

Pari meni naimisiin vappuaattona Italiassa. Nykyään he asuvat New Yorkissa. Kiira opiskelee psykologiaa, ja Arthur työskentelee Tom Fordin luksusmuotitalossa mittatilauspukujen mallimestarina.

– Hän on, voisiko sanoa, puhjennut kukkaan, Arthur kommentoi urheilu-uran loppumisen vaikutusta Kiiraan, kun pari osallistui Linnan juhliin vuonna 2015.

NoMoro

Kiira Korpi paljastaa elämäkerrassa: Salainen seikkailu venäläismiljardöörin kanssa – lahjoitti luksus-Audin ja sormuksen

Venälainen "miljardööri" joka ei puhunut englantia, yhteyttä kuitenkin pidettiin useamman kuukaden ajan. Millähän kielellä yhteyttä pidettiin? Millä kielellä kommunikoitiin "miljardöörin" Ranskan kartanolla, ja millä kielellä "miljardööri" kommunikoi Ranskassa paikallisten kanssa? Jos mies ei puhu englantia niin tuskin ranskaakaan. Ei tässä nyt ihan kaikki ole mennyt ihan niin kuin Kiira on kertonut.
Lue kommentti

Hanna-Maria ja Anssi ovat tehneet häiden jälkeen myös avioehdon.

Entinen MM-kilpauimari Hanna-Maria Seppälä, 33, on avioitunut pitkäaikaisen kumppaninsa, liikemies Anssi Hintsan, 56, kanssa. Hanna-Maria vahvistaa asian Me Naisille puhelimitse.

– Pitää paikkansa, olemme menneet vuoden alussa naimisiin, Hanna-Maria kertoo.

Sen enempää yksityiskohtia häistä Hanna-Maria ei halua paljastaa. Hän haluaa pitää häiden kokoon ja järjestämispaikkaan liittyvät asiat vain lähipiirinsä tiedossa.

Hanna-Marian ja Anssin avioitumisesta kertoi ensimmäisenä Seiska. Lehden maistraatilta saamien tietojen mukaan pariskunta on tehnyt häiden jälkeen avioehdon, joka on rekisteröity maistraattiin elokuun lopulla. Asia vahvistetaan maistraatista myös Me Naisille. Sopimuksen mukaan pariskunta asteli avioon tammikuun 31. päivä.

Pariskunta kihlautui vuonna 2016 Havajilla. He asuvat yhdessä Helsingissä.

Hanna-Marialla ja Anssilla on 23 vuotta ikäeroa. Vuonna 2016 Hanna-Maria kertoi Eeva-lehdelle, että hänen ja Anssin suhde aiheutti aikoinaan monenlaisia reaktioita.

– Ymmärrän, että suhteemme oli monelle yllätys. Itselleni asia on ollut alusta saakka aivan luonnollinen juttu, sillä mielestäni rakkaudessa ikäerolla ei ole merkitystä. Tärkeintä on se, mitä löytyy korvien välistä ja mitä tuntee sydämessään, Hanna-Maria kertoi haastattelussa.

Anssilla on viisi lasta edellisestä liitostaan. Hän on viime vuonna menehtyneen urheilu- ja F1-lääkäri Aki Hintsan veli.

Anneliga

Hanna-Maria Seppälä, 33, kertoo avioituneensa Anssi Hintsan, 56, kanssa: ”Olemme menneet vuoden alussa naimisiin”

Mitä ihmeellistä tässä on. Jos naisella sattuu olemaan nuorenpi mies, pidetään sitä kummajaisena naista puumana, mutta kun miehellä on puolet nuorenpi vaimo, niin sehän onkin hyväksyttävää. Treffisivustot on täynnä ukonrahjuksia, joiden mielestä heillä on velvollisuus hakea nuorta, vaikka omat edelletykset ei ole edes itseä vanhenpaan.
Lue kommentti
Käyttäjä4631
Seuraa 
Liittynyt31.8.2016

Hanna-Maria Seppälä, 33, kertoo avioituneensa Anssi Hintsan, 56, kanssa: ”Olemme menneet vuoden alussa naimisiin”

Itselläni 25 vuotta nuorempi mies. Olen 57-vuotias nuorekas nainen. Olen ollut myös 10 vuotta itseäni 18 vuotta vanhemman miehen kanssa. Olin tuolloin 27 ja mies 45 kun tutustuimme. Oli mies parhaassa iässä ja tietysti hänen itsevarmuutensa iski. Valitettavasti vuosien saatossa hänestä tuli vanha ukko. Itse olin nainen parhaassa iässä. Ero tuli!
Lue kommentti