Matti Mikkola on mies monen ­menestyvän artistin takana. Pepe Willbergin lisäksi hän on tuottanut Laura Närheä, Kaija Koota, Jesse Kaikurantaa ja Stigiä. Kuvat: Milka Alanen
Matti Mikkola on mies monen ­menestyvän artistin takana. Pepe Willbergin lisäksi hän on tuottanut Laura Närheä, Kaija Koota, Jesse Kaikurantaa ja Stigiä. Kuvat: Milka Alanen

Pepe Willberg on kerännyt suurimman huo­mion Pepe & Saimaan menestyksestä, vaikka sävellykset ovat Matti Mikkolan käsialaa. – En uskonut, että sellaiselle musiikille voisi olla mitään markkinoita, Matti sanoo.

Viisitoistavuotias lahtelainen hevi­jätkä Matti Mikkola on kirjoittanut biisin, mutta nyt häntä nolottaa. Tähän asti Matin kappaleet ovat olleet koulupojan pylly­huumoribiisejä, mutta nyt nuorella­miehellä on ollut vähän sydänsuruja ja ensimmäistä kertaa hän on vuodattanut tunteensa musiikkiin. Kappaleesta on tullut hyvä, ehkä paras tähänastisista, mutta silti. Mitä jos joku nauraa?

Mutta kun Matti esittelee treeni­kämpällä aikaansaannostaan, kukaan ei pilkkaa. Sen sijaan joku sanoo: ”Täähän kuulostaa ihan oikealta musalta!”
Siinä hetkessä Matti tajuaa jotakin olennaista musiikista: hyvän biisin taustalla on aina aito tunne.

– Täytyy uskaltaa antautua naurunalaisuuden uhkalle. Jos tuntee pientä ­häpeää luovuttaessaan ideaa eteenpäin, se on yleensä merkki siitä, että se koskettaa myös muita.

Ja tänä kesänä Matti on koskettanut. 38-vuotias Matti muistetaan parhaiten 2000-luvun alusta Tehosekoitin-yhtyeen kitaristina ja biisintekijänä. Miehen tuorein projekti, Pepe & Saimaa -albumi, sai viisi tähteä arvosteluissa ja loppui kaupoista ensimmäisenä myynti­päivänään. Levy nosti konkarilaulaja Pepe Willbergin takaisin tähtikaartiin, ja toi tälle pitkän uran ensimmäisen kultalevyn.

Pepe & Saimaan konsertti Huvilateltassa Helsingin Juhlaviikoilla myytiin hetkessä loppuun, kun liput tulivat keväällä myyntiin.

Suosio tuli Matille täytenä yllätyksenä. Suurimman osan kappaleista Matti sävelsi Saimaa-bändilleen jo melkein kymmenen vuotta sitten. Hän oli puuhastellut ”pöytälaatikkosinfoniansa” ­parissa rauhassa, ilman mitään paineita. Tehnyt lähinnä mitä huvitti piittaamatta siitä, mikä myy. 

– En uskonut, että sellaiselle musiikille voisi olla mitään markkinoita.

Tiktakista se lähti

Matti on mies myös monen muun ­menestyvän artistin takana. Biisejä on syntynyt niin iskelmätähdille kuin räppäreille. Lisäksi Matti on tuottanut muun muassa Laura Närheä, Kaija Koota, Jesse Kaikurantaa ja Stigiä.

Nykyiselle uralleen säveltäjäksi ja tuottajaksi Matti päätyi oikeastaan Tiktakin ansiosta. Jo Tehosekoitin-­aikoina Matti ja bändin laulaja Otto Grundström olivat tehneet tyttöbändille muutaman kappaleen. Se oli ollut tietoinen irtiotto rokkikukon roolista, Tiktak kun ei ollut yhtään katu-uskottava.

– Tiktak oli aloittaessaan puhtaasti levy-yhtiön setien masinoima tuote, mutta meille se oli Jotakin Ihan Muuta. Oksansahaaminen on ollut aina mua määrittävä luonteenpiirre. Ihmiset halua­vat helposti kategorisoida ja luoda sääntöjä; miten tietyssä ryhmässä pitää olla ja käyttäytyä. Jossain vaiheessa mua alkaa aina sellainen kerhotouhu ärsyttää, ja sitten pitää panna pakka sekaisin, Matti kertoo.

Siitä Tehosekoitinkin on kuin kouluesimerkki. Se aloitti Lahdessa vuonna 1991 punkbändinä, mutta kun bändiä diggailevat ”anarkomarkot” alkoivat tympiä, tyyli liukui glamrockin suuntaan. Seuraavaksi alkoivat rasittaa hontelot glam-pojat pörrötukissaan, ja bändi ­halusi vetää äijempää kamaa. Tuli ­tatuointivimma ja amerikanraudat. Sellaisena Tehis muistetaan: pojat kireissä farkuissa ja revityissä t-paidoissa. Tytöt kiljuvat eturivissä ja näyttävät tissejä, kun Lahden rokut veivaavat hittejään Pillitä Elli, pillitä ja Asfaltti polttaa.

Tehosekoittimen amerikanrauta-look. Matti vasemmalla takana.

Basicista listaykköseksi

Matti ei ole imenyt pakansekoitus­halujaan ja säveltäjänlahjojaan äidinmaidossa. Lapsuudenperhe Lahdessa oli miehen mukaan ”tosi basic”: äiti oli sairaanhoitaja, isä tilintarkastaja.

Teini-iässä Matin käteen löytyi kitara. Mutta vasta riparilla hän ­tapasi ensimmäisen kerran tyyppejä, jotka eivät olleet urheilijoita tai roolipelaajia.

– Siinä ei ehditty kissaa sanoa, kun bändi oli pystyssä. Saman tien aloimme puskea seiskatuumaisia vinyyleitä ja käydä punkkeikoilla. Perjantaisin otettiin kouluun makuupussit, ja vähän yli kolme oli pösö oottamassa kadulla edessä. Siitä sitten painuttiin milloin mihinkin päin Suomea.

Nuoruus oli välillä karua: Lahdessa turpaan saattoi saada ihan vain siksi, ­että oli se pitkä tukka.

– Hitto, miten välillä sai juosta, jos ei halunnut sakinhivutusta!

Ulkopuolisuuden tunne synnytti kuitenkin näyttämisenhalun.

– Jos sä oot kylläinen ja tyytyväinen ja nautit selkään taputtelua, teet yleensä paskoja asioita.

Samana päivänä kun Matti pääsi ­armeijasta, hän sai kuulla, että Teho­sekoittimen C’mon Baby Yeah oli lista­ykkösenä. Hakupaperit Taideteollisen korkeakoulun graafiselle puolelle jäivät palauttamatta.

Maailmanvalloitusyrityksiä

Tehosekoitin lopetti 2004, ilman erityistä dramatiikkaa. Takana oli pitkä yhteinen taival, ja kaikilla jäsenillä oli omia tavoitteitaan, joita bändi tuntui ­rajoittavan.

Yhtyeen hajoamisen jälkeen Matti leikkasi tukkansa, alkoi pukeutua verkkareihin ja tehdä ”dad rockia”, 60–70-­lukujen bändeiltä vaikutteensa ammentavaa musiikkia. Noihin aikoihin Saimaa-projektikin sai alkunsa.
Oli vähällä, ettei Saimaasta sukeutunut hittiä jo tuolloin. Yhtyeen demo päätyi Suomessa vierailulla olleen Pets Shop Boys -managerin käsiin, ja tämä innostui. Matin sähköpostiin tuli jo kyselyitä, onko laulaja tarpeeksi hyvännäköinen. Näyttökeikkoja järjestettiin, ja meileissä luonnosteltiin sopimuksia.

Matti suhtautui kuitenkin varauksella ajatukseen maailmanvalloituksesta, sillä Tehosekoitinkin oli yrittänyt läpimurtoa Euroopan-markkinoilla. Kun toinenkin maailmanvalloitus lässähti, Saimaa-projekti hautautui pöytälaatikkoon.

– Vaikea sanoa kumpaankaan epä­onnistumiseen yhtä syytä. Tehosekoittimen tähtiin kirjoitettu aika oli lyhyt, sen suosio ei ikinä ehtinyt olla stabiilissa ­tilassa. Kun Saimaasta taas kiinnostuttiin, olin jo melkein kolmekymmentä. Ei senikäisenä enää huvita lähteä päistikkaa mihinkään niin sanotusti kokeilemaan siipiään. On jo tietty elintaso ja mukavuudenhalu. Mutaiset festarit ja telttamajoitus eivät enää kiinnostaneet.

Siinä vaiheessa oksansahaaja-Mattia oli myös alkanut väsyttää koko Saimaa-projekti, touhotus aidoista soittimista ja vinyylilevyistä. Varsinkin kun mp3 oli ­hänen mielestään paras keksintö aikoihin.

– Minulle tarjoutui mahdollisuus tehdä sporttiräppiä Onnela-artisteille, ja se oli parasta mitä siinä tilanteessa saattoi olla.

Sihinäteknoon kyllästyttyään Matti kaivoi jälleen Saimaa-­sinfoniat esiin.

– Aivan kuin joku olisi kaatanut ihaninta hunajamaitoa korvakäytäviini!
Vielä kun levy-­yhtiöpomo Kari Hynninen keksi esitellä Matin ja Pepen toisilleen, loppu olikin musiikkihistoriaa.

Tarkkailija velmun asussa

Matti miettii, että ­ehkä maailmanvalloitusten esteenä on ­ollut myös hänen luonteensa.

– Mieluummin odotan, että tullaan hakemaan kotoa, hän hymähtää.

Matin mukaan hänen on ollut aina vaikea tyrkyttää ­itseään mihinkään.

– Sosiaaliset roolit ja hierarkiat muodostuvat ryhmissä aina nopeasti. Olen saanut kokea sen ihan ekasta tarha­päivästä lähtien armeijaan ja kansain­välisiin biisileireihin asti. Kaikissa huomaan aina olevani samassa roolissa,
vetäytyjä ja tarkkailija.

Haastatteluissa esiintyvä Matti on kuitenkin nokkelasanainen velmu. Se on silti vain päälleliimattu rooli.

– Tiedän, mitä pitäisi tehdä ja millainen pitäisi olla, jos haluaisi menestyä, mutta olen vain niin huono siinä. Minun on vaikea ymmärtää nuoren polven ­musiikintekijöitä, jotka uskaltavat sanoa haaveensa ääneen, ääntävät täydellistä englantia ja aikovat olla vuoden päästä keikalla Paris Hiltonin bileissä tai missä lie kuussa. Minuun on iskostunut vahvasti ”antaa työn puhua puolestaan” -ajattelu. Varmaan se on myös itsesuojelua. Jos jokin ei onnistu, voin ainakin sanoa, etten yrittänyt sitä likaisella pelillä.

Miestä ahdistaa positiivisuuden ilo­sanomaa toitottavat tyypit.

– Minun on helpompi luottaa tyyppeihin, jotka sanovat suoraan, että paskat, mun mielestä nämä kukkaistutukset tässä ­eivät ole mistään kotoisin. Se on myös hieno hetki, kun kaksi kaltaistani hiljaista ja pidättyväistä takatuhdolla istuskelijaa saa jutusta kiinni.

Yhden kerran Matti muistaa saaneensa suunsa auki oikeassa paikassa ­oikeaan aikaan: kun Liisa Akimof soitti hänelle joitakin vuosia sitten ja pyysi saada käyttää Tehosekoittimen kappaleita eräässä nuorisosarjassa. Silloin Matti sanoi, että olisi oikeastaan kiva tehdä joskus varta vasten musiikkia elävään kuvaan. Liisa pyysikin hänet tuottamaan musiikkia Ylen Harvoin tarjolla -draamasarjaan. Sen jälkeen pyyntöjä niin säveltää kuin tuottaa on sadellut tasaisesti, eikä Matin ole juuri tarvinnut ­itseään tyrkyttää.

Eikä Matti ihan täysin vaille kansainvälistä huomiota ole jäänyt. Hänellä on hitti Aasiassa. Matti on osallistunut kansainvälisille biisileireille, joilla säveltäjät ja tuottajat eri maista tekevät yhteistyötä keskenään.

– En edes muista, oliko se Koreassa vai Taiwanissa, ja biisin nimikin on mitä lie Hai-tsing-haa.

Hifistelyä keittiössä

Matin päivät täyttyvät nykyään lähinnä puuhailusta Helsingin Kruununhaan työhuoneella, jonka hän jakaa muutaman kollegan kanssa. Baarissakin tulee enää käytyä harvoin.

– Mieluummin perjantaisin haemme lekan Alkosta ja teemme töitä tavallista myöhempään.

Jatkuvaa keikkailua ei ole varsinaisesti ikävä.

– Cumulusten takahuoneet on nopeas­ti nähty, ja jengi on niin tuubassa aina.

Matti on väleissä Tehosekoitin-kavereidensa kanssa, mutta yhteyttä tulee nykyään pidettyä harvakseltaan.

– Toisaalta aidot ystävät tunnistaa siitä, että ei haittaa vaikka menisikin pitkä aika näkemättä.

Matti on asunut jo vuosia Helsingissä. Hän on naimisissa, mutta perheeseen ei ”ainakaan vielä” kuulu lapsia. Vaimo tekee arkkitehdin töitä ja opiskelee kalustesuunnittelua. Vapaa-ajalla Matti säveltää  keittiössä. Hän on foodie, jonka ruuan­laittoharrastus hifistyy kovaa vauhtia.

– Tosin aina vähän harmittaa olla osa jotain massaliikettä. Ruuanlaittohan on yksi 2000-luvun isoista trendeistä.

Curling-vanhempi unelmille

Matti sanoo, että hänen elämänsä suuri tragedia on se, ettei hän saanut elää 60-luvulla.

– Mun olisi pitänyt saada kuulua Grateful Deadiin ja kiertää maailmaa eksentrisessä hippipumpussa, jonka soitto oli ­improvisointia ja päättymätöntä haahuilua. Ympärillä päihtyneet hipit hymyilisivät onnellisina, Matti maalailee.

Pepe & Saimaa on kuitenkin jo melko lähellä sitä, ja Matin unelma pääsee nyt ”semisti” toteutumaan. Ruisrockin heinä­kuiselle konsertille on mahtipontisuudessaan vaikea löytää vertailu­kohtaa. Pepen lisäksi lavalla nähtiin seitsemän puhaltajaa, kymmenen jousi­soittajaa, kaksi kosketinsoittajaa, kaksi rumpalia, neljä kitaristia, basisti, perkussionisti ja lähes neljänkymmenen hengen sekakuoro. Huvilateltassa nähtiin saman­moinen spektaakkeli.

Harva on edes huomannut, että lavalla on ollut mukana kitaristina myös Matti. Hän pitää mielellään matalaa profiilia, ja melkein kaikki haastattelut levyn tiimoiltakin on antanut Pepe.

Suosiosta huolimatta Pepen ja Saimaan yhteistyö jäi lyhyeksi, sillä alku­peräisistä suunnitelmista poiketen tiet erkanivat Huvila-keikan jälkeen.

– Yhteisiä keikkoja Pepen kanssa ei enää tule. Pepe haluaa keikkailla pienemmällä kokoonpanolla, käytännön syistä.

Projekti kuitenkin aktivoi Saimaan.

– Meillä on kova into jatkaa keskenämme suurien soundiensa kanssa.

Kiirettä suunnitelmien toteuttamiseen ei ole. Syksylle Matilla on jonossa muita tuotanto- ja sävellystöitä. Pöytälaatikkosinfonian jatko-osa on varma, mutta sen julkaisuun voi mennä toiset kymmenen vuotta.

– Olen oppinut, että omiin unelmiin kannattaa uskoa, mutta niiden eteen ei tarvitse koko ajan tehdä hirveästi töitä. Riittää, että huolehtii, ettei mikään tule unelman esteeksi. Kutsun sitä curling-vanhemmuudeksi omille unelmille. Musta se on hyvä filosofia.

Lue myös:

Yhteiskeikoille loppu: Pepe Willbergin ja Saimaan tiet eroavat

Pepe Willberg jättisuosiostaan: "Olen odottanut tätä 52 vuotta"

Pepe Willbergin uusin albumi on pähkähullu teos

Matti Mikkola

■ Vuonna 1976 syntynyt muusikko, säveltäjä ja tuottaja.
■ Säveltänyt ja tuottanut Pepe & Saimaa -levyn kappaleet. Soittaa Saimaassa kitaraa.
■ Tuli tunnetuksi Tehosekoitin-yhtyeen kitaristina ja pääasiallisena biisientekijänä.
■ 2010-luvulla Mikkola on tuottanut useiden ­kotimaisten artistien albumeita ja kappaleita.
■ Kotoisin Lahdesta. Asuu Helsingin keskustassa ­yhdessä vaimonsa kanssa. Harrastaa ruuanlaittoa.

Muusikko Jouni Hynynen on uudessa Facebook-profiilikuvassaan siilitukkainen. Parta sentään on jäljellä.

Kotiteollisuus-yhtyeen laulaja-kitaristi Jouni Hynynen on pitkään tunnettu pitkästä heviletistään. Nyt kuitenkin näyttää uhkaavasti siltä, että Jouni on luopunut kutreistaan. Hän vaihtoi julkisen Facebook-profiilikuvansa otokseen, jossa tukkaa on jäljellä vain muutaman millimetrin verran.

Kuvan kommenteissa muutosta ihmetellään ja epäillään. Osa kommentoijista ei ole meinannut tunnistaa Jounia, eikä ihme. 

”Joskus pitää aloittaa alusta,” Jouni on vastannut yhdelle kommentoineista. 

Jouni Hynynen vaihtoi Facebook-profiilikuvakseen tämän otoksen.

Vuonna 2011 Jouni kertoi televisiossa ajavansa hiuksensa pois, mikäli suomalainen kestävyysurheilu saadaan nousemaan entiseen loistoonsa. Tuolloin hän kertoi, että hänen tyttärensä oli alkanut itkemään kuullessaan isän mahdollisesta hiustenlähdöstä.

Ei tiedetä, johtuuko Jounin kuontalon lyhentyminen tällä kertaa suomalaisesta kestävyysurheilusta vai jostakin ihan muusta. Sitäkään mahdollisuutta ei voi sulkea pois, etteikö kyse olisi erittäin taidokkaasta maskeerauksesta.

Parta sentään näyttää olevan entisellään.

Napapiirin sankarit 3 -elokuvan ensi-illassa elokuussa Jouni Hynynen edusti vielä pitkätukkaisena. Vieressä Jounin vaimo, näyttelijä Mari Perankoski. Kuva: Sanoma-arkisto
Napapiirin sankarit 3 -elokuvan ensi-illassa elokuussa Jouni Hynynen edusti vielä pitkätukkaisena. Vieressä Jounin vaimo, näyttelijä Mari Perankoski. Kuva: Sanoma-arkisto

 

– Olen kokenut epäasiallisia tilanteita, Miss Universum -kisoihin valmistautuva Michaela Söderholm toteaa.

Viime viikolla sosiaalisessa mediassa levinnyt Me too -kampanja on saanut naisia tuomaan esille heihin kohdistunutta seksuaalista häirintää. 

Myös tuore Miss Suomi Michaela Söderholm, 25, pitää kampanjaa herättävänä.

– Olen kokenut elämässäni tilanteita, jotka mielestäni eivät ei ole olleet asiallisia. Miss Suomena tilanteet ovat olleet lähinnä yhteiskuvatilanteissa, jossa ihailijan käsi on saattanut mennä liian alas tai puristaa liian kovaa. Olen selvinnyt näistä huomauttamalla napakasti asiasta.

– Pitää muistaa, että myös miehet voivat kokea tällaisia tilanteita. Olen lukenut viikon aikana paljon kertomuksia asian ympäriltä. Niihin verrattuna olen päässyt elämässä aika vähällä.

Stoppi suhdehuhuille

Tämän viikon 7 päivää -lehdessä kerrotiin huhuista, joiden mukaan Tähdet, tähdet -ohjelmasta suljetulla Tomi Metsäkedolla, 47, ja Michaelalla olisi orastava suhde.

Michaela kumoaa väitteet.

– Olin viime sunnuntaina Tähdet tähdet -ohjelmassa Marko Björsin kutsumana. Ohjelman jälkeen menimme koko ryhmän kanssa ulos syömään. Samassa pöydässä istui muitakin ohjelman tähtiä, kuten Erja Lyytinen. Jostain syystä se, että istuimme samassa pöydässä isommassa porukassa, nousi uutiseksi. Minä en ole saanut Tomilta mitään viestejä.

Tällä hetkellä Michaela keskittyy Miss Universum -kilpailuihin, jonne hän lähtee jo reilun kahden viikon kuluttua. Treffailulle ei ole tällä hetkellä aikaa.

– On minulle tullut jonkun verran viestejä miehiltä, mutta keskitytään nyt Universumeihin. Katsotaan sen jälkeen, onko aikaa nähdä ihmisiä.

”Syön perusterveellistä ruokaa, en todellakaan pelkästään munavalkuaisia ja höyrytettyjä kasviksia.”

Personal trainerin avulla kisoihin

Käytännössä valmistautuminen alkoi jo maaliskuussa. Michaelan jalkapöytä murtui vuoden alussa, mutta hän halusi pitää kroppansa tanssikisoja varten muuten kunnossa. Siksi Michaela palkkasi personal trainerin.

Saman valmentajan kanssa hän on valmistautunut Universumeihin.

– Syön perusterveellistä ruokaa, en todellakaan pelkästään munavalkuaisia ja höyrytettyjä kasviksia. Treenien lisäksi käyn hypoxissa ja yritän varata aikaa unelle ja palautumiselle.

Lue myös: Tyyliä metsästämässä -bloggaaja Veera testasi, onko hypoxista hyötyä, jos ei laihduta