”Kaipaan työn tuomaa vaihtelua. Kotona ollessani tajusin, että roolieni kautta saan ravistella itseäni”, kotiäitivuosien jälkeen töihin palaava Matleena Kuusniemi sanoo. Kuva Liisa Valonen
”Kaipaan työn tuomaa vaihtelua. Kotona ollessani tajusin, että roolieni kautta saan ravistella itseäni”, kotiäitivuosien jälkeen töihin palaava Matleena Kuusniemi sanoo. Kuva Liisa Valonen

Viimeisen viiden vuoden ajan näyttelijä Matleena Kuusniemen arki on kulunut päivä kerrallaan perunoita keitellessä. Syksyllä hänet nähdään kahdessa isossa ensi-illassa. – Onneksi en ole stressaavaa tyyppiä, näyttelijä sanoo.

Tokoinrannan puistikossa Helsingin Hakaniemessä on leppoisa tunnelma. Ihmiset makoilevat nurmikolla, jotkut ovat lähdössä veneilemään. Puistokahvilan terassillakin istuu rentoutuneen oloinen nainen, näyttelijä Matleena Kuusniemi, 39.

Vaikka naisen puheessa vilahtelevat sellaiset sanat kuin töihinpaluu, elämänmuutos ja ensi-ilta, hän ei vaikuta lainkaan hermostuneelta.

– En ole stressaantuvaa tyyppiä, kyllä kaikki aina järjestyy. Tietysti mielessä pyörivät monet asiat.

Voisi kuvitella, että mielessä myllertäisi enemmänkin. Näyttelijä palaa syksyllä viiden kotiäitivuoden jälkeen töihin.

Eikä Matleena käynnistele työelämää mitenkään hissukseen vaan palaa parrasvaloihin kahdessa odotetussa ensi-illassa: Hänellä on naispääosa Peter Franzénin ohjaamassa elokuvassa Tumman veden päällä. Toinen koitos on naispäärooli Kansallisteatterin satsauksessa, Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat -kirjaan perustuvassa näytelmässä.

Syyskuun alussa Matleena aloittaa vierailijana Suomen Kansallisteatterissa. Ensimmäistä kertaa elämä rakentuu viisipäiväisen työviikon, säännöllisten työaikojen ja lasten päiväkotiaikataulujen varaan. 

Muutos ei jännitä, mutta mietityttää. 

– Välillä käy mielessä, miten jaksan mennä viitenä päivänä viikossa töihin, kun olen nytkin perjantaisin ihan poikki, Matleena naurahtaa. – Mutta saahan ihminen väsyä siitäkin, että ulkoilee, leikkii ja touhuaa lasten kanssa.

"Peruskivaa" arkea

Matleena ei alun perin aikonut jäädä kotiin viideksi vuodeksi. Kun vanhimmalle pojalle ei järjestynyt päivähoitopaikkaa ajoissa, hän huomasi jatkavansa kotihoitoa. Sitten nuorempi ilmoitti tulostaan. Matleena istui hiekkalaatikolla, työnsi rattaita ja tutustui Lautta­saaressa sijaitsevan kodin läheisiin leikkipuistoihin. Leo-poika on nyt viisi, ja Tyko täyttänyt kaksi vuotta.

Moni ystävä on ihmetellyt, miten hän on jaksanut olla kotona kahden pienen lapsen kanssa niin kauan.

– Se on mennyt päivä kerrallaan perunoita keitellessä, Matleena hymähtää. 

Arki on hänelle ”peruskivaa”, elämää tasapainottava tekijä. Mutta on hän kaivannut myös itsekseen oloa ja hiljaisuutta.

– Kun kotona huutaa kaksi poikaa, välillä en kuule edes omia ajatuksiani. 

Kotona ollessaan freelance-näyttelijä ei kuitenkaan murehtinut töitä. Ja niitä on riittänyt. Matleena teki läpimurtonsa jo teatteri­koululaisena Levottomat-elokuvassa. Hän sai Jussi-palkinnon elokuvasta Paha maa, ja televisiossa hänet on nähty muun muassa Irtiottoja-sarjassa. 

– Tämä on yhtä aikaa ihana ja kamala ammatti. Täysin vapaa, mutta vailla mitään takeita tulevaisuudesta.

Ja kyllä Matleenakin paniikin tuntee. Aika ajoin se iskee hetkeksi.

– Vaikka en hermoile, mitä muut minusta ajattelevat, olen usein tyytymätön työhöni. Se on rankkaa. Onneksi perhe on tuonut elämääni suhteellisuudentajua ja muuta sisältöä, sillä työ ei ole kaikki kaikessa. 

Paniikkia ehkäisee myös puolison vakituinen päivätyö. Matleena asuu avoliitossa automaatioalalla työskentelevän diplomi-insinööri Antti Mansikkamäen kanssa.

He tapasivat ystävien kautta lähes kymmenen vuotta sitten. Matleena aavisti heti, että tähän suhteeseen hän voisi jäädä – vapaudenkaipuustaan ja sitoutumiskammostaan huolimatta. 

– Hän ymmärtää työni epäsäännöllisyyden ja on valmis uhraamaan lomiaan.

Liian vastuuntuntoinen

Tumman veden päällä -elokuvassa Matleena näyttelee perheenäitinä, joka joutuu Samuli Edelmannin näyttelemän alkoholisoituneen miehensä pahoinpitelemäksi. 

Kun kyyhkyset katosivat -näytelma kertoo puolestaan yhden avioparin, Edgarin ja Juuditin, tarinan Virossa toisen maailmansodan miehitysvallan alla. Miehensä kautta Juudit voi joko selviytyä tai luuhistua.

Syksyn roolien myötä Matleenalle on auennut yhä selvemmin miehen ja naisen roolit eri aikoina. Hän on pohtinut miehen ja naisen rooleja myös omassa perhe-elämässään.

– Pojat näkevät meillä kotona, että isä osallistuu, kantaa vastuunsa kodin töistä ja kohtelee naista kunnioittavasti. Minun haasteeni äitinä on sitten siinä, että pidän omat rajani.

Matleena saa välillä itsensä kiinni liiasta vastuunotosta ja uhrautumisesta.

– Miksi illallakin alan selittää miehelleni, mitä ruokaa lapsille annetaan ja koska mennään nukkumaan? Kyllä hän osaisi sen homman. 

– Voisin aivan hyvin mennä enemmän vaikka elokuviin. Miksi olen pitänyt niin tiukkaan kiinni siitä, että haluan itse hoitaa omat lapseni? Ja miksi oman ajan ottoon on niin vaikea pyytää hoitoapua? Välillä pitää laittaa itsensä etusijalle.

Haasteista huolimatta Matleena sanoo perhe-elämän ja lasten kasvattaneen häntä paljon.

– Olisi tosin kannattanut hankkia heidät jo 18-vuotiaana eikä odottaa 34-vuotiaaksi, Matleena nauraa.

Milloin Matleenan nuoruuden ahdistus helpotti? Entä miksi hän on tyytyväinen siitä, että on saanut kaksi poikaa eikä tyttöä. Lue koko juttu Me Naisten numerosta 32-33/2013.

Lue myös:

Matleena Kuusniemi: "Tästä suhteesta en tahdo lähteä"

Matleena Kuusniemi: "Olen huono puhumaan"

Matleena Kuusniemi

■ Syntynyt 24.9.1973 Pusulassa.

■ Asuu avomiehensä Antti Mansikkamäen ja lastensa Leon, 5, ja Tykön, 2,  kanssa Helsingin Lauttasaaressa.

■ Naispääosa syyskuussa ensi-iltaan tulevassa Peter Franzénin ohjaamassa Tumman veden päällä -elokuvassa.

■ Naispääosa Sofi Oksasen kirjaan perustuvassa Kansallisteatterin näytelmässä Kun kyyhkyset katosivat.

■ Tunnettu elokuvista Levottomat, Vuosaari ja Paha maa sekä tv-sarjoista Irtiottoja ja Harvoin tarjolla.