Paola Suhonen ei halua jäädä eläkkeelle ainoastaan muotialalta. Siksi hän tekee leffoja.

Kuva Jaakko Martikainen

Muutit New Yorkiin 2008 ja vuosi sitten Los Angelesiin. Joko olet länsirannikon tyyliin valkaissut hampaasi ja hankkinut tekorusketuksen?
En ole vielä, tekotissitkin on hankkimatta, vielä mennään luomuna. Muutin Los Angelesiin opiskelemaan American Film Institutessa elokuvaajaksi. USA:n rannikot eroavat toisistaan kuin yö ja päivä. New York on rouhea, sykkivä ja rauhaton. Losi taas on unelias, rento ja edustaa amerikkalaista unelmaa isoine autoineen ja valkaistuine hampaineen. Mulle se on liian kaukana Euroopasta niin maantieteellisesti kuin mentaalisestikin.

Miksi haluat surrata elokuva-kameralla etkä ompelukoneella?
Ompelukoneella on suhattu viimeiset 20 vuotta, enkä halua jäädä eläkkeelle pelkästään muotialalta. Visuaalisuus ja tarinankerronta ovat molemmat minulle tärkeitä. Elokuvissa on sellaista syvällisyyttä, joka puuttuu pintamuodin kanssa puuhaamisesta. Leffojen tekeminen on hyvä vastapaino muotimeiningille. Mutta kokonaan en muotia hylkää.

Lyhytelokuvasi Gone with the Riverissä on femme fatale -hahmo eli kohtalokas nainen. Kenen kohtaloksi sinä olet koitunut?
Tuota pitäisi varmaan kysyä entisiltä poikaystäviltä. En ole mikään maailman helpoin ihminen, ja olen varmasti aiheuttanut päänvaivaa useammallekin ihmiselle. En tietoisesti kylläkään. Kun on vahva luonne, niin elämä ei ole aina helppoa.

Puolituntinen Gone with the River edustaa film noiria. Siinä brooklyniläinen tyttöbändi yrittää päästä indie-bändien kulttikermaan. Mukana on intohimoa, suuria tunteita ja väkeviä naisia. Haaveilen, että elokuvan saisi pienelle kiertueelle ympäri Suomea.

Ivana Trump otti taannoin nokkiinsa sinun Ivana Helsinki -tuotemerkistäsi. Miten pukisit Trumpin?
Hän on niin näyttävä kermakakku koko rouva, että pukisin hänet klassisen tyylikkäästi ja yksinkertaisesti. Ivana näyttäisi säpäkältä 1950-luvun tiukassa mustassa samettimekossa. Hiukset voisivat olla Grace Kelly -tyyliin nutturalla. Ei mitään koruja, ei edes korkokenkiä. Korkeintaan saumasukkahousut.

Paola Suhonen

  • Syntyi 19.6.1974 Helsingissä.
  • Perusti Ivana Helsinki -vaatemerkin 1998, toimii sen taiteellisena johtajana.
  • Valmistunut Taideteollisesta korkeakoulusta vaatesuunnittelun linjalta.
  • Voittanut lumilautailun SM-kultaa.
  • Ivana Helsinki esittelee Indian Summer -kokoelmansa New Yorkin muotiviikoilla 9.9.
  • Suunnitellut Seppälälle juhlavaatemalliston, myyntiin marraskuussa.

”Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni”, Antti kertoo.

Laulaja Antti Tuisku avaa tuoreessa Apu-lehden numerossa tulevaisuuden suunnitelmiaan.

Muusikko kertoi marraskuun alussa jäävänsä tauolle kevään 2018 areenakiertueen ja Provinssi Rockin keikan jälkeen. Syystä hän on kuitenkin vaiennut.

Nyt hän paljastaa, että aikoo hankkia tauon aikana hyvinvointivalmentajan pätevyyden.

– Ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, että haluan pysähtyä aloilleni. Musiikkia haluan tehdä seuraavan kerran vasta sitten, kun itselläni on oikeanlainen kipinä ja visio siitä, mitä todella haluan tehdä, hän kertoo Apulle.

”Olo on äärimmäisen kiitollinen, mutta myös haikea.”

Kun Antti marraskuussa ilmoitti tauostaan, hän kertoi tuntevansa ristiriitaisia fiiliksiä.

– Sen jälkeen aloitankin sitten määrittelemättömän pituisen keikkatauon. Olo on äärimmäisen kiitollinen, mutta myös haikea. Kiertueen päättävän festarivedon jälkeen on aika pistää pillit pussiin ja miettiä elämää muiltakin kanteilta. Ja ladata akkuja tulevaa varten – milloin ikinä sen uuden tulemisen aika sitten onkaan, hän kertoi.

Kesällä Antti kertoi Me Naisten haastattelussa, että haluaa panostaa omaan ja läheistensä hyvinvointiin. Hän rakennutti kotiinsa suolahuoneen, vei äitinsä viime talvena lomalle Los Angelesiin ja siskonsa miehineen Berliiniin Céline Dionin keikalle.

– Olen halunnut satsata siihen, että jaksan tehdä työni mahdollisimman hyvin. Mutta haluan tarjota elämyksiä myös läheisilleni. Hiljattain mökillä yritin sanoa sukulaisille, että kertokaa, jos tarvitsette tänne jotakin, hän kertoi. 

 

Kun näyttelijä Emmi Pesonen alkoi seurustella ohjaaja Paavo Westerbergin kanssa, hän sai kaupan päälle neljä lasta.   

– Useimmat harjoittelevat äitiyttä lapsi kerrallaan, mutta minulle kaikki iät tulivat yhteen syssyyn, Emmi kertoo.

Kun näyttelijä Emmi Pesonen, 40, ensimmäisen kerran vieraili ohjaaja-käsikirjoittaja Paavo Westerbergin, 44, luona, hän katseli lasten kuvia seinällä. 

– Ihmettelin, kun rivistö vain jatkui ja jatkui, ja kaikki ne kuulemma olivat Paavon eri lapsia.

Lapsikatras ei kuitenkaan 27-vuotiasta Emmiä säikäyttänyt, päinvastoin.

– Olin aina ajatellut, että haluan paljon lapsia. Useimmat harjoittelevat äitiyttä lapsi kerrallaan, mutta minulle kaikki iät tulivat yhteen syssyyn, Emmi kertoo. Myöhemmin joukko kasvoi seitsemän hengen suurperheeksi.

– Suurin lahja, joka Emmi on minulle antanut on se, että hän on rakastanut lapsiani, Paavo sanoo.

Vaikeinta aikaa heidän suhteessaan elettiin, kun Paavo ja Emmi teatteritöiden ja arjen pyörittämisen lisäksi remontoivat omakotitaloa.

– Silloin vaatimusten määrä kotona oli niin valtava ja stressitasot niin koholla, että kun pääsi teatterille ja sulki oven takanaan, tuntui päässeensä turvaan ja melkein lomalle, Emmi sanoo. 

– Mutta ainakin elämän tarkoitus oli silloin selvä. Ei ollut aikaa fokusoida itseensä tai kriisiyttää parisuhdetta, kun piti vaan selvitä arjesta, Paavo jatkaa.

Toimiva taiteilijaliitto

Tammikuun alussa ensi-iltansa saa Emmin ja Paavon yhdessä käsikirjoittama ja Paavon ohjaama elokuva Viulisti.

Viulisti on Paavon ensimmäinen leffaohjaus ja Emmin esikoiskäsikirjoitus, jonka tekemiseen hän hyppäsi samalla pelottomalla asenteella kuin suurperheen äidiksi – ilman että ensin olisi vaikkapa kirjoittanut jonkun lyhytelokuvan käsiksen.

Kirjoittaminen oli Emmille monella tapaa avartavaa ja vapauttavaa.

– Näyttelijä on työnsaannin suhteen usein alisteisessa asemassa suhteessa ohjaajaan. Se on välillä tosi kuluttavaa. Kun kirjoitan, saan tehdä ihan mitä haluan, hän sanoo.

Yhdessä pari on työskennellyt aiemminkin.

– Työnteko yhdessä ei ole ikinä ollut meille vaikeaa, sillä työpaikalla roolimme ovat selvät. Eikä Paavo minua ainakaan helpommalla päästa kuin muita.  Siviilielämässä vastuun jakaminen on paljon vaikeampaa, Emmi sanoo.

– Kunnioitamme työtä ja työyhteisöä niin paljon, ettemme siellä rupea riitelemään. Eiväthän muutkaan tuo työpaikalle kotiasioitaan, Paavo jatkaa.

Mihin Emmi Paavossa ihastui? Miten seitsenhenkisen perheen arkea pyöritettiin? Voiko vain taiteilija ymmärtää toista taiteilijaa? Miltä tuntuu, kun lapset muuttavat pois kotoa? Lue lisää Me Naisten numerosta 50-51/2017. Tuoreen digilehden voit lukea täältä.