Panu Rajala, 71, on vasta hiljattain alkanut pohtia ikäänsä. ”Pilapiirtäjä Kari sanoi, että 75 on paras ikä: silloin ihminen alkaa saada arvonantoa ympäristöltään. Sitä odotellessa.” Kuva: Heli Blåfield
Panu Rajala, 71, on vasta hiljattain alkanut pohtia ikäänsä. ”Pilapiirtäjä Kari sanoi, että 75 on paras ikä: silloin ihminen alkaa saada arvonantoa ympäristöltään. Sitä odotellessa.” Kuva: Heli Blåfield

Jäätyään nuorena leskeksi kirjailija Panu Rajala, 71, ei osannut panostaa isyyteensä. – Lapset selvisivät, mutta jokainen joutui selvittämään menetystä yksin, hän sanoo. 

OPPI LAPSUUDESTA: KILTTINÄ POIKANA ARASTELIN

”Olen Stadin kundi. Nuoruudesta Rööperissä on karhean elävät muistot.

Rööperissä oli aitoja ihmistyyppejä. Kohteliaita pultsareita, jotka istuivat puistoissa pulujen ja pulimimmiensä kanssa. Joku oli varmaan jatkosodasta jäänyt, puhui itsekseen saksaa. Kaikki ne olivat kivoja kavereita.

Silloin oli vielä klapikauppoja ja niiden yhteydessä alkeellisia divareita. Niistä ostettiin salaa Cocktail- ja Jallu-lehtiä, ensimmäistä eroottista kirjallisuutta, mitä muistan.

Olin kuitenkin kiltti poika, en joutunut tappeluporukoihin. Myöhemmin olen lukenut, että Rööperissä oli alamaailmaa, johon isot pojat osallistuivat. Me vain pelasimme jalkapalloa Sepänpuistossa. Norssin koulukaverit tuskin muistavat minua muuten kuin rohkeana maalivahtina.

Koulun joukkueen parhaat pojat kosivat minua HJK:hon. Siellä kuulemma kaivattiin kaltaistani pelaajaa. En tiedä, miksi arastelin. Ajattelin kai, että voisin loukkaantua. En lähtenyt sille tielle.”

OPPI ITSESTÄ: EI MINUSTA OLLUTKAAN PERRY MASONIKSI

”Lapsuudenkotini oli porvarillinen ja keskiluokkainen. Faija oli valtiovarainministeriössä hallitussihteerinä, äiti kassanhoitajana silloin, kun oli töissä. Olin ainoa lapsi. Koti oli erittäin turvattu mutta ei kovin virikkeellinen.

Kun olin yksinäinen, viihdytin itseäni faijan isolla kirjastolla. Jo kirjojen selkämysten katselu ja selailu oli kiehtovaa: mitä seikkailuja tuonkin selkämyksen takana on?

Minun piti lukea lakia isäni jalanjäljissä. Olisin halunnut oikeussalijuristiksi, esiintymään kuten Perry Mason. Äitini olisi halunnut minulle virkamiesuran. Kun minusta tulikin kirjallisuuden opiskelija, hän oli niin pettynyt tällaiseen humanistiseen valintaan.

Vietin ylioppilaskeväänä koko vapun yksin maalla – ei ollut onnea tyttöasioissa – ja luin Tšehovin novelleja. Yhden nimi oli Kirjallisuuden professori. Muistan, miten sen luettuani ajattelin, että olisin hommassa paljon parempi kuin novellin kärsivä tyyppi. Maalta palattuani sanoin vanhemmilleni, että ehkä se juridiikka on kuitenkin liian kuivaa minulle.”

OPPI ISYYDESTÄ: OLIN LIIAN HUOLETON

”Kotonani painotettiin 1950-luvun normeja, mutta oli niissä venyvyyttäkin. Vanhempani olivat joustavia, kun 1960-luvun radikalismi alkoi houkutella ja alkoholi ja seksi tulivat kuvaan. Sain tehdä omia valintoja heidän arvojaan vastaan.

Isä itse vei minut Vanhan kellariin ja opetti, miten siellä toimitaan. Oli faijan ansiota, että sain vähän omaa elintilaa. Yritin kallistua vasemmalle kavereiden kanssa, eikä siitäkään tullut konfliktia kotona. Faijasta oli kiinnostavaa seurata kauttani, mitä nuoret ajattelevat.

Konflikti tuli vasta, kun halusin mennä kihloihin ja naimisiin Elina Ylivakerin kanssa. Hän oli ollut New Yorkissa mallina, ja vanhempani pitivät häntä seikkailijattarena. Kun Elina myöhemmin valmistui varatuomariksi ja synnytti ohessa kolme lasta, arvostus nousi huimasti.

Itse olen ollut liiankin salliva ja huoleton omien lasteni kanssa. Vähän aikaa yritin kasvatuksellista otetta, mutta liian paljon lapset joutuivat itse huolehtimaan kuristaan.”

”Vasta nyt, 70 vuoden paalussa, olen alkanut miettiä, mitä vielä ehdin lukea tai toteuttaa.”

OPPI VAIMON KUOLEMASTA: JOKAISEN SELVIYDYTTÄVÄ YKSIN

”Kun Elina kuoli, lapset olivat herkässä vaiheessa: 7-, 9- ja 11-vuotiaita. Nuorin aloitti juuri koulun. Jäin heidän yksinhuoltajakseen. Palkkasin kodinhoitajaksi aina jonkun rivakan tytön.

Jatkoin omia töitäni kiireellä enkä malttanut keskittyä kunnolliseen seurusteluun lasteni kanssa. Ajattelin vain, että jumankauta tästä on selvittävä: te jatkatte koulua, minä jatkan töitä.

Lapset selvisivät kyllä, mutta jälkikäteen ajattelen, että olimme kaikki vähän ymmällämme. Elinan kuolema oli silloin liian iso jysäys yhdessä puhuttavaksi ja läpikäytäväksi. Jokainen joutui selvittämään sitä yksin.

Jos jotain olen oppinut tärkeissä ihmissuhteissani, niin sen, että läheisyyteen pitää keskittyä enemmän. Siihen pitää sijoittaa omaa henkistä voimaa eikä hajaantua ympäri maailmaa, niin kuin minä olen tehnyt.

Myöhemmin olemme puhuneet asiasta monin tunnelmin, mutta aristava seikka se on edelleen. Elinan oma henkinen kirkkaus hälventää hitaasti kuoleman mustaa varjoa.”

OPPI KOHTAAMISISTA: RAUHASSA HYVÄ TULEE

”Ainoana lapsena kasvaminen teki sen, että minun oli vaikea toimia joissakin sosiaalisissa yhteyksissä. Se vaivasi aika ankarasti ja ajoi kirjojen ääreen ja kirjoittamaan, omaan maailmaani.

Kouluaikana menin joissakin sosiaalisissa tilanteissa aivan mykäksi. En uskaltanut avata suutani, kämmenet hikosivat. Pelkäsin joutuvani kättelemään jotakuta, pahimmassa tapauksessa tyttöä. Ne olivat hirveän tuskallisia tilanteita.

Pääsin tavasta eroon vasta aikuisena, kun aloin pyöriä riennoissa isäni suvun mailla Hämeenkyrössä. Kun huomasin pärjääväni sosiaalisissa tilanteissa, tuli ehkä liikaakin yrittämistä, yliampumista. Aloin heittäytyä estottomasti, jopa kritiikittömästi, erilaisiin seurueisiin.

Vasta nyt myöhään olen löytänyt tasapainon: voin kohdata ihmisiä aivan rauhallisesti.”

OPPI KIRJAILIJOILTA: SEIKKAILUUN VOI SAMASTUA

”Olen kirjoittanut elämäkertoja useista kirjailijoista. Aikoinaan tällainen kirjailijakeskeinen lähestymistapa oli yliopistossa jopa tabu.

F. E. Sillanpää ja Mika Waltari ovat minulle läheisimmät. Oli helppo samastua Sillanpään nuoruusteoksiin, joissa maalaisylioppilas seikkailee ja löytää eroottisia kokemuksia erilaisten naisten kanssa. Niissä oli jotain sytyttävää, tunnistettavaa.

Waltari taas kuvasi tuttuja kulmia nuoruuteni Helsingistä. Luulen, että hän oli täysin onnellinen vain kirjoittaessaan. Minulla on sentään muitakin onnen aiheita.”

OPPI TAITEILIJOISTA: PAHAT LAUSEET MUISTETAAN

”Voi sanoa, että olen elänyt monissa maailmoissa: Helsingissä ja Hämeenkyrössä, yliopistolla ja teatterimaailmassa.

Näyttelijöitä pidetään kivoina ja impulsiivisina ihmisinä, mutta voivat he olla hyvin riidanhaluisiakin. Näytelmäkirjailija ei yleensä ole heidän hirveästi pitämänsä tyyppi, ja näyttelijöiden pitkä viha on minulle tuttua. Se kun yhdistyy Mimosan herkkyyteen, yksikin paha lause muistetaan.

Poppareiden maailma tuli tutuksi Katrin (Helena) kautta. Ihan kiinnostuneena seurailin sitä meininkiä, muutamien kanssa ystävystyinkin. Kirjani Lavatähti ja kirjamies jälkeen he suhtautuvat minuun tuimemmin, haluavat tietysti olla solidaarisia Katrille.”

OPPI PALJASTUSKIRJASTA: TOIMIN ÄKKIÄ JA ÄKÄISESTI

”Elina oli ensimmäinen suuri rakkauteni, aivan ihmeellinen nainen. Sekä rakastuminen Elinaan että hänen kuolemansa olivat niin syvälle iskeneitä juttuja, että minun oli pakko käsitellä ja tilittää ne teoksessani Enkeli tulessa – Elinan suljetut silmät .

Tämä Katrin juttu oli kevyempi. Minulta aina kyseltiin, olinko ajatellut kirjoittaa suhteestamme. Menin sitten kerran sanomaan, että voisihan sitä. Seurasi otsikko: Panu Rajala suunnittelee kirjaa, ja sitten soitti kustantaja, että tämähän pitää toteuttaa. Kun Katrin elämästä tuli vielä typerä musikaali ja siinä oli proffahahmo, ajattelin antaa omankin todistukseni. Että ehkä tiedän omasta elämästäni jotain itsekin.

Tein kirjan ehkä turhan äkkiä ja äkäisesti. Siitä olisi voinut tehdä paremmankin. Mutta olen saanut kirjasta myönteistäkin palautetta. Maailmalla tällaiset kirjat ovat yleisiä. Meillä on estoisempaa.”

”Pilapiirtäjä Kari sanoi, että 75 on paras ikä: silloin ihminen alkaa saada arvonantoa ympäristöltään. Sitä odotellessa.”

OPPI IÄSTÄ: AIKA ONKIN RAJALLINEN

”Kaikki ikäluokassani tekevät muistelmia. Kyllä minunkin pitäisi kirjoittaa omaelämäkerta.

Tähän saakka ikä ei ole merkinnyt minulle mitään, kaikki on ollut yhtä hurmaa. Vasta nyt, 70 vuoden paalussa, olen alkanut miettiä, mitä vielä ehdin lukea tai toteuttaa. Mitä sellaista, mitä olen aina halunnut?

Tajusin, että aika voi olla rajallinen. Tähän saakka sitä on ollut edessä vaikka kuinka paljon. Toisaalta, pilapiirtäjä Kari sanoi, että 75 on paras ikä: silloin ihminen alkaa saada arvonantoa ympäristöltään. Sitä odotellessa.

Olen nyt onnellinen mies. Joissain hetkissä ihan säpsähdän, kun ymmärrän kaiken olevan niin ideaalitilassa kuin olla voi. Sitten ajattelen, että kunhan en nyt vain onnistuisi pilaamaan tätä.”

Panu Rajala

Kirjailija, tutkija, kirjallisuuden tohtori, professori emeritus syntyi Helsingissä 27.8.1945. Asuu Helsingissä ja Hämeenkyrössä.

Naimisissa Marja Norhan kanssa vuodesta 2007. Edelliset puolisot laulaja Katri Helena ja malli, juristi Elina Ylivakeri. Kolme lasta.

Edellinen teos Virvatuli – Eino Leinon elämä (WSOY). Romaani Ilonhilaaja (Minerva) ilmestyy kesällä. Rajala on kirjoittanut libreton Sillanpää-oopperaan, joka saa kantaesityksensä Myllykolun kesäteatterissa.

Reilu vuosi sitten Sauli Koskinen opiskeli itsensä personal traineriksi.

Sauli Koskinen, 32, tuli alun perin tunnetuksi Big Brother -voittajana, sittemmin juontajana. Reilu vuosi sitten Sauli opiskeli itsensä personal traineriksi. 

– Olen pidemmän aikaa treenannut aktiivisesti. Kun aloin harjoitella personal trainerini Jari Sorsan kanssa, ymmärsin, että pt:n homma kiinnostaisi minuakin. Lopulta kävin koulun ja tykkäsin kovasti.

Nuorena Sauli kokeili kaikkea jalkapallosta mäkihyppyyn ja lumilautailuun. Omaa lajia ei silti löytynyt.  Aktiivisemmasta treenaamisesta hän innostui vuonna 2010, kun hän muutti Los Angelesiin, jossa asui hänen silloinen miesystävänsä poptähti Adam Lambert.

– Siellä tuli pieni muutos myös ruokavalioon. Losissa on trendikästä olla hyvässä kunnossa, ja minun aikana siellä yleistyivät vihersmoothiet. Oma ruokavaliokin muuttui siihen suuntaan.

”Ollaan tosi hyviä kavereita. Nähdään aina kun nähdään.”

Losissa Sauli treenasi salilla, patikoi kukkuloilla ja kävin ohjatuilla tunneilla. Kun hän muutti neljän Kalifornian vuoden jälkeen Suomeen, treenaaminen jatkui. Amerikka-vuosien jälkeen Sauli kotiutui Suomeen hyvin.

– Vaikka onhan se ilmasto kiva, niin arvostan sitä, että Suomessa asiat on helppo järjestää. Ja olen käynyt Kaliforniassa kuitenkin aika usein.

Välit Adamiin ovat pysyneet hyvinä eron jälkeenkin.

– Ollaan tosi hyviä kavereita. Nähdään aina kun nähdään, mutta hän on minulle yhä tärkeä ihminen, Sauli kertoo XS Sports Nutrition –ravinnesarjan lanseerauksessa.

Näyttelijäpari Minka Kuustosen ja Aku Sipolan lapsen laskettu aika on helmikuussa.

Näyttelijäpariskunta Minka Kuustonen, 32, ja Aku Sipola, 27, saavat lapsen. Minka kertoi asiasta Ilta-Sanomille.

– Lapsi on odotettu ja toivottu, ja tämä on ihana asia, Kuustonen kertoo IS:lle.

Minka aikoo jäädä äitiyslomalle vuodenvaihteen jälkeen.

– Vauvan laskettu aika on helmikuussa.

Aku Sipola Syysprinssi-elokuvan ensi-illassa vuosi sitten. Aku näytteli itsekin elokuvassa. Kuva: Jonna Öhrnberg
Aku Sipola Syysprinssi-elokuvan ensi-illassa vuosi sitten. Aku näytteli itsekin elokuvassa. Kuva: Jonna Öhrnberg

Minka ja Aku ovat olleet yhdessä 3,5 vuotta. Minka tunnetaan muun muassa Putous- ja Tellus-sarjoista. Lisäksi hän on näytellyt Onnenonkijat- ja Kesäkaverit-elokuvissa. Aku on näytellyt esimerkiksi Uusi päivä -sarjassa.