Kuva Jouni Harala
Kuva Jouni Harala

Näyttelijä Pamela Tola on ollut nuoresta saakka erityisen tunneherkkä. Taidosta on hyötyä nyt, kun hän opiskelee vyöhyketerapeutiksi.

Kun näyttelijä Pamela Tola, 31, tapaa uusia ihmisiä, hän aistii nopeasti ihmisten väliset kemiat ja paikan tunnelman. Nuorempana voimakas tunneherkkyys oli pelottavakin kyky.

– En tajunnut, että pystyn aistimaan toisten tunteita ja energioita. Minulta meni välillä sekaisin se, mikä on jonkun toisen tunne ja mikä minun omani.

Herkkyys seuraa Pamelaa myös uniin. Niissä hän työstää aktiivisesti päiväsaikaan kokemiaan asioita.

– Näen usein selkounia, joiden kulkuun pystyn vaikuttamaan. Aluksi en ymmärtänyt uniani, vaan möläyttelin niitä ääneen kavereille. Sitten tajusin, että on parempi olla hiljaa. Saatan unissani aistia myös ystävieni tunteita, jotka osoittautuvat myöhemmin tosiksi.

Ongelmanratkaisu kiehtoo Pamelaa myös valveilla. Viime vuonna hän aloitti modernin vyöhyketerapian opinnot. Kehon kokonaisvaltaiseen hoitoon ja heijastepisteiden paineluun perustuva terapia vaatii koko ajan myös käytännön harjoittelua. Sitä Pamela testaa lähipiirillään.

Kaikki eivät vaihtoehtohoidoista lämpene, ja kavereitakin piti aluksi maanitella kokeilemaan.

– Tiedän, että moni ihminen pitää tätä hörhötouhuna, mutta samalla tavalla lääketiede voi olla jollekin humpuukia. Tärkeintähän on, että vaivoihin löytyy apu, tuli se sitten mitä kautta tahansa.

Vyöhyketerapiasta Pamela toivoo jonakin päivänä saavansa toisen ammatin, mutta näyttelemistä ja käsikirjoittamista hän ei aio jättää.

– Olen luonteeltani sellainen, että minulla on aina monta rautaa tulessa. Jos minut sulkisi kirjastoon kolmeksi kuukaudeksi, keksisin varmaan sielläkin jonkin uuden intohimon.

Työ oli pakkomielle

Nyt Pamelalla on herkullinen rooli Johanna Vuoksenmaan elokuvassa 21 tapaa pilata avioliitto. Hän on myös ehdolla kahden Jussi-palkinnon saajaksi.

Tärkeimpänä saavutuksenaan Pamela pitää kuitenkin elämäänsä vihdoin löytynyttä tasapainoa, josta hän ei enää aio luopua.

Toisin oli vuonna 2005, jolloin 24-vuotias Pamela ponnahti julkisuuteen Tyttö sinä olet tähti -elokuvasta. Yhtäkkiä jokainen halusi palan kauniista tulokkaasta, ja kalenteri täyttyi haastatteluista ja työtarjouksista. Hän yritti olla haastatteluissa avoin ja ystävällinen, mutta tunsi itsensä haavoittuvaksi. Kiire teki arjesta kaaoksen.

– Väsyneenä ja kiireessä tingin ensimmäiseksi liikunnasta. Se taas aiheutti sen, että olin koko ajan kipeänä. Kehoni alkoi reagoida fyysisin oirein, hän muistelee nyt.

Ristiriitaisinta oli, että Pamelan suurin haave oli juuri toteutunut.

– Olin aina ajatellut, etten voisi olla onnellinen ilman näyttelemistä. Työ oli pakkomielle, johon ripustauduin. Oli sokki huomata, ettei unelman saavuttaminen tuntunutkaan hyvältä. Vertailin itseäni muihin, enkä ollut tyytyväinen.

Kun tyytymättömyys kävi sietämättömäksi, Pamela teki ratkaisunsa. Hän riuhtaisi itsensä irti rooliputkesta ja vähensi radikaalisti töitään. Vuonna 2006 elämään tuli sopivasti muuta mietittävää, kun Pamelasta tuli pienen pojan äiti.

– Kun uskalsin luopua pakkomielteestäni työhön, kaikki alkoi muuttua. Olin antanut itsestäni koko ajan muille, mutta unohtanut rakastaa itseäni.

Nykyään näyttelijä aloittaa jokaisen aamunsa parinkymmenen minuutin koiralenkillä ja rauhoittuu myös meditoimalla.

Stressin välttämiseksi Pamela on ryhtynyt käytännön toimiin. Hän haluaa pitää kalenterinsa riittävän väljänä, lukee sähköposteista vain tärkeimmät, eikä tuhlaa aikaansa turhiin tuttavuuksiin.

– Yritän löytää ympärilleni rauhaa ja muistaa, ettei kaikkea tarvitse tehdä juuri nyt. Oma perhe tulee ensin, sitten vasta muut.

Koko haastattelu Me Naisten numerossa 5/2013.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla