Kuva Panu Pälviä
Kuva Panu Pälviä

Pää Kii -yhtyeen Teemu Bergman, 34, ihailee vastarannankiiskiä.

Sinut on nostettu 2000-luvun lahjakkaimmaksi suomipunkkariksi. Imarteleeko se edes hieman?
Totta kai se on imartelevaa! On kiva, että ihmiset tykkäävät, mutta samalla siitä tulee myös tyhmä olo. Kitaran­soiton sijaan lahjani ovat lähinnä kirjoittamisessa ja melodioiden keksimisessä, vaikka en ole enää viiteen vuoteen jaksanut keksiä kappaleisiini c-osia. Toivon silti, että menestyksestämme seuraa jotain hyvää muillekin punkbändeille.

Bändillänne on edessä tiukka festarikesä. Miten aiot selvitä siitä?
Ennen ajattelin, että keikalle meneminen on sama asia kuin kunnon bileet. Nyt touhuun pitää suhtautua ammattimaisemmin. Keskiolutta vahvempaa tuskin kannattaa juoda. Esiinnyin kerran ex-bändini kanssa festareilla, emmekä saaneet tehdä soundcheckiä ennen keikkaa. Meille sanottiin, että eihän punkbändin tarvitse! No, sitä suuremmalla syyllä meidän ehkä kannattaisi.

Ketä ihailet?
Olen aina ollut heikkojen puolella, joten esikuviani ovat spurgut ja vastarannankiisket. Musiikillisesti pidän punkbändeistä, jotka julkaisivat yhden singlen vuonna 1979 ja hajosivat sen jälkeen.

Mikä sinua on viime aikoina ärsyttänyt?
Optimistit sanovat minua pessimistiksi, mutta omasta mielestäni olen vain realisti. Viimeksi ärsyynnyin, kun luin Päivi Räsäsen ehdotuksesta, että hoitohenkilökunnalla olisi oikeus kieltäytyä abortin tekemisestä. Minua ottaa päähän myös silloin, kun menen katsomaan pankkitilini saldoa.

Näkyikö punk-asenteesi jo lapsena?
Olin ongelmalapsi, jota kiinnostivat vain punkrock, kauhuleffat, sarjakuvat ja skeittaaminen. Varastelin isompien poikien kanssa, ja 11-vuotiaana aloin polttaa tupakkaa. Narukäsipunkkarina ajauduin jatkuvasti mähinään Kouvolan natsiskinien kanssa, ja suurimman osan ala-asteesta vietin käytävän puolella. Mutta pohjimmiltani olin ihan kiltti lapsi. Sain kitaran 15-vuotiaana ja tein silloin ensimmäiset kappaleeni.

Mitä puuhailet vapaa-ajallasi?
Luen elämäkertoja, olen kavereiden kanssa ja kuuntelen levyjä. Kotonani on melkein 10 000 vinyyliä. En omista tieto­konetta, vaan käyn netissä veljeni luona. Ainakin on hyvä syy käydä moikkaamassa veljeä! Kerran kesässä käyn myös rullalautailemassa, vaikka en ole siinä kauhean hyvä.

Viimeiset sanasi?
Haudatkaa sydämeni kaatopaikalle, ja TuTo liigaan!