Kirjailija Outi Pakkanen viihtyy sekä kotikissana että monenkirjavien ystäviensä keskellä.

Kirjailija Outi Pakkanen tunnustautuu kotikissaksi, joka kuitenkin viihtyy myös monenlaisissa riennoissa. Nyt hän on joutunut kieltäytymään monista lounaista ja pikkujouluista, jotta ehtisi myös kirjoittaa.

Kirjailijalla on parhaillaan työn alla Me Naisten uusi jatkokertomus, ­nimeltään Julma kuu. Outin ­mukaan ­kyseessä on jännityskertomus, jossa kissansa kanssa asuva keski-ikäinen nainen tirkistelee vastapäisen talon tapahtumia. Kirjailija ei vielä halua paljastaa, pää­seekö joku tarinassa hengestään. Psykologista jännitystä on kuitenkin luvassa, kuten romaaneissakin.

Outi tunnetaan tuotteliaana dekkarikirjailijana. Häneltä on viime vuosina ­ilmestynyt romaani joka syksy. Nyt ­Outi aikoo kuitenkin pitää jännäriputkessaan vuoden paussin.

”Olen perinteisesti kirjoittanut kirjan valmiiksi talven ja kevään kuluessa. Nyt tuntuu, että takki on tyhjä. Täytyy vähän vetää henkeä ja uudistua. Se on terveellistä sekä itselleni että lukijoille.

Olen sosiaalinen erakko, tarvitsen hirveän paljon henkistä ja fyysistä tilaa. Tapaan mielelläni ihmisiä, mutta viihdyn myös älyttömän hyvin itsekseni. En tykkää sinkku-sanasta. Sinkkuus ei ­minulle sovi, mutta yksin asuminen ­sopii. Perinteistä perhe-elämääkin on kokeiltu, eikä se ollut minun juttuni.

En siedä komentelua tai sitä, että ­minut yritettäisiin laittaa johonkin muottiin. Ehkä siksi minusta ei ole elämään minkkiturkkirouvan elämää. Äiti huomasi minusta jo lapsena, että minua on turha komennella. Lopulta teen niin kuin itse parhaaksi näen.

Vaikka olenkin riippumaton, tarvitsen perheen ja ystäviä ympärilleni. ­Perhe on minulle hirveän rakas. Kun puhumme poikani kanssa perheestä, tarkoitamme sillä myös veljiäni ja heidän perheitään, joihin meillä on tiiviit suhteet.

Olen kirjoittanut suurimman osan kirjoistani työn ohessa, mikä oli aika rankkaa, varsinkin kun olin yksinhuoltaja. Päiväduunin lisäksi hoidin kodin ja lapsen, ja iltaisin ja öisin kirjoitin. Se oli vapaaehtoista, kukaan ei minua siihen pakottanut. Ihminen jaksaa hyvin paljon sitä mitä hän haluaa tehdä.

Äitini kuoli vuonna 2002. Tajusin silloin, että kronologisesti minä olen seuraavana lähdössä. Ajattelin, että nyt ­minun täytyy uskaltaa tehdä, mitä ­todella haluan. Jäin vapaaksi kirjaili­jaksi vuonna 2004 enkä ole katunut päivääkään. En ole myöskään katunut ­päivätöissä viettämiäni vuosia. Kaikki päätökset kypsyvät omalla ajallaan.

En allekirjoita sitä, että ihmisellä ­pitäisi olla onneton lapsuus tai jokin haava ollakseen taiteilija. Mutta sen ­uskon, että taiteilijoilla – ja kaikilla ­ihmisillä – on esiripun takana jokin ­salaisuus, jonka he eivät halua paljastuvan. Minussakin on taatusti asioita, ­joita parhaat ystävänikään eivät tiedä, ja niin sen kuuluu olla. Salaisuus tekee ihmisestä mielenkiintoisen.”

Outi Pakkanen

  • 1946 Kokkolassa syntynyt kirjailija, koulutukseltaan ekonomi. Työskenteli 35 vuotta markkinointi- ja kustannusalalla.
  • Kirjoittanut 20 dekkaria sekä ­Porosta Parmesaaniin, Anna Laineen keittokirjan. Julkaissut myös elämäkerrat Emmi Jurkasta ja Aino Acktésta. Pakkasen romaa­neja on käännetty saksaksi ja tšekiksi.
  • Stadin Slangi -yhdistys valitsi Outi Pakkasen vuoden 2010 Stadin Friiduksi.

Outi Pakkasen jatkis Julma Kuu alkaa Me Naisten numerossa 1/2010.