Taiteilija Outi Heiskanen, 74, vastasi naisen logiikka -väittämiin.

Kuva Nana Simelius

Nainen muuttuu vanhemmiten yhä enemmän äitinsä kaltaiseksi.
Pitää ehdottomasti paikkansa. Arvostus, jota olen saanut, on kunnianosoitus äidilleni. Nimittäin se, mistä minua luullaan lahjakkaaksi, onkin rutiini, jonka äitini touhujen seuraaminen on saanut aikaan.

Nainen inhoaa formulakisoja.
Tässä on nainen, joka ei inhoa. Katson televisiota sattumanvaraisesti, mutta jos kanavalta sattuu tulemaan formuloita, seuraan niitä mielelläni. Erityisen paljon tykkään katsoa jalkapalloa. Katsoin tiiviisti EM-kisoja.

Timantit ovat naisen parhaita ystäviä.
Veljeni, joka ei itse ole hintti, on sanonut, että hintti on naisen paras ystävä. Minulla on monta hyvää hinttikaveria.

Nainen nauttii juoruilusta.
Tiedätkö mitä! Isäni oli Juankoskella piirineläinlääkäri. Kiersin lapsena hänen mukanaan, kun hän kävi eri kunnissa vastaanotoilla, koiranäyttelyissä ja ravikilpailuissa. Miehet eivät panneet minua merkille, ja kuuntelin aina heidän juttujaan. Havaintojeni perusteella he juorusivat enemmän kuin naiset.

Nainen haluaa olla vapaa sielu.
Ihminen haluaa olla vapaa sielu.

Naisella ei koskaan ole sopivaa päällepantavaa.
Äitini oli monilahjakas ja hän ompeli isälleni, veljilleni ja minulle kaikki vaatteet. Minulle hän teki samanlaisia asuja, joita näkyi pariisilaisissa muotilehdissä. Pidin niitä liian hienoina enkä halunnut olla mikään mannekiini. Vaikka minut tunnetaan rievuistani, ja niitähän minä eniten käytän, saatan joskus pukeutua myös hepeneisiin.

Nainen yrittää kouluttaa miehensä sellaiseksi kuin haluaa.
Olen varmasti yrittänyt tehdä niin, mutta pidän sitä virheenä. Olen vaatinut mieheltäni vaikka mitä, mutta nyt olen jättänyt hänet rauhaan. Pikkuhiljaa olen tajunnut, että jokaisella ihmisellä on oikeus olla sellainen kuin on.

Nainen tekee päätökset tunteella, ei järjellä.
Erään ystäväni isä sanoi joskus: 'Jos sydän käskee ja järki sallii, niin tee.' Sitä minäkin olen arvostanut – ja ehkä noudattanutkin.

Nainen ajattelee seksiä vähemmän kuin mies.
En ole siitä ollenkaan varma.

Nainen ei voi juoda kuin mies.
Valitettavasti join eilen liikaa punaviiniä, kun meillä oli pihajuhlat. Opiskeluaikoina tutkin esseetä varten alkoholinkäyttöä. Erään tutkimuksen mukaan yksin juominen on kaikkein epäterveellisintä. Sosiaalisissa tilanteissa alkoholi voi helpottaa yhdessäoloa ja keskustelemista. Itse en juo koskaan yksin. Jos vieraiden lähdettyä lasiini jää juotavaa, kaadan sen viemäriin.

Naista eivät kiinnosta tekniikka eivätkä pelit.
Olen pelihullu, mutta antiteknokraatti. Pelaan kaikkia mahdollisia kortti- ja lautapelejä, pasianssiin kuluu eniten aikaa. Kerran ystäväni vei minut bingoon, ja voitin kahvipaketin tietämättä, miten bingoa pelataan. Lapsenlapseni ovat vieneet minut keilaamaan, eikä sekään huonosti sujunut.
Tietokoneita tai muuta tekniikkaa en hallitse ollenkaan. Tiedegaalassa esitin lauseen: 'Ihmiskunnan lahja luomakunnalle on teknologia, ja luomakunnan lahja ihmiskunnalle on Kirsi Kunnas, joka on humanisti.'
Meistä on tullut koneiden orjia. Voi toivoa, että jokin kone ottaisi meidät lemmikiksi – aivan niin kuin me otamme kissoja ja koiria.

Suomalainen mies ei puhu eikä pussaa.
No kylläpä puhuu ja pussaa.

Outi Heiskanen

  • Akateemikko, professori ja taiteilija Outi Heiskanen (o.s. Kanervo) syntyi Mikkelissä 26.9.1937.
  • Kaksi tytärtä Metti ja Karoliina. Näyttelijä-muusikko Reino ja muusikko Siiri Nordin ovat Outin lapsenlapsia.
  • Asuu virallisesti Helsingissä Lallukan taiteilijakodissa mutta matkustaa paljon Suomessa ja ulkomailla.
  • Osti viime vuonna Vehmaalta entisen kotitalonsa, ja nyt se on pyhitetty taiteelle. Oheistaidekodissa järjestetään näyttelyitä ja työpajoja. Galleria on avoinna kesällä ti–su klo 12–18.
  • 75-vuotisjuhlanäyttely Alkumeri 19.8. saakka Didrichsenin taidemuseossa Helsingissä.

”Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja”, Katariina kertoo Ilta-Sanomille.

Kirjailija Katariina Souri, 49, sai vuosi sitten psykiatrilta diagnoosiksi persoonallisuushäiriön ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön. Hän kertoi asiasta ensimmäisen kerran viime viikon lopulla Instagramissa julkaisemassaan kuvassa, jossa kuvaillaan hänen tulevaa omaelämäkerrallista Sarana – tunnustuksia taitekohdassa -kirjaansa.

Kirjan kuvauksessa kerrotaan, että Katariina järkyttyi diagnoosia ja esimerkiksi sitä, miten psyykelääke vaikuttaa häneen

Katariina kertoo tilanteestaan myös Ilta-Sanomien haastattelussa.

– Ajattelin että hetkinen, mitä tapahtuu luovuudelleni, Katariina kertoo IS:lle.

Kirjaa kuvailevassa otteessa kerrotaan, että Katariina mietti diagnoosin saatuaan uskaltaako alkaa syödä lääkkeitä ja mitä jos diagnoosi onkin väärä. Iltalehdelle Katariina kertoo, ettei alkanut syödä lääkkeitä, vaikka saikin kaksi eri reseptiä. Sen takia hän ei myöskään päässyt terapiaan.

– Ymmärrän, että jotkut tarvitsevat lääkitystä. Itse en sitä koe tarvitsevani, koska en esimerkiksi ole milloinkaan ollut psykoosissa tai itsetuhoinen.

”Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat.”

Katariinalla on aiemmin todettu kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän on kertonut avoimesti myös kokemistaan paniikkihäiriöistä. Kirjassa hän kertoo myös ongelmistaan alkoholin kanssa. Kirjailija ei pelkää leimautumista mielenterveyspotilaaksi.

– Leimautumista en pelkää. Olen ollut aina kapinallinen raja-aitojen kaataja. Mitä vanhemmaksi tulen, sen vähemmän mietin, mitä muut ajattelevat, hän kertoo IS:lle.

Mt-hoitaja

Katariina Souri järkyttyi psykiatrin diagnoosista – kertoo IL:lle kieltäytyneensä lääkityksestä

Terapiaan pääsee, vaikka kieltäytyisi lääkkeistä. MUTTA, Kelan korvausta ei saa silloin. Terapiatunti maksaa noin 70-120,-/h. Joten jos varaa on ja apua ajattelee saavansa, niin kannattaa miettiä kokonaan itse maksettavan terapian vaihtoehtoa. Paniikkihäiriö ei ole osa kaksisuuntaista. Tiukan tulkinnan mukaan paniikkihäiriö ei edes ole mielenterveysongelma/-häiriö/-sairaus, vaan tilapäinen ahdistuskohtaus.
Lue kommentti

Timon ja hänen puolisonsa Maikin ensimmäinen yhteinen lapsi on poika. 

Timo Lavikaisen, 43, perheessä eletään jännittäviä aikoja.

Timo valmistautuu parhaillaan Putoukseen ja kuvaa sketsejä tammikuussa alkavaa ohjelmaa varten. Samaan aikaan on puhelimen oltava lähettyvillä, sillä Timon puolison Maikin laskettu aika on näillä hetkillä.

– Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen, Timo totesi, kun hän saapui 95-elokuvan kutsuvierasensi-iltaan Espoon kulttuurikeskukseen.

Timolla on niin sanotun ”tavallisen kansalaisen rooli” kaikkien aikojen suurimmassa suomalaisessa jääkiekkoelokuvassa. Elokuvaan liittyy jo nyt muitakin tärkeitä muistoja, Timo kertoo.

”Sitä ei tiedä, jos lähtö tulee tänään vaikka kesken näytöksen.”

– Kun minulla oli tässä viimeinen kuvauspäivä, vaimo teki positiivisen raskaustestin. Jouluvauvaa meille odotetaan.

Timolla on parikymppinen tytär, ja Maikilla on 10-vuotias tytär. Pian syntyvä lapsi on parin ensimmäinen yhteinen. Näyttelijä kertoo, että hartaasti odotettu vauva on poika.

– Meillä ehti olla useampi, kolme keskenmenoa ja sitten lopulta tärppäsi näin. Ne olivat kovia paikkoja.

Timo luottaa, että vauvan hoito palailee mieleen vanhasta muistista.

– Suhtaudun luottavaisesti. Uskon, että kasvattajana olen rennompi, kun kaikki ei ole ihan uutta.