”Jos meitä brittejä tavataan pitää pidättyvinä ja itseemme sulkeutuneina, minä taidan olla siinä poikkeus”, Felicity Jones sanoo. Kuvat: Shutterstock
”Jos meitä brittejä tavataan pitää pidättyvinä ja itseemme sulkeutuneina, minä taidan olla siinä poikkeus”, Felicity Jones sanoo. Kuvat: Shutterstock

Felicity harrastaa muotia. Hän viihtyi Pariisin muotiviikoilla ystäviensä Amanda Seyfriedin, Emma Stonen, Dianna Agronin ja Chloë Sevignyn kanssa.
Felicity harrastaa muotia. Hän viihtyi Pariisin muotiviikoilla ystäviensä Amanda Seyfriedin, Emma Stonen, Dianna Agronin ja Chloë Sevignyn kanssa.

Felicityn tyyli henkii menneitä aikoja. Tässä Burberryn malliin.
Felicityn tyyli henkii menneitä aikoja. Tässä Burberryn malliin.

Felicity Jones, 31, näyttelee pienin elein Jane Hawkingia elokuvassa Kaiken teoria. Tosielämässä näyttelijä on toista maata. – Olen puhujanaisia. Kaikki ulos vain, hän sanoo.

Kuinka moni meistä voi kutsua puolisoaan neroksi? Eikä tähän nyt kelpuuteta mitään pubivisamestareita vaan todellisia neropatteja. Sellaisia, jotka pohtivat vaikkapa, onko maailmankaikkeudella ollut alkua.

Entä kuinka moni pysyisi rinnalla vasta-alkaneessa parisuhteessa, jonka alkumetreillä toinen kuulee sairastavansa halvaannuttavaa ja kuolemaan johtavaa motoneuronisairautta. Pysyisitkö sinä?

Englantilainen Jane Wilde Hawking pysyi. Hän oli vain 21-vuotias mennessään naimisiin nykyään maailman kuuluisimpiin tiedemiehiin lukeutuvan astrofyysikon Stephen Hawkingin kanssa. ALS-diagnoosin saanut Stephen oli 23-vuotias ja odotti elävänsä korkeintaan pari kolme vuotta.

Kun pariskunnan erikoisesta elämästä kertovaa elokuvakäsikirjoitusta väläyteltiin näyttelijä Felicity Jonesille, 31, brittitähden ensimmäinen ajatus oli kuitenkin ”voi ei”. Hän pelkäsi tarinan noudattelevan sitä tavanomaisinta elämäkertaelokuvan kaavaa, jossa miestä kuvattaisiin sankaritekojensa kautta ja naisten tehtäväksi jäisi näytellä kohtausten koristetta.

– Mutta Jane, tohtorisnainen, olikin toista maata! näyttelijä sanoo.

Hän kuulostaa melkein hengästyneeltä puhuessaan roolistaan, johon lopulta suostui.

Ja hyvä kun suostui. Onnistunut työ poiki Felicitylle uransa ensimmäiset Oscar- ja Golden Globe -ehdokkuudet. Kaiken teoria (Theory of Everything) sai Suomen-ensi-iltansa 6. helmikuuta.

Poikkeustapauksia

Pikkutarkasta, hillitystä ilmaisusta on tullut Felicity Jonesin tavaramerkki näyttelijänä. Aiempia näytteitä on saatu muun muassa tv-sarjassa Girls sekä elokuvissa Like Crazy ja Kielletty rakkaus. Sama hienovarainen tulkinta näkyy valkokankaalla tässäkin roolissa. On taito, miten pienellä asialla voi nostaa katsojan ihokarvat pystyyn tai saada hänet kyyneliin.

Vähäeleisyys on kuitenkin kaukana tänään, kun Felicity istuu pöydän toisella puolen omana itsenään, ilman roolia.

– Monesti töissäni minua kiehtoo, mitä ihmiset kertovat rivien välissä tai mitä he paljastavat eleillään, ilmeillään, sanomatta asioita ääneen. Omassa elämässäni en osaa sitä ollenkaan. Minä olen puhujanaisia, kaikki ulos vain! Olen tällainen tosielämän woodyallen, Felicity pölöttää tuskin henkeä vetämättä.

– Jos meitä brittejä tavataan pitää pidättyvinä ja itseemme sulkeutuneina, minä taidan olla siinä poikkeus.

Sitä olivat Hawkingitkin 1960–70-lukujen yliopistomaailmassa. Janelle oli tärkeää luoda oma akateeminen uransa ja saada tunnustusta siinä, vaikka yleinen henki oli sitä vastaan.

– Sen ajan Cambridgessa naisen ei ollut helppoa tulla vakavasti otetuksi tai saada arvostusta miestutkijoiden joukossa. Tiedepiireissä puolisoiden odotettiin olevan vain pikkuvaimoja, Felicity oppi perehtyessään elokuvan tarinaan.

Jane oli kuitenkin kunnianhimoinen humanisti, opiskeli kieliä ja väitteli filosofian tohtoriksi. Hän pyöritti kotia, kasvatti kolme lasta ja oli miehensä omaishoitaja yli 20 vuotta.

Näyttelijä tuomiolla

Stephen ja Jane Hawking tapasivat ystäviensä kautta yhteisissä kemuissa jouluna 1965. Huippuälykäs Stephen näytti rillipäiseltä nörtiltä, Jane sirolta ja herkältä. Nuoret rakastuivat vain vähän ennen kuin Stephen sai ALS-diagnoosinsa. Hermoratoja rappeuttavan sairauden tiedettiin johtavan arkeen, jossa Stephen ei voisi tehdä mitään ilman ulkopuolista apua – ei liikkumaan, nielemään tai hengittämään.

Stephen tunsi saaneensa kuolemantuomion. Jane puolestaan päätti tehdä miehen loppuelämästä, oli se miten lyhyt tahansa, parhaan mahdollisen. Läheiset yrittivät puhua häntä ympäri.

– Kun Jane teki päätöksen jäädä Stephenin rinnalle, ratkaisu määritteli myös koko hänen oman elämänsä suunnan. Mutta hän ei ollut tavallinen haihatteleva nuori. Jane oli tosissaan, Felicity aloittaa.

– Hän ei vain päättänyt jäädä vaan valitsi rakastaa ja otti osansa miehensä vierellä kunnianhimoisesti, melkein pakkomielteisesti.

Jane piti huolen, että perhe eli mahdollisimman tavallista arkea. Stephenin ei tarvinnut tuntea häpeää sairautensa vuoksi.

– Vaikka pari sitten vuosia myöhemmin päätyi eroon, minusta Jane on mieletön esimerkki sitoutumisesta ja uskollisuudesta. Vain harvalla meistä on kyky rakastaa niin suuresti, Felicity sanoo.

Kunnioitus roolihahmoaan kohtaan sai Felicityn lopulta hakemaan osaa. Ensitapaamisen jälkeen ohjaaja James Marshin kanssa New Yorkissa hän luuli jo saaneensa pestin.

– Lähdin kahveilta tuulettaen, että jes, duuni on minun. Mutta vielä mitä, sainkin jännittää Lontoossa pidettyjen koekuvausten yli, Felicity kertoo.

– Se vaihe on pahinta työssäni. Odottaa, olenko onnistunut vai onko joku toinen sopivampi rooliin. Kuin tuomiolla olisi.

Likimain lakimies

Felicity kokee olevansa unelma-ammatissaan, vaikka alun perin hänestä oli vähällä tulla lakimies. Hän aloitti yliopisto-opinnot Oxfordissa lakikirjojen parissa, kunnes englanninopettaja tunnisti Felicityn lahjakkuuden ja rohkaisi tätä kuuntelemaan sydäntään.

– Loikka draamaopintoihin tuntui ensin mielipuoliselta sukellukselta tuntemattomaan, mutta aika nopeasti kirkastui, että olinkin uinut juuri oikeaan virtaan.

Nyt täysi kalenteri ja tulevat ensi-illat todistavat samaa. Felicity nauttii huomiosta Oscar-ehdokkaana – ja Burberryn sekä Dolce & Gabbanan mallina.

– Huomio on tullut sopivan tasaisesti. Elän edelleen tavallista arkea, eikä kotini edustalla parveile faneja kuten Beatleseilla aikoinaan, Felicity nauraa.

Sen verran ura on kuitenkin pakottanut kuviot uusiksi, että Lontoon lisäksi Felicity on perustanut kakkoskodin New Yorkiin. Hän tekee noin puolet töistään Yhdysvalloissa eikä halua asua hotelleissa.

– Hotelleissa kaipasin Marmite-levitettä ja täydellisen pehmeiksi keitettyjä kananmunia. Nyt voin kokata niitä kämpilläni ja kuunnella aamun ensimmäiset uutiset radiosta.

Lontooseen jäivät perhe, ystävät sekä kymmenen vuotta kestänyt suhde kuvanveistäjä Ed Fornielesin kanssa. Pari erosi puolitoista vuotta sitten, kun Felicityn ura lähti kansainväliseen nousuun. Eron jälkeen Ed julkaisi teoksen, jossa poseerasivat hän, Felicity sekä kolme kuvitteelista lasta, joita pari ei koskaan ehtinyt hankkia.

Felicityn omat vanhemmat erosivat, kun tytär oli kolmivuotias. Perhe on pysynyt läheisissä väleissä, mutta Felicity kokee, että ero on jättänyt häneen jälkensä.

– Kirjailija David Mamet sanoi kerran, että viihdealalle hakeutuvat ihmiset eivät useinkaan ole niitä onnellisimpia. Heillä on syystä tarpeensa kertoa tarinoita.

Lue myös:

Stephen Hawkingin elämäkerta on täyden kympin leffa

Eddie Redmayne: ”Stephen Hawkingin esittäminen kauhistutti”

Felicity Rose Hadley Jones

Näyttelijä syntyi Birminghamissa, Keski-Englannissa 17.10.1983. Eno on näyttelijä Michael Hadley. Opiskeli Oxfordin yliopistossa.

Siro, vain 160-senttinen tähti on myös Burberryn sekä Dolce & Gabbanan malli.

Näytellyt mm. tv-sarjassa Girls sekä elokuvissa Kielletty rakkaus, Like Crazy sekä The Amazing Spider-Man 2.

Kaiken teoria sai ensi-iltansa 6.2. Oscarit jaetaan 22.2.

Jaana Kivimäki halvaantui, kun hevoskuljetusauton lastaussilta katkaisi hänen selkärankansa. Ensin Jaana oli katkeroitua, mutta sitten hän päätti selviytyä.

Punaisen omakotitalon oven avaa hymyilevä emäntä. Vaikka kello on vasta yksitoista, Jaana Kivimäki , 44, on ehtinyt jo paljon. Hän on herännyt kuudelta, ruokkinut hevosensa ja ajanut 25 kilometrin päähän ratsastushallille. Kello kahdeksalta hän on aloittanut kolmen vartin treenit valmentajansa kanssa. Tänään kaksikko kävi läpi lähestyvien SM-kisojen ratoja.

Jaana kelaa pyörätuolillaan keittiöön. Henkilökohtaiset avustajat Linda ja Tiia käyvät pöydän ääressä läpi lähiviikkojen aikataulua. Rekkakuskina ja maanviljelijänä työskentelevä kihlattu Teppo tulee tervehtimään.

– Kodissamme on päivisin vilskettä. Ihmisiä tulee ja menee, ovet ovat jatkuvasti auki, Jaana sanoo ja kaataa kahvia Muumi-mukeihin.

Jaana aloitti ratsastamisen kuusivuotiaana, kun hänen isänsä hankki perheeseen ensimmäisen ravihevosen. Jaana kokeili muitakin lajeja, kuten laskettelua, mutta hevosissa oli taikaa, jota ei löytynyt muualta.

– Kun ymmärsin, että pystyn hallitsemaan isoa eläintä ja toimimaan sen kanssa yhteistyössä, en halunnut tehdä muuta, Jaana kertoo.

”Jälkeenpäin ajatellen tein liikaa. Minut oli pakko pysäyttää.”

Parikymppisenä Jaanan elämä rakentui ratsastamisen ympärille. Hän kilpaili kansallisella tasolla este- ja kenttäratsastuksessa sekä aluetasolla kouluratsastuksessa. Lisäksi hän osti ja möi hevosia sekä pyöritti ravintolaa.

– Jälkeenpäin ajatellen tein liikaa. Minut oli pakko pysäyttää.

Sitten hän alkaa kertoa onnettomuudesta, joka muutti hänen elämänsä.

Elämä muuttui sekunneissa

Kun Jaana heräsi syyskuisena sunnuntaiaamuna neljätoista vuotta sitten, hänen olonsa oli kummallinen. Heti silmänsä avattuaan hän ajatteli, että jäisi mieluiten kotiin.

Jaanalla ja hänen silloisella puolisollaan oli ollut kinaa. Lisäksi nuorempi poika toivoi, että äiti ei lähtisi kotoa Valkealasta Haminaan esteratsastuksen aluemestaruuskilpailuihin. Poika pelkäsi, että äidille kävisi jotain.

– Minun oli kuitenkin pakko mennä, koska kisat olivat tärkeät.

Yleensä Jaanan puoliso ajoi, mutta tällä kertaa Jaana lähti yksin. Kyydissä oli viisi hevosta ja neljä tallityttöä.

Hiekkatie kisapaikalle oli kuoppainen ja huonokuntoinen. Kun Jaana pääsi pihaan, hän kysyi järjestyksenvalvojalta, minne parkkeeraa. Valvoja neuvoi ajamaan loivaan, kallioiseen ylämäkeen kisapaikan laitamille.

Kun Jaana oli melkein perillä, autosta kuului pamaus. Jaana veti käsijarrun päälle ja meni katsomaan, mitä tapahtui. Auton perästä vuoti öljyä.

– Mietin, uskallanko avata laskeutumissiltaa nähdäkseni, ovatko hevoset kunnossa.

Kun lastaussilta toimii, se aukeaa hydrauliikan turvin. Jaana ei kuitenkaan tiennyt, että autosta kuulunut pamaus oli rikkonut hydrauliikkaletkun.

Jaana hyppäsi auton takapuskurille ja veti lastaussillan ketjusta. Muutamassa sekunnissa hän ymmärsi, että 500 kiloa painava lastaussilta ei aukeakaan hitaasti, vaan tulee hänen päälleen.

– Ehdin ottaa askeleen ja kääntyä. Sen jälkeen lastaussilta katkaisi selkärankani.

Katkeruudesta valoon

Onnettomuuden jälkeen Jaana asui sairaaloissa ja kuntoutuskeskuksessa lähes vuoden. Ajatukset kiersivät kehää. Jaana oli katkera ja mietti, miksi juuri hänelle kävi näin.

Kuntoutuskeskuksessa Jaana ryhtyi keräämään pilleripurkkiin unilääkkeitä. Kun omahoitaja löysi kätkön muutaman viikon jälkeen, Jaana alkoi tavata psykologia. Hänen kanssaan keskustellessaan Jaana ymmärsi, että ei tahtonut kuolla.

– Kun näin poikani ensimmäisen kerran itsemurha-ajatusteni jälkeen, tajusin myös, että en voisi koskaan aiheuttaa heille niin suurta surua. Päätin selvitä.

Kun Jaana pääsi kotiin, edessä oli vielä muutoksia. Silloinen puoliso ei ymmärtänyt, että Jaana tarvitsi henkilökohtaisen avustajan. Jaana eli täysin miehensä, appivanhempiensa ja äitinsä avun varassa.

Vaikka Jaana ei aluksi päässyt edes vessaan yksin, hän alkoi nähdä tilanteessaan myös valoa. Hän alkoi miettiä, miksi oli aina kiirehtinyt elämänsä läpi.

– Ennen onnettomuuttani en lukenut lapsilleni muutamaan vuoteen edes iltasatua. Olin jatkuvasti stressaantunut ja painoin vain 44 kiloa.

”Onnettomuus sai minut ottamaan elämäni omiin käsiini. ”

Jaana ryhtyi kyseenalaistamaan myös liittoaan, jossa oli ollut jo pitkään ongelmia. Tunteina vuorottelivat viha ja rakkaus. Jaana tunsi olevansa kuin teini, joka etsi paikkaansa. Kolme vuotta onnettomuuden jälkeen pari erosi.

– Onnettomuus sai minut ottamaan elämäni omiin käsiini. Aloin toden teolla miettiä, mitä haluan ja tarvitsen.

Välit poikiin lähentyivät. Jaana oli pitkään ylihuolehtivainen ja pelkäsi, että pojat joutuisivat esimerkiksi kolariin. Hän ajoi auton käsihallintalaitekortin, jotta saattoi kuljettaa lapsiaan kouluun ja harrastuksiin. Kun Jaana uskalsi lopulta päästää poikansa myös muiden kyytiin, kaikki iloitsivat.

– Olin pitkään varovainen, koska tiesin, että elämä on arvaamatonta ja voi muuttua sekunneissa.

Kun kihlattu Teppo Harju on kotona, hän nostaa Jaanan Legolaksen selkään. Muulloin saman tekevät Linda ja Tiia.
Kun kihlattu Teppo Harju on kotona, hän nostaa Jaanan Legolaksen selkään. Muulloin saman tekevät Linda ja Tiia.

Pehmeämpi ratsastaja

Ratsaille Jaana halusi nousta takaisin mahdollisimman pian.

– Koska en käynyt enää töissä, tavoitteet oli asetettava toisaalle. Olen aina tykännyt haastaa itseäni ja näyttää, että pystyn. Olen jääräpää.

Näin Jaana ajatteli ensimmäisen kerran jo silloin, kun hän heräsi kahdentoista tunnin leikkauksen jälkeen Töölön sairaalassa. Kun lääkäri saapui katsomaan potilastaan, hän sanoi, että Jaana ei kävele enää koskaan.

– Itkin hetken ja sitten totesin, että alan treenata paralympialaisiin. Tämä oli selviytymiskeinoni. Minun oli pakko lohduttaa itseäni jotenkin.

Jaanan isoveli totesi myöhemmin, että keneltäkään muulta ei voinut odottaa samanlaista kommenttia. Ensin Jaana alkoi ratsastaa terapiahevosella kuntoutuskeskuksen lähellä olevalla tallilla. Hevonen oli rauhallinen ja leveäselkäinen suomenhevonen, jonka kanssa Jaana opetteli tuntemaan vartalonsa uudestaan.

– Ymmärsin, että hevosen käsittelemiseen riittää joskus kaksi sormea. Onnettomuus teki minusta ratsastajana entistä pehmeämmän.

Kuusi vuotta sitten Jaana kisasi Lontoon paralympialaisissa. Hän sijoittui vapaaohjelmassa seitsemänneksi.

Odotukset Rion paralympialaisista 2016 olivat korkealla, mutta juuri kisojen alla Jaana horjahti uuden hevosensa selästä ja sai välilevynpullistuman. Kisat jäivät väliin, sillä lääkäri kielsi ratsastamisen puoleksi vuodeksi.

Uusi usko rakkauteen

Neljä vuotta sitten Jaana kohtasi Tepon. Vuosi aiemmin hän oli todennut ystävälleen, että nyt riitti. Vaikka Jaanalla oli vuosien varrella mukavia kumppaneita, tärkeimpiä olivat hevoset ja lapset. Hän päätti omistaa kaiken aikansa ratsastamiselle ja äitiydelle.

Kesällä Jaana lähti silloisen avustajansa kanssa Tallinnan-risteilylle. Kun naiset pääsivät takaisin Elimäelle, he päättivät jatkaa hauskanpitoa paikallisessa ravintolassa. Avustaja soitti ystävälleen, joka sanoi liittyvänsä seuraan erään Tepon kanssa.

Kun Jaana näki Tepon, hän ajatteli, että onpa charmikas ja pitkä mies. Illan aikana Jaana ja Teppo juttelivat ammateistaan ja harrastuksistaan. Seuraavana päivänä Teppo tuli käymään. Ja jäi.

– Tämän jälkeen olemme olleet erossa ainoastaan kisa- ja työmatkojen vuoksi. Kihloihin menimme vuoden seurustelun jälkeen, Jaana kertoo.

”Päätimme, että olemme yhdessä ja kestämme kaiken. ”

Jaana sanoo olevansa Tepolle paljosta kiitollinen. Teppo opetti hänet taas luottamaan ja uskomaan rakkauteen. Pari ei ole kertaakaan riidellyt tai korottanut toisilleen edes ääntään.

– Päätimme, että olemme yhdessä ja kestämme kaiken. Olen edelleen umpirakastunut, Jaana sanoo.

Sisukkaana syntynyt

Jaana uskoo syntyneensä sisukkaana. Esimerkkiä hän sai myös edesmenneeltä isältään.

– Hän aloitti yrittäjänä nollasta ja vaati meiltä kakaroilta paljon. Ehkä asenteeni on osaltaan kasvatuksen tulosta. Kun jotain sattuu, käyn asian läpi ja siirryn eteenpäin.

Yksi selviytymiskeino on ollut myös avoimuus. Jaana kertoo tarinaansa, koska haluaa auttaa. Viimeksi toissa viikolla hän sai kirjeen parikymppiseltä naiselta, joka oli halvaantunut tiputtuaan hevosen selästä.

Jaana kokee, että onnettomuus teki hänestä huolettomamman. Hän on tosin, ainakin poikiensa mielestä, edelleen ylihuolehtivainen vanhempi, mutta itseensä ja tekemisiinsä hän suhtautuu rennosti.

Muutama vuosi sitten Jaana esimerkiksi selvitti, missä voisi hypätä benji-hypyn. Lääkäri kuitenkin kielsi aikeet. Eräänä kesänä Jaana päätti puolestaan kelata pyörätuolillaan 380 kilometrin matkan Tuurin kyläkauppaan. Näin hän myös teki.

– Olen käynyt rajalla, joten otan jokaisen päivän kuin se olisi viimeiseni. Haluan toteuttaa haaveitani ja olla ratsastamisessa maailman paras.

Puoli vuotta sitten Olga ja Tuukka Temonen ottivat Jaanaan yhteyttä ja kertoivat, että olisivat kiinnostuneita tekemään Jaanasta fiktiivisen elokuvan. Muutaman kuukauden ehdotusta pohdittuaan Jaana vastasi kyllä.

– Ensireaktioni oli, että minusta, miksi? Halusin miettiä, jaanko tarinaani. Olin otettu ja ihmeissäni.

Kuvaukset alkavat ensi kesänä. Elokuvateattereissa lopputulos nähdään syksyllä 2020.

Arvot uusiksi

Ennen onnettomuuttaan Jaana koki, että tärkeintä elämässä olivat bisnes ja raha. Hevosten hoitaminen tapahtui liukuhihnalta ja oli rutiinia. Nyt tilanne on toinen.

– Kun kelaan aamuisin tallille, olen onnellinen ja läsnä. Se tekee kiitolliseksi.

Poikien ollessa teini-ikäisiä Jaana pelkäsi, mitä lapset ajattelevat vammautuneesta äidistään. Huoli oli turha: pojat olivat ylpeitä. Nuorempana he kertoivat usein kavereilleen, että äiti pystyy mihin vain.

Ja hevosista Jaana on saanut aina voimaa.

– Ne ovat ihania ja voimakkaita lohduttajia. Kuin perheenjäseniä. Ihan hyvin tässä lopulta kävi.

Jaana Kivimäki

  • 44-vuotias kilparatsastaja.
  • Asuu Ratulan kylässä Elimäellä.
  • Perhe avopuoliso Teppo ja kaksi täysi-ikäistä poikaa edellisestä liitosta. Talouteen kuuluu myös kolme kissaa ja kaksi hevosta.

”Soulin kuningatar” Aretha Franklin oli menehtyessään 76–vuotias.

Yhdysvaltalainen soul-, r'n'b- ja gospel-laulaja Aretha Franklin on kuollut. Franklin oli menehtyessään 76-vuotias.

Asiasta on uutisoinut muiden muassa Associated Press, jolle Franklinin tiedottaja on vahvistanut laulajan menehtymisen.

Franklin menehtyi aikaisin aamulla kotonaan tänään torstaina 16. elokuuta. Virallinen kuolinsyy on haimasyöpä, jotta Franklin sairasti tiettävästi useamman vuoden ajan. 

– Emme löydä sopivia sanoja ilmaisemaan sydämissämme olevaa kipua. Olemme menettäneet perheemme matriarkan ja kallion, Franklinin perhe kommentoi tiedotteessaan.

– Olemme tunteneet rakkautenne Arethaa kohtaan. Meitä lohduttaa tieto siitä, että hänen perintönsä jää elämään.

People kertoo, että Franklinin kunto heikkeni viime päivien aikana äkillisesti, ja hän menehtyi nopeasti.

– Aretha oli ollut sairas jo pitkään. Hän ei halunnut ihmisten tietävän asiasta eikä siksi tehnyt siitä julkista, Franklinin pitkäaikainen ystävä kertoo Peoplen artikkelissa.

Frankliniä pidetään yhtenä kaikkien aikojen merkittävimmistä soullaulajista. Hänen suosionsa huippu ajoittui 1960–70-lukujen vaihteeseen. Franklinin tunnetuimpia kappaleita ovat esimerkiksi I Never Loved a Man (The Way I Love You),Think ja I Say a Little Prayer.

Franklin muistetaan myös vuoden 1980 elokuvasta The Blues Brothers.