Yön keulakuva listaa elämäänsä tärkeiden lukujen kautta.

2500 keikkaa

Yön toiminta on hiottu niin huippuunsa, ettei lavalle nouseminen jännitä enää pätkääkään. Porukallamme ei satu yllätyksiä. Haluan, että kaikki toimii rasvatusti ja että joka keikalla bändi kuulostaa hyvältä aina ensimmäisestä soinnusta alkaen. Nykyään teemme noin sata keikkaa vuodessa, kiivaimmillaan on ollut 140:kin keikan vuosia.

Soolona esiintyminen on toista. On intiimi tilanne ilmestyä johonkin kabinettiin tai saunan pukuhuoneeseen ja esiintyä polttarisankarille, joka kuuntelee vain 20 sentin päässä. Yleensä vähintään sankari liikuttuu kyyneliin, viimeksi koko 16-henkinen seurue itki. Sellaiset hetket kolahtavat itsellekin eri tavalla.

1 000 000 keikkakilometriä

Ajan keikkamatkani omalla autolla, bändin bussissa en ole kulkenut 15 vuoteen. Aiemmin minun oli ehdittävä toiseen työhön ja myöhemmin olen vain halunnut olla oman arkeni easy rider. Jos kotimatka on alle 200 kilometriä, ajan yöksi kotiin. Voin pysähtyä rullaluistelemaan tai yöuinnille enkä halua pysäyttää koko bussillista väkeä sen takia. Keikkabussirytmi on sellainen, että kroppani väsyy nopeasti.

Jos keikkamatkojen päälle lasketaan muut ajamiset, olen suhannut varmasti 2 000 000 kilometriä.

9 ammattia

Olen työskennellyt Juicen roudarina, taksikuskina, siivoojana, siivoustyönjohtajana, kiinteistöhuoltojohtajana, vaatemyyjänä, rakennusmiehenä ja viemärimiehenä kaupungin kadunrakennusosastolla. Nykyään teen vain muusikon töitä. Olen hyvin työkeskeinen ja kasvanut uskoen, että ihmisen on tehtävä työtä selviytyäkseen ja ollakseen onnellinen.

3 käännekohtaa

Elämäni tärkein käännekohta tapahtui 27.3.2000. Sinä päivänä raitistuin ja kaikki muuttui. Ilman sitä Yötä ei takuulla olisi olemassa eikä ehkä minuakaan.

Uran kannalta kakkosena tulee Jussi Hakulisen tapaaminen ja bändin perustaminen 18-vuotiaana. Silloin ei ollut odotuksia, ei kelattu mitään eikä puhuttu rahasta tai urasta. Kunhan soiteltiin vain ja haaveiltiin joskus pääsystä keikoille. Laskimme, että vuonna 2000 meidän olisi pakko lopettaa soittohommat: olisimme silloin 36-vuotiaita ja liian vanhoja muusikoiksi.

Yksi käännekohta osuu vuoteen 2002, silloin lopetin taksihommat ja keskityin kokonaan soittamiseen. Se oli helvetin pelottava päätös, ja pelkäsin, ettei musiikilla voisi elättää perhettä.

46 vuotta

Olen 46-vuotias ja pidän itseäni melko nuorekkaana, vaikka kyllä minusta on tullut vähän ärtynyt. Vielä kymmenen vuotta sitten lähdin innolla mukaan kaikkeen, nyt minua ei saa kaiken maailman kissanristiäisiin kirveelläkään. Ajattelen, että on viisautta jättää turhat menot ja keskittyä siihen, mikä on tärkeintä. Itseään repimällä ei jaksa pitkään.

Viime talvena jäin muutamasta jääkiekko-ottelustakin. Olin jo ovella takki päällä, kun aloin tuumia, että hallilla on kuiteskin kylmä ja matkalla sataa lunta ja perhana, jos ne vielä häviävät. Kuuntelin ottelut sitten radiosta. Tässä iässä vapaa-aikaa on alkanut arvostaa ihan eri tavalla.

4 henkeä

Meitä on neljä: vaimoni Satu, 14-vuotias Ella, 17-vuotias Ossi ja minä. En ole jyrä, vaikka pidänkin itseäni perheen päänä. En ole mikään boheemi haihattelijataiteilija mutta paljon poies kotoa. Siksi vaimollani on valtava rooli ja vastuu siinä, että homma pysyy kasassa.

Siviilissä en erotu muista kaduntallaajista. Lapset ovat tottuneet ammattiini, isän laulutyö on heille normijuttu. Tyttäreni häpeää minua, se kuuluu siihen ikään. Minun pitää ajaa hänet treeneihin, mutta jättää kyydistä pari korttelia aiemmin, koska olen niin nolo.

4 naista – ja ne muut

Satu on elämäni tärkein nainen. Olemme olleet yhdessä pian 20 vuotta ja naimisissa vuodesta 1992. Ella taas on näyttänyt sen, miten yhdessä minuutissa voin olla sekä rakastettava, kiva kaveri että inhottava, nolo idiootti.

Myös äiti ja mummo ovat olleet valtavan tärkeitä. Mummo tykkäsi minusta kovasti, vaikka olin aika vilpertti. Äidilleni olen tuottanut valtavasti surua hukassa olemisillani ja alkoholinkäytöllä, mutta myös valtavasti iloa menestymiselläni.

En ole mikään naissankari, mutta oli minulla muutamia tyttöystäviä. Yhden perässä muutin Tampereellekin vuonna 1986. Ilman sitä siirtoa Yötä ei ehkä olisi. Ainakaan bändiä ei olisi ilman naiskuuntelijoitamme, alkuaikoina yleisömme oli lähes pelkästään naisia. Nykyiset laulumme koskettavat molempia, ja pariskunnat käyvät yhdessä keikoillamme. Naisfanien kirkuminen tuntuu edelleen hyvältä. Eihän se ole mies eikä mikään, joka ei nauttisi ihailusta lavalle noustessaan.

37 500 esitettyä biisiä

Ajattelen, että Yö on nyt kolmannella kierroksellaan. Kokemus näkyy muun muassa siinä, etteivät pikkumokat tunnu missään tai ainakaan välity kuulijoille asti. 90-luvun Yössä soittovirhe aiheutti kaaoksen ja 80-luvulla aloimme tapella siitä lavalla. Olemme ottaneet riskejä ja lähteneet vastavirtaan monissa jutuissa, mutta se on kannattanut.

Omaa matskuamme kuuntelen enää vain analyyttisesti ja kriittisellä korvalla. Arvioin omaa laulusuoritustani ja mietin, olenko varmasti tehnyt parhaani. Jos saan itseni kiinni falskiudesta, yritän muistaa, mikä laulutilanteessa on mennyt pieleen. Onnistumisen ja harmituksen tunne seuraavat mukana lopun elämän. 1990-luvulla muutamat levyt tehtiin niin juosten kusten, että ne kaduttavat vieläkin.

10 kultalevyä, 7 platinaa, 4 tuplaplatinaa, 2 multiplatinaa

Levy-yhtiön mukaan Yö on myynyt 900 000 levyä. Onhan se ihan hieno juttu, mutta itse en pidä lukua kultalevyistä ja sen sellaisista. Levyt on kotona nostettu takkasyvennyksen seinälle, siihen pianon viereen. Arvostan niitä, mutta en pysähdy niiden eteen henkäilemään ihastuksesta. Minulle ne ovat merkki kunnolla tehdystä työstä. Menestys on sitä, että keikan jälkeen tilaisuuden järjestäjän kanssa lyömme kättä päälle: nähdään ensi vuonna uudestaan.

8 idolia

Oikeastaan minulla on enemmänkin idoleita ja monella elämän alueella. Olen diggaillut muun muassa Pelle Miljoonaa, Tero Vaaraa ja Kari Tapiota: arvostan saakelisti, miten he ovat onnistuneet pitämään linjansa. Ihailen Simo Silmua ja sitä, miten loistava hän on kaikessa vaatimattomuudessaan. Toisaalta saan kylmät väreet, kun Pauli Mustajärvi nousee lavalle – ihminen ei voi olla sen leveempi. Yleisö syö kädestä, vaikka se tietää, että kaikki on show’ta eikä Pauli ole sellainen korni kukko. Ihailen myös kirjoittajia kuten Kalle Isokalliota tai Hannu Lauermaa, psykiatrisen vankisairaalan ylilääkäriä. Samoin arvostan Teemu Selännettä ja hänen uskomatonta uraansa. Ei ole sattumaa, että näistä ihmisistä on tullut suuria. Heissä on tinkimättömyyttä ja johdonmukaisuutta.

6+

Koulumenestykseni oli huonoa, keskiarvoni aina siinä kuuden päällä. Olin yllytyshullu, jolla oli hirveä hinku näyttää mutta ei paljon järkeä. Kun Ristikedon koulu täytti 75 vuotta, minut kutsuttiin sinne puhujaksi. Kerroin koululaisille, että minut oli kerran kannettu poies samalta lavalta.

Vasta jälkikäteen olen tajunnut, miten paljon minussa on ollut kestämistä. Kun oma poikani on nyt samantyylinen touhottaja, ymmärrän edes vähän, millaista äitini oli kasvattaa minua yksin. Mutta näinhän sen kuuluukin mennä, vähän kuin peilikuvaansa katsoisi. Nyt vain pitää löytyä ymmärrystä, eikä saa unohtaa omaa menneisyyttään.

4 harrastusta

Kaikkein rakkain harrastukseni on jääkiekko, jota en kuitenkaan ole voinut harrastaa kolmeen vuoteen akillesjänteiden napsahdeltua. Uskon palaavani luistimille ensi talvena. Sen jälkeen tulevat avantouinti ja punttisalilla käynti. Käyn säännöllisesti myös metsäkävelyillä, sekä porukassa että yksin, sauvoilla ja ilman. Kun pääsen lenkin suosikkikohtaani Soppeenmäellä, siinä lähellä Lamminpään urheilumajaa, mistä näkee Näsijärven, tulee todella hieno tunne. Kohta pulahdetaan järveen, ja joku porukasta on laittanut teetä, toinen tuonut leivät.

Haaveilen, että voisin jokin päivä treenata thainyrkkeilyä aidossa ympäristössä. Jollain karulla salilla, missä ei ole yhtä ainutta hienoa vehjettä, vain kehänarut ja hien haju. Tosin tiedän olevani siihen jo liian vanha, kroppani ei kestäisi ja vastustaja tekisi minusta ihmishakkelusta.

Mutta saahan sitä haaveilla.

Muusikko Jouni Hynynen on uudessa Facebook-profiilikuvassaan siilitukkainen. Parta sentään on jäljellä.

Kotiteollisuus-yhtyeen laulaja-kitaristi Jouni Hynynen on pitkään tunnettu pitkästä heviletistään. Nyt kuitenkin näyttää uhkaavasti siltä, että Jouni on luopunut kutreistaan. Hän vaihtoi julkisen Facebook-profiilikuvansa otokseen, jossa tukkaa on jäljellä vain muutaman millimetrin verran.

Kuvan kommenteissa muutosta ihmetellään ja epäillään. Osa kommentoijista ei ole meinannut tunnistaa Jounia, eikä ihme. 

”Joskus pitää aloittaa alusta,” Jouni on vastannut yhdelle kommentoineista. 

Jouni Hynynen vaihtoi Facebook-profiilikuvakseen tämän otoksen.

Vuonna 2011 Jouni kertoi televisiossa ajavansa hiuksensa pois, mikäli suomalainen kestävyysurheilu saadaan nousemaan entiseen loistoonsa. Tuolloin hän kertoi, että hänen tyttärensä oli alkanut itkemään kuullessaan isän mahdollisesta hiustenlähdöstä.

Ei tiedetä, johtuuko Jounin kuontalon lyhentyminen tällä kertaa suomalaisesta kestävyysurheilusta vai jostakin ihan muusta. Sitäkään mahdollisuutta ei voi sulkea pois, etteikö kyse olisi erittäin taidokkaasta maskeerauksesta.

Parta sentään näyttää olevan entisellään.

Napapiirin sankarit 3 -elokuvan ensi-illassa elokuussa Jouni Hynynen edusti vielä pitkätukkaisena. Vieressä Jounin vaimo, näyttelijä Mari Perankoski. Kuva: Sanoma-arkisto
Napapiirin sankarit 3 -elokuvan ensi-illassa elokuussa Jouni Hynynen edusti vielä pitkätukkaisena. Vieressä Jounin vaimo, näyttelijä Mari Perankoski. Kuva: Sanoma-arkisto

 

– Olen kokenut epäasiallisia tilanteita, Miss Universum -kisoihin valmistautuva Michaela Söderholm toteaa.

Viime viikolla sosiaalisessa mediassa levinnyt Me too -kampanja on saanut naisia tuomaan esille heihin kohdistunutta seksuaalista häirintää. 

Myös tuore Miss Suomi Michaela Söderholm, 25, pitää kampanjaa herättävänä.

– Olen kokenut elämässäni tilanteita, jotka mielestäni eivät ei ole olleet asiallisia. Miss Suomena tilanteet ovat olleet lähinnä yhteiskuvatilanteissa, jossa ihailijan käsi on saattanut mennä liian alas tai puristaa liian kovaa. Olen selvinnyt näistä huomauttamalla napakasti asiasta.

– Pitää muistaa, että myös miehet voivat kokea tällaisia tilanteita. Olen lukenut viikon aikana paljon kertomuksia asian ympäriltä. Niihin verrattuna olen päässyt elämässä aika vähällä.

Stoppi suhdehuhuille

Tämän viikon 7 päivää -lehdessä kerrotiin huhuista, joiden mukaan Tähdet, tähdet -ohjelmasta suljetulla Tomi Metsäkedolla, 47, ja Michaelalla olisi orastava suhde.

Michaela kumoaa väitteet.

– Olin viime sunnuntaina Tähdet tähdet -ohjelmassa Marko Björsin kutsumana. Ohjelman jälkeen menimme koko ryhmän kanssa ulos syömään. Samassa pöydässä istui muitakin ohjelman tähtiä, kuten Erja Lyytinen. Jostain syystä se, että istuimme samassa pöydässä isommassa porukassa, nousi uutiseksi. Minä en ole saanut Tomilta mitään viestejä.

Tällä hetkellä Michaela keskittyy Miss Universum -kilpailuihin, jonne hän lähtee jo reilun kahden viikon kuluttua. Treffailulle ei ole tällä hetkellä aikaa.

– On minulle tullut jonkun verran viestejä miehiltä, mutta keskitytään nyt Universumeihin. Katsotaan sen jälkeen, onko aikaa nähdä ihmisiä.

”Syön perusterveellistä ruokaa, en todellakaan pelkästään munavalkuaisia ja höyrytettyjä kasviksia.”

Personal trainerin avulla kisoihin

Käytännössä valmistautuminen alkoi jo maaliskuussa. Michaelan jalkapöytä murtui vuoden alussa, mutta hän halusi pitää kroppansa tanssikisoja varten muuten kunnossa. Siksi Michaela palkkasi personal trainerin.

Saman valmentajan kanssa hän on valmistautunut Universumeihin.

– Syön perusterveellistä ruokaa, en todellakaan pelkästään munavalkuaisia ja höyrytettyjä kasviksia. Treenien lisäksi käyn hypoxissa ja yritän varata aikaa unelle ja palautumiselle.

Lue myös: Tyyliä metsästämässä -bloggaaja Veera testasi, onko hypoxista hyötyä, jos ei laihduta