Kevin ja Sarah sulloivat elämänsä kahteen matkalaukkuun. Tässä lähtötunnelmissa Turussa. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Kevin ja Sarah sulloivat elämänsä kahteen matkalaukkuun. Tässä lähtötunnelmissa Turussa. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Muutto etelään on suomalaisten ykköshaaveita. Sarah ja Kevin myivät omaisuutensa muuttaakseen Espanjaan.

”Myyn koko elämäni ja muutan Espanjaan. Tervetuloa huomenna kotikirppikselle”, julisti Sarah Thorsin laatima ilmoitus Facebookin Kirpputori Turku -ryhmässä lokakuussa.

Kyselyjä tavaroista alkoi tulla välittömästi, jopa yöllä. Sarahin avopuoliso Kevin Kluszewski, 25, vastaili niihin parhaansa mukaan. Seuraavana päivänä pieneen kaksioon tunkeutui kuutisenkymmentä ostajaa. Sohva, tv-pöytä, kahvinkeitin ja jumppapallo lähtivät. Kristallilaseista melkein tapeltiin. Tuottoakin kertyi pari tuhatta euroa.

– Myimme tavarat pilkkahinnalla. Pääasia oli, että pääsimme eroon kaikesta ylimääräisestä. Vaikeinta oli luopua rakkaudella keräämistäni astioista, Sarah, 24, sanoo viikko kirpputorin jälkeen.

Nyt pariskunnan asunto Turussa kumisee tyhjyyttään. Sarah tekee viimeisiä pakkailuja. Uuteen elämään ei paljoa tarvita: järjestelmäkamera ja läppäri, bikinejä, kesätoppeja, suoristusrauta ja lämpörullat. Kaikki tarpeellinen mahtuu yhteen matkalaukkuun.

Kanariansaarilla, Gran Canarialla, odottaa mukava 26 asteen lämpö. Hepenillä tarkenee!

”Uskon, että olemme Espanjassa onnellisempia kuin Suomessa.”

Kohti Etelää

Mikä saa koulutetun nuoren parin jättämään kotimaansa?

– Uskon, että olemme Espanjassa onnellisempia kuin Suomessa, Kevin sanoo.

Eniten he odottavat aurinkoa ja elämää ilmastossa, joka sopii Sarahille Suomea paremmin.

– Huomasin, että pimeys vaikuttaa minuun vuosi vuodelta pahemmin. Viime talvena sairastuin vaikeaan masennukseen, kesällä olo oli paljon parempi. Tarvitsen valoa ja lämpöä ollakseni onnellinen, Sarah kertoo.

Parin päivän päästä taakse jää lokakuisen Suomen sateinen pimeys.

– Suomessa ilmasto lannistaa, kesä on niin kamalan lyhyt. Mitä muuta voi kylmässä tehdä kuin istua sisällä ja tuijottaa telkkaria, Sarah ihmettelee.

Sarah ja Kevin eivät ole unelmansa kanssa yksin. Yhä useampi suomalainen tahtoo muuttaa lämpimään.

”Tarvitsen valoa ja lämpöä ollakseni onnellinen.”

Maastamuutto Suomesta Espanjaan ja muihin EU-maihin on kasvanut viime vuosina selvästi. Esimerkiksi Fuengirolassa, Espanjan Aurinkorannikolla, asui vuonna 2013 noin 16 000 suomalaista, nyt heitä on jo yli 20 000.

Takavuosina Espanjaan muuttivat enimmäkseen eläkeläiset, jotka asuvat Espanjassa vain talvisin. Muuton syiksi mainittiin ilmasto ja terveys. Nyt Espanjaan lähtevät myös nuoret. Heidän joukossa on lapsiperheitä ja yrittäjiä, jotka asuvat maassa vakituisesti. Ilmaston lisäksi Espanjaan vetävät seikkailunhalu ja työ.

Myös yritykset ovat heränneet suomalaisten valonjanoon. Esimerkiksi henkilöstöpalveluyritys StaffPoint ja digituotteisiin erikoistunut Frantic tarjoavat työntekijöilleen mahdollisuutta niin sanottuun kaamosjoustoon. Siinä työnantaja siirtää työpisteen määräajaksi Suomesta johonkin aurinkoisempaan maahan.

Parasta elämää juuri nyt

Hetken mielijohde muutto Euroopan toiselle reunalle ei ole. Idea syntyi 2014, kun nuoret tradenomiopiskelijat ahersivat neljä kuukautta työharjoittelussa Fuengirolassa.

– Espanjassa ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen. Hyvä palvelu on itsestäänselvyys. Hola holaa huudellaan jokaiselle, ja kaikki ovat hyvällä tuulella, Kevin sanoo.

Harjoittelujakson päätyttyä Sarah ja Kevin palasivat Suomeen, mutta unelma toisenlaisesta elämästä, lämmöstä ja rentoudesta, jäi muhimaan. Pian pari huomasikin aloittavansa joka toisen lauseen sanalla Espanja. Olisiko muualla paremmin?

Mitä enemmän muuttoa mietti, sitä enemmän ajatus houkutteli. Opinnotkin alkoivat molemmilla olla lopputyötä vaille valmiit, ja nehän voisi tehdä myös etänä.

Kevin alkoi tehdä laskelmia. Paljonko eläminen vie rahaa Suomessa, mitä se maksaisi Espanjassa?

– Tajusin, että meillä menee kuukaudessa yli 800 euroa kiinteisiin kuluihin. Silti emme olleet täysin tyytyväisiä. Samalla rahalla pärjää paremmin Espanjassa, missä elinkustannukset ovat matalampia, Kevin sanoo.

Sarah etsi ja löysi itselleen työpaikan Gran Canarian Puerto Ricosta. Työsopimus asiakaspalvelutehtävissä on solmittu puoleksi vuodeksi. Palkka on sama kuin Sarahin entisessä työssä korukaupan osa-aikamyyjänä. Asuntona on työnantajan vuokraama kimppakämppä.

Tulevalta työpaikalta on vain sata metriä valkohiekkaiseen merenrantaan. Sinne Sarah aikoo mennä aina kun voi.

”Haluamme elää parasta mahdollista elämää nyt.”

Kevin on yrittäjä, joka voi pyörittää firmaansa melkein mistä tahansa. Hän muuttaa Sarahin perässä marraskuussa, heti kun saa pienen firmansa asiat järjestykseen.

– Meille ympäristö ja elämänlaatu ovat tärkeimpiä asioita. Haluamme elää parasta mahdollista elämää nyt, emme vasta joskus eläkkeellä, Kevin sanoo.

Pariskunta on suunnitellut, että Kanarialla ollaan vain tämä talvi. Kesän 2018 sesongin ajaksi Sarah haluaisi löytää työtä Manner-Espanjan Aurinkorannikolta.

Pitkän tähtäimen haaveena olisi jonakin päivänä ostaa Espanjasta oma talo.

Missä tahansa pärjää

Sarah ja Kevin ovat huomanneet, että heidän haaveensa herättää voimakkaita tunteita myös muissa. Pariskunnalle alkoi tulvia netin kautta kielteistä palautetta tuntemattomilta sen jälkeen, kun paikallislehti teki heidän kotikirpputoristaan uutisen: Lapsellista! Kohta rahat loppuvat ja tulette häntä koipien välissä takaisin! Kakarat – ette ymmärrä elämää!

Kevin ja Sarah eivät arvostelusta piittaa.

”Missä tahansa päin maailmaa pärjää, kun on avoin mieli.”

– Emme hae ratkaisulla muiden hyväksyntää. Tämä on meidän elämämme. Emme lähde Espanjaan ikuiselle lomalle, vaan elämään arkea ja tekemään töitä, Sarah sanoo.

– Kaverit Suomessa alkavat hankkia vauvoja, taloja ja yhteensopivia astiastoja. Se ei ole meidän juttumme. Muutto Espanjaan on oma tapamme elää ja edistyä, Kevin kertoo.

Vaikka Sarah ja Kevin eivät tunne Gran Canarialta ketään eivätkä ole käyneet siellä aiemmin edes lomamatkalla, hyppy tuntemattomaan ei pelota.

– Suomesta on kautta aikojen lähdetty maailmalle töihin. Missä tahansa päin maailmaa pärjää, kun on avoin mieli, kielitaitoa ja into tehdä töitä, Kevin sanoo.

Ketkä?

*Suomenruotsalainen Sarah Thors on kotoisin Vaasasta. Hän bloggaa ruotsiksi osoitteessa nouw.com/sarahthors

*Kevin Kluszewskin vanhemmat muuttivat Suomeen Puolasta 1990-luvulla. Kevin syntyi, kasvoi ja kävi koulunsa Suomessa. Hänellä on oma kuplafutisfirma Båltsit.

*Pariskunta tapasi Turussa Yrkeshögskolan Noviassa, jossa molemmat opiskelevat liiketaloutta.

*He muuttivat yhteen 2014.

Vierailija

Nuori suomalaispari myi koko omaisuutensa ja muutti Kanarialle: ”Suomessa ilmasto lannistaa”

kaikki olemme ihmisiä kirjoitti: Kaikkea hyvää, ystävällisten ihmisten seurassa viihtyy. Suomeen tulee vuosittain elintasopakolaisia, hädissään aloittamaan omia todella huonoja olojaan paremman elämän. Ja kuinka me heihin suhtaudumme? Miksi suomalainen pimeää ja kylmää pakeneva elintasopakolainen on hieno uutisjuttu,ulkomainen nälkää pakeneva saa kokea vihan ja haukun? Koska suomalaiset maksavat kaikki kulunsa itse, eivätkä mene elämään vastaanottajamaan veronmaksajien piikkiin lopun elämäänsä.
Lue kommentti

Maria ja Reino Nordinin parisuhteeseen on mahtunut monia myrskyjä. Nyt heillä menee paremmin kuin hyvin.

Yökylässä Maria Veitola -ohjelmassa vieraillaan tällä viikolla laulaja Reino Nordinin, 34, ja hänen puolisonsa Marian, 34, kotona. Ohjelmassa pariskunta kertoo Maria Veitolalle avoimesti parisuhteensa haasteista. Reino puhuu jaksossa suorasanaisesti myös päihdeongelmastaan.

Nordinit ovat olleet naimisissa 12 vuotta. He tapasivat ensimmäisen kerran ravintolassa, kun Reino lähestyi Mariaa. Sen kummemmin he eivät toisiinsa ehtineet keskustelemalla tutustua.

– Ei me ihan hirveästi juteltu, Maria kertoo.

– Lähdettiin panemaan, Reino toteaa.

Pariskunnan suhde ei ottanut heti tuulta alleen. Ensitapaamisen jälkeen Maria lähti Barcelonaan opiskelijavaihtoon.

– Mä olin silloin vielä edellisissä naimisissa, ikävä kyllä, Reino avaa tilannettaan.

”Olin silloin vielä edellisissä naimisissa, ikävä kyllä.”

Kun Maria palasi takaisin Suomeen, Reino oli eronnut. Silloin Reinosta ja Mariasta tuli pari.

”Koskaan ei ole ollut näin siistiä”

Yhteiset vuodet ovat olleet välillä yhtä myrskyä. Reino myöntää Maria Veitolalle, että hänellä on ollut suhteen aikana sivusuhteita ja ihastuksia.

– On ollut muutamakin, joo. Ne ovat aina paljastuneet. Kyllä sen näkee, kun toinen säätää, hän kertoo.

Maria Veitola kysyy Maria Nordinilta, miten tämä on selvinnyt puolisonsa pettämisestä.

– Niin, en mä oikein osaa sanoa tähän mitään, Nordin vastaa.

Tällä hetkellä pariskunta vakuuttaa olevansa onnellisimmillaan.

– Meillä on ollut sellaisia kaarteita, että talot on rakennettu, on menty ylöspäin ja alaspäin julkisuudessa. Mutta se, mitä meillä on nyt ollut viimeiset puoli vuotta. Koskaan ei ole ollut näin siistiä, Reino sanoo.

Pariskunta kertoo, että he ovat olleet eron partaalla ”puolitoista kertaa”. Reino mainitsee yhdeksi kerraksi ajan, jolloin perhe kamppaili hometalon kanssa. Reino ei olisi halunnut muuttaa talosta pois.

– Olisin voinut pitää talon ja ylpeyteni, mutta valitsin perheeni. Vaikka en heitä silloin edes ansainnut. Päätettiin pysyä kimpassa, Reino kertoo.

”Olisin voinut pitää talon ja ylpeyteni, mutta valitsin perheeni.”

Samassa yhteydessä Maria tuo esiin myös Reinon päihteiden käytön.

– Eihän se ollut helppoa niiden päihteiden kanssa, hän sanoo.

20 vuoden kokeilut

Vuosi sitten Reino jäi kiinni epäiltynä rattijuopumuksesta. Hänen hallustaan löydettiin myös huumausaineita, ja kesäkuussa 2017 hän sai tuomion huumausainerikoksesta. Hän myöntää Maria Veitolalle, että vuosien aikana päihteet ovat olleet varsin iso osa hänen elämäänsä.

Reino kertoi päihteiden vaikutuksista elämäänsä Me Naisten haastattelussa viime syksynä. Silloin hän oli ollut kuivilla pari kuukautta.

– Kun poliisit tulivat meille kotiin tekemään kotietsintää ja penkoivat skidien tavaroita, tajusin, että minun on aikuistuttava. Se oli tosi ahdistavaa, ja ymmärsin, että jos jatkan samaan malliin, olen vaarassa menettää kaiken: perheeni, urani, maineeni, Reino kertoi.

Yökylässä Maria Veitola, MTV3 to klo 21.00.

Paula Noronen on ollut läpi elämänsä armoton jännittäjä. Suuri tuki on kannustava puoliso. – Tiesimme heti, että olemme toisillemme tarkoitetut. Huumori yhdisti meidät.

Käsikirjoittaja, kirjailija ja tv-esiintyjä Paula Noronen, 43, näyttää helpottuneelta. Kuluneet kaksi viikkoa ovat olleet työläitä. Takana on Paulan käsikirjoittaman Supermarsu-elokuvan kutsuvierasensi-ilta ja promootiokiertue televisiohaastatteluineen.

– Heräsin tänään, perkele, 5.47, kun naapurissa pärähti smoothiekone käyntiin. Mutta hyvä, että pärähti, kun piti lähteä aamu-tv:n haastatteluun. Olen ollut herkillä leffan suhteen, Paula huokaa.

Elokuva on Paulan uran huippuhetkiä, mutta silti hän on onnellinen, kun tavallinen arki ensi-iltaviikon jälkeen taas alkaa.

– Olen kova jännittämään. Kun seisoin Supermarsun kutsuvierasnäytöksessä, leffa oli alkamassa ja perhe ja ystävät olivat paikalla, olin superonnellinen. Mutta samalla pelotti, jännitti ja itketti, Paula kertoo.

– Ja kun on jännittänyt liian kauan, tulee uuvahdus. Olen tyytyväinen ja todella helpottunut, että leffasta on tykätty.

Haastattelupäivänä Paula aikoo nähdä ystäväänsä, ”jonka kanssa ei tarvitse puhua yhtään mistään”.

– Jo pelkästään se tuntuu hemmottelulta, ettei minun tarvitse jännittää.

Pitkää taukoa esiintymisistä ei ole kuitenkaan luvassa, sillä jo seuraavalla viikolla Paula kuvaa uusia jaksoja Villi kortti- ja Hyvät ja Huonot uutiset -ohjelmiin, joissa hän on panelistina.

– Kun minua pyydettiin Hyvät ja huonot uutiset -ohjelmaan, mietin sitä pitkään. Ajattelin, että muut ovat niin hyviä, että en pärjää. Tai en kestäisi jännitystä ja painetta, Paula kertoo.

Onneksi on kotiväki, joka tukee.

– Puolisoni on aina rohkaissut ja potkinut minua eteenpäin. Hän sanoi, että älä ole hullu, vaan mene. Siitä alkoi uusi aikakausi – en ole ollut vuosiin näin rohkea työelämässä. Oli paljon vuosia, jolloin vetäydyin enkä ollut läsnä.

Supermarsun kaltaiseksi sankariksi Paula ei sentään itseään vieläkään tunne.

– Koen itseni monessa tilanteessa ulkopuoliseksi. Mutta onkohan kenelläkään sellaista tunnetta, että olenpas inessä tässä maailmassa?

Puoliso JALKAPALLOjoukkueesta

”Tapasin puolisoni, kun pelasimme molemmat kaveriporukan jalkapallojoukkueessa. Siitä on lähemmäs kymmenen vuotta aikaa. Tiesimme heti, että olemme toisillemme tarkoitetut. Huumori yhdisti meidät.

Olen kiitollinen, että minulla on puoliso ja kaksi lasta. Se tuo elämään rauhaa. Meillä on hyvä tiimi, ja meillä on hauskaa keskenämme.

Olen hyvin seurustelevaa tyyppiä, ja kaikenlaisia suhteita on ollut. Mikään sarjaseurustelija en ole kuitenkaan ollut. Muistelen menneisyyteni ihmisiä lämmöllä.

Minulla oli synnynnäinen tarve perustaa perhe. On ihanaa olla äiti, koska elämässäni on pari muuta ihmistä, jotka ovat tärkeämpiä kuin minä. Teen valintani aina sillä perusteella, mikä on lapsilleni parasta. Äitinä olen täysin oma itseni hyvässä ja pahassa. Lasten kanssa olen oppinut, että mokata saa, kunhan pyytää anteeksi. Lapset ovat opettaneet myös, että me kaikki olemme sellaisia kuin olemme. Lapset ovat henkisiä oppaitamme, viisaampia kuin meistä kumpikaan.

Urallani on ollut hetkiä, jolloin mistään ei ole tullut mitään ja olen miettinyt, mitä virkaa minulla on. Haluan, että lapseni tuntevat, että kaikesta huolimatta kaikki on mahdollista, eivätkä he ole kenenkään armoilla. Menestys ei ole tärkeää, mutta onnellisuus on.”

"Suhtauduin esiintymiseen ristiriitaisesti jo lapsena", Paula kertoo. Kuva: Paulan kotialbumi
"Suhtauduin esiintymiseen ristiriitaisesti jo lapsena", Paula kertoo. Kuva: Paulan kotialbumi

KRUISAILUA JÄRVENPÄÄSSÄ

”Minusta tuntuu, että suurin osa suomalaisista on viettänyt lapsuutensa istumalla jonkin kannon tai mopon päällä. Asuimme uusomakotitaloalueella Järvenpäässä, ja istuimme pihapiirin lasten kanssa usein metsissä.

Järvenpäässä ei oikein tapahtunut mitään, joten kehittelimme koko ajan jotain jännittäviä leikkejä, kuten rikoksia, joita ei ollut olemassa.

Minulla oli hyvin ristiriitainen suhtautuminen esiintymiseen jo lapsena. Se pelotti, mutta samalla kiehtoi aivan hirveästi. Teininä työskentelin puhelinmyyjänä. Työpisteeni oli vanhassa omakotitalossa, jossa oli Jyrki Sukulan äidin näyttelemän Kassi-Alman pukuvarasto. Mietin, että voi vitsi miten hienoa, että hän tekee sitä työkseen. Itse menin puhelinmyyntipisteelle myymään lastenlehtiä, ja vihasin jokaista sekuntia.

Jaoin myös mainoksia ja olin Mäkissä töissä. Ostin työpaikkaruokalan linjastonhoitajana tienaamillani rahoilla Suzuki PV 50 -mopon. Oli ihanaa kruisailla pitkin Järvenpäätä. Aion opettaa myös omille lapsilleni, että raha pitää ansaita. Haluaisin taas mopon tai skootterin, koska sen selässä tuntee olevansa vapaa.”

RAKAS RADIO

”Maailma on nykyään enemmän auki kuin silloin, kun olin nuori. Minulla oli nuorena haaveita, joihin en itse uskonut. Esiintyminen kiinnosti, mutta en aluksi tiennyt millä tavalla.

Muutin kirjoitusten jälkeen Joensuuhun, koska halusin kokeilla, millaista on asua kaupungissa, jossa ei tunne ketään. Kävin kansaopiston näyttämötyönlinjan. Esitin koulun näytelmässä vartijasotilasta. Minun ei tarvinnut muuta kuin pönöttää, mutta jännitin hurjasti.

Radioon pääsy oli käänteentekevää. Joensuussa Radio Rexissä vedin ystäväni Katin kanssa harjoittelijana omaa ohjelmaa, Patterin välissä Paula ja Kati. Meillä oli esimerkiksi Koriseva-vartti, missä soitettiin vartin verran Arja ja Eija Korisevan biisejä. Ymmärrän, miksi ohjelma lopetettiin muutaman jakson jälkeen.

Myöhemmin pääsin Radiomafiaan. Minun piti tehdä Pasilan asemalla yksinkertainen gallup, mutta se jännitti niin paljon, että menin takaisin studioon ja keksin hahmot omasta päästäni. Se ei ollut kusetus, vaan tein sen rehellisesti sketsiksi. Aloin tehdä sketsihahmoja, koska en nauttinut ihmisten haastattelemisesta.

Ihmisissä ei ole sinänsä mitään vikaa, mutta jännitin aina, saanko ihmisestä jotain irti tai osaanko olla kulloisenkin tyypin kanssa.

Radio on edelleen ykkösvälineeni. Radiossa on läsnä, mutta piilossa.”

HÄPEÄN HETKI

”Jos tätä olemista ei ottaisi huumorilla, kovin pitkälle ei pää kestäisi. Meissä kaikissa on kyky huumoriin jo syntyessämme, mutta eri ihmiset käyttävät sitä eri tavoilla.

En halua, että minua esitellään koomikkona, koska huumorissa kaiken a ja o on yllätyksellisyys. Inhoan tilannetta, kun sanotaan, että kohta saa nähdä jotain hauskaa. Haluan itse huomata, onko vaikka jossain leffassa huumoria.

En sano, että juttuni olisivat aina onnistuneita. Kerran Radiomafian-hahmoni, vanha rouva Sirkka-Liisa, haastatteli Spice Girlsiä. Pelotti ja jännitti. Spaissarit katselivat epäilevästi toisiaan ja manageriaan, kun kysyin heiltä lempimaustetta ja kerroin, että Suomessa mustapippuri on todella suosittu mauste. Selitin heille, että Victoria Beckhamin kanssa samassa oppilaitoksessa opiskelleen Anu Palevaaran taiteilijanimi voisi olla Anus Spice. Häpeän silmät päästäni vieläkin! Se haastattelu jäi viimeiseksi, minkä Spice Girlsit antoivat ennen hajoamistaan.”

Paula tuli tunnetuksi Radiomafian sketsihahmoistaan. Edelleenkin hän pitää radiota ykkösvälineenään.
Paula tuli tunnetuksi Radiomafian sketsihahmoistaan. Edelleenkin hän pitää radiota ykkösvälineenään.

IHANA, TAVALLINEN ARKI

”On ihana asua Helsingin keskustassa ja hukkua tänne kasvottomana. Hyvällä tavalla kukaan ei ole täällä kiinnostunut minusta. Rakastan sitä, että meillä on oma pesä, ja sen ympärillä tapahtuu hirveästi.

Kaikki päivät ovat ihan samanlaisia, ja se on ihanaa! Heräämme joka aamu seitsemältä ja viemme lapset Suomen päivähoitojärjestelmään. Sitten käyn salilla tai alan suoraan kirjoittaa. Jos minun pitää etsiä vaikka Villiin korttiin hyviä aiheita, lähden ideoimaan niitä pitkälle kävelylle. Iltapäivällä haen lapset, ja ulkoilemme tai viemme heidät kavereidensa luo. Kun lapset menevät nukkumaan, katsomme puolison kanssa jotain telkkarista. Arkemme ei ole tämän ihmeellisempää.

Kerran tuttavani pyysi minua ja samaa sukupuolta olevaa puolisoani kertomaan arjestamme. Koulussa oli ollut lasten kesken vähän erikoinen ilmapiiri avioliittolain takia, homottelua ja muuta. Menimme, vaikka arjestamme puhuminen oli absurdi ajatus, koska elämme yhtä saakelin tavallista ja tylsää arkea kuin kaikki muutkin. Pyysimme lapsia kirjoittamaan kysymyksiä paperilappuihin. Yksi kirjoitti lappuunsa, että minulla ei ole mitään kysyttävää, koska kaikki ovat sellaisia kuin ovat. Lappu todisti, että Suomessa ei ole tässä asiassa isoa ongelmaa.”

SIVUROOLEISTA PARRASVALOIHIN

”Pidän ystävien kanssa hauskaa syömällä ja jauhamalla paskaa. Vaatesuunnittelija Samu-Jussi Koski on yksi läheisimmistä ystävistäni. Tutustuimme Ilves-teatterissa Pessi ja Illusia -näytelmän kulisseissa. Minä olin närhi ja Samu-Jussi oli ampiainen. Meillä oli niin pienet roolit, että istuimme suurimman osan ajasta vain kulisseissa juttelemassa. Meillä synkkasi heti. Haaveilimme, että voi kun me saataisiin tehdä elämässä sitä, mitä rakastamme.

Kun haluan pitää hauskaa, lähden Samu-Jussin luokse Porvooseen. Kuuntelemme musiikkia, juttelemme, valvomme ja juomme vähän punaviiniä.

Olen hyvin perhe- ja sukuorientoitunut ihminen. Edesmennyt mummoni ymmärsi huumoriani hyvin. Asun lähellä kolme vuotta vanhempaa isosiskoani, ja Supermarsun päähenkilö Emilia on saanut nimensä kummityttöni, isosiskoni lapsen mukaan.

Matkustan paljon perheen kanssa, koska haluamme näyttää lapsille maailmaa ja erilaisia tapoja olla ja elää. Japani on yksi lempipaikoistani. Kun poikamme täyttää 10, Osakaan avataan Super Mario -puisto. Olemme luvanneet mennä sinne, koska hän rakastaa enemmän Super Mariota kuin meitä.”

HAAVEISSA ROMAANI AIKUISILLE

”Urallani on ollut takapakkeja, mutta myös itseluottamusta antaneita hetkiä.

Elokuvan tekeminen on hankalaa ja henkisesti raskasta tässä maassa. Lastenleffoja tehdään vain yksi tai kaksi vuodessa. Siihen, että elokuvaa ylipäätään alettiin tehdä, liittyi monta takaiskua ja epätoivon hetkeä.

Sain aikanani itseluottamusta, kun Taideteollisen korkeakoulun käsikirjoittajalinjalle valittiin vain kaksi opiskelijaa, ja minä olin se toinen. Se antoi luottamuksen, että pystyn hallitsemaan isoja kokonaisuuksia ja kirjoittamaan vaikka lastenkirjan. Nykyään ajattelen, että olen väärässä paikassa, jos en onnistu.

Seuraavaksi haaveilen kirjoittavani aikuisten romaanin.

Minua on vaivannut monta vuotta se, että olen niin kova jännittäjä, etten pysty tekemään stand-up -keikkoja. Mikään ei ole niin paljasta ja raakaa kuin livenä esiintyminen. En ole koskaan mennyt rinta rottingilla, että olen suuri humoristi. Toivoisin, että minussa olisi sellaista rohkeutta. Jos joku näkee minut vielä jonain päivänä stand up -lavalla, siihen on käyty pitkä henkinen taisto. ”

43-vuotias käsikirjoittaja, kirjailija ja tv-esiintyjä.

Tunnettu Radiomafian sketsihahmoista kuten Sirkka-Liisa ja Mirva.

Kirjoittanut yli kymmenen lastenkirjaa, esimerkiksi Supermarsu-kirjasarjan. Käsikirjoittanut useita tv-ohjelmia ja juontanut omia radio-ohjelmia.

Kotoisin Järvenpäästä. Asuu Helsingissä tv-tuottaja-puolisonsa Meiran ja 6- ja 4-vuotiaiden lastensa kanssa.