Kevin ja Sarah sulloivat elämänsä kahteen matkalaukkuun. Tässä lähtötunnelmissa Turussa. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Kevin ja Sarah sulloivat elämänsä kahteen matkalaukkuun. Tässä lähtötunnelmissa Turussa. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Muutto etelään on suomalaisten ykköshaaveita. Sarah ja Kevin myivät omaisuutensa muuttaakseen Espanjaan.

”Myyn koko elämäni ja muutan Espanjaan. Tervetuloa huomenna kotikirppikselle”, julisti Sarah Thorsin laatima ilmoitus Facebookin Kirpputori Turku -ryhmässä lokakuussa.

Kyselyjä tavaroista alkoi tulla välittömästi, jopa yöllä. Sarahin avopuoliso Kevin Kluszewski, 25, vastaili niihin parhaansa mukaan. Seuraavana päivänä pieneen kaksioon tunkeutui kuutisenkymmentä ostajaa. Sohva, tv-pöytä, kahvinkeitin ja jumppapallo lähtivät. Kristallilaseista melkein tapeltiin. Tuottoakin kertyi pari tuhatta euroa.

– Myimme tavarat pilkkahinnalla. Pääasia oli, että pääsimme eroon kaikesta ylimääräisestä. Vaikeinta oli luopua rakkaudella keräämistäni astioista, Sarah, 24, sanoo viikko kirpputorin jälkeen.

Nyt pariskunnan asunto Turussa kumisee tyhjyyttään. Sarah tekee viimeisiä pakkailuja. Uuteen elämään ei paljoa tarvita: järjestelmäkamera ja läppäri, bikinejä, kesätoppeja, suoristusrauta ja lämpörullat. Kaikki tarpeellinen mahtuu yhteen matkalaukkuun.

Kanariansaarilla, Gran Canarialla, odottaa mukava 26 asteen lämpö. Hepenillä tarkenee!

"Uskon, että olemme Espanjassa onnellisempia kuin Suomessa."

Kohti Etelää

Mikä saa koulutetun nuoren parin jättämään kotimaansa?

– Uskon, että olemme Espanjassa onnellisempia kuin Suomessa, Kevin sanoo.

Eniten he odottavat aurinkoa ja elämää ilmastossa, joka sopii Sarahille Suomea paremmin.

– Huomasin, että pimeys vaikuttaa minuun vuosi vuodelta pahemmin. Viime talvena sairastuin vaikeaan masennukseen, kesällä olo oli paljon parempi. Tarvitsen valoa ja lämpöä ollakseni onnellinen, Sarah kertoo.

Parin päivän päästä taakse jää lokakuisen Suomen sateinen pimeys.

– Suomessa ilmasto lannistaa, kesä on niin kamalan lyhyt. Mitä muuta voi kylmässä tehdä kuin istua sisällä ja tuijottaa telkkaria, Sarah ihmettelee.

Sarah ja Kevin eivät ole unelmansa kanssa yksin. Yhä useampi suomalainen tahtoo muuttaa lämpimään.

"Tarvitsen valoa ja lämpöä ollakseni onnellinen."

Maastamuutto Suomesta Espanjaan ja muihin EU-maihin on kasvanut viime vuosina selvästi. Esimerkiksi Fuengirolassa, Espanjan Aurinkorannikolla, asui vuonna 2013 noin 16 000 suomalaista, nyt heitä on jo yli 20 000.

Takavuosina Espanjaan muuttivat enimmäkseen eläkeläiset, jotka asuvat Espanjassa vain talvisin. Muuton syiksi mainittiin ilmasto ja terveys. Nyt Espanjaan lähtevät myös nuoret. Heidän joukossa on lapsiperheitä ja yrittäjiä, jotka asuvat maassa vakituisesti. Ilmaston lisäksi Espanjaan vetävät seikkailunhalu ja työ.

Myös yritykset ovat heränneet suomalaisten valonjanoon. Esimerkiksi henkilöstöpalveluyritys StaffPoint ja digituotteisiin erikoistunut Frantic tarjoavat työntekijöilleen mahdollisuutta niin sanottuun kaamosjoustoon. Siinä työnantaja siirtää työpisteen määräajaksi Suomesta johonkin aurinkoisempaan maahan.

Parasta elämää juuri nyt

Hetken mielijohde muutto Euroopan toiselle reunalle ei ole. Idea syntyi 2014, kun nuoret tradenomiopiskelijat ahersivat neljä kuukautta työharjoittelussa Fuengirolassa.

– Espanjassa ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen. Hyvä palvelu on itsestäänselvyys. Hola holaa huudellaan jokaiselle, ja kaikki ovat hyvällä tuulella, Kevin sanoo.

Harjoittelujakson päätyttyä Sarah ja Kevin palasivat Suomeen, mutta unelma toisenlaisesta elämästä, lämmöstä ja rentoudesta, jäi muhimaan. Pian pari huomasikin aloittavansa joka toisen lauseen sanalla Espanja. Olisiko muualla paremmin?

Mitä enemmän muuttoa mietti, sitä enemmän ajatus houkutteli. Opinnotkin alkoivat molemmilla olla lopputyötä vaille valmiit, ja nehän voisi tehdä myös etänä.

Kevin alkoi tehdä laskelmia. Paljonko eläminen vie rahaa Suomessa, mitä se maksaisi Espanjassa?

– Tajusin, että meillä menee kuukaudessa yli 800 euroa kiinteisiin kuluihin. Silti emme olleet täysin tyytyväisiä. Samalla rahalla pärjää paremmin Espanjassa, missä elinkustannukset ovat matalampia, Kevin sanoo.

Sarah etsi ja löysi itselleen työpaikan Gran Canarian Puerto Ricosta. Työsopimus asiakaspalvelutehtävissä on solmittu puoleksi vuodeksi. Palkka on sama kuin Sarahin entisessä työssä korukaupan osa-aikamyyjänä. Asuntona on työnantajan vuokraama kimppakämppä.

Tulevalta työpaikalta on vain sata metriä valkohiekkaiseen merenrantaan. Sinne Sarah aikoo mennä aina kun voi.

"Haluamme elää parasta mahdollista elämää nyt."

Kevin on yrittäjä, joka voi pyörittää firmaansa melkein mistä tahansa. Hän muuttaa Sarahin perässä marraskuussa, heti kun saa pienen firmansa asiat järjestykseen.

– Meille ympäristö ja elämänlaatu ovat tärkeimpiä asioita. Haluamme elää parasta mahdollista elämää nyt, emme vasta joskus eläkkeellä, Kevin sanoo.

Pariskunta on suunnitellut, että Kanarialla ollaan vain tämä talvi. Kesän 2018 sesongin ajaksi Sarah haluaisi löytää työtä Manner-Espanjan Aurinkorannikolta.

Pitkän tähtäimen haaveena olisi jonakin päivänä ostaa Espanjasta oma talo.

Missä tahansa pärjää

Sarah ja Kevin ovat huomanneet, että heidän haaveensa herättää voimakkaita tunteita myös muissa. Pariskunnalle alkoi tulvia netin kautta kielteistä palautetta tuntemattomilta sen jälkeen, kun paikallislehti teki heidän kotikirpputoristaan uutisen: Lapsellista! Kohta rahat loppuvat ja tulette häntä koipien välissä takaisin! Kakarat – ette ymmärrä elämää!

Kevin ja Sarah eivät arvostelusta piittaa.

"Missä tahansa päin maailmaa pärjää, kun on avoin mieli."

– Emme hae ratkaisulla muiden hyväksyntää. Tämä on meidän elämämme. Emme lähde Espanjaan ikuiselle lomalle, vaan elämään arkea ja tekemään töitä, Sarah sanoo.

– Kaverit Suomessa alkavat hankkia vauvoja, taloja ja yhteensopivia astiastoja. Se ei ole meidän juttumme. Muutto Espanjaan on oma tapamme elää ja edistyä, Kevin kertoo.

Vaikka Sarah ja Kevin eivät tunne Gran Canarialta ketään eivätkä ole käyneet siellä aiemmin edes lomamatkalla, hyppy tuntemattomaan ei pelota.

– Suomesta on kautta aikojen lähdetty maailmalle töihin. Missä tahansa päin maailmaa pärjää, kun on avoin mieli, kielitaitoa ja into tehdä töitä, Kevin sanoo.

Ketkä?

*Suomenruotsalainen Sarah Thors on kotoisin Vaasasta. Hän bloggaa ruotsiksi osoitteessa nouw.com/sarahthors

*Kevin Kluszewskin vanhemmat muuttivat Suomeen Puolasta 1990-luvulla. Kevin syntyi, kasvoi ja kävi koulunsa Suomessa. Hänellä on oma kuplafutisfirma Båltsit.

*Pariskunta tapasi Turussa Yrkeshögskolan Noviassa, jossa molemmat opiskelevat liiketaloutta.

*He muuttivat yhteen 2014.

Vierailija

Nuori suomalaispari myi koko omaisuutensa ja muutti Kanarialle: ”Suomessa ilmasto lannistaa”

kaikki olemme ihmisiä kirjoitti: Kaikkea hyvää, ystävällisten ihmisten seurassa viihtyy. Suomeen tulee vuosittain elintasopakolaisia, hädissään aloittamaan omia todella huonoja olojaan paremman elämän. Ja kuinka me heihin suhtaudumme? Miksi suomalainen pimeää ja kylmää pakeneva elintasopakolainen on hieno uutisjuttu,ulkomainen nälkää pakeneva saa kokea vihan ja haukun? Koska suomalaiset maksavat kaikki kulunsa itse, eivätkä mene elämään vastaanottajamaan veronmaksajien piikkiin lopun elämäänsä.
Lue kommentti

Isäksi tuleminen ja omista tunteista vaikeneminen ajoivat Pete Parkkosen etsimään itseään. – Kävin terapiassa läpi parisuhteet,
erot ja asiat, joista olin siihen asti vaiennut.

Pete Parkkosella, 27, on tilanne päällä. Artistikollega on sairastunut, ja keikkamyyjä kyselee Peteä paikkaamaan illan laivakeikkaa.

Pete näppäilee silmälasiensa takaa kännykällä mietteliään näköisenä kohteliasta kieltäytymistä. Laivan lähtöön olisi aikaa viisi tuntia, mutta talvirenkaiden vaihto on varattu alkuillalle. Lähtö keikoille on seuraavana päivänä, ja poikaakin olisi hyvä nähdä ennen sitä.

Vielä muutama vuosi sitten Pete olisi sen enempää miettimättä lupautunut. Mutta kaksi vuotta sitten hänestä tuli pienen pojan isä, ja sen jälkeen hän on oppinut itsestään paljon. Kuten sen, että kieltäytyminen on vaikeaa, mutta joskus se on vain tehtävä. Pete jättäisi mieluummin epämiellyttävät asiat sanomatta ja antaisi niiden kasvaa sisällään purkausta odottavaksi tulivuoreksi.

Kaksi vuotta sitten, kuusi kuukautta pojan syntymän jälkeen, näin lopulta tapahtui.

– Siinä oli monta asiaa yhtä aikaa käsiteltävänä. En halunnut kohdata ongelmia ja menin lopulta jumiin. Vierestä tilannetta seurannut kaverini iski käteeni terapeuttinsa numeron.

Siitä alkoi matka, jonka aikana Pete oppi tuntemaan itsensä paremmin ja tasapainottelemaan elämän eri osa-alueilla: artistina, isänä, ystävänä, kumppanina ja seksisymbolina.

Vaikenemisen kulttuuri

Yhdeksän vuotta sitten 18-vuotiaasta Petestä tuli koko kansan tuttu, kun hän sijoittui Idols-ohjelmassa kolmanneksi. Pete muutti menestyksen myötä lapsuudenkodistaan Pihtiputaalta Helsinkiin. Kun ohjelma loppui, katosi myös viikoittainen miljoonayleisö.

– Hain artistina pitkään paikkaani ja tavallaan haen varmaan vieläkin. Vuosien aikana olen saanut tehdä töitä itseni kanssa ja opetella kärsivällisyyttä, kun kaikki ei tapahdu heti.

”Olen monella tapaa kuin isäni, joka ei juuri puhu tunteistaan, jos ei kysy.”

Vuonna 2015 alkoi viimein tapahtua. Peten sooloura lähti nousuun, ja hän kiersi omien keikkojensa lisäksi feataamassa JVG:n festarikeikoilla, eli kiertue-elämää, jollaisesta oli teini-ikäisestä asti haaveillut.

Samana kesänä Peten elämä mullistui, kun hänestä tuli yllättäen isä.

– Minulla ei ollut mitään käsitystä siitä, millaista isyys käytännössä on. Kaikki vastasyntyneen kanssa oli uutta. Pelkäsin aluksi, toiminko oikein ja mietin, mitä tälle käärölle pitää nyt tehdä.

Pete teki parhaansa lapsen kanssa. Samaan aikaan artisti Pete Parkkosella meni lujaa ja keikkoja oli paljon.

– Olin vielä silloin ihminen, joka vaikenee, kun tulee ongelmia. Yritin painaa eteenpäin hymy huulilla ja hoin kaikille, että kyllä tästä selvitään. Asiat kuitenkin kasaantuivat, ja parisuhteessa ja ystävyyssuhteissa tuli ongelmia.

Pete ei tuolloin tiedostanut, että osasyy ongelmiin oli vaikeneminen.

– Olen monella tapaa kuin isäni, joka ei juuri puhu tunteistaan, jos ei kysy. Sen sijaan olemme molemmat kohteliaita, auttavaisia ja super­aktiivisia. Kaikkea pitää kokeilla ja tehdä. Asiat ovat meillä järjestyneet aina ilon kautta. Olin varmaan hämilläni, kun näin ei enää tapahtunutkaan.

Jumissa pään sisällä

Ensimmäisenä muutoksen Petessä huomasivat ystävät. Yleensä positiivisesta kaverista oli veto poissa.

– Olin jumissa pääni sisällä, energiatasoni laski. Samalla sivuutin ikävät asiat, koska en osannut ja jaksanut kohdata niitä, Pete kertoo.

– Tilannetta ehti kestää muutaman kuukauden, kunnes hain ystäväni vinkistä ammattiapua. En halua edes ajatella, miten olisi käynyt, jos tilanne olisi pitkittynyt. En ole koskaan totaalisesti romahtanut, mutta niin olisi ennen pitkää käynyt.

"Olin ennen ihminen, joka vaikenee, kun tulee ongelmia. Yritin painaa eteenpäin hymy huulilla ja hoin kaikille, että kyllä tästä selvitään."
"Olin ennen ihminen, joka vaikenee, kun tulee ongelmia. Yritin painaa eteenpäin hymy huulilla ja hoin kaikille, että kyllä tästä selvitään."

Terapiassa puhuminen tuntui alkuun vaikealta, mutta jokaisen kerran jälkeen Pete löysi lisää uskallusta avata elämäänsä enemmän.

– Kävin siellä lopulta läpi parisuhteet, erot ja asiat, joista olin siihen asti vaiennut. Löysin avaimia lukkoihin, joihin en ollut ikinä koskenut.

Hän ymmärsi myös, että isän ja artistin roolit olivat monella tapaa ristiriidassa.

– Oli uutta ja vanhaa, isoa ja pientä. Tasapainoilin isyyden ja muun yksityiselämän sekä artistiuden välillä. Onneksi lähipiirini piti tiukoissakin paikoissa pääni kasassa ja jalkani maan pinnalla.

Pete vertaa terapeutille puhumista peiliin katsomiseen.

– Ymmärsin paremmin, miksi olin toiminut niin kuin olin toiminut. Opin tuntemaan itseäni paremmin. En todellakaan väitä, että olisin nyt ihmisenä mitenkään valmis, ja opettelen edelleen puhumisen kulttuuria. Mutta minun elämääni avoimuus on helpottanut. Enää ei tarvitse lukita asioita sisälle.

Isät ja pojat

Toinen tärkeä peili Peten elämässä on hänen poikansa.

Pete ei elä parisuhteessa lapsen äidin kanssa, mutta tapaa 2,5-vuotiasta poikaansa usein.

”On jännää löytää lapsesta samoja piirteitä kuin itsestään.”

– Meille kummallekin oli aina itsestään selvää, että tapaan lasta paljon. Kun miettisin omaa elämääni ilman isääni, se tuntuisi mahdottomalta. En haluaisi sellaista tilannetta omalle lapselleni. Vaikka lapsi ei asu kanssani, en ajattele, että olen tehnyt isänä mitään väärin. Olen toiminut kaikissa tilanteissa parhaaksi näkemälläni tavalla.

Pete arvelee olevansa isänä leikkisä. Hän esimerkiksi ulkoilee, leikkii ja musisoi pojan kanssa.

– On ollut siistiä, että lapsen kanssa kasvaa siinä sivussa itsekin. On myös jännää löytää lapsesta samoja piirteitä kuin itsestään.

Petellä on aina ollut läheiset välit Pihtiputaalla asuviin vanhempiinsa. Hän käy vanhassa lapsuudenkodissaan silloin tällöin, ja eläkkeellä olevat vanhemmat käyvät Helsingissä kerran kuussa katsomassa poikaa ja pojanpoikaa.

Luvatonta koskettelua

Parempi itsetuntemus auttoi Peteä suhtautumaan myös seksisymbolin roolin, joka hänelle lankesi Kohta sataa -videon myötä. Videolla alastomana kiemurtelevan Peten vartalo on sivelty öljyllä. Strategisen paikan peittona on samppanjapullo.

– Tiesin tasan tarkkaa, mihin videota tehdessämme ryhdyin. Olen aina ollut hullu heittäytyjä, ja videon tekeminen oli helppoa. Olen aina pitänyt itseäni hyvännäköisenä ja pitänyt itsestäni huolta urheilemalla. Sinällään seksisymbolin rooli tuntui luonnolliselta.

Roolissa on ollut myös varjopuolensa. Pete sanoo, että videon jälkeen hänestä tuli seksiobjekti, jota sai lähennellä luvatta.

– Varsinkin keikoilla tai niiden jälkeen, kun on alkoholia mukana kuvioissa, meininki saattaa olla tosi härskiä. Oletusarvo on myös , että keikalla paita lähtee aina pois.

"Ihastun miehissä ja naisissa samoihin piirteisiin."
"Ihastun miehissä ja naisissa samoihin piirteisiin."

Tänään kuuluisa kiharapilvi on vedetty huomaamattomasti ponnarille, joka uppoaa hupparin uumeniin. Silmälaseissaan ja hiukset kiinni Pete saa kulkea rauhassa. Keikoilla tai baareissa tilanne on toinen. Kun Me too -kampanja alkoi sosiaalisessa mediassa, Peten teki mieli kirjoittaa omista kokemuksistaan.

– Vaikka kuinka olisi seksisymboli, niin luvaton koskettelu on seksuaalista häirintää. Enhän minäkään sano kaupan kassalle, että ottaisitko paidan pois, Pete vertaa.

– Yleensä jos joku koskettelee luvattomasti, sanon tiukasti ja ystävällisesti: älä koske. Paras vaihtoehto on lähteä pois paikalta.

Pete painottaa, että ei ole tehnyt tästä isompaa numeroa, koska on pystynyt käsittelemään asiaa.

– Onneksi tämä tapahtui nyt eikä vaikka urani alussa. Tunnen itseni paremmin ja ymmärrän asioiden suhteellisuuden. Jos ahdistelu menisi vakavammaksi ja alkaisi satuttaa henkisesti, sitten minun pitäisi miettiä sitä uudestaan.

Parisuhdestatus

Tällä hetkellä Pete elää kämppiksinä parhaan ystävänsä kanssa. Järjestely on herättänyt puhetta sen jälkeen, kun Pete kertoi haastattelussa, että voi ihastua yhtä lailla miehiin kuin naisiin.

– En halua pistää itseltäni mitään ovia kiinni enkä ala määritellä 27-vuotiaana, millainen olen ja miten elän viisikymppisenä, hän sanoo.

– Sain sanomisestani todella paljon palautetta. Hyvä jos pystyin olemaan jollekin avuksi, mutta samalla mietin, onko tällainen asia todella uutinen vielä vuonna 2017.

”Kiinnitän huomiota iloisiin ja rempseisiin ihmisiin. Ihastun tyyppeihin, jotka uskovat itseensä.”

Parisuhteessa Pete kertoo eläneensä vain naisten kanssa.

– Ihastun miehissä ja naisissa samoihin piirteisiin. Kiinnitän huomiota iloisiin ja rempseisiin ihmisiin. Ihastun tyyppeihin, jotka uskovat itseensä. Tätä tapahtuu varsinkin silloin, kun itse etsii itseään. Toisen itsevarmuus saa ajattelemaan, että minäkin haluan elää noin ja haluan mukaan hänen menoonsa. Positiivisuus on yhdistänyt minua ja kumppaneitani, Pete kertoo.

– Myönnän, että ihastun helposti. Ihastus saattaa kestää vain viikon, kuukauden, joskus pitempäänkin. Ihastuminen ei tarkoita sitä, että ryhtyisin kohteen kanssa parisuhteeseen.

Kämppiksen kanssa asuminen sopii Petelle, sillä hän ei viihdy kovin hyvin yksin.

– En ole keksinyt terapiassakaan siihen kummempaa vastausta, minusta yksinolo vain on perseestä. Jaan ja teen mieluummin asioita yhdessä, hän sanoo.

"Tärkein rooli elämässä on olla aidosti oma itsensä. Kun asiat ovat oman pään sisällä kunnossa, niin kaikki elämän osa-alueet toimivat hyvin."
"Tärkein rooli elämässä on olla aidosti oma itsensä. Kun asiat ovat oman pään sisällä kunnossa, niin kaikki elämän osa-alueet toimivat hyvin."

– Nykyisen kämppiksen kanssa meillä oli törkeen kivaa, joten oli itsestään selvää, että voisimme muuttaa samaan asuntoon. Kämppikseni on yksi siisteimpiä tuntemiani tyyppejä. Vaikka olen itse vielä ihan kakara, niin välillä on kiva tehdä aikuisjuttuja. Yksi ilta juotiin viiniä, syötiin juustoja, katsottiin Frasieria ja kuunneltiin jazzia.

Pete arvostaa vanhempiensa pitkää liittoa, mutta ei usko, että sellainen on häntä varten.

– Vanhempieni suhteen kaltaisia parisuhteita, joissa ollaan 16-vuotiaasta eläkepäiville, ei varmaan synny tulevaisuudessa enää kauheasti. En ehkä näe sellaista itselläni, mutta arvostan heidän välistään luottamusta ja omistautumista perheelle, Pete pohtii.

– Isältä olen oppinut herrasmiesmäisyyden naisia kohtaan. Olen samanlainen ovien avaaja.

Pete on oppinut itsestään myös ystävyyssuhteissa. Kaveriporukka koostuu pitkälti taiteilijoista. Ystävät ovat hänelle elämän suola.

– Välitän ystävistäni usein enemmän kuin itsestäni. Huolehdin, että kaikilla on aina kaikki hyvin ja autan usein pyytämättä. Siinäkin minun on pitänyt opetella rajojen vetämistä, että jaksaisin itsekin.

Hyvästit tuppisuulle

Tällä hetkellä Pete elää monella tavalla unelmaansa, koska pystyy elättämään itsensä musiikilla. Tekstejä hän tekee parhaiten uudessa ympäristössä, ja joka vuosi hän matkustaa vähintään yhteen uuteen maahan lomailemaan ja tekemään kappaleita.

– Yksi unelmistani on se, että olisin jonain päivänä käynyt maailman jokaisessa maassa. Tällä hetkellä käytyjä maita on 37. Matkustan nykyään aina yksin, sillä reissussa joudun kohtaamaan itseni, ja se tekee hyvää.

Pete on onnellinen, että on itsensä kanssa nykyisessä pisteessä.

– Olen päässyt pois tuppisuun roolista, vaikka tunneasioissa minulla on siihen yhä taipumusta. Olen myös oppinut, että kaikesta selviää puhumalla. Rohkaisen itseäni usein sanomaan asioita, joista olisin aikaisemmin vaiennut.

Tekstittäjänä ja musiikintekijänä Pete uskoo olevansa vielä ihan alussa.

– Haen siinä roolissa itsevarmuutta ja tyyliäni. On ihan kivakin ajatella, että kaikki on vielä edessä.

– Tärkein rooli elämässä on olla aidosti oma itsensä. Kun asiat ovat oman pään sisällä kunnossa, niin kaikki elämän osa-alueet toimivat hyvin.

Pete Parkkonen

27-vuotias laulaja tuli tutuksi neljännen kauden Idolsista, jossa sijoittui kolmanneksi.

Tehnyt kolme albumia, neljäs ilmestyy ensi vuonna. Uusi sinkku julkaistaan loppuvuodesta.

Voitti viime vuonna Tähdet tähdet -musiikkiohjelman ja vuonna 2014 Tanssii tähtien kanssa -ohjelman.
Asuu kämppiksen kanssa Helsingissä, 2-vuotias poika.

Antti Lindtman hehkuttaa vauvaonnea sosiaalisessa mediassa.

SDP:n kansanedustaja Antti Lindtman, 35, ja hänen puolisonsa Kaija Stormbom, 54, ovat saaneet esikoistytön. Antti kertoo asiasta sosiaalisessa mediassa. Instagramissa hän julkaisi kuvan, jossa näkyy hänen oma kätensä ja pikkuinen lapsen käsi.

– Pieni on elämän alku, suuri on vanhempien onni. Tyttö tuli, kaikki hyvin, Antti kirjoittaa.

 

Pieni on elämän alku, suuri on vanhempien onni. Tyttö tuli, kaikki hyvin❤️

A post shared by Antti Lindtman (@anttilindtman) on

Kuvan paikkasijainniksi Antti on lisännyt Helsingin Naistenklinikan.

Myös Facebookissa Antti hehkuttaa pienen vauvan synnyttämää onnea.

– Tyttö tuli, 3440g/50cm. Kaikki hyvin <3 Elämä on tässä ja nyt, Antti kirjoittaa.

Antti ja Kaija ovat kertoneet avoimesti siitä, kuinka vaikeaa lapsen saaminen on heille ollut. Kesällä Antti kirjoitti Facebookissaan, että he ovat toivoneet perheenlisäystä jo kymmenen vuotta.

– Se haave on ollut mielessä joka päivä, viimeisenä illalla ja aamulla ensimmäisenä, yli kymmenen vuoden ajan. Toivon liekki ehti kynttilässä jo välillä lepattaakin, hän kirjoitti.

Samassa päivityksessä hän ilmoitti, että pariskunta odottaa vihdoin lasta.