Kevin ja Sarah sulloivat elämänsä kahteen matkalaukkuun. Tässä lähtötunnelmissa Turussa. Kuva: Vesa-Matti Väärä
Kevin ja Sarah sulloivat elämänsä kahteen matkalaukkuun. Tässä lähtötunnelmissa Turussa. Kuva: Vesa-Matti Väärä

Muutto etelään on suomalaisten ykköshaaveita. Sarah ja Kevin myivät omaisuutensa muuttaakseen Espanjaan.

”Myyn koko elämäni ja muutan Espanjaan. Tervetuloa huomenna kotikirppikselle”, julisti Sarah Thorsin laatima ilmoitus Facebookin Kirpputori Turku -ryhmässä lokakuussa.

Kyselyjä tavaroista alkoi tulla välittömästi, jopa yöllä. Sarahin avopuoliso Kevin Kluszewski, 25, vastaili niihin parhaansa mukaan. Seuraavana päivänä pieneen kaksioon tunkeutui kuutisenkymmentä ostajaa. Sohva, tv-pöytä, kahvinkeitin ja jumppapallo lähtivät. Kristallilaseista melkein tapeltiin. Tuottoakin kertyi pari tuhatta euroa.

– Myimme tavarat pilkkahinnalla. Pääasia oli, että pääsimme eroon kaikesta ylimääräisestä. Vaikeinta oli luopua rakkaudella keräämistäni astioista, Sarah, 24, sanoo viikko kirpputorin jälkeen.

Nyt pariskunnan asunto Turussa kumisee tyhjyyttään. Sarah tekee viimeisiä pakkailuja. Uuteen elämään ei paljoa tarvita: järjestelmäkamera ja läppäri, bikinejä, kesätoppeja, suoristusrauta ja lämpörullat. Kaikki tarpeellinen mahtuu yhteen matkalaukkuun.

Kanariansaarilla, Gran Canarialla, odottaa mukava 26 asteen lämpö. Hepenillä tarkenee!

”Uskon, että olemme Espanjassa onnellisempia kuin Suomessa.”

Kohti Etelää

Mikä saa koulutetun nuoren parin jättämään kotimaansa?

– Uskon, että olemme Espanjassa onnellisempia kuin Suomessa, Kevin sanoo.

Eniten he odottavat aurinkoa ja elämää ilmastossa, joka sopii Sarahille Suomea paremmin.

– Huomasin, että pimeys vaikuttaa minuun vuosi vuodelta pahemmin. Viime talvena sairastuin vaikeaan masennukseen, kesällä olo oli paljon parempi. Tarvitsen valoa ja lämpöä ollakseni onnellinen, Sarah kertoo.

Parin päivän päästä taakse jää lokakuisen Suomen sateinen pimeys.

– Suomessa ilmasto lannistaa, kesä on niin kamalan lyhyt. Mitä muuta voi kylmässä tehdä kuin istua sisällä ja tuijottaa telkkaria, Sarah ihmettelee.

Sarah ja Kevin eivät ole unelmansa kanssa yksin. Yhä useampi suomalainen tahtoo muuttaa lämpimään.

”Tarvitsen valoa ja lämpöä ollakseni onnellinen.”

Maastamuutto Suomesta Espanjaan ja muihin EU-maihin on kasvanut viime vuosina selvästi. Esimerkiksi Fuengirolassa, Espanjan Aurinkorannikolla, asui vuonna 2013 noin 16 000 suomalaista, nyt heitä on jo yli 20 000.

Takavuosina Espanjaan muuttivat enimmäkseen eläkeläiset, jotka asuvat Espanjassa vain talvisin. Muuton syiksi mainittiin ilmasto ja terveys. Nyt Espanjaan lähtevät myös nuoret. Heidän joukossa on lapsiperheitä ja yrittäjiä, jotka asuvat maassa vakituisesti. Ilmaston lisäksi Espanjaan vetävät seikkailunhalu ja työ.

Myös yritykset ovat heränneet suomalaisten valonjanoon. Esimerkiksi henkilöstöpalveluyritys StaffPoint ja digituotteisiin erikoistunut Frantic tarjoavat työntekijöilleen mahdollisuutta niin sanottuun kaamosjoustoon. Siinä työnantaja siirtää työpisteen määräajaksi Suomesta johonkin aurinkoisempaan maahan.

Parasta elämää juuri nyt

Hetken mielijohde muutto Euroopan toiselle reunalle ei ole. Idea syntyi 2014, kun nuoret tradenomiopiskelijat ahersivat neljä kuukautta työharjoittelussa Fuengirolassa.

– Espanjassa ihmiset ovat ystävällisiä toisilleen. Hyvä palvelu on itsestäänselvyys. Hola holaa huudellaan jokaiselle, ja kaikki ovat hyvällä tuulella, Kevin sanoo.

Harjoittelujakson päätyttyä Sarah ja Kevin palasivat Suomeen, mutta unelma toisenlaisesta elämästä, lämmöstä ja rentoudesta, jäi muhimaan. Pian pari huomasikin aloittavansa joka toisen lauseen sanalla Espanja. Olisiko muualla paremmin?

Mitä enemmän muuttoa mietti, sitä enemmän ajatus houkutteli. Opinnotkin alkoivat molemmilla olla lopputyötä vaille valmiit, ja nehän voisi tehdä myös etänä.

Kevin alkoi tehdä laskelmia. Paljonko eläminen vie rahaa Suomessa, mitä se maksaisi Espanjassa?

– Tajusin, että meillä menee kuukaudessa yli 800 euroa kiinteisiin kuluihin. Silti emme olleet täysin tyytyväisiä. Samalla rahalla pärjää paremmin Espanjassa, missä elinkustannukset ovat matalampia, Kevin sanoo.

Sarah etsi ja löysi itselleen työpaikan Gran Canarian Puerto Ricosta. Työsopimus asiakaspalvelutehtävissä on solmittu puoleksi vuodeksi. Palkka on sama kuin Sarahin entisessä työssä korukaupan osa-aikamyyjänä. Asuntona on työnantajan vuokraama kimppakämppä.

Tulevalta työpaikalta on vain sata metriä valkohiekkaiseen merenrantaan. Sinne Sarah aikoo mennä aina kun voi.

”Haluamme elää parasta mahdollista elämää nyt.”

Kevin on yrittäjä, joka voi pyörittää firmaansa melkein mistä tahansa. Hän muuttaa Sarahin perässä marraskuussa, heti kun saa pienen firmansa asiat järjestykseen.

– Meille ympäristö ja elämänlaatu ovat tärkeimpiä asioita. Haluamme elää parasta mahdollista elämää nyt, emme vasta joskus eläkkeellä, Kevin sanoo.

Pariskunta on suunnitellut, että Kanarialla ollaan vain tämä talvi. Kesän 2018 sesongin ajaksi Sarah haluaisi löytää työtä Manner-Espanjan Aurinkorannikolta.

Pitkän tähtäimen haaveena olisi jonakin päivänä ostaa Espanjasta oma talo.

Missä tahansa pärjää

Sarah ja Kevin ovat huomanneet, että heidän haaveensa herättää voimakkaita tunteita myös muissa. Pariskunnalle alkoi tulvia netin kautta kielteistä palautetta tuntemattomilta sen jälkeen, kun paikallislehti teki heidän kotikirpputoristaan uutisen: Lapsellista! Kohta rahat loppuvat ja tulette häntä koipien välissä takaisin! Kakarat – ette ymmärrä elämää!

Kevin ja Sarah eivät arvostelusta piittaa.

”Missä tahansa päin maailmaa pärjää, kun on avoin mieli.”

– Emme hae ratkaisulla muiden hyväksyntää. Tämä on meidän elämämme. Emme lähde Espanjaan ikuiselle lomalle, vaan elämään arkea ja tekemään töitä, Sarah sanoo.

– Kaverit Suomessa alkavat hankkia vauvoja, taloja ja yhteensopivia astiastoja. Se ei ole meidän juttumme. Muutto Espanjaan on oma tapamme elää ja edistyä, Kevin kertoo.

Vaikka Sarah ja Kevin eivät tunne Gran Canarialta ketään eivätkä ole käyneet siellä aiemmin edes lomamatkalla, hyppy tuntemattomaan ei pelota.

– Suomesta on kautta aikojen lähdetty maailmalle töihin. Missä tahansa päin maailmaa pärjää, kun on avoin mieli, kielitaitoa ja into tehdä töitä, Kevin sanoo.

Ketkä?

*Suomenruotsalainen Sarah Thors on kotoisin Vaasasta. Hän bloggaa ruotsiksi osoitteessa nouw.com/sarahthors

*Kevin Kluszewskin vanhemmat muuttivat Suomeen Puolasta 1990-luvulla. Kevin syntyi, kasvoi ja kävi koulunsa Suomessa. Hänellä on oma kuplafutisfirma Båltsit.

*Pariskunta tapasi Turussa Yrkeshögskolan Noviassa, jossa molemmat opiskelevat liiketaloutta.

*He muuttivat yhteen 2014.

Vierailija

Nuori suomalaispari myi koko omaisuutensa ja muutti Kanarialle: ”Suomessa ilmasto lannistaa”

kaikki olemme ihmisiä kirjoitti: Kaikkea hyvää, ystävällisten ihmisten seurassa viihtyy. Suomeen tulee vuosittain elintasopakolaisia, hädissään aloittamaan omia todella huonoja olojaan paremman elämän. Ja kuinka me heihin suhtaudumme? Miksi suomalainen pimeää ja kylmää pakeneva elintasopakolainen on hieno uutisjuttu,ulkomainen nälkää pakeneva saa kokea vihan ja haukun? Koska suomalaiset maksavat kaikki kulunsa itse, eivätkä mene elämään vastaanottajamaan veronmaksajien piikkiin lopun elämäänsä.
Lue kommentti

Jenna Rantonen on ollut työttömänä vuodesta 2014 asti. Hänen mielestään aktiivimalli on loukkaus työttömiä kohtaan. ”Teen kaikkeni työllistyäkseni. Siitä huolimatta paskaa tulee niskaan.”

Jos joku asia on puhuttanut suomalaisia vuonna 2018 niin työttömyysturvan aktiivimalli – eikä se ole mikään ihme.

Aktiivimalli vaikuttaa valtavan monen suomalaisen elämään. Suomessa oli huhtikuussa noin 233 000 työtöntä. Huhtikuussa hieman alle puolet heistä menetti työttömyystukiaan 4,65 prosenttia, koska ei pystynyt täyttämään tammi–maaliskuussa aktiivimallin ehtoja.

Aktiivimallia on kritisoitu monin sanoin. Sitä on kutsuttu esimerkiksi rankaisukeinoksi, joka ei aidosti auta ketään työllistymään.

Samoin mallista ajattelee myös 22-vuotias Jenna Rantonen. Lahtelainen Jenna on yksi niistä, joiden työttömyystukea aktiivimalli on rokottanut, vaikka hän hakee aktiivisesti töitä.

– Olen tehnyt ja teen kaikkeni työllistyäkseni. Siitä huolimatta paskaa tulee niskaan, koska en onnistunut täyttämään aktiivimallin ehtoja. En usko, että malli auttaa ketään työllistymään. Minulle se ei ole ainakaan niin tehnyt, Jenna kertoo.

Satojen työhakemusten vuodet

Jenna valmistui vuonna 2014 lähihoitajaksi. Lonkkien virheasennon takia hän kärsii kovista kivuista selässä ja alaraajoissa. Kipujen takia fyysinen hoitotyö ei kuitenkaan onnistu.

– Olen tilanteessa, jossa en tarvitse sairauslomaa, mutta en voi tehdä koulutustani vastaavaa työtä terveyteni takia, Jenna kertoo.

Valmistumisensa jälkeen Jenna on tehnyt pari lyhyttä pätkää oman alansa töitä. Sen lisäksi hän on osallistunut työkokeiluihin ja opiskellut hammashoitajaksi puoli vuotta. Suurimmaksi osaksi Jenna on viimeiset neljä vuotta ollut työttömänä. Oman arvionsa mukaan hän on vuosien aikana lähettänyt satoja työhakemuksia.

”Ajatus opiskelusta antaa vähän valoa muuten toivottomalta tuntuvaan tilanteeseen.”

Tälläkin hetkellä Jenna etsii työpaikkoja viikoittain. Sopivia paikko ei kuitenkaan ole juuri tarjolla.

– Selkäni rajoittaa työnhakua. Voin tehdä vain toimistotöitä. Mutta moniin paikkoihin vaaditaan korkeakoulutus, jota minulla ei ole. Toki voisin laittaa hakemuksia sellaisiinkin paikkoihin, mutta en rehellisesti sanottuna tiedä, ketä se hyödyttäisi.

Heikko työllisyystilanne on saanut Jennan miettimään uutta urasuuntaa. Syksyllä hän tähtää haastatteluihin, jotta pääsisi opiskelemaan terveydenhuollon sihteeriksi.

– Toivottavasti se lykästää. Ajatus opiskelusta antaa vähän valoa muuten toivottomalta tuntuvaan tilanteeseen.

Arjen avaaja

Aktiivimallia on kritisoitu myös siitä, ettei se tunnu ymmärtävän työttömän arjesta tai työnhaun realiteeteista juuri mitään. Myös Jenna yhtyy kritiikkiin.

– Työttömän elämää ohjaa päätökset, jotka on tehnyt ihmiset, jotka eivät ymmärrä, millaista on olla työtön. Se tuntuu epäoikeudenmukaiselta.

Millaista työttömän arki ja työnhaku oikeasti on? Pyysimme Jennaa kirjoittamaan elämästään kolmen viikon ajan päiväkirjaa:

VIIKKO 1

Maanantai

Aamuni ovat melkein aina samanlaisia. Herään kahdeksan maissa, luen puhelimesta uutiset ja lähden koirani kanssa lenkille. Baron on minulle tärkeä kaveri, joka auttaa pitämään päivärytmini tasaisena.

Aamutoimien jälkeen tsekkaan työvoimatoimiston verkkosivut. Käyn läpi ja hyväksyn oman suunnitelmani, jonka päivitin työkkärin työntekijän kanssa viime viikolla puhelimitse.

Sen jälkeen teen kotitöitä. Illalla lähden ystävän kanssa Mäkkäriin. Se on harvinaista herkkua.

Tiistai

Juon päiväkahvit ulkona ja samalla tsekkaan työkkärin tarjonnan. Mitään minulle sopivaa ei löydy. Tuttuun tapaan tilanne turhauttaa. Haluaisin niin kovasti töihin.

Työttömyys vaikuttaa mielialaani todella paljon. Se stressaa, ahdistaa ja tulee uniin. Ahdistuneena ruokakaan ei maistu.

Välillä mietin, yritänkö tarpeeksi, kun en joka hetki ole etsimässä uutta työtä ja fiksaamassa ansioluetteloa. Voisinko tehdä vielä enemmän? Kaikista eniten synkkyyteen vetää se, kun ehtii jo innostua työpaikasta ja odottaa haastattelukutsua, mutta sitten sähköpostiin tuleekin viesti, jossa lukee ”valitettavasti sinua ei valittu tällä kertaa.”

”Yritän ajatella, että tilanteeni on kuitenkin loppupeleissä ihan hyvä.”

Arjen tärkein kaveri.
Arjen tärkein kaveri.

Kun huolet painavat, on pakko ottaa aikalisä omiin ajatuksiin. Yritän ajatella, että tilanteeni on kuitenkin loppupeleissä ihan hyvä. Asun avopuolisoni kanssa ja minulla on perhe, joka tukee. Vaikka terveyteni ei ole ihan paras, huonomminkin voisi mennä.

Loppupäivän yritän rentoutua. Katselen sarjoja ja luen lempiblogejani.

Keskiviikko

Herään tavallista aiemmin. Selkäni on päättänyt pitää vapaapäivän, ja säryt tekevät liikkumisesta vaikeaa. Aamutoimien jälkeen lähden koiran kanssa ulos. Loppupäivän kuuntelen selän vointia. Päivä kuluu hitaasti, ihan kuin koomassa.

Luen eräästä blogista kokemuksia työttömyydestä, yrittäjyydestä ja osa-aikatyöstä. Se herättää minussa surua. Miksi työttömän elämä ja toimeentulo on tehty niin vaikeaksi? Mitä pitää tehdä, jos työtä ei saa, vaikka kuinka yrittää? Miksi aktiivimalli rankaisee minua, vaikka yritän kaikkeni?

Torstai

Lähden kaupungille ja käyn ostoksilla. Tiukan budjetin kanssa ostan vain sen, mitä tarvitsen. Alennukset syynään tarkkaan. Alkuillasta käyn apteekissa. Astmalääkkeisiin kuluu 34 euroa. En ole vielä saanut lääkettä varten lääkäriltä Kelaan lausuntoa, joten joudun maksamaan täyden hinnan. Se on kova lasku, mutta lääkkeet on pakko ostaa. Ei niistä voi tinkiä.

Perjantai

Mietin puoleenpäivään asti, lähdenkö läheisen kotieläinpihan avajaisiin. Päätän lähteä. On päästävä ulos kotoa.

Joskus päiviin on vaikea keksiä tekemistä. Epäilen, että arkeni vaikuttaa muiden silmään tylsältä. Itse yritän välttää ajattelemasta niin. Kyllä jokaiseen päivään jotain keksii.

”Epäilen, että arkeni vaikuttaa muiden silmään tylsältä. Itse yritän välttää ajattelemasta niin.”

Yhteiskunnan työttömille tarjoama toiminta ei tunnu minulle omalta. En käy työttömien ryhmissä, koska en näe, että ne auttaisivat minua mihinkään suuntaan. Niissä ei käy edes käy omanikäistäni porukkaa, joiden kanssa voisi jutella. Ne tuntuvat vain ylimääräiseltä kuluerältä, koska bussimatkat maksavat niin paljon.

Lauantai & sunnuntai

Viikonloppuaamuisin menemme yhdessä avopuolisoni kanssa lenkittämään koiraa. Se on mukavaa. Joskus saattaa mennä useita päiviä ilman, että juttelen kenenkään muun kuin avopuolisoni kanssa. Minulla on rakkaita ystäviä, mutta suuren osan ajastani olen omissa oloissani. Työttömänä elämä on usein yksinäistä.

Joskus minua hävettää kertoa muille, että olen työtön. Huomaan myös tuntevani kateutta muita samanikäisiä kohtaan, koska heillä on töitä tai he opiskelevat. En tunne juurikaan itseni ikäisiä työttömiä. Vertaistukea on vaikea saada.

Lauantaina menemme avopuolisoni äidille syömään ja illalla lenkille. Pelaamme erän sulkapalloa. Sunnuntaina herään huonosti nukutun yön jälkeen siihen, että selkä kiukuttelee. Aamulla avopuoliso saa lenkittää koiran yksin. Koko päivä tuntuu löysältä.

”Työttömänä elämä on usein yksinäistä.”

Viikon yhteenveto: ”Tällä viikolla oli paljon puuhaa! Yhteinen kaupunkireissu äidin kanssa ja kotieläinpihan avajaiset jäivät mieleen.”

VIIKKO 2

Maanantai

Pidän siivouspäivän. Saan touhuun kulumaan useamman tunnin. Sen jälkeen otan rennosti ja odotan, että avopuolisoni pääsee töistä, jotta pääsemme kauppaan.

Olemme sopineet, että puolisoni hoitaa kauppalaskut, koska minulla ei yksinkertaisesti ole siihen rahaa. Minun rahani ovat jatkuvasti tiukassa. Mihinkään ylimääräiseen ei ole varaa. Lopetin kuntosalilla käymisenkin, koska se maksoi niin paljon. Onneksi on koira, jonka kanssa voin lenkkeillä.

”Harmittaa, että toinen joutuu elättämään minut.”

Puolisoni on keskituloinen. Hänen tulojensa takia en saa Kelan työttömyyskorvauksen lisäksi asumistukea tai toimeentulotukea. Kuukaudessa saan siis 494 euroa. Siitä lähtee vielä 20 prosenttia veroa.

Minua harmittaa, etten voi auttaa rahallisesti avopuolisoani tai olla itsenäinen. Minua harmittaa, että toinen joutuu hoitamaan melkein kaikki laskut ja elättämään minut. Se on nöyryyttävääkin.

Kannan oman korteni yhteiseen kekoon tekemällä kotityöt. Se on vähintä, mitä voin tehdä.

Tiistai & keskiviikko

Lähdemme tiistaiaamuna siskoni kanssa äidille kylään. Vierailulla menee pitkälle iltapäivään ilman, että ajankulua edes huomaa.

Keskiviikkona käyn verkossa läpi avoimia työpaikkoja ja tarkistan CV:n, jotta se on ajan tasalla. Tarkistan myös työvoimatoimiston lähettämät työtarjoukset. Mitään ei ole taaskaan saatavilla.

Torstai & perjantai

Päivärytmini rikkoo ainoastaan lääkärin soitto. Saan B-lausunnon, jotta saan astmalääkkeet jatkossa halvemmalla. Olo on helpottunut.

Äidiltäni leikattiin torstaina lisäkilpirauhanen. Hän pääsee kotiin perjantaina. Menen hänen seurakseen yöksi.

”Kyllä elämästä pitää välillä nauttiakin.”

Ylppäreihin lähdössä!
Ylppäreihin lähdössä!

Matkalla sairaalaan ostan torilta pari rasiaa kotimaisia mansikoita piristykseksi. Ne ovat kalliita, mutta sen arvoisia. Kyllä elämästä pitää välillä nauttiakin.

Lauantai & sunnuntai

Vierailen sukulaisen ylioppilasjuhlissa. Laitan päälleni saman mekon, joka itselläni oli päällä pari vuotta sitten omissa juhlissani. Olisipa varaa uuteen, mutta ei vain ole. Kummoista lahjaakaan en voi antaa.

Päivä kuluu nopeasti juhliessa iltaan asti. Sunnuntaina käymme kaupassa ja avopuolisoni tekee ruokaa. Päivä on ihanan leppoisa.

Viikon yhteenveto: ”Siskoni ja minun yhteinen vierailu äidin luona oli viikon kohokohta. B-lausunto sai hieman huokaisemaan helpotuksesta. Myös ylioppilasjuhlat olivat mahtavat.”

VIIKKO 3

Maanantai

Tälle päivälle ei ole akuutteja kotitöitä. Tsekkaan jo aamulla avoimet työpaikat. Masentaa, kun taaskaan ei löydy mitään sopivaa.

Odotan jo kuumeisesti lääkäriaikaa, joka on varattu kesäkuun lopulle. Toivottavasti silloin saan tietää selän kunnosta enemmän. Toivon, että se auttaisi tilannettani.

Lounaalla teen pikapyttipannua ja katson Muumeja. Ne piristävät aina, kun elämä potkii.

Tiistai

Masentaa. Mietin liikaa raha-asioita, töitä ja koulua. Minusta ei juuri nyt tunnu olevan yhtään mihinkään. Vietän koko päivän tekemättä mitään.

Keskiviikko

Hoidan heti aamusta koiran ihottumat. Sen jälkeen mietin, jaksanko lähteä mihinkään. Rahaa ei ole. Ehkä voisin lähteä ulos valokuvaamaan? Päätän tehdä niin.

”Tuntuu siltä, että elämä romahtaa, kaikki ahdistaa ja vituttaa.”

Koko viikko on taas yksi niistä, jolloin mikään ei onnistu. Tuntuu siltä, että elämä romahtaa, kaikki ahdistaa ja vituttaa. Onneksi minulla on avopuolisoni. Hän tukee vaikeassa paikassa.

Torstai & perjantai

Olo on ankea. Olen tsekannut pitkin viikkoa avoimia työpaikkoja. Mitään sellaisia, mitä voisin hakea, ei ole tullut vastaan. Joko puuttuu koulutus tai työ ei vain sovellu selälleni. 

Valokuvauspäivän satoa.
Valokuvauspäivän satoa.

Lauantai & sunnuntai

Lauantaina käymme kansainvälisillä suurmarkkinoilla. En osta mitään. Rahat ovat lopussa ja voin hakea vasta seuraavalla viikolla työttömyyskorvausta.

”Työ on arvokasta muutenkin kuin vain rahan takia. Enpähän ole koko ajan kotona.”

Onneksi ensi viikolla on luvassa uudenlaista tekemistä. Menen alkuviikosta vapaaehtoisena hoitamaan maahanmuuttajaperheiden lapsia, kun heidän äitinsä opettelevat suomea.

Vaikka työstä ei saa rahaa, se piristää. Harmi kyllä vapaaehtoistyö ei kerrytä minulle aktiivisuutta. Se ei siis suoraan nosta toimeentuloani. Mutta kyllä työ on arvokasta muutenkin kuin vain rahan takia. Enpähän ole koko ajan kotona.

Viikon yhteenveto: ”Viikko oli masentava ja lannistava. Itkun kanssa se kuitenkin meni ohi. Tällaisia viikkoja mahtuu elämään aina välillä.”

Entinen pitkäaikaistyötön, nyk...

Millaista työttömän arki oikeasti on? Pitkäaikaistyötön Jenna, 22, piti päiväkirjaa kolme viikkoa

Toivon tosissaan että jokainen ketä siellä huutelee että aktiivisuutta ja "kyllä tekevälle aina töitä löytyy" tämän tyyppisiä juttuja, joutuvat oikeasti joskus kokemaan työttömyyden ja sen jatkuvan pettymyksen mikä työn hakemiseen liittyy..voisi olla sen jälkeen eri ääni kellossa..KUKAAN kuka ei ole henkilökohtaisesti joutunut pitkäaikaistyöttömyyttä kokemaan, ei sitä ymmärrä.
Lue kommentti
Raakel ja Nicke yhteiskuvassa vuonna 2013. Kuva: Sanoma-arkisto
Raakel ja Nicke yhteiskuvassa vuonna 2013. Kuva: Sanoma-arkisto

90-luvun alusta saakka tunteneella pariskunnalla on viisi yhteistä lasta.

Raakel ja Nicke Lignell juhlivat tänään 23. hääpäiväänsä. Päivän kunniaksi Raakel julkaisi Instagram-tilillään ihastuttavan hääkuvan pariskunnasta 23 vuoden takaa.

– 23 vuotta sitten sanoimme TAHDON. Tahdon myös tänään. Kiitos Nicke, Raakel kirjoittaa kuvan alla.

 

A post shared by Raakel Lignell (@raxlig) on

Yli 20 vuotta sitten otetussa mustavalkoisessa hääkuvassa Raakel ja Nicke poseeraavat melko vakavina. Raakelilla oli hääpäivänään yllään pitkä huntu ja olkapäät paljastava hääpuku.

Ihan niin kuin ennenkin

Raakel ja Nicke tapasivat ensimmäisen kerran 90-luvun alussa. Nyt heillä on viisi lasta: Greta, Edith, Poujou, Joel ja Eliel.

Pariskunnan yhteisiin vuosiin on mahtunut paljon. Hieman yli kymmenen vuotta sitten nokkakolarissa rattijuoppo törmäsi Nicken autoon. Ensiavussa todettiin, että hän oli saanut törmäyksessä kallonmurtuman ja aivoverenvuodon. Nicke on kertonut avoimesti, että kolari muutti hänen suhtautumistaan elämään. 

– Kun palasin töihin, pelkäsin aluksi mokaavani. Entä jos pää ei pelaa? Ei auttanut muu kuin ottaa armeliaampi asenne itseä kohtaan. Eihän mokaaminen niin vaarallista ole. Opin myös ymmärtämään nyt-hetken tärkeyden. Huomisesta emme tiedä mitään.

Nicke paljasti vuonna 2013 kaksikon pitkän suhteen salaisuudeksi sen, että he tuntevat toisensa niin hyvin.

– Tunnemme toisemme hyvin ja tulemme hemmetin hyvin juttuun, olemme olleet yhdessä niin pitkään. Raksun kanssa me tykkäämme toisistamme aika tavalla, ihan niin kuin ennenkin.