Antti Hakala on asunut Helsingin Arabianrannassa kymmenen vuotta. ”Täällä asuvat ne, jotka haluavat sekä luonnon että kaupungin, niin meren, metsän kuin ratikat.” Kuva: Jouni Harala
Antti Hakala on asunut Helsingin Arabianrannassa kymmenen vuotta. ”Täällä asuvat ne, jotka haluavat sekä luonnon että kaupungin, niin meren, metsän kuin ratikat.” Kuva: Jouni Harala

Muusikko Nopsajalka eli Antti Hakala herkisteli itsensä naisten sydämiin Lupaan olla -hitillään. Nyt neljän lapsen isän ympärillä pyörii faneja. – Naisiin vetoaa status, eikä miehen silloin tarvitse olla kovinkaan hyvännäköinen.

Parikymppiseltä näyttävä mies kyyhöttää Helsingin Arabianrannassa punaisten tiilitalojen keskellä lippalakki kasvoilla ja hartiat hieman ­lysyssä. Vaikka olemus on ujo ja poikamainen, ensivaikutelma pettää. Antti Hakala, artistinimeltään Nopsajalka, kun on oikeasti 36-vuotias neljän lapsen isä.

Elokuu-yhtyeen laulajana sekä soolo­artistina tutuksi tullut muusikko on tottunut ja ehkä vähän kyllästynytkin siihen, että häntä luullaan ikäistään paljon nuoremmaksi. Välillä siitä kehkeytyy kummallisia tilanteita. Vaikkapa silloin, kun hän menee hienoon ­ravintolaan tai kalliiseen koruliikkeeseen tarkoituksenaan ostaa vaimolleen, kuvataiteilija Taina Hakalalle, lahja.

– Myyjät katsovat minua nenänvartta pitkin, jos he ajattelevat minun olevan parikymppinen. Olen jo pitkään törmännyt pojitteluun, vaikka se onkin vähentynyt viime vuosina. Se ärsyttää. Joskus puen puvun päälle vain siksi, että näyttäisin vanhemmalta, Antti naurahtaa.

Poikamaisesta charmista lienee silti ollut hyötyä, sen verran kuumaa kamaa Nopsajalan musiikki nyt on. Antin tekemä Lupaan olla -hitti nousi heti ilmestyttyään suureen suosioon. Se roikkui viikkotolkulla radioiden soitetuimpana kappaleena, myi kultaa ja kipusi kärki­paikoille kaikilla virallisilla listoilla.

Kappaleen menestys tuntuu Antista hyvältä. Vihdoinkin tuli sävellettyä ja ­sanoitettua radiohitti. Biisi syntyi, kun Antti oli kaverinsa luona kylässä ja veteli epähuomiossaan kofeiinipitoisia kaakaopapuja kuin pähkinöitä. Kun hän puolen yön aikaan suuntasi kotiin, hän tajusi olevansa täysin pirteä. Antti päätyi parin korttelin päähän levytysstudioon ja puuhasteli kappaleen kanssa koko yön. Sanoja hän oli tapaillut mielessään jo aiemmin: ne syntyivät tiskatessa.

– Saan parhaat ideani aina puuhastellessani. Jotkut panikoivat, että hyvät ­ideat pitää heti saada talteen, mutta ­minä luotan siihen, että ne palaavat tai tilalle tulee uusia, entistä parempia versioita. Niin kävi Lupaan olla -kappaleellekin. Siitä tuli aika ihmeellinen ja ajaton.

Naisten piirittämä

Soolomenestys ei silti häkellytä Anttia yhtä paljon kuin suosio Elokuu-yhtyeen Soutaa, huopaa ja Saatilla -hittien aikaan. Vaikka Antti tuli 1990-luvulla tunnetuksi reggae-yhtyeistä Kapteeni Ä-ni ja Soul Captain Band, suuri läpimurto antoi odottaa itseään. Antti oli jo vähällä luovuttaa. Keikkoja riitti, mutta aina vain pienissä paikoissa känniselle yleisölle. Isompaan menestykseen olisi tarvittu menevä hitti, mutta sitä ei syntynyt.

– Vuosien yrittäminen tuntui rankalta, ja mietin jo, onko tässä mitään järkeä. Sitten yllättäen tuli Elokuu. Sen suosiota ei ehtinyt edes tajuta, se iski niin äkkiä.

Iskelmällistä räppiä esittävän Elokuun kanssa pienet klubikeikat vaihtuivat suuriksi lavoiksi, vaatimaton levymyynti kulta­levyiksi ja indie-biisit lista­ykkösiksi. Bändi julkaisi kaksi levyä, mutta nyt se viettää
välivuotta.

Antti sen sijaan painaa menemään. Kahdenkeskisiin hetkiin suunnattu, ­romanttinen Sun-levy julkaistiin maaliskuussa, ja ensi vuoden alussa ilmestyy menevämpää musiikkia sisältävä Mun.

Antin musiikkia kuuntelevat suurimmaksi osaksi naiset. Fanit ovat kaikenikäisiä, ja he ovat piirittäneet miestä alusta asti. Antti tuntuu olevan huomiosta imarreltu, toisaalta hieman vaivaantunut – varsinkin vaimonsa takia.

– Muiden naisten osoittama huomio on vaimolleni raskasta. On hämmentävää, jos yritämme joskus viettää iltaa kaksin kaikessa rauhassa, ja yhtäkkiä ympärilläni alkaa käydä kuhina. Silloin yritän puolin ja toisin rauhoitella tilannetta. Ymmärrän kyllä, että huomio häiritsee vaimoani: minustakin tuntuisi ikävältä, jos tilanne olisi toisinpäin.

Antti ymmärtää, että naisten kiinnostus kohdistuu häneen ennen kaikkea ­artistina. Kun hän tuntemattomampana kasvona juhli bileissä vieraana, ympärillä olleet tytöt eivät kiinnittäneet häneen huomiota, mutta kun Antti kipusi lavalle, tyttöjen silmiin syttyi uutta pilkettä.

– Naisiin vetoavat status ja asema, eikä miehen silloin tarvitse olla kovinkaan hyvännäköinen. Luin kerran tutkimuksesta, jossa 90 prosenttia naisista kiinnitti huomiota 10 prosenttiin miehistä. Näin se menee.

Hipsteri vauvakoukussa

Antti tapasi vaimonsa 23-vuotiaana. Tuolloin Antti asui vastaeronneen isänsä kanssa omakotitalossa Espoossa ja yritti pitää pihalla omaa kasvimaata. Taina oli Antin tuttu samoista bileistä ja töissä biodynaamisella maatilalla. Hän tuli auttamaan Anttia ja jäi sille tielleen.
Pari on ollut naimisissa reilu viisi vuotta, ja heillä on neljä lasta: poika on yhdentoista ja tytöt 10-, 9- ja 5-vuotiaita. Nykymittapuulla lapsiluku kuulostaa isolta – ja on sitä myös Antin mielestä.

– Hullujahan me olemme, kun olemme hankkineet tällaisen katraan. Emme ehkä miettineet lasten lukumäärää ihan loppuun asti. Mutta vauvat vain ovat niin kivoja, Antti virnistää.

Neljän lapsen ja kahden epäsäännöllisesti työskentelevän vanhemman arki on sumplimista.

– Joskus tuntuu, ettei kuukaudessa ole ainuttakaan normaalia päivää tai vapaahetkeä. Menojen järjestely on jatkuvaa tasapainottelua, mutta jotenkin me ­onnistumme. Aina se ei ole helppoa, mutta menemme parempaan suuntaan.

Vanhemmat ottavat perhearjesta ­vetovastuun vuorotellen. Kun Antti ­tekee levyä, häntä ei pahemmin kotona näy. Nyt Taina on vuorostaan lähdössä neljän päivän Tukholman-reissulle. ­Samaan aikaan Antilla olisi keikka.
Tässä kohtaa lastenvahtiavuksi rientävät naapurit. Kaksi lapsista menee
yökylään viereiseen asuntoon, kolmas toiselle naapurille ja esikoinen jää kotiin. Hänkin saa mennä soittamaan naapurin ovikelloa yöllä, jos siltä tuntuu.

Naapurit parvekebileissä

Samassa elämäntilanteessa olevat naapurit ja yhteisöllisyys ovat Antin mielestä parasta, mitä Helsingin Arabianranta asukkailleen tarjoaa. Perhe on asunut samassa asunnossa 10 vuotta. Joskus ­tilaa kaivattaisiin enemmänkin, mutta toistaiseksi kolme makuuhuonetta ja merinäkymät saavat luvan riittää.

– Emme me voi poiskaan muuttaa. Täällä on niin paljon ystäviä, joilla on ­samanikäisiä lapsia. Itse moikkailen kaikkia, jotka näyttävät vähänkään siltä, että kuuluvat tänne.

Arabianrannassa on aktiivinen kaupunginosayhdistys, joka järjestää asukkailleen jatkuvasti yhteistä puuhaa. Naapurit myös pitävät keskenään bileitä, joihin kutsutaan niin lapset kuin aikuiset. Anttikin saattaa ex tempore kutsua naapureita parvekejuhliin, joissa laitetaan grilli kuumaksi.
Kun Antti vielä kuvailee polkevansa Pelago-pyörällä, käyvänsä Flow-festivaaleilla, suosivansa luomua ja äänestävänsä vihreitä, ovat ehdan hipsterin ominaisuudet kasassa.

– Hipsterithän eivät koskaan luonnehdi itseään hipstereiksi, joten olen kai sellainen.

Kaljaa ja kitaroita

Lapsuutensa Antti vietti pääosin ­Espoossa. Jo nelivuotiaana hän lauloi ­
Elvistä ja Rauli Badding Somerjokea. Antin äiti oli lavastaja ja asui teattereissa ympäri Suomea, isäkin kiersi maata it-firmansa kanssa.
Vanhempien reissutyön vuoksi Antti joutui omasta mielestään kasvattamaan itse itsensä. Hänen lisäkseen perheeseen kuului neljä vuotta vanhempi isoveli.

– Pakko antaa vanhemmilleni noottia siitä, että jo 12-vuotiaana dokasin ja poltin röökiä säännöllisesti. En tehnyt läksyjä enkä oikein ikinä oppinut kunnolliseksi. Toisaalta oli mahtavaa, että sain tehdä mitä halusin.

Kesäduunirahat menivät soittimiin ja kaljaan. Vaikka Antin nuoruus oli levoton, hän on aina ollut musiikkiasioissa hyvinkin tarkka. Kitaransoitossa ennätys on 16 tuntia treeniä putkeen. Yhä Antti pyrkii hoitamaan musahommat valmiiksi mieluummin kuukauden etuajassa kuin ­vähänkään myöhässä.

– Olen välillä turhan ankara itselleni. Myös bändiäni käskytän kovin sanoin soittamaan juuri niin kuin minä sanon. Yritän nyt opetella hellittämään ja ottamaan musiikissa muiden ihmisten apua vastaan, etten nyhräisi vain yksinäni.

Kun kolme vanhinta lasta olivat pieniä, raha oli Hakaloiden perheessä tiukalla. Antin oli otettava vastaan kaikki tarjotut keikat. Siitä huolimatta hän ei ole koskaan halunnut hankkiutua muihin töihin. Säveltämisessä, sanoittamisessa, tuottamisessa ja keikoilla kiertämisessä on hommaa ihan tarpeeksi.

– En ole ikinä ajatellut, että menisin kenenkään palkolliseksi. Vaikka arki oli pitkään selviämistä, nykyään elämme  jo ihan mukavasti. Minulla on kova luottamus siihen, että musiikki tuo jatkossakin leivän pöytään.

Lue myös:

Nopsajalka ja hittibiisin anatomia

Antti Hakala

■ Syntyi 7.3.1978 Vantaalla, asuu Helsingissä vaimonsa ja neljän lapsensa kanssa.
■ Aloitti musiikki­uransa 1990-luvun lopulla. Tunnettu yhtyeistä Soul Captain Band, Kapteeni Ä-ni ja Elokuu.
■ Julkaissut neljä soololevyä. Albumi Sun ilmestyi maaliskuussa, jatko-osa Mun julkaistaan ­ensi vuoden alussa.
■ Keikkailee ahkerasti läpi kesän.

Olli Lindholm kertoo elämäkerrassaan, että isä katosi hänen elämästään kokonaan 80-luvun puolivälissä. – Ihan hyvä, että lähti, Olli sanoo.

Yö-muusikko Olli Lindholm, 53, kertoo vaikeasta isäsuhteestaan tuoreessa elämäkerrassaan Olli – Yhden miehen varietee (Docendo).

– Olen siitä erikoinen lapsi, että mulla on kantapäässä jännä viilto. Se kertoo, että isyystesti on tehty. Isä ei halunnut tunnustaa, että olen sen lapsi, Olli kertoo Arno Kotron kirjoittamassa kirjassa.

”Ihan hyvä, että lähti.”

Ainoana lapsena Olli eli käytännössä kahden äitinsä kanssa, sillä isä oli paljon pois kotoa töiden takia. 80-luvun puolivälissä isä katosi Ollin elämästä kokonaan.

– Ihan hyvä, että lähti, Olli toteaa kirjassa. 

Ollin mukaan hänen isänsä oli ”ihan siedettävä silloin, kun joi, muuten ei”. Hän muistelee kirjassa erästä joulua, jolloin isällä ja pojalla tuli riita.

– Muistojen äärellä saa toisaalta aina miettiä, mikä on totta ja mikä ei – mikä on jälkeenpäin lisättyä. Muisti on petollinen kapistus. Itse
muistan, että joskus murrosikäisenä tulee isän kanssa riita joulutähden asennosta tai jostain, haen kirveen ja yritän lyödä sillä isää, Olli kertoo kirjassa.

Ollin mukaan hänen äitinsä ei muista kyseistä välikohtausta.

– Mutta oikeastaanhan se on toisarvoista, oliko mukana kirves vai ei. Ilmapiiri oli joka tapauksessa tuo.

Ei tiedä, minne haudattu

Olli on aikaisemminkin puhunut vaikeasta isäsuhteestaan. Viime vuonna hän kertoi Vain elämää -ohjelmassa, ettei tiedä, minne isä on haudattu.

– Mä olin hänen ainoa läheinen, ja mulle tuli 1998 syksyllä soitto Satakunnan keskussairaalasta, että isänne on aivokuollut. Menin hänen luo, sanoin isälle, että kaikki on ok, että kyllä mä sua ymmärrän, että näin on käynyt. Sitten ne otti piuhat irti. Mä en edes tiedä, minne hänet on haudattu. Hän testamenttasi ruumiinsa ja hänet polttohaudattiin, Olli kertoi ohjelmassa.

Tuolloin Olli kertoi myös pelänneensä isäänsä aina.

– Sitä aina odotti kädet ristissä, että voi kun isä olisi kännissä, niin se olisi mukavampi. Meillä oli todella huonot välit, ja pelkäsin häntä helvetisti.

Arno Kotro, Olli Lindholm: Olli – Yhden miehen varietee on juuri ilmestynyt.

 

”Olen omasta puolestani todella pahoillani tästä kaikesta”, laulaja Tomi Metsäketo kirjoittaa Facebookissa.

Laulaja Tomi Metsäketo on julkaissut Facebookissa pitkän kirjoituksen, johon sisältyy myös anteeksipyyntö.

Metsäkedon kirjoitus koskee tuoreen Seiska-lehden uutista, jossa viisi naista kertoo laulajan käyttäytyneen heitä kohtaan sopimattomalla tavalla. Yksi naisista esiintyy jutussa koko nimellään, yksi etunimellään ja kolme nimettömänä. Jutussa haastateltu tarjoilija muun muassa kertoo tapauksesta, jossa hotellin tarjoilijat joutuivat huomauttamaan Metsäkedolle, ettei työntekijöihin saa koskea.

Metsäketo haluaa kertoa asiasta oman näkemyksensä Facebookissa. 

– Julkisuuden henkilönä olen tottunut, että meistä kirjoitetaan monenlaista ja sen kyllä kestän, myös ne negatiiviset, mutta raja menee, kun aletaan syyttää rikolliseksi tai asioista, joita ei ole tapahtunutkaan, Metsäketo puolustautuu Facebookissa.

– On ikävää, että nykyään raja varsinkin somessa levittää pahaa tietoa ihmisistä on surullisen alhainen. Ajatusmaailmat eivät vain kaikkien kanssa kohtaa ja nyt näiden kyseisten someryhmien ihmisten kanssa ei ole kohdannut. Olen omasta puolestani todella pahoillani tästä kaikesta, anteeksi, hän kirjoittaa.

Tekstistä ei käy selkeästi ilmi, mistä Metsäketo on pahoillaan. Hän kirjoittaa myös, että keskusteluryhmästä ja kirjoittajista on tehty rikosilmoitus.

Metsäketo nähdään parhaillaan Tähdet, tähdet -ohjelmassa, jota esitetään MTV3:lla.

Totaalinen epäonnistuminen

Naiset syyttävät Tomi Metsäketoa Seiskassa asiattomasta käytöksestä, laulaja pyytää anteeksi Facebookissa – mutta mitä?

Jos ja kun tunteen pakonomaisen tarpeen alkaa tekemään kriisiviestintää somessa, niin pitää olla valmis myös kritiikkiin eikä pönkitää omaa egoaan kertomalla tv-nauhoituksista ja rikosilmoituksilla uhkaamisesta. "Ylläpitäjän" toimesta tehtyjen kommenttien poistaminen ei auta lainkaan asiaa.
Lue kommentti