Nina Honkasen mielestä hyvä parisuhde on kuuleva, ymmärtävä ja kiinnostunut. Kuva: Jouni Harala
Nina Honkasen mielestä hyvä parisuhde on kuuleva, ymmärtävä ja kiinnostunut. Kuva: Jouni Harala

Kun kirjailija Nina Honkanen oli teini, seksuaalisuudesta opetettiin, että pojista kannattaa pysyä kaukana. Nelikymppisenä hän päätti opiskella seksuaalikasvattajaksi.

”Olen ollut pienestä pitäen utelias ja kiinnostunut seksuaalisuudesta. Kansakoulun toisella luokalla opettajamme Sinikka lähti äitiyslomalle ja antoi meidän kahdeksanvuotiaiden kysyä häneltä, mitä halusimme. Joku muu ehti kysyä, miten lapset saavat alkunsa, joten minä kysyin, onko se lasten tekeminen kivaa. Vaikkemme olleet kuullut kuin haikarajuttuja, ymmärsimme, ettei kyse ole vain lisääntymisestä.

Satakuntalaisessa kodissamme ei 1970-luvulla ollut seksuaalikasvatusta. Kun kuukautiseni alkoivat, äiti työnsi vessan oven välistä Perfekta-siteen ja sidevyön kertomatta, miten niitä käytetään. Pojista sanottiin, että niistä kannattaa pysyä kaukana. Ei kauheasti annettu työkaluja siihen, miten toisen ihmisen kanssa ollaan tekemisissä, saati puhuttu ehkäisystä tai mistään muustakaan seksuaalisuuteen liittyvästä.

Onneksi keskustelimme kaveriporukassamme Rauman flikkojen kanssa tosi avoimesti kaikesta, mitä teini-ikään kuului. Se oli poikkeuksellisen suorasukaista touhua.

Ero vaati rohkeutta

Seksuaalikasvatuksen opinnot valitsin siksi, että halusin ymmärtää ruohonjuuritasolla, mistä seksuaalisuudessa on kyse. Moni sekoittaa yhä seksin ja seksuaalisuuden keskenään. Kun aloitin opinnot 45-vuotiaana, ymmärsin, ettei luonto ole minuakaan kaikessa puuhun ajanut. Olen käynyt neljän vuoden psykoterapian ilman, että olisimme sivunneet seksuaalisuuttani.

”Kun kuukautiseni alkoivat, äiti työnsi vessan oven välistä Perfekta-siteen ja sidevyön kertomatta, miten niitä käytetään.”

Jatkan opintoja, kun saan romaani- ja elokuvakäsikirjoitukseni valmiiksi. Haaveeni on valmistua parin vuoden sisällä seksuaaliterapeutiksi.

Pikkulapsiarjesta, työstressistä ja parisuhdeongelmista johtuva halun puute on itsellenikin tuttua. Neljä poikaani ovat syntyneet neljällä eri vuosikymmenellä, ja välillä olen ollut niin poikki, että hyvä kun olen jaksanut kävellä kadulla ilman, että törmään liikennemerkkiin.

Haastavassa parisuhteessa ei välttämättä tee mieli mennä toisen kainaloon edes silloin, kun on hetken ajan parempi tunnelma. Vaikka olen opiskellut alaa ja pohdiskellut näitä asioita ammatikseni, olen huomannut, miten tumpelo voi olla, kun haastava ihmissuhde osuu omalle kohdalle. On pirun hankala seisoa savessa ja miettiä, miten pääsisi sieltä pois.

Entisen puolisoni kanssa kaksi vuotta sitten alkanut avioeroprosessi tuli päätökseen viime syksynä. En etsisi syitä eroon opinnoistani tai terapiasta. Voi kuitenkin olla, että ilman ulkopuolista väliintuloa minulla ei olisi ollut rohkeutta lopettaa suhdetta, jossa kumpikaan ei enimmäkseen ollut onnellinen.

Ei mikään fuckbuddy

Olen ollut neljässä pitkässä suhteessa. En ole koskaan ollut mikään fuckbuddy-ihminen – sanankin olen oppinut lehdistä. Teini-ikäisenä olin kyllä aika villi ja vapaa, mutta tapasin heti 18 täytettyäni vanhimpien lasteni isän. Siitä asti olen ollut parisuhdeihminen. En silti missään nimessä heristele sormea kenenkään tavalle elää elämäänsä, vaan mielestäni avoimet suhteet, lestadiolainen parisuhdemalli ja kaikki siltä väliltä ovat ok, kunhan ei satuta itseään tai toista.

”On tervettä itsekkyyttä järjestää tilaa aikuisten kohtaamiselle.”

Kun on monen ikäisiä lapsia, kotona on aina joku pieni, joka menee nukkumaan aikaisin, ja joku väärään aikaan hereillä oleva teini. Koskaan ei voi olla varma, etteikö joku heistä pamahda jostakin ovesta sisään.

Sen sijaan että jäisi odottelemaan rauhallista intiimiä hetkeä, kannattaa käyttää mielikuvitusta ja varastaa yhteistä aikaa aina, kun se on mahdollista. On tervettä itsekkyyttä järjestää tilaa aikuisten kohtaamiselle. Lapset eivät mene pilalle siitä, että ovat välillä hoidossa.

Hyvä suhde on mielestäni kuuleva, ymmärtävä ja kiinnostunut. Silloin ei välttämättä tarvitse kärsiä halun puutteesta. Tietty määrä jännitettä ja intohimoa on hyväksi – ja se taas on yksi suurimmista mysteereistä, kuka keheenkin kolahtaa. Minulle on tosi tärkeää, että voin olla oma itseni ilman pelkoa siitä, etten riitä. Avoimuus ja pelottomuus ovat todella oleellisia onnellisessa suhteessa.”

Nina Honkanen

49-vuotias kirjailija, toimittaja ja seksuaalikasvattaja.

Asuu Helsingissä, syntynyt Porissa ja kasvanut Raumalla.

Neljän 7–30-vuotiaan pojan äiti.

Muistetaan muun muassa Radio Suomessa kuullusta Onnelliseksi-ohjelmasta ja romaaneistaan Gladiaattori sekä Joka kymmenes vuosi. Seksuaalisuutta läpi elämän käsittelevä Onnelliseksi-tietokirja ilmestyi tänä keväänä.