Muiden haukut opettivat Floor Jansenin kohtaamaan vaikeudet pystypäin. Nightwishin laulajaksi hän ryhtyi, kun toipuminen työuupumuksesta oli vielä kesken. – Kieltäytyminen työstä ei ole minulle helppoa, mutta olen oppinut sanomaan ei.

Floor Jansen viilettää helsinkiläisen hotelli Helkan aulabaarin läpi kulmakarvat vienossa kurtussa. Napakoita askelia rytmittää pään pudistelu.

– Monia asioita voin tehdä, mutta en mitään tuollaista typerää, hän sivaltaa.

Sanat tulevat vastauksena ehdotukseen, suostuisiko Floor moshaamaan tai laulamaan videolle.

– Ei. Ei, ei, ei. Olen vakava nainen, Floor jatkaa.

183-senttinen Floor selvästi tietää tarkalleen, mitä haluaa. Hän on luonut uraansa lähes 20 vuotta ja noussut yhdeksi metallimusiikin kärkinimistä.

Tällaista päämäärätietoisuutta ja paksua nahkaa nousu huipulle onkin vaatinut. Matkalla sinne Floor on kohdannut kiusaamista, paljon haukkuja ja yhden loppuunpalamisen.

Ystävyys Tarjan kanssa

Nightwish buukkasi Floorin solistikseen ensimmäisen kerran vuonna 2012. Silloin edellinen laulaja Anette Olzon erosi yhtyeestä kesken Imaginaerum-kiertueen.

– Meistä tuli nopeasti kiinteä ryhmä, Floor kertoo kokoonpanon alkuajoista. Nyt hän jo hymyilee.

Nightwishin ensimmäinen laulaja Tarja Turunen erotettiin bändistä julkisella kirjeellä vuonna 2005. Erottaminen oli Tarjalle järkytys, jota hän kertoi itkeneensä päivittäin. Anette Olzon kertoi vuonna 2013 Me Naisten haastattelussa, että myös hänet erotettiin yllättäen, ja että ennen sitä bändin muut jäsenet olivat päättäneet hänen puolestaan lähes kaiken.

Nightwishin muut jäsenet ovat kiistäneet entisten solistien väitteet.

Floor ei halua ottaa kantaa bändin ja sen aiempien laulajien välisiin ristiriitoihin. Hän ja Tarja ovat lämpimissä väleissä. He ovat esittäneet yhdessä duettoja, ja Tarja on omilla keikoillaan omistanut kappaleita Floorille. Usein ystävykset eivät ehdi nähdä, sillä Tarja asuu Argentiinassa.

– Olemme Tarjan kanssa hyviä ystäviä. Meidän välillämme ei ole koskaan ollut mitään ongelmia. Mitä ikinä Tarjalla ja bändin muilla jäsenillä on ollut välillään, se ei kosketa minua, Floor sanoo.

–Minusta Tarja on fantastisen kaunis nainen, jolla on vahva luonne.

Piut paut kiusaajille

”Hyvä, tavallinen ja myönteinen”. Näillä sanoilla Floor kuvaa lapsuuttaan Hollannissa. Perhe, johon kuului Floorin ja vanhempien lisäksi myös pikkusisko, muutti usein eikä asunut samassa kaupungissa yleensä kahta vuotta kauempaa.

Pientä Flooria esiintyminen ei kiinnostanut.

– Minua kiusattiin, joten yleisön edessä seisominen ei ollut sellaista, mitä olisin halunnut tehdä. En halunnut huomiota, Floor kertoo.

Kipinä esiintymiseen syttyi ala-asteen viimeisellä luokalla, kun koulussa järjestettiin musikaali. Isot roolit menivät suosituille lapsille, mutta Floor nautti täysillä pienestä taustaosastaan. Hän seisoi lavalla hedelmäkori kädessään, ylpeänä itsestään.

– Oli maaginen tunne seisoa kiusaajien edessä täynnä rohkeutta. Enää minulla ei ole mitään todisteltavaa heille, mutta silloin se oli aivan upeaa, hän muistaa.

– Minun tapauksessani kiusaaminen johti siihen, että tulin vain rohkeammaksi. Halusin näyttää kiusaajilleni, että voin olla juuri oma itseni.

Voittajafiilis sai Floorin jatkamaan esiintymistä. 14-vuotiaana Floor sai pääroolin koulussaan esitetystä Andrew Lloyd Webberin musikaaliin perustuvasta näytelmästä Joseph and the Amazing Technicolor Dreamcoat. Hän liittyi koulun bändiin, osallistui uusiin näytelmiin, teki omaa musiikkiaan ja opetteli soittamaan kitaraa.

Opettava stoppi

1990-luvun lopulla Floor teki pieniä keikkoja tuttavien syntymäpäiväjuhlilla. Eräässä niistä häntä pyydettiin metallibändin taustalaulajaksi.

Se yhtye, After Forever, oli pystyssä 12 vuotta. Koska halu laulaa metallibändissä ei kadonnut mihinkään, Floor perusti ReVamp-yhtyeen. Kaksi vuotta myöhemmin bändi oli pakko laittaa tauolle, sillä Floor sairastui työuupumukseen.

– Minulla oli liian monta rautaa tulessa samaan aikaan, enkä työskennellyt itselleni sopivalla tavalla. Olin aivan poikki. En pystynyt tekemään mitään yli vuoteen, hän kuvailee.

– Burnoutin kasaantuminen kestää vuosia. Siitä eroon pääseminen kestää saman verran.

Romahdus opetti Floorille paljon. Hän ymmärsi, että uupumus ei aiheutunut työn määrästä vaan työskentelytyylistä. Aiemmin hän saattoi painaa eteenpäin niin stressaantuneena, että sairastui aina loman koittaessa. Kun vapaat menivät parannellessa, oikealle rentoutumiselle ei jäänyt aikaa.

Toipuminen oli vielä kesken, kun Nightwish kutsui Floorin mukaan Yhdysvaltain-kiertueelleen 2012.

– Minulla ei ollut lähestulkoon lainkaan aikaa miettiä, pakata ja opetella musiikkia. Yhtäkkiä olin vain lavalla ihmisten edessä, Floor kertoo.

– Tietenkin aluksi pelotti, mutta pimeyteen hyppääminen teki minulle hyvää. Mietin, mitä ihmettä olin tehnyt sohvalla makailemassa, Floor nauraa.

Vuonna 2013 paikka Nightwishin laulajana muuttui pysyväksi. Vuotta myöhemmin Floor pakkasi tavaransa ja muutti Hollannista Joensuuhun. Yhtyeen nokkamies Tuomas Holopainen asuu noin sadan kilometrin päässä Kiteellä, Nightwishin syntyjuurilla.

– Vietämme bändin kesken paljon aikaa yhdessä. Ihmiset tuovat illanistujaisiin mukaan puolisonsa ja kumppaninsa. Olemme kaikki kuin yhtä perhettä, Floor kertoo.

– Olin ajatellut muuttavani joka tapauksessa ja valitsin Suomen, koska halusin oppia puhumaan kieltä kunnolla. Uskon, että sovin pohjoiseen paremmin kuin Hollantiin.

– Huomasin pitäväni Suomessa kaikesta. Suomalaiset eivät ole feikkejä. Alankomaissa ihmiset ovat paljon pinnallisempia.

 

 


Salmiakkia ja nettivihaa

Uuden kodin sijasta Floor nukahtaa useimmin hotellin sänkyyn. Laulajan viikot kuluvat keikkalavoilla hikoillen. Floor uskoo, että hän on oppinut tekemään töitä niin, että osaa myös rentoutua.

– Nyt yritän lomalla olla oikeasti vapaalla ja rentoutua päivittäin. Olen oppinut sanomaan ei, hän kertoo.

–Kieltäytyminen työstä ei ole minulle helppoa, koska teen tätä niin kovalla palolla ja intohimolla.

Kunnostaan Floor pitää huolta käymällä säännöllisesti kuntosalilla ja hieronnoissa. Terveydestä on pakko huolehtia. Myyttistä rokkistaran elämää, jossa ryypätään ja rellestetään, Floor ei voi edes kuvitella elävänsä.

– Sellaista harrastavat bändit eivät pärjää paria vuotta kauempaa, koska heille tulee terveysongelmia. Elämäntapa saattaa kuulostaa coolilta, mutta se on fyysisesti mahdoton, Floor kertoo.

Trendidieetit eivät ole Floorin juttu. Hän ei syö lihaa, sillä pitää sen tuotantoa kyseenalaisena. Yhteen suomalaiseen erikoisuuteen Floor on koukussa.

– Salmiakkijäätelö on suurta herkkuani!

Sitä hän saa käydä ostamassa melko rauhassa, sillä fanit eivät roiku Floorin hihassa kotikaupungissa Joensuussa tai Helsingissäkään. Välillä kuitenkin iskee tunne siitä, että muut kyyläävät.

– Kun menen salitreenin jälkeen naama punaisena ja hiestä märkänä ostamaan leipää, toivon, ettei kukaan tunnistaisi minua.

Omassa musiikkigenressään Floor on erittäin tunnettu. Suurin osa faneista on hyväksynyt hänet avoimin sylin Nightwishin jäseneksi. Kritiikkiäkin kuitenkin tulee. Floorin on esimerkiksi väitetty liittyneen bändiin ainoastaan rahan takia. Myös lauluääni ja vaatetus ovat antaneet aihetta kaikenlaisille näkemyksille.

– Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. En kuitenkaan ymmärrä, miksi ihmiset kuvittelevat nettikeskusteluissa tuntevansa minut, Floor tuhahtaa.

– Enkä todellakaan ymmärrä sitä, että jos joku ei tosissaan pidä minusta, hän perustaa vihasivuston ja viettää siellä kaiken aikansa.

Löytynyt sielunkumppani

Nyt Floorin tärkeimmät asiat ovat perhe, ystävät ja Nightwish. Hollantiin laulaja pakenee lomailemaan aina, kun mahdollista. Siellä, vanhempiensa ja sekarotuisen koiransa kanssa, hän voi olla juuri sellainen kuin tykkää.

– He ovat niitä harvoja ihmisiä, jotka ovat nähneet minun kasvavan ja tietävät, kuka olin ennen Nightwishiä. Olen heille tyttö, joka makaa lökäpöksyissä sohvalla ja katsoo telkkaria, Floor kertoo.

Tulevaisuudessa Floor haluaa löytää täydellisen tasapainon työn ja muun elämän välille. Tätä hän avaa pari vuotta sitten kirjoittamallaan kappaleella Wolf and Dog (Susi ja koira).

– Kappaleessa koira merkitsee kotielämääni: halua nukkua samassa paikassa ja olla läheisteni kanssa. Susi kuvastaa työtäni, joka on villiä ja ulospäin suuntautunutta. Suden ja koiran välillä on minun onnellisuuteni, Floor sanoo.

Vaikka tällä hetkellä työ on tärkeysjärjestyksen kärjessä, Floor ei sulje pois naimisiinmenoa ja lapsia.

– Ne olisivat rakennusaineita hyvään, tasapainoiseen elämään, Floor hymyilee.

Rakkaus on löytynyt jo.

– Olen löytänyt sielunkumppanini. Minulla on elämäni rakkaus elämässäni, hän paljastaa.

– Ympärilläni on valtavasti ihmisiä, jotka välittävät minusta. Ilman heidän tukeaan minulla ei olisi upeaa uraa tai yhtään mitään. l

Lue lisää:

Tätä mieltä Nightwishin hollantilainen solisti Floor Jansen on kotikaupungistaan Joensuusta

Nightwish-solisti Floor Jansen muuttaa innoissaan Suomeen

Nightwishistä erotettu Anette Olzon: "Bändin pojat päättivät puolestani kaiken"

 

Floor Jansen

Muusikko syntyi Goirlessa, Hollannissa 21.2.1981. Asuu Joensuussa.

Nykyisin laulaa perustamassaan ReVamp-yhtyeessä ja Nightwishissä. Työskentelee myös laulunopettajana.

Lauloi After Forever -bändissä 12 vuotta, kunnes se hajosi vuonna 2009. Tehnyt musiikkia myös Ayreonin ja Star Onen kanssa.

Nightwishin uusin studioalbumi Endless Forms Most Beautiful ilmestyi maaliskuussa.

Ex-missi Essi Pöysti ja ex-koripalloilija Ville Mäkäläinen saivat kolmannen lapsensa lauantaina.

Lauantaina synnyttänyt Essi Pöysti, 30, on julkaissut ensimmäisestä kuvan hänen ja puolisonsa Ville Mäkäläisen, 32, kolmannesta lapsesta.

– Täydellinen pikkuveli täydensi meidän perheen tänään, Essi on kirjoittanut kuvan yhteyteen. Hän on käyttänyt muun muassa hashtägiä suurirakkaus.

Ville Mäkäläinen kertoi lauantaina Facebook-sivuillaan, että synnytys meni hyvin.

 

Raskaus ei ollut Essille helppo, sillä hän kertoi aikaisemmin tänä syksynä, että pelko varjosti odotusta aikaisempien keskenmenojen takia.

”Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi enkelivauvaa.”

– Ei ole ollut helppoa olla raskaana, kun takana on kaksi myöhäistä keskeytynyttä raskautta, kaksi enkelivauvaa. Toivomme sydämestä, että kaikki menee tällä kertaa paremmin ja joulukuussa meitä on viisi, Essi kirjoitti syksyllä Instagramissa.

Hänellä ja Villellä on entuudestaan kaksi lasta: Alma ja Aaro. Vuonna 2015 syntynyt Alma syntyi mummolan eteiseen, mutta kaikki meni lopulta hyvin.

– Siinä tilanteessa en ehtinyt pelätä tai miettiä. Kaikki kävi niin nopeasti, vartissa. Ei ehtinyt tulla edes hiki. Pelko siitä, kuinka olisi voinut käydä, iski vasta jälkeenpäin, Essi muisteli synnytystä Meidän Perhe -lehdelle vuonna 2015.

Kilpaurheilu-uransa päätyttyä Minna Kauppi ihmetteli, mitä tekisi tulevaisuudellaan. Nyt hän miettii, miten urheilu olikin joskus maailman tärkeintä. – Saavutin jo kaiken, minkä halusin.

Entisen MM-suunnistajan Minna Kaupin ja Apulanta-rumpali Simo ”Sipe” Santapukin Ukko-poika konttaa kotonaan Lahdessa vikkelästi olohuoneesta keittiöön ja nousee äitinsä polvea vasten seisomaan. Ensiaskeleet on kymmenkuisena jo otettu, mutta konttaamalla pääsee vielä kovempaa.

– Ukko on sekoitus minua ja Simoa. Hän näyttää ihan isältään, mutta on yhtä vilkas kuin minä, Minna, 35, kuvailee.

Minna lepertelee Ukolle, ja Ukko vastaa äidilleen leveällä hymyllä. Sitten Sipe nappaa pojan syliin ja vie tämän viereiseen huoneeseen soittamaan pianoa. Varmaotteinen koskettimien paukuttelu kaikuu ympäri asuntoa.

– Simo on todella herkkä isä. Aina, kun hän on Ukon kanssa, hän on sitä sataprosenttisesti. Heidän yhteiselonsa on todella täyttä. Koska itse olen pojan kanssa ympärivuorokautisesti, en ihan joka hetki pysty samaan, Minna sanoo.

Suunnistuksen yhdeksänkertainen MM-kultamitalisti on tätä nykyä täyspäiväinen kotiäiti. Mullistus on ollut suuri, mutta ihana.

”Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt.”

– Kaikki sanoivat, että et sinä kauaa jaksa kotona olla, mutta toisin on käynyt. Viihdyn Ukon kanssa kotona oikein hyvin. En luonut äitiydestä etukäteen itselleni odotuksia, joten en myöskään pettynyt.

"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.
"En ole osannut mennä ilman Ukkoa minnekään", Minna sanoo.

Hetken aikaa hukassa

Kaksi vuotta sitten, suunnistusuran lopettamispäätöksen jälkeen, Minna myöntää olleensa ymmällään. Entä nyt? Hän tiesi haluavansa lapsen, mutta mietti, pitäisikö työpaikka kuitenkin hankkia ensin. Hän oli yli kolmekymppinen eikä ollut elämänsä aikana allekirjoittanut vielä yhtään oikeaa työsopimusta.

– Hetken aikaa olin hukassa. Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee. Olin ahdistunut, kun en tiennyt, pitäisikö tehdä lapsi vai löytää työpaikka.

”Puoli vuotta haahuilin ja mietin, että mitähän tästä tulee.”

Asiat loksahtivat kohdalleen, kun Minnalle tarjottiin markkinointipäällikön paikkaa. Minna ehti tehdä työtä vuoden ennen äitiyslomaansa.

– Halu hankkia lapsi oli yksi syy, miksi lopetin urheilu-urani. En kuitenkaan halunnut, että lapsi on korvike urheilulle, joten oli ihanaa saada työpaikka ennen lasta. Sen avulla sopeutuminen tavalliseen arkeen urheilu-uran jälkeen meni luonnostaan.

Se sama kunnianhimoinen Minna, joka voitti mitaleita toisensa perään, on kuitenkin edelleen olemassa.

– Nykyään suuntaan kunnianhimoni lapsen kanssa olemiseen. Haluan tehdä tämän asian mahdollisimman hyvin, haluan olla hyvä äiti. Tiedän, että kunnianhimoni tulee vielä tulevaisuudessa näkymään työelämässäkin, mutta juuri nyt haluan keskittyä vauvaan. Enää en tosin laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani.

Yhtä asiaa huippu-urheiluajaltaan Minna edelleen kaipaa: todella kovaa fyysistä kuntoa. Peruskunto Minnalla on vieläkin hyvä. Hän urheilee päivittäin käymällä joko vaunulenkeillä tai silloin tällöin suunnistamassa. Muutamiin suunnistuskisoihinkin hän osallistui kesän aikana.

– Kun on tosi hyvässä kunnossa, askel on niin kevyt, että tuntuu kuin lentäisi. Se on äärimmäisen hieno fiilis. Mutta sitä varten pitäisi tehdä todella paljon töitä, eikä minulla ole siihen mitään syytä. Liikun mieluummin siksi, että se on kivaa.

"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."
"Enää en laittaisi kaikkea alttiiksi työpaikan takia kuten urheiluaikoinani."

Arki ennen ja nyt

Huippu-urheiluaikana Minnan arki pyöri täysin suunnistuksen ehdoilla. Urheilijana hän meni heti herättyään puolen tunnin aamulenkille, teki puolen päivän aikaan päätreenin ja urheili vielä illallakin. Matkalaukku oli aina pakattuna, treenileirejä ja kilpailuita kun oli jatkuvasti eri puolilla maailmaa.

– Silloin kuvittelin, että minulla oli muutakin elämää, mutta jälkikäteen ajateltuna urheilu kyllä meni kaiken edelle. Jos olin menossa ystävälleni kylään, tein ennen sitä treenin, koska sitä ei vain voinut jättää väliin.

Äitiysloma-arjessa päivän aikataulun puolestaan sanelee lapsenhoito. Minna ja Ukko heräilevät aamuseitsemältä, sitten syödään puurot ja leikitään lattianrajassa. Ukko nukkuu kahdet päiväunet, joiden aikana Minna joko ulkoilee vaunuja työnnellen tai rentoutuu kotona.

”On välillä outoa olla niin paljon kotona.”

Nykyisessä arjessa on urheilu-uraa helpompaa tavata ystäviä kahvilassa, käydä koko perheen kesken lounaalla tai ylipäätään viettää perinteistä kotiarkea.

– On välillä outoa olla niin paljon kotona, sekä minä että Simo olemme niin tottuneet jatkuvaan matkustamiseen. Mutta Simollakin on nykyään kova kiire keikalta kotiin.

Nykyistä Minnaa jopa vähän ihmetyttää se, miten hurjalla sykkeellä hän on aikanaan urheillut.

– Miten urheilu olikin silloin maailman tärkeintä? Lapsen avulla olen päässyt uran ikävöinnistä aika hyvin eroon. Saavutin jo kaiken, minkä halusin. Urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli helpotus, Minna miettii.

– Toisaalta huippu-urheilu oli mahtavaa aikaa. Tunsin joka päivä olevani etuoikeutettu, kun sain tehdä sitä työkseni. Jos Ukko joskus löytää intohimonsa urheilusta, minulla ei ole mitään syytä estellä häntä.

Kultaakin kalliimpi

Vaikka Minna on urheilu-urallaan tottunut äärimmäisiin tunteisiin, on oma lapsi silti tuonut tunne-elämään uuden ulottuvuuden: täydellisen rakkauden.

– Lapsi on meille hienointa elämässä. Olemme saavuttaneet valtavan suuria asioita – Simo Suomen ykkösbändissä ja minä maailman ykkösenä omalla alallani – mutta Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani. Jos hän tekee jotain herttaista, minulla nousevat kyyneleet silmiin.

”Ukko on suurempi kulta kuin mikään mitaleistani.”

Positiivisten tunteiden lisäksi äitiys on tuonut mukanaan myös uudenlaisia murheita. Siinä missä Minna aiemmin harmitteli huonoa suoritusta kilpailussa, nyt hän hämmentyy, jos ei saa Ukon itkua heti hiljenemään.

– Meistä taitaa näkyä, että olemme esikoisen vanhempia. Olemme aika epävarmoja ja huolissamme kaikesta, emme osaa ottaa rennosti. Tämä on vielä tällaista opettelua. Onneksi lähipiirissäni on useita äitejä, saan heiltä paljon tietoa.

Minna myöntää olleensa ehdottomampi kasvatusasioissa ennen lapsen syntymää. Hän oli päättänyt, ettei Ukolle näytetä yhtään lastenohjelmia ja ajatellut, että vauvankin voi jättää hoitoon lyhyiksi ajoiksi. Toisin kävi.

– Kummasti ne Teletapit helpottavat elämää. Ja mummu laittoi lapsen nukkumaan ensimmäisen kerran vasta viikko sitten, kun juhlin kavereiden kanssa synttäreitäni. En ole osannut lähteä ilman Ukkoa mihinkään.

"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."
"Urheilu-urani loppuvaihe oli niin vaikea jatkuvien vammojen takia, että siitä luopuminen oli lopulta helpotus."

Ei liikaa hemmottelua

Minna ja Sipe ovat kasvaneet ihan tavallisissa perheissä, toinen Asikkalassa ja toinen Heinolassa. Minna toivoo, että he voivat antaa Ukolle samanlaisen rennon lapsuuden, mutta hän tiedostaa, että asetelma on toinen.

– Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä. Olemme kuitenkin tarkkoja siitä, ettemme hemmottele häntä liikaa. Emme esimerkiksi aio ostaa hänelle yhtään joululahjoja, niitä tulee läheisiltä muutenkin jo ihan tarpeeksi, Minna pohtii.

”Pakko myöntää, että Ukolla on isompi kultalusikka suussaan kuin meillä.”

– Puen Ukon enimmäkseen äitiyspakkauksen vaatteisiin tai tutuilta saatuihin, käytettyihin asuihin. Lasten merkkivaatteet ovat ihania, mutta ne eivät ole rakkautta.

Minna itse on 90-luvun laman lapsi. Hänellä on kaksi sisarusta, eikä perheellä ollut lama-aikana liikaa rahaa. Lapsuuden niukkuus näkyy hänen elämässään vieläkin.

– Vaikka tililläni on rahaa, juoksen edelleen alennusten perässä. Jos näen ruokakaupan hyllyllä punaisen ale-lapun, ryntään sinne heti. Toivonkin, että rahan sijaan voin kannustaa Ukkoa ahkeruuteen. Haluan opettaa hänet nauttimaan tekemisestä.

Lapsena Minna oli innokas touhuaja. Hän harrasti kaikkea mahdollista tenniksestä telinevoimisteluun. Minnalle on tärkeää, että myös Ukko saa liikkua ja testata erilaisia harrastuksia.

– Kasvatuksemme peruspilari on touhuta niin paljon kuin mahdollista. Lapsella pitää olla paljon harrastuksia. Hänen pitää saada juosta ja kuluttaa energiansa. Sellainen minä olin lapsena ja olen edelleenkin.

Samaan aikaan Minna on kuitenkin huolissaan lasten harrastusten ammattimaistumisesta. Harrastamisen kuuluu hänen mielestään olla ennen kaikkea kivaa.

– Tuntuu, että jotkut nuoret noudattavat treeniohjelmiaan niin tiukasti, etteivät he ikinä edes käy missään. Osaavatko he enää rentoutua vai onko koko elämä harrastusten sanelemaa? Jos vetää täysillä vain yhteen ääripäähän, ei enää elä, Minna pohtii.

– Kyllä minä opiskeluaikoina kävin bileissä ja osasin pitää hauskaa treenileireillä, vaikka samaan aikaan otin urheilun tosissani. Se, että osaa levätä arjessa, tuo rentoutta myös omaan urheilusuoritukseen.

"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.
"Simo on hyvä edustusvaimo", Minna nauraa.

Viides kerta Linnassa

Ukon syntymän jälkeen Minna ja Sipe eivät ole juurikaan päässeet viettämään kahdenkeskistä aikaa. Tilanteeseen tuli muutos itsenäisyyspäivänä, kun Minna sai kutsun Linnan juhliin.

– Onneksi Simo on hyvä edustusvaimo, Minna nauraa.

Minna on ollut itsenäisyyspäivän vastaanotolla aiemmin neljästi, Sipe kerran. Tuolloin Minnakin oli saanut kutsun, mutta jätti juhlat väliin. Pari oli alkanut tapailla vain muutamaa viikkoa aiemmin, eivätkä he halunneet vielä silloin paljastaa suhdettaan muille.

Minna ja Sipe ehtivät tavata toisiaan kolme kuukautta julkisuudelta salassa, kunnes ensimmäinen yhteinen elokuvailta leffateatterissa paljasti parin.

”Ensitreffimme olivat New Yorkissa.”

– Ensitreffimme olivat New Yorkissa. Menimme sinne samalla lennolla, mutta istuimme eri penkkiriveillä. Leffaan menimme myöhemmin yhdessä, koska hävisin Simolle yhden vedon. Hän ei enää halunnut elää kaapissa, Minna muistelee.

– Nykyään saamme onneksi kulkea Lahden kaduilla ihan rauhassa. Pyörimme vauvauinneissa ja ruokakaupoissa ihan kuten kuka tahansa lapsiperhe.

Suomen menestynein suunnistaja syntyi Asikkalassa 25.11.1982.

Asuu Lahdessa avopuolisonsa, Apulanta-muusikko Sipe Santapukin ja lapsensa Ukon, 10 kk, kanssa.

Opiskeli Jyväskylän yliopistossa kieliä, kasvatustieteitä, journalistiikkaa ja taloustieteitä.

Perhevapaalla Novasol-yrityksen markkinointipäällikön töistä.