Elinan työpäivät venyvät näytösiltoina puolilleöin. ”Kotona käydään nukkumassa.” Kuva: Kim Öhrling
Elinan työpäivät venyvät näytösiltoina puolilleöin. ”Kotona käydään nukkumassa.” Kuva: Kim Öhrling

Elina Miettinen on ainoa suomalainen maineikkaassa American Ballet Theatressa. Kilpailu on kovaa, ja ystäviä vaikea saada.

9-vuotias Elina Miettinen osallistui kesällä 2007 New York International Ballet Competition -balettikilpailuun. Kilpailussa American Ballet Theatren taiteellinen johtaja Kevin McKenzie iski silmänsä suomalaiseen ja kutsui Elinan osallistumaan tanssitunnille vielä kisamatkan aikana.

– Kun olin palannut Suomeen, he soittivat ja tarjosivat sopimusta, Elina muistelee.

Päätös lähdöstä piti tehdä parissa viikossa. Elina oli juuri aloittanut tanssijana Helsingissä Kansallisbaletissa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

– Moni kollega kannusti lähtemään, että ei tällaisia tarjouksia tule! Kansallisbaletin johtaja sanoi, että kyllä hänelläkin olisi ollut minun suhteeni suunnitelmia.

Sisältö jatkuu mainoksen alla

Elina otti tarjouksen vastaan. Ensimmäinen kiinnitys tehtiin tammikuusta elokuuhun, ja siitä se on nyt jatkunut kahdeksan vuoden ajan. American Ballet Theatressa on lähes 90 tanssijaa eri puolilta maailmaa, mutta Elina on ensimmäinen suomalainen.

”Täällä pitää vähän tunnustella, kenen kanssa pystyy solmimaan ystävyyden.”

Alku oli rankka. Elina ei tuntenut New Yorkista ketään, ja elämä piti aloittaa alusta.

– Kaikki tapahtui hyvin nopeasti. Kun tulin iltaisin kotiin, tuntui, että pää räjähtää. Olin koko ajan väsynyt, koska ei ollut hetkeäkään aikaa levähtää ja prosessoida. Koko ajan vain oli jotakin uutta: iso kaupunki, kieli, kulttuuri, ihmiset, työtunnit, kiertueet...

Työtahtikin oli paljon rankempi kuin se, mihin Elina oli tottunut Suomessa. Kulttuuri oli myös kilpailuhenkisempi.

– Täällä pitää vähän tunnustella, kenen kanssa pystyy solmimaan ystävyyden ja kenen kanssa ei, Elina kertoo.

Ensimmäinen puoli vuotta vierähti hujauksessa, ja vasta kesälomalla Suomessa Elina ehti ensimmäisen kerran hengähtää.

– Silloin, ensimmäisen kauden jälkeen, oli hankalinta palata New Yorkiin. Suomi tuntui mukavalta: perhe, ystävät, rauha.

Mielessä kävi, jos sinnittelisi vuoden ja palaisi sitten.

– Mutta toinen puoli minussa sanoi, että ethän sinä nyt luovuta. Mietin, haluanko mukavuutta kotimaassa vai luoda uraa New Yorkissa. Lopulta halusin näyttää, että kyllä minä tästä jotenkin selviän.

Meni vuosi, toinen ja kolmas. Nykyisin Elina asuu miehensä kanssa Manhattanin Upper East Sidella. Työpaikka American Ballet Theatre sijaitsee alempana Broadwaylla.

– Uran tekeminen tuntui oikealta ratkaisulta. Lopulta ei mennyt kauan, kun sopeuduin ja minusta tuli oikea newyorkilainen.

 

Vakkari vai free?

”Olen onnellinen, että olen kiinnitetty, freelancerinä on hankalampaa. Meillä sopimukset allekirjoitetaan keväisin, usein vuodeksi kerrallaan. Vasta kun on ollut vuosia ryhmässä ja tehnyt työnsä hyvin, jatkon saamisesta ei ole epäilystä. Laiskottelun varaa ei kuitenkaan ole.”

Ensimmäiset duunini

”Ensimmäisenä kesätyönäni tein 16-vuotiaana kiinteistönhoitohommia veljeni kanssa. Kun työskentelin kahvilassa, sain selkäni kipeäksi, kun piti seistä koko ajan. 19-vuotiaana sain kiinnityksen Kansallisbalettiin.”

Uraidolini

”Pienenä luin kirjoja ja katsoin videoita balettitanssija Maija Plisetskajasta. Äitini on lääkäri ja isäni liikemies. En kasvanut taiteilijaperheessä enkä ollut sellainen tyypillinen pikkutyttö, joka olisi halunnut ballerinaksi.

Saan myös inspiraatiota taitavista kollegoista. American Ballet Theatressa monella on todella korkea työmoraali. Menestyneistä näkee, että ne, jotka työskentelevät enemmän ja panostavat, myös onnistuvat.”

”Välillä sattuu joka paikkaan niin, että ei pysty liikkumaan.”

Ensimmäinen palkkani

”Muistan, miten suurelta ensimmäinen Amerikan-palkkani tuntui Suomen jälkeen. Nopeasti kuitenkin tajusi, että täällä kaikki on kalliimpaa, vuokrista alkaen. Pitää osata säästää ja suunnitella.”

Normipäivä

”Arkipäivät ovat rankkoja, sillä suurin osa ajasta menee harjoituksissa. Olemme töissä harjoitusjakson aikana tiistaista lauantaihin ja näytöskauden aikana maanantaista lauantaihin. Aamutuntimme alkaa kymmeneltä. Sen jälkeen on harjoitukset kahdestatoista seitsemään. Näytöspäivinä harjoitukset loppuvat viideltä, ja näytös on illalla puoli kahdeksasta kymmeneen tai yhteentoista. Kotona käydään nukkumassa.

Tanssijan ammatti vaatii paljon itsekuria myös työajan ulkopuolella. Täytyy mennä ajoissa nukkumaan, syödä hyvin ja pitää kropasta hyvää huolta. Kyllä me hauskaakin pidetään, mutta täysin voi irtautua oikeastaan vain lomalla.”

Suurin haaveeni

”Haluaisin olla solisti American Ballet Theatressa. Kilpailu on niin kovaa, että solistin asema on vaikea saavuttaa. Kaikki ovat niin hyviä. Olen tehnyt solistirooleja muun muassa Joutsenlammessa, Prinsessa Ruususessa ja Pähkinänsärkijässä, ja olisi hienoa saada tehdä niitä lisää.

Lisäksi haaveilen näyttelijäntöistä elokuvissa tai tv:ssä. Sekin on tosi vaikea ala, monet treenaavat näyttelemistä lapsuudesta saakka. Minulle on sanottu, että ajattele nyt, mitä jos et onnistu. Itse ajattelen, että mitä jos onnistunkin.”

Pahin takaisku

”Viime kausi oli minulle kaikkein hankalin. Sain jalkavamman ja jouduin pitämään pari kuukautta taukoa tanssimisesta. Kun palasin töihin, sama vamma tapahtui uudestaan näytöksessä.

Puolitoista vuotta meni tavallaan hukkaan, kun en pystynyt täydellä potentiaalilla tanssimaan. Toisaalta tauon aikana löysin uuden intohimon, näyttelemisen. Olen nyt vuoden verran käynyt erilaisilla kursseilla.

Jokaiselle tanssijalle sattuu jotain. Olen tanssinut 20 vuotta, ja kroppa on ollut tosi kovilla. Ehkä tauko oli ihan hyvä, latasin myös akkujani. Nyt jalka on vihdoin täysin parantunut.”

Työpäivän jälkeen

”Kehonhuoltoon menee paljon aikaa, ja se on osa työtä. Iltaisin pitää pitää huoli siitä, että kroppa toimii seuraavanakin päivänä. Käyn hieronnassa, venyttelen. Ja joskus illalla, kun on tosi väsynyt, tajuaa, että pitää vielä ommella tossut huomiseksi.”

Rankinta työssäni

”Välillä sattuu joka paikkaan niin, että ei pysty liikkumaan. Mutta sitten aina muistutan itseäni, että en tykkäisi mistään muusta yhtä paljon. En tiedä, mitä tekisin, jos en tanssisi.”

Parasta työssäni

”Yksi kivoista puolista on, että pääsen matkustelemaan paljon. Esiinnymme eri puolilla maailmaa. Hienoa on myös, että saa työskennellä niin hyvien koreografien ja taitavien tanssijoiden kanssa.”

Elina Miettinen

29-vuotias.

Kotoisin Suomesta, mutta asuu New Yorkissa Yhdysvalloissa.

Tanssijana American Ballet Theatressa vuodesta 2008.

Vierailija

Mikähän balettitanssijan eläkeikä mahtanee olla? Ei varmaan tervettä paikkaa nelikymppisinä kehosta enää löydy. Toisaalta ihmetyttää kuinka henkisesti kestävät tällaista itsensä piiskaamista kun ei lepoakaan paljon sisällytetä ohjelmaan. Löytyy paljon askarruttavia asioita ballerinan koulutuksesta sekä työstä. Lieneekö Työterveyslaitos joskus tehnyt jonkinmoista selvitystä/tutkimusta?

Sisältö jatkuu mainoksen alla