Hanna Gullichsen on joutunut kiusaamisen kohteeksi niin verkossa kuin tosielämässäkin. Kuvat: Kaisu Jouppi
Hanna Gullichsen on joutunut kiusaamisen kohteeksi niin verkossa kuin tosielämässäkin. Kuvat: Kaisu Jouppi

Bloggaaja Hanna Gullichsenin mielestä kenenkään ei tarvitse sietää ilkeilyä ja kiusaamista – ei, vaikka olisi julkkis.

Onko sinusta koskaan kirjoitettu netissä? Jos on, toivottavasti ei mitään tällaista: ”Mä saan negatiivisia viboja tuosta ämmästä. Jos pukkaa kakaroita toiselle miehelle, niin sen exän sukunimi pitää vaihtaa. Eihän tuossa olen mitään järkeä. Omituista meininkiä!”

Tämä ruokakirjailija ja kustantaja Hanna Gullichsenia, 38, koskeva verkkokommentti on kiltti, kun vertaa moniin hänestä käytäviin keskusteluihin.

– En jaksa uskoa, että kukaan oikeasti haluaisi kenellekään mitään pahaa, se on vain ymmärryksen puutetta, Hanna sanoo häntä koskevista viesteistä.

Hanna muutti nuorena Kankaanpäästä Helsinkiin, löysi rakkauden ravintoloitsija Alexander Gullichsenista ja eteni urallaan tarjoilijasta suosituksi ruokakirjailijaksi. Perusti blogin. Sai esikoisen, pojan. Erosi sittemmin. Perusti kirjakustantamon. Tutustui muutama vuosi sitten juoksuvalmentaja Joonas Laurilaan ja meni tämän kanssa naimisiin. Kirjoitti ja julkaisi ruokakirjoja. Sai Joonaksen kanssa kaksospojat puoli vuotta sitten.

Jokin tässä kuviossa ärsyttää niin, että keskustelupalstat paukkuvat. Julkisuuden henkilöt tapaavat sanoa, että keskustelupalstojen sisältö, juorut ja vihaviestit pitää jättää omaan arvoonsa. Hanna ajattelee, että ilkeilyä ei tarvitse kestää, se pitää lopettaa.

– Olen iloinen niiden puolesta, joita kirjoittelu ei satuta. Itselläni ei ole niin paksua nahkaa, harmi kyllä, hän sanoo.

Henkilökohtaisuuksiin meneviä kommentteja on viime aikoina sadellut muillekin kuin Hannalle. Esimerkiksi Anu Saagim tylytti Maria Veitolaa rumaksi ajankohtaisohjelmassa studioyleisön nauraessa, ja Hanna Sumari sai Tanssii tähtien kanssa -jakson jälkeen palautetta alleistaan.

Julmia ja asiattomia kommentteja saavat paitsi julkista työtä tekevät aikuiset, myös esimerkiksi alaikäiset Youtube-tähdet.

– Minulla on vahva tukiverkko ja tunnen itseni. Kommentit loukkaavat, mutta eivät saa minua murtumaan.

Jos asiat perheessä, ystävyyssuhteissa ja töissä eivät olisi näin hyvin kuin nyt, tilanne voisi olla toinen.

– Ehkä oma vahvuus ei riittäisi, ja kommentit alkaisivat mennä ihon alle. Tuntemattoman mollaus voi saada ihmisen suistumaan raiteiltaan.


Hanna Gullichsen ei enää pyri ymmärtämään kiusaajien motiiveja.


Ärsyttävä nauru ja väärä nimi

Avokadopastasta tuli vuonna 2012 niin iso ilmiö, että se muutti tekijänsä, Hanna ja Alexander Gullichsenin julkkiksiksi. Lisää näkyvyyttä tuli, kun pariskunta sai oman tv-ohjelman Meidän safkaa.

– Tuotantoyhtiö varoitteli, että tv-julkisuus tuo usein mukanaan hirveästi kuraa. Mietin, että ei kai. Miksi kukaan nyt minua vihaisi, kun en ole tehnyt kenellekään mitään pahaa, Hanna muistelee.

Hän oli väärässä ja tuotantoyhtiö oikeassa. Kuhina käynnistyi keskustelupalstoilla heti ohjelman alettua.

– Jotenkin nauruni ärsytti ihmisiä ihan suunnattomasti. Että miten voi olla koko ajan noin hauskaa.

Hanna mietti hämmentyneenä, olisiko ollut parempi olla nyrpeänä.

– Olin hölmö, kun luin niitä ketjuja. Kelasin, miksi tuo noin luulee ja miten voisin kertoa, miten asiat oikeasti ovat. Nyt ymmärrän, että se ei ollut henkilökohtaista, Hanna sanoo.

Aluksi Hanna halusi viestiä mollaajiensa kanssa, selittää ja keskustella. Nyt hän on oppinut, että kommenttikentissä jankkaaminen ei auta.

Mitä Hannaan tulee, yksi eniten nettiraivoa keräävistä aiheista on hänen sukunimensä, Gullichsen. Kun Hanna ja Joonas menivät naimisiin, kumpikin piti oman nimensä – Hanna siis sen, jonka oli ottanut mennessään Alexanderin kanssa naimisiin.

– Se on henkilökohtainen, täysin meidän perheemme välinen asia, joka ei kuulu kenellekään muulle, Hanna ­sanoo, kun sukunimestä tulee puhe.

Netissä kipakka keskustelu aiheesta kuitenkin jatkuu, vaikka Hannan ja Joonaksen häistä on reilusti yli vuosi.

– On oikeastaan aivan sama, mitä teen tai olen tekemättä, Hanna toteaa.

Rumat sanat muistetaan

Kiusattuja on maailman sivu kehotettu esittämään vahvaa. Neuvo perustuu ajatukseen, että kun kiusattu näyttää ­kipunsa, kiusaaja onnittelee itseään, koska on onnistunut satuttamaan kohdettaan.

Hannan mielestä on aika näyttää, että kiusaaminen satuttaa ja on väärin.

– On maailmankaikkeuden lattein lause ja tosi huono neuvo sanoa, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, Hanna sanoo.

Aluksi hänkin yritti olla välittämättä ilkeistä viesteistä.

– Yritin, mutta en onnistunut siinä kauhean hyvin. Kun sanotaan tosi rumasti, kyllä se jää kalvamaan. Etenkin, jos joku tulee ja ampuu täyden lastin kaikesta: ulkonäöstä, perheestä, taustasta ja nimestä. Viesti tuntuu pahalta, vaikkei siinä olisi totuuden hiventäkään.

Yksi täyslastillinen tuli tammikuussa, kun Hanna sai nimi­merkki Ebbalta kommentin blogiinsa. 61 sanassa Ebba ehti tölviä Hannan puhetapaa, taustaa, valintoja, kasvoja, nimeä ja oikeastaan koko Hannan elämää.

Kommenttia lukiessaan Hannan mitta tuli täyteen. Hän kirjoitti blogiinsa postauksen, jossa julkaisi Ebban viestin ja vaati, että kiusaamisen pitää loppua.

– Tiesin, että aihe on riipaiseva ja osuu moneen, mutta en arvannut, mitä kaikkea se aloittaisi.

Hanna sai yhteydenottoja vanhemmilta, joiden lapsia kiusataan koulussa, ja paljon tsemppiviestejä bloginsa ­uskollisilta lukijoilta. Ihmiset kertoivat ottaneensa yhteyttä entisiin kiusaajiinsa tai kiusaamiinsa, toivat Hannalle ­kukkia ja tulivat halaamaan.

– Jouduin sanomaan, että ei minulla ole mitään hätää. Kiusaaminen ei ole mikään tämän päivän asia, tätä on jatkunut vuosia.

Pari päivää kirjoituksen jälkeen kommentteihin ilmestyi viesti tutulta nimimerkiltä. ”Ei tällä varmastikaan mitään merkitystä sinulle ole mutta silti: Pyydän anteeksi paskamaista kommenttiani. Olen todella todella pahoillani.” Ebba selitti, että Hannan kirjoitus oli saanut hänet itkemään ja miettimään tekoaan niin, että hän oli lopulta palannut pyytämään anteeksi.

Ehkä Ebballe oli käynyt niin kuin netissä helposti käy: vihaviestin näpyttelijä ei hahmota, että viestin kohde on ihan oikea ihminen, jolla on tunteet.

Turha kadehtia

Hannaa ei kiinnosta, miksi Ebba lähetti ilkeän viestinsä.

– Minua ei auta tietää hänen motiivejaan.

Motiivien arvuutteleminen on silti houkuttelevaa. Jotenkin sitä haluaisi ymmärtää, miksi ­ihminen on tuntemattomalle tahallaan julma. Yksi selitys on kateus.

– Kateuskortti on aina esillä, Hanna sanoo.

– Mielestäni kaikki voivat tehdä sen, minkä olen tehnyt. Siitä on aivan turha olla kateellinen.

Ja jos tämä lausunto lukisi Hannan tai jonkun muun naisen suositussa blogissa, siihen vastattaisiin välittömästi viesteillä, joiden mukaan bloggaaja on saanut menestyksensä ilmaiseksi, koska tällä ei ole seitsemää erityislasta, kolmea raskasta työtä ja viittä kroonista sairautta.

– Tietysti on köyhyyttä ja sairautta, ja se on kauheaa. Mutta isoin vamma on aina asennevamma, ja se on ainoa vamma, jonka voi muuttaa, Hanna sanoo.

Hän on itsekin ollut kateellinen.

– Olen pystynyt jalostamaan kateuden sellaiseksi, että ­piru vie, miten inspiroiva daami, minäpä teen saman kuin hän, mutta omien haaveideni ja intohimojeni kanssa. Kateus voi olla valtava voimavara tai se voi tuhota ihmisen. Kannattaa miettiä, mihin suuntaan tunteen kanssa lähtee.

Kateuden lisäksi kiusaamista selitetään sillä, että kiusaajilla on itsellään huono olla.

– Minulla ei ole mitään psykologin taustaa, joten mistä tietäisin, onko kiusaajalla paha mieli, Hanna sanoo.

Häntä ei mietitytä kiusaajien psyyke vaan kiusaamisen lopettaminen.

– Eihän kaikista tarvitse pitää. Saa olla kateellinen ja saa ärsyyntyä, mutta turhautumiselle täytyy löytää jokin muu väylä kuin, että käy huutamassa ihmisille.


”Ymmärrän, etteivät kaikki pidä minusta. Minäkään en pidä kaikista, mutta en halua loukata ketään,” Hanna Gullichsen toteaa.


Pitäisi olla vahva

Hannalla on kokemusta kiusatuksi joutumisesta myös netin ulkopuolella. Hän joutui syrjityksi vaihtaessaan koulua kolmasluokkalaisena. Oululaiskoulussa Hannan puolankalainen murre oli vääränlainen ja tupsupipo tyhmän näköinen, joten hänet jätettiin porukoiden ulkopuolelle.

– Olin pipostani ylpeä, koska sen tupsu oli todella iso, pään kokoinen. Rakastin pipoa, mutta jengi nauroikin sille.

Hannan äiti puhui opettajille, mutta viesti oli tuttu.

– Sanottiin, että pitäisi olla vahva ja pistää vastaan.

Myöhemmin Hanna sai kavereita sekä Oulussa että uudessa kotikaupungissa Kankaanpäässä.

– Sieltä juontaa, että ystävyys ja lojaalius ovat minulle tärkeämpiä kuin mikään.

Hannan mukaan kiusatuksi joutuminen on vaikuttanut moneen asiaan myöhemmin elämässä, ja enemmän myönteisesti kuin kielteisesti.

– Olen saanut ammennettua siitä paljon esimerkiksi yrittäjyyteen. En silti toivo, että kukaan joutuu käymään läpi sellaista koulua tullakseen vahvaksi.

Julkisuus on huono tekosyy

Hannan mielestä julkisuus ei ole mikään tekosyy kiusata. Ei edes silloin, kun kiusattu on itse hakeutunut julkisuuteen tai hyötyy siitä rahallisesti.

– Törmään usein väitteeseen, että kun olet julkisuuteen mennyt, niin kiusaaminen pitää kestää. Mitä ihmettä! Solvaaminen ei ole ikinä ok, oli ihminen julkisuudessa tai ei.

Hän toivoo, että solvaukset jätettäisiin yksinkertaisesti kirjoittamatta.

– Mieltä riivaavat asiat voi purkaa ystävän tai kumppanin kanssa. Ystävyyssuhteet ovat siitä ihania, Hanna sanoo.

Hanna puhuu ja kirjoittaa kiusaamisesta ehkä siksikin, että on itse ollut paitsi kiusattu myös hiljainen hyväksyjä.

– Jos voisin palata ajassa takaisin, kävisin yläasteellani. Toivon, että minulla olisi ollut keinoja auttaa kavereita, joita kiusattiin. En osannut enkä uskaltanut tehdä mitään, koska pelkäsin niin paljon, että minua alettaisiin kiusata taas. Katsoin sivusta, vaikka ehdottomasti olisi pitänyt tehdä jotain.

Hanna on vakuuttunut, että kiusaamiselle voi panna lopun.

– Toivon, että ihmiset olisivat hiljaa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Se on maailman helpoin tapa toimia, ei tarvitse tehdä mitään. Jos taas on jotain hyvää sanottavaa, se kannattaa sanoa, vaikka olisi kuinka pientä. Se voi pelastaa jopa jonkun itsetunnon.


Hanna Gullichsen

38-vuotias ruokakirjailija ja kustantaja asuu Helsingissä, kotoisin Puolangalta Kainuusta.

Perheeseen kuuluvat aviomies Joonas Laurila, puolivuotiaat Anton ja Emil sekä 9-vuotias Erik.

Pitää blogia nimeltä Hanna G. ja pojat.

Vierailija

Nettivihan satuttama Hanna Gullichsen: ”Mollaus voi saada ihmisen raiteiltaan”

Mutta tuskin nämä asiat muuttuvat. Jo tämän kustantamon jutut ovat liioiteltuja ihmettelyjä jotta saataisiin rahaa. Milloin ihmetellään vanhusten koteja ja kuvissa murjuja jotka lähtökohtaisesti todella vanhoja ja huonokuntoisia. Milloin ihmetellään jonkun vanhenemista ja rupsahtamista kun naisnäyttelijä ei näytä samalta kuin 20 vuotta sitten. Toisella tasolla ollaan kuitenkin jos porukassa vainotaan yhtä pitkään ja systemaattisesti. Lehdilläkään ei ole ketään yhtä ainoaa kohdetta. Tai jos joku...
Lue kommentti