Hanna Gullichsen on joutunut kiusaamisen kohteeksi niin verkossa kuin tosielämässäkin. Kuvat: Kaisu Jouppi
Hanna Gullichsen on joutunut kiusaamisen kohteeksi niin verkossa kuin tosielämässäkin. Kuvat: Kaisu Jouppi

Bloggaaja Hanna Gullichsenin mielestä kenenkään ei tarvitse sietää ilkeilyä ja kiusaamista – ei, vaikka olisi julkkis.

Onko sinusta koskaan kirjoitettu netissä? Jos on, toivottavasti ei mitään tällaista: ”Mä saan negatiivisia viboja tuosta ämmästä. Jos pukkaa kakaroita toiselle miehelle, niin sen exän sukunimi pitää vaihtaa. Eihän tuossa olen mitään järkeä. Omituista meininkiä!”

Tämä ruokakirjailija ja kustantaja Hanna Gullichsenia, 38, koskeva verkkokommentti on kiltti, kun vertaa moniin hänestä käytäviin keskusteluihin.

– En jaksa uskoa, että kukaan oikeasti haluaisi kenellekään mitään pahaa, se on vain ymmärryksen puutetta, Hanna sanoo häntä koskevista viesteistä.

Hanna muutti nuorena Kankaanpäästä Helsinkiin, löysi rakkauden ravintoloitsija Alexander Gullichsenista ja eteni urallaan tarjoilijasta suosituksi ruokakirjailijaksi. Perusti blogin. Sai esikoisen, pojan. Erosi sittemmin. Perusti kirjakustantamon. Tutustui muutama vuosi sitten juoksuvalmentaja Joonas Laurilaan ja meni tämän kanssa naimisiin. Kirjoitti ja julkaisi ruokakirjoja. Sai Joonaksen kanssa kaksospojat puoli vuotta sitten.

Jokin tässä kuviossa ärsyttää niin, että keskustelupalstat paukkuvat. Julkisuuden henkilöt tapaavat sanoa, että keskustelupalstojen sisältö, juorut ja vihaviestit pitää jättää omaan arvoonsa. Hanna ajattelee, että ilkeilyä ei tarvitse kestää, se pitää lopettaa.

– Olen iloinen niiden puolesta, joita kirjoittelu ei satuta. Itselläni ei ole niin paksua nahkaa, harmi kyllä, hän sanoo.

Henkilökohtaisuuksiin meneviä kommentteja on viime aikoina sadellut muillekin kuin Hannalle. Esimerkiksi Anu Saagim tylytti Maria Veitolaa rumaksi ajankohtaisohjelmassa studioyleisön nauraessa, ja Hanna Sumari sai Tanssii tähtien kanssa -jakson jälkeen palautetta alleistaan.

Julmia ja asiattomia kommentteja saavat paitsi julkista työtä tekevät aikuiset, myös esimerkiksi alaikäiset Youtube-tähdet.

– Minulla on vahva tukiverkko ja tunnen itseni. Kommentit loukkaavat, mutta eivät saa minua murtumaan.

Jos asiat perheessä, ystävyyssuhteissa ja töissä eivät olisi näin hyvin kuin nyt, tilanne voisi olla toinen.

– Ehkä oma vahvuus ei riittäisi, ja kommentit alkaisivat mennä ihon alle. Tuntemattoman mollaus voi saada ihmisen suistumaan raiteiltaan.


Hanna Gullichsen ei enää pyri ymmärtämään kiusaajien motiiveja.


Ärsyttävä nauru ja väärä nimi

Avokadopastasta tuli vuonna 2012 niin iso ilmiö, että se muutti tekijänsä, Hanna ja Alexander Gullichsenin julkkiksiksi. Lisää näkyvyyttä tuli, kun pariskunta sai oman tv-ohjelman Meidän safkaa.

– Tuotantoyhtiö varoitteli, että tv-julkisuus tuo usein mukanaan hirveästi kuraa. Mietin, että ei kai. Miksi kukaan nyt minua vihaisi, kun en ole tehnyt kenellekään mitään pahaa, Hanna muistelee.

Hän oli väärässä ja tuotantoyhtiö oikeassa. Kuhina käynnistyi keskustelupalstoilla heti ohjelman alettua.

– Jotenkin nauruni ärsytti ihmisiä ihan suunnattomasti. Että miten voi olla koko ajan noin hauskaa.

Hanna mietti hämmentyneenä, olisiko ollut parempi olla nyrpeänä.

– Olin hölmö, kun luin niitä ketjuja. Kelasin, miksi tuo noin luulee ja miten voisin kertoa, miten asiat oikeasti ovat. Nyt ymmärrän, että se ei ollut henkilökohtaista, Hanna sanoo.

Aluksi Hanna halusi viestiä mollaajiensa kanssa, selittää ja keskustella. Nyt hän on oppinut, että kommenttikentissä jankkaaminen ei auta.

Mitä Hannaan tulee, yksi eniten nettiraivoa keräävistä aiheista on hänen sukunimensä, Gullichsen. Kun Hanna ja Joonas menivät naimisiin, kumpikin piti oman nimensä – Hanna siis sen, jonka oli ottanut mennessään Alexanderin kanssa naimisiin.

– Se on henkilökohtainen, täysin meidän perheemme välinen asia, joka ei kuulu kenellekään muulle, Hanna ­sanoo, kun sukunimestä tulee puhe.

Netissä kipakka keskustelu aiheesta kuitenkin jatkuu, vaikka Hannan ja Joonaksen häistä on reilusti yli vuosi.

– On oikeastaan aivan sama, mitä teen tai olen tekemättä, Hanna toteaa.

Rumat sanat muistetaan

Kiusattuja on maailman sivu kehotettu esittämään vahvaa. Neuvo perustuu ajatukseen, että kun kiusattu näyttää ­kipunsa, kiusaaja onnittelee itseään, koska on onnistunut satuttamaan kohdettaan.

Hannan mielestä on aika näyttää, että kiusaaminen satuttaa ja on väärin.

– On maailmankaikkeuden lattein lause ja tosi huono neuvo sanoa, että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, Hanna sanoo.

Aluksi hänkin yritti olla välittämättä ilkeistä viesteistä.

– Yritin, mutta en onnistunut siinä kauhean hyvin. Kun sanotaan tosi rumasti, kyllä se jää kalvamaan. Etenkin, jos joku tulee ja ampuu täyden lastin kaikesta: ulkonäöstä, perheestä, taustasta ja nimestä. Viesti tuntuu pahalta, vaikkei siinä olisi totuuden hiventäkään.

Yksi täyslastillinen tuli tammikuussa, kun Hanna sai nimi­merkki Ebbalta kommentin blogiinsa. 61 sanassa Ebba ehti tölviä Hannan puhetapaa, taustaa, valintoja, kasvoja, nimeä ja oikeastaan koko Hannan elämää.

Kommenttia lukiessaan Hannan mitta tuli täyteen. Hän kirjoitti blogiinsa postauksen, jossa julkaisi Ebban viestin ja vaati, että kiusaamisen pitää loppua.

– Tiesin, että aihe on riipaiseva ja osuu moneen, mutta en arvannut, mitä kaikkea se aloittaisi.

Hanna sai yhteydenottoja vanhemmilta, joiden lapsia kiusataan koulussa, ja paljon tsemppiviestejä bloginsa ­uskollisilta lukijoilta. Ihmiset kertoivat ottaneensa yhteyttä entisiin kiusaajiinsa tai kiusaamiinsa, toivat Hannalle ­kukkia ja tulivat halaamaan.

– Jouduin sanomaan, että ei minulla ole mitään hätää. Kiusaaminen ei ole mikään tämän päivän asia, tätä on jatkunut vuosia.

Pari päivää kirjoituksen jälkeen kommentteihin ilmestyi viesti tutulta nimimerkiltä. ”Ei tällä varmastikaan mitään merkitystä sinulle ole mutta silti: Pyydän anteeksi paskamaista kommenttiani. Olen todella todella pahoillani.” Ebba selitti, että Hannan kirjoitus oli saanut hänet itkemään ja miettimään tekoaan niin, että hän oli lopulta palannut pyytämään anteeksi.

Ehkä Ebballe oli käynyt niin kuin netissä helposti käy: vihaviestin näpyttelijä ei hahmota, että viestin kohde on ihan oikea ihminen, jolla on tunteet.

Turha kadehtia

Hannaa ei kiinnosta, miksi Ebba lähetti ilkeän viestinsä.

– Minua ei auta tietää hänen motiivejaan.

Motiivien arvuutteleminen on silti houkuttelevaa. Jotenkin sitä haluaisi ymmärtää, miksi ­ihminen on tuntemattomalle tahallaan julma. Yksi selitys on kateus.

– Kateuskortti on aina esillä, Hanna sanoo.

– Mielestäni kaikki voivat tehdä sen, minkä olen tehnyt. Siitä on aivan turha olla kateellinen.

Ja jos tämä lausunto lukisi Hannan tai jonkun muun naisen suositussa blogissa, siihen vastattaisiin välittömästi viesteillä, joiden mukaan bloggaaja on saanut menestyksensä ilmaiseksi, koska tällä ei ole seitsemää erityislasta, kolmea raskasta työtä ja viittä kroonista sairautta.

– Tietysti on köyhyyttä ja sairautta, ja se on kauheaa. Mutta isoin vamma on aina asennevamma, ja se on ainoa vamma, jonka voi muuttaa, Hanna sanoo.

Hän on itsekin ollut kateellinen.

– Olen pystynyt jalostamaan kateuden sellaiseksi, että ­piru vie, miten inspiroiva daami, minäpä teen saman kuin hän, mutta omien haaveideni ja intohimojeni kanssa. Kateus voi olla valtava voimavara tai se voi tuhota ihmisen. Kannattaa miettiä, mihin suuntaan tunteen kanssa lähtee.

Kateuden lisäksi kiusaamista selitetään sillä, että kiusaajilla on itsellään huono olla.

– Minulla ei ole mitään psykologin taustaa, joten mistä tietäisin, onko kiusaajalla paha mieli, Hanna sanoo.

Häntä ei mietitytä kiusaajien psyyke vaan kiusaamisen lopettaminen.

– Eihän kaikista tarvitse pitää. Saa olla kateellinen ja saa ärsyyntyä, mutta turhautumiselle täytyy löytää jokin muu väylä kuin, että käy huutamassa ihmisille.


”Ymmärrän, etteivät kaikki pidä minusta. Minäkään en pidä kaikista, mutta en halua loukata ketään,” Hanna Gullichsen toteaa.


Pitäisi olla vahva

Hannalla on kokemusta kiusatuksi joutumisesta myös netin ulkopuolella. Hän joutui syrjityksi vaihtaessaan koulua kolmasluokkalaisena. Oululaiskoulussa Hannan puolankalainen murre oli vääränlainen ja tupsupipo tyhmän näköinen, joten hänet jätettiin porukoiden ulkopuolelle.

– Olin pipostani ylpeä, koska sen tupsu oli todella iso, pään kokoinen. Rakastin pipoa, mutta jengi nauroikin sille.

Hannan äiti puhui opettajille, mutta viesti oli tuttu.

– Sanottiin, että pitäisi olla vahva ja pistää vastaan.

Myöhemmin Hanna sai kavereita sekä Oulussa että uudessa kotikaupungissa Kankaanpäässä.

– Sieltä juontaa, että ystävyys ja lojaalius ovat minulle tärkeämpiä kuin mikään.

Hannan mukaan kiusatuksi joutuminen on vaikuttanut moneen asiaan myöhemmin elämässä, ja enemmän myönteisesti kuin kielteisesti.

– Olen saanut ammennettua siitä paljon esimerkiksi yrittäjyyteen. En silti toivo, että kukaan joutuu käymään läpi sellaista koulua tullakseen vahvaksi.

Julkisuus on huono tekosyy

Hannan mielestä julkisuus ei ole mikään tekosyy kiusata. Ei edes silloin, kun kiusattu on itse hakeutunut julkisuuteen tai hyötyy siitä rahallisesti.

– Törmään usein väitteeseen, että kun olet julkisuuteen mennyt, niin kiusaaminen pitää kestää. Mitä ihmettä! Solvaaminen ei ole ikinä ok, oli ihminen julkisuudessa tai ei.

Hän toivoo, että solvaukset jätettäisiin yksinkertaisesti kirjoittamatta.

– Mieltä riivaavat asiat voi purkaa ystävän tai kumppanin kanssa. Ystävyyssuhteet ovat siitä ihania, Hanna sanoo.

Hanna puhuu ja kirjoittaa kiusaamisesta ehkä siksikin, että on itse ollut paitsi kiusattu myös hiljainen hyväksyjä.

– Jos voisin palata ajassa takaisin, kävisin yläasteellani. Toivon, että minulla olisi ollut keinoja auttaa kavereita, joita kiusattiin. En osannut enkä uskaltanut tehdä mitään, koska pelkäsin niin paljon, että minua alettaisiin kiusata taas. Katsoin sivusta, vaikka ehdottomasti olisi pitänyt tehdä jotain.

Hanna on vakuuttunut, että kiusaamiselle voi panna lopun.

– Toivon, että ihmiset olisivat hiljaa, jos ei ole mitään hyvää sanottavaa. Se on maailman helpoin tapa toimia, ei tarvitse tehdä mitään. Jos taas on jotain hyvää sanottavaa, se kannattaa sanoa, vaikka olisi kuinka pientä. Se voi pelastaa jopa jonkun itsetunnon.


Hanna Gullichsen

38-vuotias ruokakirjailija ja kustantaja asuu Helsingissä, kotoisin Puolangalta Kainuusta.

Perheeseen kuuluvat aviomies Joonas Laurila, puolivuotiaat Anton ja Emil sekä 9-vuotias Erik.

Pitää blogia nimeltä Hanna G. ja pojat.

Vierailija

Nettivihan satuttama Hanna Gullichsen: ”Mollaus voi saada ihmisen raiteiltaan”

Mutta tuskin nämä asiat muuttuvat. Jo tämän kustantamon jutut ovat liioiteltuja ihmettelyjä jotta saataisiin rahaa. Milloin ihmetellään vanhusten koteja ja kuvissa murjuja jotka lähtökohtaisesti todella vanhoja ja huonokuntoisia. Milloin ihmetellään jonkun vanhenemista ja rupsahtamista kun naisnäyttelijä ei näytä samalta kuin 20 vuotta sitten. Toisella tasolla ollaan kuitenkin jos porukassa vainotaan yhtä pitkään ja systemaattisesti. Lehdilläkään ei ole ketään yhtä ainoaa kohdetta. Tai jos joku...
Lue kommentti

Tunnesyöminen ja oman vartalon häpeily estivät radiotoimittaja Hanna Kinnusta olemasta se urheilullinen ja sisukas tyyppi, joka hän todellisuudessa on.

Kaksi vuotta sitten seisoin alasti peilin edessä ja mietin, kuka on vienyt minun kehoni. Raskausarvet ja kilot eivät olleet minun kroppaani, Radio Aallon Dynastiasta tuttu aamujuontaja Hanna Kinnunen muistelee.

Hanna oli juuri aloittanut kehosuhdekurssin, josta etsi apua tunnesyömiseen ja epämukavaan oloon. Kurssilla tehtiin harjoituksia, jotka opettivat kuuntelemaan kehon viestejä.

– Huomasin, etten pystynyt seisomaan peilin edessä minuuttia kauempaa. Tein harjoituksen vielä muutaman kerran, ja pystyin viimein hengittämään. Sitten aloin kiittää vatsaani ja rintojani, jotka ovat jaksaneet kantaa ja imettää kaksi lasta. Aloin keskittyä myönteisiin tunteisiin ja löytää viimein iloisen itseni.

Liian iso liikkumaan?

Hanna on aina ollut liikunnallinen. Hän aloitti tanssin kolmevuotiaana ja jatkoi kilpatanssia 14-vuotiaaksi SM-tasolle asti. Sitten nivelsiteet katkesivat ja tanssi jäi harrastukseksi. Pitkästä liikuntataustastaan huolimatta Hanna ei ole koskaan pitänyt itseään urheilullisena.

– Laihdutin ensimmäisen kerran 11-vuotiaana. Koulussa jotkut kiusasivat pyöreydestä. Ajattelin, että hoidan asian ja lenkkeilin salaa koko kesän. Laihdutus loppui, kun äitini havahtui muutokseen kesän lopussa. Olin hetken aikaa aivan liian taitava salaamaan ensin surun kiusatuksi tulemisesta ja sen jälkeen laihduttamiseni, Hanna kertoo.

Teini-iässä tanssivalmentaja haastoi Hannan kanssaan painonpudotuskisaan.

Toisen kerran Hanna kohtasi paineita laihduttaa, kun teini-iässä tanssivalmentaja haastoi hänet kanssaan painonpudotuskisaan.

– Hänen mukaansa parin kilon pudotus olisi auttanut lajissa pärjäämisessä. Tanssissa kilpailu oli kovaa, ja tunsin tanssijoita, joilla oli anoreksia tai bulimia. Lajista puuttui lapsen näkökulmasta tervettä suhtautumista urheiluun. En ryhtynyt laihdutuskisaan.

Tanssi pysyi säännöllisenä osana Hannan elämää aina kolmekymppiseksi asti. Hän tanssi kuubalaista salsaa, streetiä ja discoa ja myös opetti tanssimista.

– Rakastan tanssia ja olen ollut lahjakas oppimaan koreografioita. Silti mielessäni on kytenyt ajatus siitä, että en voi harrastaa lajia, jos olen tietyn kokoinen.

Suklaasieposta salikissaksi

Ruuhkavuosien myötä tanssiharrastus jäi lähes kokonaan, ja Hannan urheilut koostuivat satunnaisista kuntosalipyrähdyksistä.

– Vuosina 2006–2009 näyttelin Salatut Elämät -sarjassa ja olin reilusti ylipainoinen. Taustalla oli vaikea ero, jota hoidin tunnesyömällä. Myös raskauteni vaikuttivat suhteeseeni liikuntaan ja ruokaan, Hanna pohtii.

– Ensimmäinen lapseni syntyi vuonna 2010. Synnytys oli raju ja päättyi sektioon. Kun pääsin kotiin, kävelin 3,5 tuntia päivässä, koska halusin palavasti olla hyvinvoiva tuore äiti.

Vuonna 2012 syntyi toinen lapsi, ja jälleen Hanna hoiti väsymystä tunnesyömällä. Vasta muutaman vuoden kuluttua kehosuhdekurssille lähdettyään hän oivalsi, millaista liikuntaa ja ruokaa hänen vartalonsa kaipaa.

– Olin ollut monta vuotta surullinen, en oma iloinen itseni. Tajusin, että liikunnan tärkein tehtävä on tuottaa hyvää oloa ja energiaa ja ettei minun tarvitse mennä suklaakaapille, jos on paha tai väsynyt olo.

”Haluan, että lapsillenikin välittyy se, että minulla on terve suhde vartalooni.”

Tänä syksynä Hanna on treenannut salilla personal trainer Mikko Silvennoisen ohjauksessa. Liikuntarutiinin löytymiseen vaikutti se, että Hannan kilpirauhasesta löydettiin loppukesästä kasvain.

– Se oli hyvänlaatuinen, mutta se säikäytti, ja koin tarvetta laittaa asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. Olen 37-vuotias ja jemmannut paljon suklaata ja karkkia itseeni. Nyt on aika pitää itsestä huolta, Hanna sanoo.

– Jotkut sanovat, että on luksusta maksaa pt:stä, mutta ei se ole. Tarvitsin jonkun, joka ymmärtää jahkailujani ja ruuhkavuosiani. Mikon laatima treeniohjelma ja ruokavalio tuntuvat luonnollisilta.

Hannalle tärkeintä treenaamisessa eivät ole pudotetut kilot. Siksi hän ei ole asettanut itselleen painotavoitteita. Tärkeintä on tehdä liikunnasta pysyvä elämäntapa.

Nykyään Hanna ei mieti, tarvitsisiko olla tietyn muotoinen voidakseen urheilla. Hän käy tanssimassa streetiä aina kun ehtii.

– Suhtaudun peilikuvaani rehellisesti, se on tällä hetkellä sellainen kuin on. Uskon ennen kaikkea hyvinvoivaan kehoon ja haluan, että lapsillenikin välittyy se, että minulla on terve suhde vartalooni. Nyt ajattelen, etteivät kilot määrittele kuntoani.

Hanna Kinnunen

Oulusta kotoisin oleva 37-vuotias Radio Aallon Dynastia-ohjelman aamujuontaja asuu Klaukkalassa miehensä ja 5- ja 7-vuotiaiden lastensa kanssa.

Työskennellyt näyttelijänä esimerkiksi Salatut Elämät -sarjassa ja Levottomat 3 -elokuvassa sekä toimittajana Yleisradiossa.

Kirjoittanut kehopositiivisuuteen kannustavan kirjan Valtavan ihana yhdessä Aino-Kuutamo Uusitorpan kanssa.

29-vuotiaan Alina Tomnikovin näyttelijänura on nyt hurjassa nosteessa. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg
29-vuotiaan Alina Tomnikovin näyttelijänura on nyt hurjassa nosteessa. Kuva: Sanoma-arkisto / Jonna Öhrnberg

Näyttelijä Alina Tomnikovia kutsuttiin jo lapsena Suomen Juulia Roopertiksi. Ujo lapsi rakasti esiintymistä kotona isänsä vhs-kameralle.

”Milloin nää sinne Puttoukseen?” sukulaiset Oulussa ovat kyselleet näyttelijä Alina Tomnikovilta, 29, jo pitkään. Nyt se vihdoin tapahtuu, ja Alina on pestistä tohkeissaan itsekin.

– Olen katsellut Putousta sen alkukausista lähtien, ensin ihan muina faneina, sitten näyttelijän vinkkelistä. Olen ihastellut, miten monipuolisesti näyttelijät saavat siinä revitellä. Tunnen, että nyt oli minulle oikea aika lähteä mukaan.

Katso videolta, millainen kujeilija Alina oli jo lapsena! Videopotpuri on kooste Alinan Dimka-isän kuvaamista vhs-nauhoista.


Alina tuntuu rytinällä lyöneen läpi urallaan parin viime vuoden aikana. On tv-sarjoja Syke, Pää edellä, Downshiftaajat ja Donna sekä elokuvia Rendel, Tuntematon sotilas, pari Rölliä sekä pian ensi-iltansa saava Veljeni vartija.  Niiden lisäksi Alina on näytellyt muun muassa Ryhmäteatterissa sekä Kansallisteatterissa.

– Olen saanut tehdä draamaa, sketsiviihdettä ja kaikenlaista. Putous-komedia on yksi asia lisää taiteilijuuteni sisällä.

Sukulaistäti kutsui Alinaa Suomen Juulia Roopertiksi jo silloin, kun tyttö oli polvenkorkuinen.

– Lapsena haaveilin, että minusta kasvaisi Pretty Womanin ihana kiharatukka tai Fifth Elementin Leeloo, jota Milla Jovovich näytteli. Nykyään mieluusti näyttelisin sellaisia rooleja, mutta enää en haluaisi olla he, Alina nauraa.

Muiden mokailu puhdistaa

Alina kiittelee Putous-porukan keskinäistä yhteishenkeä. Sen kokeneet tekijät rauhoittelevat ensikertalaisia ja muistuttavat nauttimaan kaiken tohinan keskellä.

– Pirullista onkin, että paineet tulevat itseltäni. Tiedostan hyvin ohjelman suosion, Alina sanoo.

Alinaa viehättää, että suosikkiohjelma on koko perheen viihdettä.

– Se yhdistää ikään katsomatta, hän miettii.

– Ja onhan siinä sekin, että katsomalla sekoiluamme ja mokailuamme ihmiset voivat kotisohvillaan puhdistua omista nolouksista. Siinä kunkin häpeät himmenevät, kun seuraa muiden painavan menemään ilman mitään häpyä.

Putous MTV3 pe 20.1. alkaen.