Elli-koira on laulaja Antti Ketosen silmäterä. Kuva: Sanoma-arkisto / Susaanna Kekkonen
Elli-koira on laulaja Antti Ketosen silmäterä. Kuva: Sanoma-arkisto / Susaanna Kekkonen

Kun Neljänsuoran Antti Ketonen osti kakkoskodin Helsingistä, Elli-koira löysi kaupungista vilkkaan seuraelämän.

Laulaja Antti Ketonen:

”Elli tuli meille synttärilahjanani. Olimme vuosia puhuneet koiran hankkimisesta vaimoni kanssa, ja 30-vuotispäivänäni sain häneltä tekstarilla kuvan pienestä bichon frisé -pennusta ja toivotuksen ’Hyvää syntymäpäivää’. Ellistä tuli nopeasti meidän yhteinen silmäterämme. Puhun Ellistä usein kuin ihmisestä, hän.

Koira on opettanut minulle paljon: vastuuta ja rauhoittumista nyt ainakin. Ellin myötä sinkoilu on jäänyt vähemmälle. Kun tunnen stressaantuvani, otan Ellin syliin. Sitä paijaillessa tuntuu, ettei maailmassa olekaan kiire mihinkään. Haluaisin oppia rentoutumaan yhtä tehokkaasti kuin Elli. Se asettuu syliin selälleen, roikottaa päätään tuosta käsivarren yli ja nukahtaa siihen.

Elli on sopeutunut ja mukautunut elämäntyyliimme, se tuntuu olevan samanhenkinen kuin vaimoni ja minä. Se on iloinen persoona, josta ikääntyessään on tullut koko ajan rakastavampi ja seurallisempi. Nuorena Elli oli säntäilijä, nyt kahdeksanvuotiaana se arvostaa läheisyyttä.

Elli valpastui kovasti, kun hankimme työkämpän Helsingistä. Salossa se saisi olla enemmän vapaana, mutta sillä taisikin olla siellä vähän tylsää. Nyt Helsingissä Ellillä on vilkkaampi sosiaalinen elämä ja siitä on puhjennut todellinen citykoira.

”Elli on tuttu näky keskustan kahviloissa.”

Elli on tuttu näky keskustan kahviloissa ja osa kahvilanpitäjistä tunnistaa sen jo kaukaa. Elli pysähtyy aina Kakkugallerian, Ekbergin tai Kanniston leipomon ovella ja katsoo kysyvästi, tännekö tällä kertaa. Viimeksi istuimme Kämpissä maistelemassa samppanjaa, ja Ellille tuotiin posliinikulho, josta se litki vettä.

Sinebrychoffin puisto Hietalahdessa on Ellin lempipuisto. Se ei oikein viihdy koira-aitauksissa vaan paremmin ihmisten seassa. Ellillä on muutama poikaystävä, mutta se jaksaa niiden seuraa vain vähän aikaa kerrallaan. Hiljattain puistossa tuli vastaan minun ikäiseni mies, jolla oli samantapainen koira. Mies kysyi, oliko Ellikin tyttö ja nykäisi sitten oman tyttökoiransa kauemmas. Minua jäi naurattamaan hänen kommenttinsa ’bitchit on bitchejä’.

Meillä on tärkeää, että koira voi kulkea mukanamme kaikkialle. Vain ulkomaan lomamatkoille emme ole Elliä ottaneet. Kun suunnittelemme reissua, selvitämme ensimmäiseksi, mihin Elli. Viimeksi se lomaili ystäväperheessä, jossa on paljon lapsia, ja palasi kotiin lopen uupuneena. Sillä oli selvästi ollut enemmän ohjelmaa kuin meillä.

”Hieroja on saanut Ellin raajojen kuonakertymät häviämään.”

Joskus pitkinä työpäivinä vien Ellin päivähoitoon ShowHau Centeriin Vantaalle. Samalla se käy hieronnassa, pesussa ja trimmissä. Hieroja on saanut Ellin raajojen kuonakertymät häviämään.

Elli on Neljänsuoran keikkabussissa kuin kotonaan ja viihtyy siellä paremmin kuin autossa. Henkilöautossa se vaeltaa ja pyörii ympyrää, ja pitkän automatkan jälkeen Ellin silmät punoittavat stressistä.

Elli kulkee usein mukana keikkamatkoilla. Erityisesti lavakeikat ovat sen mieleen, sillä lavojen ympärillä on usein luontoa ja Elli saa riehua vapaana ennen keikkaa. Kerran Auran Nuorisotalolla se karkasi takahuoneesta lavalle kesken keikan. Nappasin Ellin syliin vielä seuraavan laulun ajaksi, mutta lavalla on sen verran kova meteli, ettei koiraa voi siellä pitkään pitää. Faneja tilanne huvitti suuresti ja moni nappasi siitä kuvan.

Elli on saanut paljon lahjoja Neljänsuoran faneilta, useimmin herkkuja ja ruokaa. Elli vain on hirveän ronkeli eikä juuri suostu syömään tavallista koiranruokaa. Se saa raakaa lihaa ja keitettyä kauraa. Stockmannin tiskillä lihamestari juuri kyseli, mitä aioin valmistaa jauhelihasta. Mutisin siinä, että koiralle raakoja pullia.

Elli rakastaa syömistä ja herkuttelua ja sillä on samat ruoka-ajat kuin meillä ihmisillä. Se tunnistaa sanan nami ja valpastuu siitä.

”En ole koskaan laskenut, mitä koiranpito maksaa.”

En ole koskaan laskenut, mitä koiranpito maksaa. Ellille on tullut osteltua kaikenlaista. Sillä on kantokassi, monta sänkyä, muutama takki ja kurahaalari. Viime kesänä ostin fillariini lisälaitteen, jolla Elliä voi kyyditä turvallisesti. Bongasin Buddyriderin, kun sitä esiteltiin Kanadan Leijonanluola-ohjelmassa ja mainonnan uhrina heti tilasin sellaisen Ellille. Nyt Elli nököttää fillarin keulassa tukka tuulessa heiluen.

Yritän opettaa Elliä puhumaan ja laulamaan. Youtubessa on pätkiä, joissa näytetään, miten sitä voi harjoitella. Kun vedän Katri-Helenan Lapsella vain voi silmät niin loistaa, Elli alkaa hurista ja hyräillä mukana. Lopuksi se tekee kiepin, heittää ylävitosen ja saa naminsa.

Katso videolta, miten Elli laulaa!

2998749

Ellissä on vielä yksi mainio piirre: se tykkää nukkumisesta ja on oppinut, ettei isäntäväkeä saa herättää. Kun Ellille tulee fiilis, että voitaisiin jo nousta, se siirtyy sängyssä tyynylleni, laskee pään kaulalleni ja torkkuu siinä.

Ajattelen usein, että voisipa Ellin kloonata. Ei tuollaista luonnetta ole toista.”

Elli, 8

  • Bichon frisé asuu Salossa ja Helsingissä laulaja Antti Ketosen ja tämän vaimon perheessä.
  • Elli inhoaa kolinaa ja kaivonkansia, mutta muuten se nauttii elämästään kaupungissa.
  • Bichon frise on alun perin lähtöisin Välimeren alueelta. Sitä on käytetty vedestä noutavana ja seurakoirana.
Emma Nieminen

Neljänsuoran Antti Ketonen: ”Samppanjaa Kämpissä – Elli-koiralle oma kulho!”

Neljänsuora paras yhtye aina rakastan paljon laulusi äänesi erittäin ihanaa kuuteleevaa joka Neljänsuora ihana yhtye paras aina kuin silloin ennen rakkautta täynnä ja paljon nähtävää Antti Ketosen Katselin hänen silmänsä ja kasvonsa käsiinsä ihanat Samettinen pehmeä laulu kuuteleevaa vaikka radioon paukkuu vieressä kyllä ole kuulolla aina tanssitaan aivan ihanaa rytmi käy niin paljon kuin mahdollista saada sen verran tanssitaan yhdessä koko kappaleen tahdissa voi kuunnella vaikka mitä kuuluu...
Lue kommentti
Toni Toivanen on työskennellyt esimerkiksi Hans Välimäen Chez Dominique -ravintolassa ja kansainvälisesti arvostetussa kööpenhaminalaisessa Noma-ravintolassa. Kuva vuodelta 2014. Kuva: Sanoma-arkisto / Anna Huovinen

Kokki Toni Toivasen mukaan ravintola-alalla seksuaalinen häirintä ja epäasiallinen käytös ovat arkipäivää. ”Alalla on vain harvoja, jotka eivät ole sitä nähneet tai kokeneet – tai vähintään kuulleet siitä.”

”Monien ravintoloiden keittiöt ovat poikien klubeja, joissa dominoidaan machoilulla ja veitsen nopeudella. Monet naiset joutuvat miellyttämään miespuolisia asiakkaitaan ja esimiehiään tippien ja parempien vuorojen toivossa.

Henkilöstöosastoa ei ole tai se ei puutu asioihin. Ravintoloiden henkilökunnat ovat villisti juhlivia joukkoja, joissa ammattimaisuuden rajat häipyvät olemattomiin.”

Näin kuvaili arvostettu The Washington Post -lehti amerikkalaisen ravintola-alan menoa. Viime perjantaina julkaistussa jutussa lukuisat kokkeina ja tarjoilijoina työskentelevät naiset kertoivat seksuaalisesta häirinnästä, ahdistelusta ja väkivallasta, jota ovat joutuneet kokemaan työssään.

Onko ravintolamaailma todella niin hurja paikka työskennellä? Kööpenhaminassa asuvan suomalaisen kokin Toni Toivasen, 27, mukaan on. Hän jakoi artikkeli viikonloppuna Facebook-sivullaan sanoilla ”tämä on ihan totta”.

– Oman kokemukseni mukaan kuvailu ei ole ainoastaan maakohtainen, vaan se kuvaa koko ravintola-alaa, myös Suomessa, hän kertoo Me Naisille.

– Seksuaalinen häirintä ja epäasiallinen käytös ovat valitettavasti osa työtä. Alalla on vain harvoja, jotka eivät ole sitä nähneet tai kokeneet – tai vähintään kuulleet siitä.

”Minullakin on ollut yksi esimies, jonka mielestä oli hauskaa antaa pojille pusuja suoraan suulle, vitsinä.”

Kuumenevia tunteita, hurttia huumoria ja liian pitkälle meneviä vitsejä. Sellaista ravintolassa työskentelevän arki yksinkertaisesti on, Toivanen kertoo.

– Jostain syystä ravintola-alalla pidetään normaalina sitä, että vitsaillaan ihan kaikesta ja kosketetaan toisia. Keittiössä läpsitään takapuolelle ja kysellään arkaluontoisia kysymyksiä, koska ajatellaan, että se on kaikille huumoria. Minulla on ollut yksi esimies, jonka mielestä oli hauskaa antaa pojille pusuja suoraan suulle, vitsinä.

– Mutta jos ei osaa ottaa kaikkea vitsinä – eikä kenenkään ole todellakaan pakko tehdä niin – käytös voi olla todella häiritsevää. Sellaista ei voisi kutsua esimerkiksi toimistoympäristössä millään tavalla hyväksyttäväksi. Normaalin käytöksen raja on alalla selkeästi hämärtynyt, se on osa kulttuuria.

Pitkiä päiviä poikien leikkikentällä

Toivasen mukaan häirintäkulttuurille on lukuisia syitä: pitkät työpäivät, alan miesvaltaisuus ja se, että keittiöihin hakeutuu tietynlaisia ihmisiä.

– Kokin paperit eivät paljoa vaadi, ja siksi keittiöt ovat jo pitkään olleet eräänlaisia häirikköjen paikkoja, joihin moni saattaa joutua sen takia, ettei muualle pääse. Onneksi tilanne on muuttumassa, Toivanen kertoo.

Myös pitkät päivät vaativat veronsa. Moni ravintola-alalla työskentelevä saattaa tehdä töitä huomattavasti yli 10 tuntia päivässä, ja kiireessä pinna kiristyy helposti jokaisella.

– Ylivirittyneessä tilassa tulee helposti ylilyöntejä. Tilannetta ei helpota se, että alkoholin käyttäminen kuuluu monen alalla pidempään työskennelleen elämään.

Viime aikoina julkisuudessa on keskusteltu paljon siitä, miksi naisia ei näy huippukokkeina yhtä paljon kuin miehiä. Muutama viikko sitten huippukokki Kari Aihinen sai monet pudistelemaan päitään, kun hän sanoi, ettei naisia ole huippukokkeina, koska ”se on fysiikan laki”.

”Keittiöt ovat jo pitkään olleet eräänlaisia häirikköjen paikkoja, joihin moni saattaa joutua sen takia, ettei muualle pääse.”

Toivasen mielestä on väärin sanoa, ettei naisia ole huippukokkeina. Hänen mielestään heitä kyllä löytyy, mutta usein miespuoliset kokit vain nousevat valokeilaan. Samaan aikaan hän toteaa, että alan miesvaltaisuus ja machokulttuuri voivat olla syitä siihen, miksi naiset eivät etene urallaan. Se on samalla yksi syy häiriköintikulttuuriin.

– Kyllä se on monessa mielessä poikien leikkikenttä. Moni saattaa ajatella, että pojat vain keskenään vitsailevat – vähän kuin lätkäpukkarissa. Sen ei tietenkään kuuluisi mennä niin.

Lisää puhetta, vähemmän pelkoa

Myös Palvelualojen ammattiliitto PAM on todennut, että seksuaalinen häirintä on ravintola-alalla arkipäivää. Siitä huolimatta aiheesta on vaikea puhua. 

Ravintolakokki Marko Pyy kertoi viikonloppuna Ylen haastattelussa saaneensa tietoonsa lukuisia häirintätapauksista kollegoiltaan, mutta virallisia ilmoituksia vain harva haluaa tehdä.

Miksi häirinnästä vaietaan alalla niin visusti?

Toivasen mukaan syy on yksinkertainen: ihmiset pelkäävät uransa puolesta. Toivasen mukaan vaikeista asioista suoraan puhuvaa aletaan pitää helposti ”hankalana tyyppinä”. Eikä se maine houkuta ketään.

”On ihan sairasta, että ihmiset eivät voi kertoa häirinnästä suoraan, koska pelkäävät menettävänsä työnsä. ”

– Erityisesti fine dining -maailmassa piirit ovat pienet. Tietty leima saattaa hankaloittaa uraa todella paljon, Toivanen kertoo.

– Se ei kuitenkaan tarkoita, että tilanteen pitäisi mennä niin. On ihan sairasta, että ihmiset eivät voi kertoa asioista suoraan, koska pelkäävät menettävänsä työnsä. Siitä syntyy oravanpyörä: kun ei uskalleta puhua, myös häiriköintiä on enemmän.

Jokaiselle pitäisi pystyä luottamaan siihen, ettei kosketa tai mennä henkilökohtaisuuksiin ilman lupaa, Toivanen painottaa. Hänen mielestään asiaan pitäisi saada ravintola-alalla pikainen muutos. Parhaiten se onnistuu hänen mielestään sillä, että jokainen alalla työskentelevä katsoo peiliin.

– Yksittäisten syyllisten etsiminen on turhaa, koska alalla epäasiallista käytöstä on niin paljon. Jokaisen pitäisi miettiä asiaa omalta kohdalta ja tajuta, että on todennäköisesti itsekin ollut mukana rakentamassa haitallista kulttuuria.

Toivanen toivoo myös entistä enemmän avointa puhetta aiheesta.

– Parhaimmillaan saamme nyt kerralla keskustelun siihen tilaan, ettei sitä tarvitse enää käydä samalla tavalla viiden vuoden päästä.

Tämä kenttä pitää täyttää jotta oikeat käyttäjät erottuvat boteista.

1980-luvun kulutusjuhlissa mällättiin ökyautoja ja isoja rannekelloja. Tällä nousukaudella maksetaan vapaa-ajasta, hyvästä olosta ja kotimaisuudesta.

Muistatko vielä 1980-luvun kulutusjuhlat? Talous nousi kohisten, rahaa sai suoraan seinästä, kotona nukuttiin vesisängyssä ja varallisuudesta viestittiin tasaisella solarium-rusketuksella. Pankit kauppasivat luottoja sivun kokoisilla lehti-ilmoituksilla, eikä velkaantumisen riskeistä ei juuri puhuttu.

Nousua seurasi krapula, kun Suomi vajosi lamaan. Menestystarinat katosivat lehdistä. Tilalle tulivat surulliset uutiset siitä, miten lama tuhosi tavallisen ihmisen elämän.

Nyt nousukausi on täällä taas! Kaikki mittarit Suomen taloudessa sojottavat parempaan suuntaan: työllisyys nousee, työtunnit lisääntyvät ja bruttokansantuote paranee – jopa kolme prosenttia viime vuoteen verrattuna.

– Se on superhyvä luku, Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju sanoo.

Mutta myös varoituksen sana on paikallaan: tällä nousukaudella hummataan velaksi. Suomalaisilla kotitalouksilla on velkaa jo yli 65 prosenttia vuotuisesta BKT:sta, mitä pidetään kansainvälisesti vaarallisena tasona. Kangasharju suhtautuukin nousuun varauksella.

– Palkat eivät ole vielä juurikaan nousseet. Kulutuksen kasvu tarkoittaa, että syödään enemmän kuin tienataan, hän sanoo.

Neljä arjen ammattilaista kertoo, miltä näyttää nousukauden Suomessa 2017.

Mielihyvää ostetaan velaksi

Marianne Vilppola, sisustus suunnittelija ja huonekalumyyjä, Vepsäläinen

Marianne Vilppola näkee tuoreen nousukauden omalla työpaikallaan joka päivä. Ihmiset uskaltavat ottaa velkaa, myös huonekaluihin. Optimismi näkyy Mariannen kaveripiirissäkin.

– Ihmiset ovat hirveän luottavaisia.

Etenkin kolmikymppiset rohkaistuvat heti, kun saavat ensimmäisen vakituisen työpaikkansa. Vakityö tuntuu turvasatamalta, kun on rimpuillut vuosia pätkätöissä.

Mariannen myymistä huonekaluista jo joka neljäs maksetaan liikkeen markkinoiman Nousukausi-rahoituksen avulla, ja luoton kysyntä kasvaa. Asiakas lyhentää sohvaansa tai ruokaryhmäänsä esimerkiksi 100 eurolla kuukaudessa.

– Se ei tunnu monestakaan suurelta lisäkululta. Huonekalut ovat vähän kuin vuokralla.

Ruokapöytiä ja sohvia ostavat velaksi kaikenikäiset, myös iäkkäämmät parit, jotka vaihtavat suuren perheasunnon kerrostalohuoneistoon. Vuosikymmeniä palvellut ruoka- tai sohvaryhmä ei mahdu pieneen kaksioon tai kolmioon.

”Puu, pellava ja villa ovat tämän päivän luksusta.”

– Ihanimpia ovat asiakkaat, jotka tulevat ostamaan pienen klassikkopöydän ja lahjoittavat oman suuren pöytänsä lapsilleen.

1980-luvulla koteihin hankittiin elektroniikkaa, kromia, seinille ripustettavia viuhkoja ja kuntolaitteita. Nyt varallisuutta näytetään hankkimalla luonnonmateriaaleja ja kotimaista designia.

– Puu, pellava ja villa ovat tämän päivän luksusta, Marianne luettelee.

– Statustavaroita tietysti on on aina. Mutta nykyään tuotteiden alkuperästä esitetään tarkkoja kysymyksiä.

Myös huonekaluliikkeen kuljetuspalvelu on erittäin kysytty. Mariannen mukaan nuoret aikuiset käyttävät rahansa mieluummin spa-hetkiin kuin auton huoltoon.

– Muutenkin hetken nautinnot ovat tärkeitä. Jos ennen otettiin luottoa rikkoutuneen kodinkoneen vaihtoon, nyt ostetaan velaksi myös mielihyvää.

Marianne toivoo, etteivät ihmiset olisi kuitenkaan uhkarohkeita. Velka ei katoa sairastumisen tai työttömyyden sattuessa.

Välillä hän joutuu kysymään, jaksaako ostaja huolehtia valkoisesta pellavasohvasta myöhemminkin. Sohva ei osaa pestä itse itseään.

– Olen lamavuosien lapsi ja ajattelen, että olisi hienoa, jos esineistä tulisi aidosti pitkäikäisiä.

Laura Ahmala hieroo koiria ammatikseen. Yhä useampi on nyt valmis maksamaan lemmikin hemmottelusta.
Laura Ahmala hieroo koiria ammatikseen. Yhä useampi on nyt valmis maksamaan lemmikin hemmottelusta.

Kaikki koiran parhaaksi

Laura Ahmala, koirahieroja

Laura Ahmala on ammatiltaan koirahieroja. Sellaisesta työstä ei 1980-luvulla ollut kuultukaan.

Laura on kiertänyt viisi vuotta koiraihmisten kodeissa, mutta viime kesänä hän uskalsi avata oman hoitolan. Siellä koirat saavat apua esimerkiksi nivelrikkojen aiheuttamiin lihaskipuihin. Laura hieroo myös metsästys- ja agilitykoiria, joiden lihakset kaipaavat huoltoa.

Palvelu on tarkkaa käsityötä, josta Laura laskuttaa 40 euroa kerralta.

Koirien määrä on Suomessa kaksinkertaistunut 1980-lukuun verrattuna. Kennelliiton mukaan rekisteröityjä rotukoiria on nyt reilut 500 000. Rekisteröimättömät koirat mukaan luettuna koiria arvellaan olevan Suomessa noin 800 000.

Koirien ympärillä pyörii miljoonabisnes: nousukaudella koiriin on alettu satsata entistä enemmän, ja kaikenlaiset koirien hyvinvointipalvelut menestyvät.

Sen on huomannut myös Laura: hänen yrityksensä on ollut kannattava viimeiset kaksi vuotta.

”Koirakosmetologia täällä ei sentään ole.”

– Nostin jo kerran hintaani, ja se riittää. Joustan kuitenkin mielelläni maksuajoissa, jotta koiran ei tarvitsisi odottaa hierontaa, jos tarvetta on, Laura sanoo.

Laura tuntee hyvin asiakkaansa. Hän on huomannut, että koirien tarpeet menevät toisinaan omistajan tarpeiden edelle: omistajat syövät vaikka makaronia, jos eläinlääkärilasku on suuri. Rahaa myös käytetään empimättä, kun kyseessä on koiran hyvinvointi.

Jos 1980-luvun kulutusjuhlien nautiskelija syötti koiralle nappuloita ja paineli kylpylähotelliin nauttimaan elämästä, nyt kylplään viedään rakas lemmikki. Ruuaksi sille valmistetaan raakaruokaa rakkaudella ja suurella vaivalla. Tämän Laura ymmärtää.

– Raakaruoka on yleistynyt tosi paljon, kun on ymmärretty, miten paljon ruokinta vaikuttaa koiran terveyteen ja lihaskuntoon.

– Mutta koirakosmetologia täällä ei sentään ole, ja toivon, ettei kukaan keksikään tarvetta sellaiselle.

Nousukausi työllistää Mira Karjalaista. Siivoamisen sijaan perheet panostavat johonkin kivaan.
Nousukausi työllistää Mira Karjalaista. Siivoamisen sijaan perheet panostavat johonkin kivaan.

Kiksejä kiiltävästä tiskipöydästä

Mira Karjalainen, siivooja, Helpmax

Tällä nousukaudella arjen luksusta on ostaa siivous ja tehdä itse jotain hauskempaa – touhuta lasten kanssa tai löhötä vain. Etenkin työssäkäyvät perheelliset ovat halukkaita maksamaan kodinhoidosta.

1980-luvulla painettiin töitä niska limassa, jotta päästiin Kanarialle kerran vuodessa. Nyt ihmiset saavat kiksejä kiiltävästä
tiskipöydästä, joka odottaa töistä kotiin tullessa.

Onneksi on Mira Karjalainen ja hänen työkaverinsa.

– Tykkään jynssätä tarkasti, ettei jälkiä ja tahroja näy varmasti missään, Mira sanoo.

Kotoilutrendi ja kiireinen arki ovat yhdistelmä, joka tuottaa kysyntää siivoojille. Perussiivouksen saa kahdesti kuussa yhteensä noin 200–300 eurolla kodin neliömääristä riippuen.

”Neliöitä on kodeissa nykyisin paljon enemmän kuin minun lapsuudessani.”

Ihmiset ostavat siivousta kotiin niin innokkaasti, että Miran työnantaja etsii lisää siivoajia nykyisen 45 henkilön lisäksi. Töihin pääsee kiinni heti, eikä pohjakoulutusta kysellä, koska perehdytys annetaan firman puolesta.

Tavallisin kotikeikka on muutaman tunnin mittainen. Siinä ehtii imuroida, pyyhkiä pinnat ja pestä wc:n sekä kylpyhuoneen. Kaikki paikat siivotaan joka kerta perusteellisesti.

– Neliöitä on kodeissa nykyisin paljon enemmän kuin minun lapsuudessani, Mira kertoo.

Ovatko asiakkaat rikkaita?

– Eivät välttämättä. Mutta yleinen taloudellinen hyvinvointi näkyy esineiden määrässä. Lapsilla on tavaraa tosi paljon, Mira sanoo.

Tällä nousukaudella on velaksi elämisen lisäksi toinenkin erityispiirre: inflaatio ei juurikaan kiihdy – tai ainakin se jakautuu epätasaisesti. Termillä tarkoitetaan hintojen nousemista ja vastaavasti rahan arvon alenemista.

Inflaatiota pidetään talouden kiihdyttäjänä. Tavalliselle ihmiselle se onkin toinen juttu, sillä inflaatio näyttää kohtelevan eri ihmisiä eri tavalla.

Henkilökohtainen inflaatio riippuu kulutuskorin sisällöstä: esimerkiksi viime vuosina vuokralla asuvien inflaatio on ollut nopeampaa kuin omistusasujilla. Inflaatiosta kärsivätkin nyt erityisesti opiskelijat ja työttömät, jotka asuvat muita useammin vuokralla ja myös käyttävät vuokriin suuren osan kuukausituloistaan. Vuokrat ovat nousseet tällä vuosituhannella lähes 60 prosenttia, ja samaan aikaan omistusasumisen kustannukset ovat nousseet vain prosentin.

Myös eläkeläisten rahoja syö suurempi inflaatio kuin työssäkäyvien. Heidän kulutuksestaan keskimääräistä suurempi osa menee terveyspalveluihin, elintarvikkeisiin, sähköön ja veteen. Niiden hinnat ovat nousseet nopeammin kuin inflaatio.

Lähde: Yksityistalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen Nordeasta.