Omavarainen maalaistalo keskellä metsää on Minna Suurosen ja Antti Virmavirran idylli. Näyttelijäpari hoitaa kotia ja työtä vuorotellen. – Tykkään siitä, että olemme oman itsemme herroja, Minna sanoo.

Aamu Vihtijärvellä on sujunut tavalliseen tapaan.

Näyttelijäpari Antti Virmavirran, 56, ja Minna Suurosen, 47, kotona, vanhassa maalaistalossa ensimmäisenä on herännyt Antti. Mies on laskenut ulos koiran ja kaksi kissaa ja kauhonut päälleen pari saavillista vettä saunan nurkan sadevesiämpäristä. Sitten hän on lampsinut takaisin sisälle ja sytyttänyt keittiön puuhellaan tulen.

– Asumme kuin 1960-luvun maalaiset. Vesi tulee meille kyllä sisään, mutta aamuinen vedellä pläträäminen on Antille järvessä uimisen korvike, Minna sanoo.

Metsän keskellä vanhassa talossa Minna ja Antti ovat asuneet pian 15 vuoden ajan. Perheeseen kuuluu kolme tyttöä, Iitu,11, Varpu, 13, ja Myrsky, 15, silloin tällöin Antin poika Jaakko, 25.

Jo Antin ja Minnan suhteen alkuvaiheessa oli selvää, että koti perustettaisiin kauas kaupungin keskustasta. Maalaiselämä – ja mahdollisimman omavarainen sellainen – viehätti varsinkin Anttia.

– Halusin suoraan sitä kohti, että viljaa peltoon ja oma vilja lautaselle puurona. Sitä puuroa lapsille yritettiin syöttää, kun he olivat pieniä, Antti nauraa.

– Aluksi piti tietenkin opetella, miten maata viljellään, mutta ei se täysin vierasta ollut. Nykyään olemme aika omavaraisia.

Nyt vilja kasvaa maalaistalon ympärillä. Potut, kasvikset ja yrtit tulevat myös omasta maasta, jota on kaikkiaan 12 hehtaaria. Antti kääntää maat, hakee puut metsästä ja tuo klapit pihaan kahdella traktorillaan.

– Elämä on aika työteliästä, mutta vaikka joskus haaveilen, että voi kun ei tarttisi kotona tehdä mitään, niin en varmaan enää osaisi olla muuten. Ympärillä oleva tila, ilma ja vapaus ovat meille tärkeitä. En enää pystyisi kuvittelemaan itseäni enkä varsinkaan Anttia asumaan kerrostaloon, Minna sanoo.

– Tykkään siitä, että olemme oman itsemme herroja ja mahdollisimman riippumattomia maailman menosta.


Harvoin yhteisiä töitä

Antin ja Minnan yhteinen työ ei voisi olla kauempana heidän omasta arkielämästään. Suomenlinnan kesäteatterin lavalle rakentuu parhaillaan Valheet ja viettelijät -näytelmä, laiskanpulskean ylhäisöelämän kuvaus. Siinä Minnan esittämä markiisitar de Merteuil on leskinainen, joka elää suuressa kartanossaan, huvittelee käymällä oopperassa ja pelaamalla likaisia ihmissuhdepelejä. Antti taas on naistenmies kreivi de Valmont, markiisittaren vanha tuttu ja hengenheimolainen.

– Näytelmä on kihelmöivä, ja vaikka se on kirjoitettu satoja vuosia sitten, samat teemat koskettavat tänäkin päivänä. Vallanhimo, rakkauden ja hyväksynnän kaipuu ja mustasukkaisuus eivät ole kadonneet mihinkään, eikä kukaan ole niistä tunteista vapaa, Minna sanoo.

Minnan ja Antin kiinnittäminen pääparin rooliin Ryhmäteatterin Suomenlinnan kesäteatteriin oli ohjaaja Juha Kukkosen idea.

– Ei tämä työ tullut Antille reittä pitkin, lohkaisee Minna, joka kuuluu Ryhmäteatterin vakiokaartiin.

– Kuvittelisin, että työskentely yhdessä on samanlaista kuin silloin, kun vastanäyttelijänä on vanha tuttu työkaveri. On helppoa, kun ollaan hyvällä tavalla heti asian äärellä.

Yhteisiä töitä pariskunnalla on harvoin. Antti ja Minna ovat molemmat tehneet paljon töitä Suomen teattereissa, ja heidät on nähty monissa tv-sarjoissa, mutta samoihin projekteihin heitä on harvoin kiinnitetty. Viimeksi he ovat näytelleet yhdessä Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvissa vuosia sitten.

– Se on ollut myös tilanteen sanelemaa. Kun lapset olivat pieniä, päätimme, ettemme tee isoja töitä yhtä aikaa, Minna kertoo.

Kokemuksista he oppivat, ettei yhteistyö ollut kivaa lapsille eikä vanhemmille.

– Kun vieraat ihmiset laittavat lapset nukkumaan kaksi viikkoa putkeen, niin se riittää, Antti sanoo.

Suhde alkoi hitaasti

Töissä Minna ja Antti tapasivat ensimmäisen kerran. Vuonna 1996 he olivat mukana Harri Virtasen Juoksuaika-näytelmän kantaesityksessä Tampereen Teatterissa. Minna oli valmistunut edellisenä vuonna Teatterikorkeakoulusta, ja Antti oli kiinnittänyt nuoreen näyttelijään huomiota jo tämän edellisessä työssä. Suhde ei kuitenkaan alkanut heti, sillä Antti oli vielä tahollaan naimisissa.

– Minna oli vähän outo, ja siksi kai kiinnostuin hänestä, Antti muistelee.

– Otan tuon kohteliaisuutena, Minna huikkaa väliin.

Molemmat tietävät, miksi näyttelijät niin usein menevät kimppaan keskenään.

– Työajat ovat tällaisia, niin eihän tässä tapaa muita ihmisiä kuin toisia näyttelijöitä, Minna parahtaa.

Yhdeksän vuoden ikäero ei ole haitannut paria koskaan.

– Edelleenkään en ole ihan varma, kumpi meistä tässä on vanhempi. Minna tuntui oudolta ja kumminkin vetosi minuun. Hän ei ainakaan ole nuori, nätti ja tyhmä, Antti veistelee, mutta vakavoituu sitten:

– Kun on aikaisempi parisuhde, niin kyll maar enemmän tietää mitä haluaa ja siihen voi löytää enemmän vastaavuutta.

Vaikka perheen perustamista ei suuresti suunniteltu, pariskunnan kolme tytärtä syntyivät melko nopeasti.

– Uskon, että halu lisääntyä on meihin sisään kirjoitettu, oli se sitten järkevää tai ei, Minna sanoo.

Naimisiin Minna ja Antti menivät kuvausten ruokatauolla maistraatissa vähän ennen Antin 50-vuotispäivää. Syy oli käytännöllinen:

– Jos tuo kuolee, niin saan leskeneläkkeen, Minna sanoo.


Koti- ja työvuorolainen

Molemmat näyttelijät tietävät, miten rankkaa ensi-iltaan valmistautuminen on. Parina viimeisenä harjoitusviikkona kotona ehtii käydä vain nukkumassa. Siksi kotivuoroa vetävä puoliso tekee kaikkensa, jotta toinen saa keskittyä uuden roolin rakentamiseen.

– Kotona olevan velvollisuus on järkätä niin, että toinen todella saa huilata eikä joudu tiskivuoren keskelle. Että hän saa ruokaa ja pääsee nukkumaan ja jaksaa taas seuraavana päivänä lähteä harjoituksiin. Saas nähdä, miten nyt käy, kun olemme mukana samassa jutussa, Antti sanoo.

– Se on toiminut meillä hienosti, sillä kumpikin tietää, ettei kotona vain kahvia juoda ja keksiä nakerrella. Joskus tuntuu, että töissä pääsee helpommalla kuin kotona, varsinkin silloin, kun lapset olivat pienempiä, Minna jatkaa.

Ennen ensi-iltaa Antti puhuu paljon töistä kotona.

– Analysoin koko ajan sitä mitä teen ja haluan kertoa tuolle, vaikkei se varmaan aina haluaisikaan kuunnella, Antti viittaa vierellään istuvaan Minnaan.

Ja usein Minna onnistuu kommentoimaan Antin ajatuskulkua yllättävällä tavalla:

– Minna kääntää ajatusrakennelmani toisin päin. Ja joskus se on hyvä asia.

– Antti on perusteellinen ja hänen tekemisissään ei ole aukkoja, hänen karttansa on selkeämpi. Minä menen enemmän vaiston varassa, Minna kuvailee.

Ei mitään arjen sankareita

Minnan ja Antin mielestä toimivassa parisuhteessa on tärkeintä arvostaa toista sellaisena kuin hän on.

– Kauheaa olisi, jos parisuhteessa kilpailisi koko ajan toisen kanssa tai joutuisi koko ajan hakemaan hyväksyntää, Antti sanoo.

Kesällä teatterilavalla heidän välillään leimahtaa monenlaisia tunteita, mutta tosielämässä he eivät myönnä tuntevansa mustasukkaisuutta.

– Näyttelijän ammatissa olisi ihan hiton tyhmää olla mustasukkainen, koska kumppani on koko ajan läheisissä tekemisissä muiden kanssa, Minna selittää.

Mutta kyllä hekin riitelevät. Eniten sanomista syntyy järjestyksen pidosta. Antti saattaa aloittaa hitaasti etenevän projektin, vaikka Minnan mielestä tiluksilla olisi kiireellisempääkin tekemistä.

– Meidän ikkunat pitäisi tehdä kokonaan uudestaan. Olisi järkevintä, että alkaisin tehdä niitä silloin, kun minun tekee mieli puuhastella jotain ihan muuta, vaikka korjata perunanistutuskonetta. Mutta ihminenhän on sellainen, että se pyrkii tekemään vain kivoja juttuja, Antti kertoo.

Kotitöiden jakaminen on käynyt maalaistalossa itsestään sen mukaan, mitä kukin parhaiten taitaa. Huushollissa ei ole astianpesukonetta, mutta tiskaaminen on Minnan lempihommaa.

– Tykkään tiskaamisesta, koska siinä näkee niin hyvin työnsä jäljen. Ja on meillä myös tiskivuorot, jotka toimivat aivan helvetin huonosti, mutta kaikki keinot mäkätyksestä uhkaamiseen ovat käytössä, jotta saan lapsetkin hommiin, Minna nauraa.

Koska Virmavirta-Suurosten talo sijaitsee syrjässä kyläkeskuksesta, lisätyötä tulee ”taksihommista” eli tyttöjen kuljettamisesta kahdeksan kilometrin päässä sijaitsevaan kouluun. Kouluun pääsisi myös koulukyydillä, mutta Antti ja Minna eivät halua, että tytöt joutuvat istumaan talvivaatteet päällä taksin kyydissä, kun se tekee loputonta kierrostaan pitkin laajaa kylää.

– Ei meidän arki ole sen kummempaa kuin kenenkään muunkaan. Eikä me olla mitään arjen sankareita, jotka pitävät maaseutua pystyssä. Suurin ero kaupunkielämään on varmaankin se, että kun lapsilla on harrastuksensa, kuskaamista on paljon ja se vie vanhempien aikaa päivästä. Meidän ammatissa se on mahdollista, koska usein toinen voi olla päivällä kotona.

Kahdenkeskeisiä kahvihetkiä

Tänäkin aamuna kolme tytärtä on pakattu autoon ja kuskattu kyläkoululle. Sen jälkeen Antti ja Minna ovat ajaneet noin tunnin matkan Helsinkiin teatteriharjoituksiin.

Luksusta arkeensa kumpikaan ei kaipaa. Parasta hemmottelua ja huomioon ottamista on se, että väsynyt saa nukkua aamulla pitkään. Tai se, että odottaa puolisoa esityksestä kotiin myöhään illalla ja istuu tämän kanssa hetken keittiönpöydän ääressä.

– Antti kyllä antaa minulle enskarilahjoja, ihan älyttömän hienoja sormuksia, Minna kertoo.

– Minna pitää musta ihan saakelin hyvää huolta arjen tasolla, Antti sanoo.

Tulevaisuudessa perheen pihapiirissä saattaa käyskennellä lisää kotieläimiä, sillä maa sopisi vaikkapa lampaiden pitoon. Navetan remontointi on myös suunnitelmissa, ja sinne voisi ottaa vuokrahevosen. Kaksi tytärtä harrastaa jo ratsastusta.

Kun arkea pyörittää entisajan maalaistyyliin, aikaa omille harrastuksille ei jää.

– Tai voisinhan minä sanoa, että harrastan puutarhanhoitoa ja entisöimistä, mutta se on meidän elämänmuoto, Minna naurahtaa.

– Joutilasta vapaa-aikaa kahdestaan on aika vähän. Ne ovat enemmän sellaisia rakoja lähtemisten välissä, jolloin tajuaa, ettei tässä enää ehdi mitään. Että eikös
nyt istuta vaan alas ja juoda kahvit. Siunaantuvia kahdenkeskisiä hetkiä, Antti sanoo.

Minna Suuronen

Näyttelijä on syntynyt 19.3.1968 Pieksämäellä.

Muistetaan Klikkaa mua -sarjasta sekä satiirisarja Iltalypsyn Jaana Alaknaapi-Pesosen roolistaan. Näytellyt myös Heinähattu ja Vilttitossu -elokuvissa.

Tehnyt lukuisia rooleja Ryhmäteatterin lavalla.

Asuu Vihtijärvellä miehensä Antti Virmavirran sekä kolmen tyttären kanssa.

Antti Virma-virta

Näyttelijä on syntynyt 7.3.1959 Harjavallassa.

Tunnetaan tv-sarja Pulkkisesta sekä rooleista muun muassa sarjoissa Firma ja Virta sekä elokuvasta Heinähattu ja Vilttitossu.

Lukuisia rooleja kuunnelmissa sekä teatterinäyttämöillä. Viimeksi kehuttu rooli Espoon Kaupunginteatterin Kuka pelkää Virginia Woolfia -näytelmässä tänä talvena.

Valheet ja Viettelijät -näytelmän ensi-ilta on Suomenlinnassa 15.6.

Ida Paul ja Kalle Lindroth ovat Emma Gaalassa ehdolla vuoden tulokkaaksi. 

Duona esiintyvän Ida Paulin ja Kalle Lindrothin työtilanne ei ole tavanomaisin, sillä Ida Paul opiskelee toista vuotta maailman parhaaksi rankatussa Harvardin yliopistossa.

”Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita.”

– Lensin yöllä juuri takaisin Suomeen. Teemme töitä periodeissa. Suomessa teemme keikkoja ja musajuttuja. Kun olen Jenkeissä keskityn kouluun ja teen kappaleita, Ida Paul kertoi tänään Emma-ehdokkaiden julkistustilaisuudessa.

Ida Paulin äiti on suomalainen ja isä yhdysvaltalainen. Lapsena hän on asunut Amerikassa lyhyen aikaa, jolloin haave amerikkalaisessa yliopistossa opiskelusta lujittui. 

Hakuprosessi Harvardiin kesti puoli vuotta, jonka aikana Ida Paul keräsi suosituksia opettajilta ja kollegoilta, kirjoitti esseitä ja teki SAT-pääsykokeen. Ida Paul teki jo tuolloin, 19-vuotiaana, kappaleita Warnerin artisteille.

– Toki arvosanat pitää olla kouluun riittävän hyvät, mutta pitää olla lisäksi joku asia, jossa on ihan huippu. Minulla se oli tämä musajuttu, joka on yhä minulle numero yksi.

”Kaikki eivät ole tiedehörhöjä”

Harvardissa Ida Paul ei ole vielä päättänyt pääainettaan, mutta on opiskellut yhteiskuntatieteitä, naistutkimusta sekä sivuaineina tanssia ja teatteria. Hän asuu kampuksella asuntolassa.

”Koulu on ihan oma ekosysteeminsä.”

– On kivaa, kun parhaat kaverit asuvat ihan naapurissa. Koulu on ihan oma ekosysteeminsä, kaikki tarvittava on kävelymatkan päässä. 

– Vaikka koulussa on lahjakkaita ihmisiä, ei kaikki todellakaan ole mitään tiedehörhöjä, jotka ovat hautautuneet laboratorioon. Sinne haetaan joka vuosi entistä monipuolisempi vuosiluokka opiskelijoita.

Harvardiin pääsy ei jää rahasta kiinni

Lukuvuosimaksu Harvardissa on yli 50 000 dollaria eli yli 42 000 euroa. Ida Paul painottaa, että Harvard kuuluu need blind -haun piiriin, jossa maksut räätälöidään opiskelijalle maksukyvyn mukaan. Loput maksusta kuitataan lahjoituksilla, joita yliopisto on saanut.

– Tiedän opiskelijoita, jotka eivät maksa opiskelusta mitään. Jotkut käyvät opintojen ohella töissä. Kenelläkään ei jää pääsy rahoituksesta kiinni.

”Musa on ainut pysyvä asia mun elämässä.”

Ida Paulilla on tällä hetkellä koti Suomessa ja Amerikassa, mutta hän uskoo panostavansa tulevaisuudessa eniten musiikkiin. Ida Paulin ja Kalle Lindrothin ensimmäinen albumi julkaistaan helmikuussa.

– Musa on ainut muuttumaton, pysyvä asia mun elämässä. Vaikka elämä ja vaatimuksen Harvadissa ovat joskus stressaavia, se varmasti kannattaa. Mitä enemmän koen, sitä enemmän minulla on myös lauluihin kirjoitettavaa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa kertoo suru-uutisesta Facebookissa.

Kansanedustaja Sari Sarkomaa, 52, kertoo virallisilla Facebook-sivuillaan suru-uutisesta: hänen nuorin pikkuveljensä on kuollut. 

– Nuorin pikkuveljeni on menehtynyt. Suruviesti saavutti minut 7.12. iltapäivällä. Jupan ystäville suru-uutinen tiedoksi. Jupaa ei enää ole, Sarkomaa on kirjoittanut Facebookiin.

Sarkomaa on omistanut päivityksessään koskettavan runon veljelleen.

Pikkuveljelleni

Ikinä ei tiedä onko aikaa paljon vai vähän
Yhtäkkiä elämäsi loppuikin tähän

Lähdit niin hiljaa
Että vain aamu kuuli
Sylissään matkalle sinut kantoi tuuli

Kiitos yhteisistä lapsuuden vuosista
Ja vuosista sen jälkeen
Uskon että sinun on nyt hyvä 
Taivaan kodissa olla